selittämätön lapsettomuus -vertaistukea

Onko kaikki tarvittavat hormonikokeet ja verikokeet otettu? Silmämääräinen ja oireisiin perustuva diagnosointi ei vielä kerro yhtään mitään..Oletettavasti IVF tuo teille sen kauan kaivatun lapsen kuitenkin, joten vasta kun kaikki keinot on kokeiltu voit pitää itseäsi lopullisesti lapsettomana..

tottakai on tutkittu kaikki mahdollinen, mitä lääketiede voi tutkia. Se vaan todellakin on niin, että selittämättömästä lapsettomuudesta kärsii 25% kaikista lapsettomista. Kaiken pitäisi toimia ihanteellisesti, mutta jossainhan se mättää, jos ei 6 vuoteen ole tapahtunut yhtään mitään. Ja kyllä, olemme panneet...myös silloin, kun ovuloin!!! Paras kommentti on meinaan ollu se, että joku on kysynyt olemmeko panneet riittävästi!

Itsestäni ainakin tuntuu, että nimenomaan tämä selittämättömyys ja epätietoisuus on tehnyt lapsettomuudesta omalla kohdallani kaikkein raskainta! Loppuisi ne kyselyt aika äkkiä, kun voisi vaan sanoa, että mulla on endometrioosi tai monirakkulaiset munasarjat, jonka vuoksi lapsen tekeminen on haastavampaa. Joskus olen pitänyt hyvänä ajatuksena sitä, että kerron lapsettomuudesta, mutta sen syistä alkaa niin rasittava spekulaatio, että helpommalla pääsisi vaan sanomalla, ettei halua lapsia.

Niin miksi luulet, että IVF oletettavasti tuo juuri meille avun? On täysin mahdollista, että selitys lapsettomuudelle löytyykin solutasolta ja silloin tuskin auttaa yhtään mikään. Tottakai toivon, että saamme siitä avun, enkä ole vielä täysin heittänyt kirvestä kaivoon. Mutta kyllä 6 vuoden lapsettomuuden aikana joutuu (tai ainakin minä olen joutunut) käsittelemään myös sitä ajatusta, että mitä jos emme saakaan koskaan lapsia. Olen kuullut naisista, joille lapsen saaminen on pakkomielle ja hoidoissa rampataan vuosikausia hyväksymättä sitä ajatusta, että jäisi täysin ilman lapsia. Itse en aio tehdä tästä asiasta pakkomiellettä, enkä aio näitä hoitoja jatkaa loputtomasti. Olen skeptinen ja mieluummin yllätyn iloisesti kuin toivon liikoja.

Moikka! Tiedän todella kuinka turhauttavaa selittämätön lapsettomuus on. Sitä pannaan ja pannaan vuositolkulla kalenterin kanssa, ravataan hoidoissa ja tutkimuksissa ihmeteltävänä ja kaikki vain levittelevät käsiään kun mitään syytä ei löydy. Ja pah, itse en usko koko selittämätön lapsettomuus termiin. Joku syy on aina ja jos sitä ei silmillä, tutkimuksilla ja verikokeilla näe, pitäisi päästä nopeammin julkisellakin ivf-hoitoon eli sinne solutasolle tutkimaan, josko sieltä löytyisi syy.

Meillä julkisella ei koskaan löytynyt mitään syytä. 3 vuotta lykkäsivät käteen erilaista hormonipiikkiä ja pilleriä ja sitten piti seksiä harrastaa ovulaation aikaan.Ihan kuin sitä ei olisi vuosien aikana yritetty... Inssejä meinasivat tehdä 5 kun "olette niin nuoria ja kaikki näyttää niin tosi hyvältä". Ei mene mun ymmärrykseen!!! Eikö juuri silloin pitäisi kellot soida, että jos kaikki ns. puitteet ja ikä näyttäisivät olevan kunnossa, mutta mitään ei ole neljässä vuodessa tapahtunut lukuisista hormoniavusteisista hoidoista, 2 inssistä ja monta vuotta kestäneestä ovulaation tikuttelusta huolimatta, että silloin on aika epätodennäköistä että priimalaatuisen sperman tuikkaaminen katetrin avulla kohtuun auttaisi?? Eikö mieleen tullut, että vika voisi olla solutasolla? Ylipäätään en tuota inssiä ymmärrä jos sperma on moneen kertaan tutkittua laatukamaa... eiköhän pariskunnat sen sinne kohtuun ihan yhtälailla itse saa ;-). Vähän kuin avomurtumaa hoidettaisiin päähän silittelyllä, ei kauheasti auta.

