Siltä tämä ainakin välillä tuntuu, tuntemattomiin ihmisiin kun ei oteta kontaktia kuin kaupan kassalla, tai kännissä.
Asun pienessä kaupungissa jossa ei ole mitään, ja ajattelin näin hyvällä ilmalla ajella naapurikaupunkiin katsomaan minkälaista siellä on, ajattelen aina uudessa paikassa liikkuessani että täällä sitä varmaan törmää erillaisiin ihmisiin ja tilanteisiin, mutta niin ei ole kertaakaan vielä käynyt.
Mitä kaupungeissa tai lomalla ylipäätään ottaa mitään kontaktia muihin ihmisiin? Tuntuu niin huvittavalta että on tuhansia ihmisiä ympärillä, ja ainut asia mitä voi tehdä on kävellä ympäriinsä ja tai käydä jossain kaupassa/ravintolassa ostamassa jotain. Tuntuu aika sieluttomalta käydä ylipäätään missään, kun pelkät maisemat vaihtuu, mikään muu ei.
Olenko sitten vaan niin pieneltä paikkakunnalta, vai missä on vika?
Huvittavaa kun en koe itseäni mielettömän sisäänpäin kääntyväksi ihmiseksi, mutta sellaisen elämää joudun kuitenkin elämään, kun en vaan ymmärrä miten muihin ihmisiin tutustutaan ja missä?
Kaikki kaverini (jotka nyt ovat missä mikin) olen saanut vain sen ansiosta että koulutus systeemi pakotti olemaan yhdessä. Miten muuten sitä olisi ketään löytänyt, ja nyt kun on koulut loppu lukion jälkeen niin eipä enää muita tapaa missään enää koskaan.
Tuntuu että tuolla kännäämisellä niitä kavereita ja elämänkokemuksia hommataan, itse kun en vaan siitä niin välitä niin saan kärsiä nahoissani. Alkaa vaan pikkuhiljaa tälläinen turhauttamaan...
Asun pienessä kaupungissa jossa ei ole mitään, ja ajattelin näin hyvällä ilmalla ajella naapurikaupunkiin katsomaan minkälaista siellä on, ajattelen aina uudessa paikassa liikkuessani että täällä sitä varmaan törmää erillaisiin ihmisiin ja tilanteisiin, mutta niin ei ole kertaakaan vielä käynyt.
Mitä kaupungeissa tai lomalla ylipäätään ottaa mitään kontaktia muihin ihmisiin? Tuntuu niin huvittavalta että on tuhansia ihmisiä ympärillä, ja ainut asia mitä voi tehdä on kävellä ympäriinsä ja tai käydä jossain kaupassa/ravintolassa ostamassa jotain. Tuntuu aika sieluttomalta käydä ylipäätään missään, kun pelkät maisemat vaihtuu, mikään muu ei.
Olenko sitten vaan niin pieneltä paikkakunnalta, vai missä on vika?
Huvittavaa kun en koe itseäni mielettömän sisäänpäin kääntyväksi ihmiseksi, mutta sellaisen elämää joudun kuitenkin elämään, kun en vaan ymmärrä miten muihin ihmisiin tutustutaan ja missä?
Kaikki kaverini (jotka nyt ovat missä mikin) olen saanut vain sen ansiosta että koulutus systeemi pakotti olemaan yhdessä. Miten muuten sitä olisi ketään löytänyt, ja nyt kun on koulut loppu lukion jälkeen niin eipä enää muita tapaa missään enää koskaan.
Tuntuu että tuolla kännäämisellä niitä kavereita ja elämänkokemuksia hommataan, itse kun en vaan siitä niin välitä niin saan kärsiä nahoissani. Alkaa vaan pikkuhiljaa tälläinen turhauttamaan...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Normaalius on maailman yleisin ja vakavin mielisairaus.
Ulkopäin maailmaa katsellessa tuntuu niin epätodennäköiseltä että me suomalaiset pystytään lisääntymään. Tai että me edes harrastetaan seksiä. Ja sitten jos joku meistä päätyy yhteen! Niin sitten täytyy sen toisen kanssa roikkua vaikka se on ihan kusipää kun ei muitakaan oo.
Samat tyypit yleensä saavat seuraa kun toiset ovat saamatta. Eikä pieniin piireihin ns. ulkopuoliset kovin helposti pääse. Helpommin tuo tapahtuu ehkä naisten kohdalla ns. miehen mukana.
Aina voi löytää ihmisiä tuon joukon ulkopuolelta mutta se ei ole helppoa ja on aika paljon tuuristakin kiinni.
Ainoa keino siis saada seuraa on melkeimpä pysyä siinä "normaalien joukoissa" eli olipa juomispaikat yms. jutut joissa pysyisi mukana.
