Aattelin vaan purkaa tunteitani tänne...
Olen siis onnellisesti raskaana, mutta kamala koti-ikävä painaa. Varsinkin oman äidin tuki ja turva. Asun ulkomailla kaukana omasta perheestäni englanninkielisessä maassa. Pari vuotta tuli lähdettyä miehen vuoksi, ja sitten jäinkin tänne. Mieltä on kuitenkin painanut kaikki asiat viimeaikoina, en tiiä johtuuko sitten siitä että olen raskaana esi. hormoneista, mutta en tiedä miten voisin lieventää koti-ikävää. En tiedä ymmärtääkö mieheni, mutta hänen molemmat vanhempansa ovat pois nukkuneet jo kun hän oli pieni ja paljon tuttuja/perhettä täällä meillä ei ole kellä käydä kylässä yms. Varaa ei ole matkustaa kovin usein, kallis matka kun on.
Tarkoitus oli lentää Suomeen ennen synnytystä mutta en sitten tiedäkään onko se mahdollista... Sitten pitäisi odottaa siihen asti kun vauva syntyy, muutama kuukausi siihen aikaa. Haluisin edes mennä viettämään joulua kotiin, kun olen missannut jo 3 joulua..Mietin myös että miten usein vauvani tulee sitten näkemään isovanhempiaan, kun mun vanhemmat on ainoot isovanhemmat vauvalle... Riitaa kumppanin kanssa aikasemmin on ollut siitä että missä loppujen lopuksi aijotaan asua, mutta hän haluaisi asua täällä unelma-uransa vuoksi, josta hän haaveilee. Mutta en tiedä tuleeko siitä totta. Jonkinlainen systeemi pitäis suunnitella näihin visiitteihin. Ehkä mä oman vierailun jälkeen otan oman äidin mukaan kainaloon lentokoneeseen. Se ei vaan riitä mulle että joka kahden vuoden välein pari kuukautta aikaa viettää aikaa omien vanhempien ja sukulaisten kanssa. Kyllähän mä tätä ihan alussakin aattelin, mutta mulla ei oikein sillon ollu Suomessa mitään, minkä vuoksi sinne olisin jäänyt. Olin nuori ja halusin seikkailuja ja kokea jotain uutta.
Ongelmana on myös se että mies on se päätienaaja ja hänellä on myös säästöja, minulla ei mitään - olen opiskelija. Eli en itse voi oikein säästää paljoa rahaa lentoihin. Mieheni haluaa säästää rahaa omaan asuntoon. Ongelmana on myös se että mies on se päätienaaja ja hänellä on myös säästöja, minulla ei mitään - olen opiskelija. Eli en itse voi oikein säästää paljoa rahaa lentoihin. Mieheni haluaa säästää rahaa omaan asuntoon ja kun mainitsin että sittenhän mun äippä voisi tulla meille asumaan ja saa leikkiä lapsen kanssa jne, niin sanoi tiukasti että vuokraa hänen pitää sitten maksaa. No onhan vuokranmaksu kyllä ihan normaali asia, mutta äitinikään ei ole isotuloinen eikä osaa yhtä hyvin englantia kuin minä.
Musta tuntuu että mä jotenki petän mun vanhempia siten että en mee kattoo niitä useimmin. En voi tolle tunteelle mitään kun puhelimessakin ne välillä sanoo että 'ai, et sit tuukaan nyt’...En vaan haluis nitten ajattelevan et oon kokonaan hylännyt ne ja että en koskaan enää mee heille kylään tai mee heitä näkemään mun miehen takia.. Että ne aattelee että ne ei ole tärkeitä mulle, vaan ainoastaan mun mies.
Anyways... en viitti jatkaa hirveesti ku ei varmaan kukaan edes lue tätä..Kai tästä stressistä jotenki pääsee eroon.. mut oisin halunnut mun vanhempien olevan paikalla kun vauva syntyy ja niitten näkevän mun ison mahan.. EI kuvien lähettäminen ole samaa.. En voi edes soitella paljon kotiin kun se on kallista ja mies aina valittaa että teen isoja puhelinlaskuja..