No meille tuli tämä mieleen siinä kohtaa kun kuulimme julkisen tarjoamasta jatkosuunnitelmasta. Olisivat tehneet vielä 3 inssiä kahden jo epäonnistuneen perään ja sitten lähtettäneet meidät kotiin luomuilemaan vielä puoleksi vuodeksi ennen kuin saisimme edes varata aikaa seuraavan tujumman hoidon suunnitteluun. Eli yli vuosi (todennäköisesti puolitoista) olisi taas mennyt hukkaan kotona itkiessä. Päätimme kysäistä yksityiseltä mielipidettä.

Yksityisellä todettiin, että kun ei näillä ole auttanut, on turha jatkaa samalla linjalla. Ivf tehtiin heti seuraavaan kiertoon ja kaiken piti mennä hyvin kun kerran taas niin "hyvältä ja oppikirjamaiselta" kaikki näytti. Munarakkuloita kasvoi nätisti 17, mutta punktiossa tuli totuus vastaan kun vain neljästä löydettiin solu. Kaikki alkiot jakautuivat käyttökelvottomiksi: tuli monitumaisia ja jotain pirstaloituneita. Siirtoa ei tehty. Oli kauhea takaisku saada tällainen tieto kun tähän mennessä oli aina uskoteltu, että kaikki on niin "hienosti, oikein nätiltä ja toimivalta näyttää". Seuraavassa ivf:ssä kokeiltiin eri lääkitystä ja nyt ei tullut kuin muutamia rakkuloita, taas solut omituisia ja jakautuivat merkillisesti. Eikä siirtoon päästy taaskaan. Yhtäkkiä syy olikin löytynyt, munasolut olivat jotenkin viallisia ja siksi alkiot eivät jakaudu oikein.

Olimme jo luovuttamassa, mutta päätimme kokeilla vielä kertaalleen, ikääkin oli vasta 27 molemmilla. Taas vaihdettiin lääkkeet ja nyt joukossa olikin ihan hyviä soluja, jakautuivat ok ja muutama saatiin jopa siirto- ja pakastuskelpoisiksi. Tämä siirretty tärppäsi ja nyt raskaus on kohta puolivälissä

Meillä selittämätöntä lapsettomuutta oli takana melkein viisi vuotta. Kierto oli säännöllinen ja ovuloin. Mutta mitään ei tapahtunut: 2 inssiä ja kaksi ivf ja 2 pasia joista toisesta vihdoin sain lapsen. Pakkaseen ei jäänyt mitään ja ivf:ssäkään ei montaa solua saatu ja loputkin yleensä meni pilalle sulatus vaiheessa.

Ennen viimeisimmän hoidon alkua multa otettiin näyte kohdun limakalvolta josta todettiin että vaikka kuukautiset tuli niin limakalvo ei ollut uusiutunut eli rankat lääkkeet ja saatiin vanhat limakalvot pois, niin alko toimimaan kohdunlimakalvot ja onnistu hoito.

Kiitos näistä tarinoista! Ihanaa, kun raskautuneet jaksaa tulla tänne vielä jakamaan onnistumisen kokemuksia! Antaa niin paljon toivoa itsellekin, että ehkä tästä vielä vaikeuksien jälkeen äidiksi päädytään.. toivottavasti! Me onneksi ollaan hakeuduttu suoraan yksityisen kautta hoitoihin ja kaikki on edennyt tosi joutuisasti. Itse on saanut vielä tosi hyvin plokattua ajatukset näistä hoidoista ja olen keskittynyt ihan muihin juttuihin. Joskus pelkäsin, että tämä on henkisesti liian raskasta ja jätettiin hoidot kesken aikanaan, mutta ainakaan vielä ei ole ranteita viillelty auki, eikä ole ollut mitään ikäviä sivuvaikutuksia esim. lääkkeistä. Se voi olla tietty kova paikka, jos tosiaan sitten solutasolla on vikaa, eikä hommat etene edes tuohon siirtoon asti. Mut mennään päivä kerrallaan stressaamatta etukäteen. Nauttikaa raskauksistanne ja toivottavasti pääsen liittymään seuraanne pian. Aika uskomaton tunne varmasti useiden epätoivon vuosien jälkeen tajuta, että nyt siellä masussa kasvaa se oma pikkuinen! :)