Ikävä kyllä se kännääminen on sitä "todellista elämää". Varsinkin jos haluat saada seuraa.
Pystyy sitä seuraai löytämään tuurilla muillakin tavoilla ja näin ollen tekemään sellaisia juttuja joihin ei juomistakaan tarvittaisi mutta tutustuminen muihin on näin tosi vaikeaa.
Valtaosa juomispaikoista on yleensä varsin täynnä samanikäistä porukkaa vaikka muualla ei näkyisi oikein ketään.
"Ikävä kyllä se kännääminen on sitä "todellista elämää"."
Vain Suomen kaltaisissa takapajuloissa.
Mutta mepä asutaan Suomen kaltaisessa takapajulassa, joten paras vaan alkaa totutella ajatukseen. Selvät ja savuttomat ovat täällä ulkopuolisia. Tarjoomalla kaljat saat pöydän täyteen ystäviä.
Tämä poika muuttaa ulkomaille heti kuin mahdollista. Tätä junttilandiaa on tullut kateltua jo tarpeeksi.
Mihinkäs aiot muuttaa?
Joo. Missään muualla maailmassa ei varmaan kännätä viikonloppuisin ja tutustuta sitä kautta ennestään tuntemattomiin ihmisiin :DDDDDDDDDDDD
Hyvä hyvä.
Arabimaissa ei taideta juuri viinaa vetää. Niissä tuollaiset valittajamummot olisivat luultavasti kuin kotonaan.
Niinpä niin. Ne jotka eivät tanssi saman pillin tahtiin kuin aivottomat massat ovat valittajia.
Tyypillinen massaihmisen defenssimerkanismi, jonka ainoa pyrkimys on tehdä oma keskinkertaisuus hieman siedettävämmäksi. Kun uskottelee itselleen, että erilaiset ja omilla aivoillaan ajattelevat ovat vain valittajia ja roolin vetäjiä, on oman keskinkertaisuuden kanssa helpomi tulla toimeen. Voi rauhassa tuhlata ainoan elämänsä kaikkeen sieluttomaan turhuuteen ilman että oma sisäinen kriitikko alkaa valittamaan.
Valitettavasti suurin osa ihmisistä valitsee kyseisen tien elämässään, koska he ovat henkisesti laiskoja pelkureita. Meidän henkisesti reippaiden ei tule antaa näiden sopuleiden lannistaa. Voi vain arvailla kuinka paljon potentiaalia on mennyt ihmiskunnan historiassa hukkaan kun erilaiset ihmiset ovat menneet uskomaan massojen valheita.
Sopuli menee nyt vain kiltisti takaisin koloonsa jos ei ole mitään älykästä kommentoitavaa.
Sinä olit väärässä ja minä oikeassa, joten turha ulista jostain älykkäästä kommentoinnista.
"Kun uskottelee itselleen, että erilaiset ja omilla aivoillaan ajattelevat ovat vain valittajia ja roolin vetäjiä, on oman keskinkertaisuuden kanssa helpomi tulla toimeen."
Sun viestistä taas saa kuvan, että koitat uskotella itsellesi olevasi parempi ihminen kuin "massaihmiset". Itse kutsun tuollaista Pekka-Eric -ajatteluksi.
Väännetään sitten rautalangasta kun ei tyhmä tyhmyyttään muuten ymmärrä.
Kommentoit, että muuallakin maailmassa kännätään viikonloppuisin ja tutustutaan sitä kautta tuntemattomiin ihmisiin. Kommenttisi on tyhmä vähintään kahdesta syystä (jos ei lasketa kaksitoistasuista hymynaamaa).
Syy nro.1: En ole väittänyt, että Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa ihmiset kännäävät viikonloppuisin ja tutustuvat sitä kautta tuntemattomiin ihmisiin. Tämä on ilmiselvin syy, miksi kommenttisi on erittäin tyhmä.
"Ennestään tuntematon" on muuten ilmauksena erittäin tyhmä.
Syy nro. 2: Vaikka lähes kaikkialla maailmassa kännätään Suomen tavoin (ja tutustutaan sitä kautta tuntemattomiin ihmisiin), kyseinen toiminta ei ole monissa maailmankolkissa läheskään yhtä suuri edellytys seuran löytämiselle. Oletat kommentissasi, että muuttaisin Suomen kaltaiseen maahan; tai vaihtehtoisesti et tajua, että muunlaisia maita on olemassa.
Toivon, että tämä selvennys hieman avasi asiaa ja ymmärrät nyt kommenttisi tyhmyyden. Mitä todennäköisimmin et ymmärrä.
"Sun viestistä taas saa kuvan"
Niin saa jos on sopuli, jolle kaikki erilaisuus ja keskinkertaisuudesta eriytyminen on valittamista ja roolin vetämistä. Syyt tälle defenssimekanismille mainitsin jo aikaisemmin.