Olen siis onnellisesti raskaana, mutta kamala koti-ikävä painaa. Varsinkin oman äidin tuki ja turva. Asun ulkomailla kaukana omasta perheestäni englanninkielisessä maassa. Pari vuotta tuli lähdettyä miehen vuoksi, ja sitten jäinkin tänne. Mieltä on kuitenkin painanut kaikki asiat viimeaikoina, en tiiä johtuuko sitten siitä että olen raskaana esi. hormoneista, mutta en tiedä miten voisin lieventää koti-ikävää. En tiedä ymmärtääkö mieheni, mutta hänen molemmat vanhempansa ovat pois nukkuneet jo kun hän oli pieni ja paljon tuttuja/perhettä täällä meillä ei ole kellä käydä kylässä yms. Varaa ei ole matkustaa kovin usein, kallis matka kun on.
Tarkoitus oli lentää Suomeen ennen synnytystä mutta en sitten tiedäkään onko se mahdollista... Sitten pitäisi odottaa siihen asti kun vauva syntyy, muutama kuukausi siihen aikaa. Haluisin edes mennä viettämään joulua kotiin, kun olen missannut jo 3 joulua..Mietin myös että miten usein vauvani tulee sitten näkemään isovanhempiaan, kun mun vanhemmat on ainoot isovanhemmat vauvalle... Riitaa kumppanin kanssa aikasemmin on ollut siitä että missä loppujen lopuksi aijotaan asua, mutta hän haluaisi asua täällä unelma-uransa vuoksi, josta hän haaveilee. Mutta en tiedä tuleeko siitä totta. Jonkinlainen systeemi pitäis suunnitella näihin visiitteihin. Ehkä mä oman vierailun jälkeen otan oman äidin mukaan kainaloon lentokoneeseen. Se ei vaan riitä mulle että joka kahden vuoden välein pari kuukautta aikaa viettää aikaa omien vanhempien ja sukulaisten kanssa. Kyllähän mä tätä ihan alussakin aattelin, mutta mulla ei oikein sillon ollu Suomessa mitään, minkä vuoksi sinne olisin jäänyt. Olin nuori ja halusin seikkailuja ja kokea jotain uutta.
Ongelmana on myös se että mies on se päätienaaja ja hänellä on myös säästöja, minulla ei mitään - olen opiskelija. Eli en itse voi oikein säästää paljoa rahaa lentoihin. Mieheni haluaa säästää rahaa omaan asuntoon. Ongelmana on myös se että mies on se päätienaaja ja hänellä on myös säästöja, minulla ei mitään - olen opiskelija. Eli en itse voi oikein säästää paljoa rahaa lentoihin. Mieheni haluaa säästää rahaa omaan asuntoon ja kun mainitsin että sittenhän mun äippä voisi tulla meille asumaan ja saa leikkiä lapsen kanssa jne, niin sanoi tiukasti että vuokraa hänen pitää sitten maksaa. No onhan vuokranmaksu kyllä ihan normaali asia, mutta äitinikään ei ole isotuloinen eikä osaa yhtä hyvin englantia kuin minä.
Musta tuntuu että mä jotenki petän mun vanhempia siten että en mee kattoo niitä useimmin. En voi tolle tunteelle mitään kun puhelimessakin ne välillä sanoo että 'ai, et sit tuukaan nyt’...En vaan haluis nitten ajattelevan et oon kokonaan hylännyt ne ja että en koskaan enää mee heille kylään tai mee heitä näkemään mun miehen takia.. Että ne aattelee että ne ei ole tärkeitä mulle, vaan ainoastaan mun mies.
Anyways... en viitti jatkaa hirveesti ku ei varmaan kukaan edes lue tätä..Kai tästä stressistä jotenki pääsee eroon.. mut oisin halunnut mun vanhempien olevan paikalla kun vauva syntyy ja niitten näkevän mun ison mahan.. EI kuvien lähettäminen ole samaa.. En voi edes soitella paljon kotiin kun se on kallista ja mies aina valittaa että teen isoja puhelinlaskuja..
Vastaukset 1
Vanhimmat
meillä lapsen isovanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla ja näkevät parin kuukauden välein toisiaan. Me opetettiin isovanhemmille netin ja skypen käyttö, niin lapset voivat jutella ukin ja mummin kanssa maksutta ja nähdä toisensa kun joululahjaksi ostettiin nettikamera molempiin talouksiin.
Mikä estää tekemään teillä samoin? En usko, että mikään.. Sinäkin pääsisit juttelemaan livenä vanhempiesi kanssa ja he näkisivät lapsenlapsensa..