No täällä on tehty kaikki mahdollinen moneen kertaan, eikä silti ns. raskauduttu. Selittämätöntä.

Vikaa on etsitty endometrioosista, mutta kaikki toimii silti kirkkaasti. Se on vain vatsaontelossa. Ivf.ssä epäiltiin välillä munasolujen olevan viallisia. Niitä tuli ihan hirveästi18-22/kerta. Kaikki hedelmöittyneet on aina siirretty. Viimeisellä kerralla vaihdettiin lääkitys, tuloksena erinoimaisia alkiota Spremat hyviä.. Ei tärpännyt.

Ruokavalio ollut luomua, alkoholitonta, kahvitonta, gluteeinitonta. Tupakoimaton aina. Hoikka ja urheileva. Stressitön. Ei apua.

Miestä vaihdettu, ei apua.

Nyt uusi suhde ja hirveä yritys ollut päällä muutaman kuukauden. Ja kas, alkoi vaihdevuodet ennenaikaisesti.

Thats it. Ei voi mitenkään vituttaa mikään enempää.

Meillä aiemmin selittämätön vika (tosin arvattiin jo IVF:n perusteella) löytyi miehen spermasta kun otettiin DNA-fragmentaatiotesti. Vaikka sperma näyttää hedelmöittämiskykyiselle perustestein, ei se välttämättä ole sitä DNA:nsa suhteen. Testi on aika kallis ja tulosten saaminen kestää n. 2 viikkoa ja epäilen että julkisella puolella semmoista tekevät. Tuosta voi jollekin selittämättömälle olla apua jos syy kovasti askarruttaa!

Jos tuttavapiirissänne on pariskunta joilla ei ole lapsia; ÄLKÄÄ kysykö: "Eikö teille kohta myös ole lapsia tulossa, eikö teillä ole yhtään vauvakuumetta, Miksei teille mahtuisi myös tällainen pieni käärö..?"

7 vuotta yrittäneenä vastaisin että se loukkaa.

Kolme vuotta lapsettomuutta takana, olen 30 ja mies 34. Testit tehty molemmille, kummassakaan ei "vikaa". Clomit kokeiltu kuudessa kierrossa ja nyt menossa letzorol tevat, kolmas kierto niitä. On tämä kyllä vaikeaa ymmärtää, miksi näin on. Ja ei, en kadehdi lapsellisia ihmisiä, mutta sieppasee ja raskaasti, kun näkee odottavan äidin polttavan tai juovan. Jotenkin sitä ajattelee, että eikö ne osaa arvostaa olotilaansa kun itse antaisi siitä maltaita...

Meillä myös selittämätön lapsettomuus takana. Toivotun tuloksen saimme jotain 6-7 vuoden yritttämisen jälkeen.
Näin lyhyesti hoitohistoriaaa...Kaikki oli hyvin, putket auki ja miehellä super-hyvä sperma. Aluksi tehtiin muutama inssi ja sitten 3 IVF 1 PAS. Munasoluja tuli aina kohtuullisesti, yli 10. Yleensä kaikki hedelmöittyi, mutta jakaantumisessa oli hieman ongelmia. Silloin ajattelin että vika on juuri solutasolla, joten tuskin mitään on tehtävissä. En muista mistä luin alkionkuoren avauksesta, vai ottiko lääkärini sen puheeksi. Joka tapauksessa viimeseen IVF:n tehtiin avaus ja siitä meille syntyi poika. Nyt odotan toista lasta 2 IVF JA 2 PAS jälkeen. Myös tähän hoitoon tehtiin lopulta alkionkuoren avaus, kun siitä tarpeeksi kauan jankutin. Lääkärit sanoivat että ei ole mitään näyttöä, että avauksesta olisi hyötyä. Viimeisessä hoidossa siirrettin kaksi ja molemmille alkioille tehtiin avaus. Kummatkin kinnittyi, mutta toinen meni heti kesken. Eli meillä siitä näytti olevan todellakin apua. Luulen että ilman tuota avausta olisimme edelleenkin lapsettomia.
Olisikin kiva tietää onko kenellekkään selittämättömästi lapsettomalle puhuttu tuosta vaihtoehdosta. Sain sellaisen käsityksen, että sitä ei oikeastaan enää paljon tehdä. Monissa julkisissa sairaaloissa ei ollenkaan.