Kyllähän sunlaisia omasta mielestään keskimääräistä parempia ihmisiä on kolmetoista tusinassa, joten et sinä kovin paljon taida pelkäämistäsi massoista erota.
Minusta on uskomatonta miten paljon ihmiset olettavat asioita netissä.
Yritä ymmärtää, että sinun kuvasi minusta on omien epätäydellisten apinanaivojesi induktiivisen päättelyn tuloksena tuottama likiarvo.
En sinänsä syyllistä sinua tästä johtopäätöksestä. Se on hyvin inhimillinen tapa jäsennellä maailmaa. Induktiivisella päättelyllä on paikkansa, mutta aina se ei toimi; esimerkiksi nyt sinun muodostaessa stereotyyppisen kuvan minusta.
Yritä ymmärtää, että väittelet oman pääsi tuottaman mielikuvan kanssa.
Tässä nyt tällainen pieni johdanto psykologiaan. Haluatko muutamia kirjavinkkejä? Näitä asioita opiskelemalla voi terävöittää omaa ajatteluaan ja välttää monet sudenkuopat, joitä epätäydelliset apinanaivomme ovat pullollaan.
Se mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä ihmettelee omaa/muiden yksinäisyyttä ja sen määrää. Ei ole mielestäni mikään ihme jos Suomessa on paljon yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä. Suomessa on sulkeutunut ja sisäänpäinkääntynyt kulttuuri, missä vieraille ihmisille ei puhuta muuta kuin kännissä tai jos on muuten pakko. Kaveriporukat muodostuvat vasta kun näkee joitakin ihmisiä päivittäin (esim. koulu tai työpaikka). Jos et ole missään koulussa tai duunissa, niin kavereiden löytäminen on hyvin vaikeaa.
Mutta onneksi tätä asiaa voi yrittää muuttaa. Se ei ole helppoa, myönnetään. Mutta aina voi yrittää toimia eri tavalla kuin muut.
Ei se tutustuminen niin vaikeeta ole. Pitää vaan jutella ihmisille. Itse ainakin olen kokenut, että pienellä paikkakunnalla tutustuu vielä helpommin.
>>Ei se tutustuminen niin vaikeeta ole. Pitää vaan jutella ihmisille.
Noin minuunkin on aina tutustuttu. Joku on jutellut - ja minä olen vastannut.
Kyllä se on ihan itsestä kiinni, jos ei saa puhekaveria kenestäkään eikä ole kavereita.
Suomi on junttien luvattu maa. Minä kuitenkin rakastan suomalaisia ja
juuri tätä juntteutta! Minusta on ihan kiva olla "erilainen". Ehkä se johtuu siitä, että minulla olisi kavereita vaikka muille jakaa, mutta rakastan omaa seuraani ja minulle riittää oma lähipiiri.
En ole vuosikymmeneen asunut Suomessa ja tämä puhumattomuus ja kyräily on ihan omaa luokkaa siellä, verrattuna maahan jossa asun.
Koska olemme tottuneet hymyilemään ja tervehtimään aivan vento-
vieraita niin kyllä on karmea kokemus tulla sinne Suomeen ja tajuta
ihmisten epäystävällinen käytös.
Voisin kirjan kirjoittaa kaikesta mitä olemme nähneet ja kokeneet
siellä juuri puhumisen ja käytöksen suhteen Suomessa, mutta
jokaisella kansalla on omat tapansa. Mutta ei hymy paljon maksa.
Olin eilen sairaalassa käymässä ja siinä odotushuoneessa istui vähän
vanhempi rouva ja siihen viereen istahti vielä vanhempi ja ennenkuin
puolta minuttia oli kulunut niin puhe kävi kuin vanhoilta tutuilta.
Kun tulin lääkäristä ulos oli jo toisen aviomieskin siinä ja juttu ja nauru
soi niin että meikäläinenkin alkoi hymyillä vaikka ei keskusteluun
osallistunutkaan.
Tuli mieleen kahden vuoden takainen samanlainen tilanne Meilahdessa kun kävin anoppia viemässä tutkimuksiin. Odotussali
täynnä ihmisiä ja kukaan ei puhunut keskenään ja kun uusi ihminen
tuli etsimään paikkaa kaikki tuijottivat totisena tulijaa. Tilanne oli minusta todella koominen. Monta tuntia istumista ja odotusta samojen
ihmisten kanssa ja kukaan ei juttele!
Olin sitten samanlaisessa sairaalan odotushuoneessa muutaman
päivän päästä Hyvinkäällä ja siellä ihan sama juttu! Yritin vähän jutella vieruskaverille, mutta silmäys oli niin paha, että huomasin
olla parempi etten enempää häiri.