Meillä selittämätöntä lapsettomuutta, nyt reilu 3 vuotta yritetty. Kaikki näyttäisi olevan todella hyvin. Meillä on yksi yhteinen raskaus, todennäköisesti oli kohdunulkoinen, tämä asia ei koskaan ihan varmaksi selvinnyt.
Edellisestä liitosta minulla on kaksi lasta, kumpaakaan ei ole tekemällä tehty ja raskaudet synnytykset menneet hyvin.
5 clomikiertoa, 2 inssiä takana. IVF hoidot ns. aloitettu, Synarela suihkeet aloitin ja ensimmäisessä ultrassa lääkäri totesi, ettei ko. hormoni minulla toimi niinkuin pitäisi ja hoito jouduttiin keskeyttämään. Nyt odottelen menkkoja alkavaksi, normaalisti kierto ollut 28 päivää, mutta ilmeisesti Synarela sen verran vaikuttanut, että tänään on KP 32, ja ei en ole raskaana, asian olen jo kahdella testillä todennut.
Tämä odottaminen tuntuu niin turhauttavalle, pelot solutason ongelmista jne.

Niinhän se ihme tapahtui meillekin sitten lopulta. Ensimmäisen IFV tuoresiirron jälkeen tehtii pakastealkion siirto, eikä toiveet todellakaan olleet korkealla, mutta niin vain se plussa pärähti raskaustestiin! :) Ekassa UÄ kaikki oli hyvin ja pieni sydän siellä läpsytti!

Kirjottelin jo tuonne hiukan väärään paikkaan asiani mutta tässä se tulee teillekin jotka asiasta ilmeiseti hiukan paremmin saatatte tietää. Ensimmäinen ivf takana, siirtoon ei päästy vielä koska oli hyperstimulaation riskit niin isot suuren follikkelimäärän vuoksi. Sanottiin että kuukautiset alkavat 7-10 päivän kuluttua mutta itselläni ne alkoivat jo viiden päivän päästä(punktio ma, menkat alkoi la), kaipa lie noinkin lyhyt aika vielä normaalin rajoissa?... Ensi kierrosta päästään ehkä siirtoon mikäli kaverit selviävät sulatuksesta eikä joulu tule sotkemaan suunnitelmia. Sitä odotellessa!

Tarkista ruokavaliosi, elämäntapasi ym. Sauna saattaa haitata, jos kehon sisäinen lämpö nousee liaan korkeaksi ym. kikat, luepas Lisa Olssonista kirjoitetuista jutuista, kuulostaa amerikkalaiselta hömpältä, mutta hänen kirjassaan paljon järkeenkäypiä ajatuksia, perustuu ikivanhaan kiinalaiseen lääketieteeseen, vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, tietynlaiseen elämäntapaan, jos ihminen on laiska ja lihava ja syö jotain mäkkärin ruokaa, niin elimistö on todella myrkyttynyt, tupakointi ja stressi myös pahasta, siis maalaisjärkeä paljon.

meillä myös selittämätön lapsettomuus tämän hetkisenä dg:nä, tammikuussa olisi tarkoitus aloittaa ivf hoidot ja puolestani pelkään kuollakseni että niissä se vika löytyy, käy ilmi että minussa on jotain pahasti vialla ja se pieni ja kipeä toivo joka vielä elää joudutaan hautaamaan...
semmosta, ehkä tämä dg turhauttaa tällä hetkellä, mutta mahdollinen tuleva dg pelottaa kenties vielä enemmän