Ei siinä small talkissa mitään hätää ole. Minusta suomalaiset pelkää
jotain vieraille puhumisessa. Meillä puhutaan ja nauretaan ja sitten
jokainen lähtee omille teilleen ja sillä selvä.
Parin viikon päästä taas tullaan ja varmasti hymyillään kun nähdään.
Me suomalaiset olemme kyllä niin hyviä, että jos tätä juntteutta ei
olisi niin olisimme aivan täydellisiä! Minun mielestäni.
Ei sitä jaksa vieraiden kanssa aina hölistä.
Pelkoa se on ennen kaikkea. Kulttuuri on niin pelkoa täynnä. Onkohan se sitten sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka voisi nimetä myös suomalainen kulttuuri. Alkoholihan häivyttää pelot, niin uskaltaa sitten jutellakkin, siksihän sitä kuluu. Siihen kasvetaan ja kasvatetaan, ei kaikki tietenkään, mutta todella suuri osa, niin siitä on vaikeaa kasvaa ulos.
On täällä Suomessa paljon avoimiakin ihmisiä ketkää tykkää jutella. Jonkun täytyy rohkaistua ja tehdä se aloite ja avata suunsa. Harvoin sitä muu tekee, joten tässä on aivan loistava tilaisuus olla taas se erilainen ja olla se ihminen joka jää mieliin.
Itsellä ainakin tuottaa jo enemmän ongelmia se mistä puhua ventovieraiden kanssa.
Kyllä tähän vaikuttaa suomalainen historia. Talot olivat kaukana toisistaan ja jos joku uskalsi tulla lähimaille niin varmasti ajettiin pois
jos ei ollut tuttu. Suomalaiseen on niin piintynyt tapa, että mikä on minun on minun ja omaa puolustetaan vaikka kuinka. Suomalainen ei
voi nauraa ennenkuin ymmärtää mistä on kysymys. Mahdoton pelko,
että toiset pitävät typeränä. Sen huomaa hyvin, kun joku joka ei ole
tottunut puhumaan esim. englantia ja yrittää tankata jotain ulos ja
samalla pelkää, että joku tuttu kuulee ja nauraa. So what...jos jotain
haluttaa pilkata ja nauraa, on se pilkkaajan häpeä!
Täällä omassa maassani ihmisiä on sadoista eri maista ja jokaisella
on oma tyylinsä puhua eikä kukaan häpeä tai pelkää.
Meidät suomalaiset on niin peloteltu herran pelkoon, että se tuntuu
vieläkin meidän elämässämme. Varmasti alkoholi laukaisee ujoa
ihmistä, mutta ei se hommaa auta. Usein ei muut ole kovin innostuneita juttelemaan rohkaisuryyppääjän kanssa. En minä
ainakaan.
Miten voi olla ongelmia puhumisessa vieraan kanssa? Mitä sinä
puhut tuttujen kanssa? Kyllä on ihan hyvä aloittaa vaikka ilmoista.
Jos toinenkin on innostunut puhumaan niin anna hänen jatkaa.
Kun toinen on lopettanut niin kysy jotain vaikka missä hän asuu tai
jotain vastaavaa. Juttu yleensä lähtee hyvin helposti liikkeelle, mutta
siinä täytyy olla vuorovaikutusta toisen kanssa. Ei keskustelu etene,
jos toinen vain juttelee ja toinen on hiljaa.
Itse sain juttua eilen sairaalassa käydessä hoitajalta jolla oli saman-
laiset kengät kuin minulla! Niin siinä sitten juteltiin ja kummallekin
tuli kiva mieli, hänelle vähän työn lomassa jotain muutakin ja minä
ajattelin, että aikun kiva hoitaja. Ja silleen.
Kävin nyt kokeilemassa että minkälaista siellä "ihmisten ilmoilla" (juottoloissa) oikein on. Täytyy sanoa että seuraa kyllä löytyi enemmän kuin tarpeeksi, juomia ja tupakkaa tarjottiin ilmaiseksi enemmän kuin kerkesi alas vetää, kehuttiin komeaksi ja hyväksi tyypiksi, naisseuraa oli tarjolla enemmän kuin varmaan koko aiemman elämän aikana.
Silmiä avaava kokemus oli, vähän puolin ja toisin. Aika raadollista oli meno kun aikuiset miehet hakkaa toisiaan (ja naiset kanssa), lattiat on oksennusta täynnä, ja kaikki olivat etsimässä sieltä yhden illan "juttuja".
Ei tee mieli kovasti takaisin, rupean mielummin vaikka jonkinlaiseksi kylä hulluksi, jos nyt taas olen seuraa vailla.
Kiva nähdä tässä ketjussa näinkin paljon viestejä, toivoisin vain että ne olisivat pitempiä, ja että saataisiin ihan keskusteluakin aikaiseksi, hyviä kaytöstapoja unohtamatta!