Oinaana kyllästyn niin helposti kumppaniini. Olen koittanut varmaan kaikkia merkkejä, mutta aina sama juttu, ahistaa...miehet haluavat sitoa minut, ja se alkaa pitemmän päälle ahdistaa. Tarvitsen omaa tilaa. Olen avoliitossa rapumiehen kanssa, hän on luonteeltaan kiltti ja joka tytön unelma mies, ainakin jos haluaa perheen...mutta mä en tiedä. En ehkä koskaan halua lapsia? en tiedä itsekään. Itse olen ulospäinsuuntautuvaa tyyppiä, tykkään mennä ja nähdä ystäviä ja hän ei, mua rasittaa kun aina pitää maata kotona.
Mikä avuksi, onko ero ainoa vaihtoehto, en kyllä haluaisi.
Mikä avuksi, onko ero ainoa vaihtoehto, en kyllä haluaisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ootko kokeillu Oinasta? Mulla on nimittäin sama vika.. Kumppani kiinnostaa korkeintaan muutaman kuukauden, sen jälkeen jotenkin itsetuhoisesti tuhoan suhteeni vaikka järki sanoisikin vastaan.. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.. Oinasmies täällä vaan ihmettelee;)
Oletkos ajatellut keskustella kumppanisi kanssa ko. asiasta? Yleensä asiat saa selvitettyä keskustelemalla, ehkäpä kaveri ei osaa antaa tilaa sinulle ellet mainitse asiasta. Jos muuten kaikki on kunnossa, ei kai se ero ainoa vaihtoehto ole.
-Mielipide tämäkin-
Tuo ahdistavan puristava tunne on tuttu minullekin! Heti kun asiat menevät "vakavaksi" tuntuu kuin joku iskisi palleaan, eikä henkeä saisi. Kerran meinasin seota, kun tajusin, että tulen hulluksi jos joudun joka päivä ajattelemaan tätä ihmistä! En kestä ajatusta, että menetän "ajatuksenvapaudenkin". Olen aina halunnut tehdä asiat omalla tavallani, enkä osaa luopua omista haaveistani jonkun toisen takia. Näen painajaisia siitä, että menen naimisiin. Todellisuudessa uskon, että jos joskus olen menossa naimisiin, lähden alttarilta karkuun!
Itsekästä?! Kyllä ja varmaan lapsellistakin, mutta ei nuille tunteille voi mitään. Olen yrittänyt opetella pitämään ne taka-alalla ja oppia luottamaan kestäviin tunteisiin.
Koska haaveenani on löytää elämäni rakkaus, jonka kanssa perustaa perhe ja vanheta.
Toivon sinulle voimia ja toivoa!
Ja jos et haluaisi erota, niin miksi ihmeessa erota?! Sen takiako, että mies viihtyy kotona?!
Kuule ei missään nimessä kannata! Minä olen oinaana ainakin niin mustasukkainen, että en mitään vaeltalevia tuuliviirejä katseleisi!
Ole onnellinen, että miehesi viihtyy kotona kanssasi :)
... Sama täälläkin.
Jostain syystä en ole koskaan tullut toimeen rapujen kanssa, en edes ystävinä. Heissä on jotain uskomattoman vastenmielistä. Ja ravun omistushalu ei vain yksinkertaisesti sovi minulle.
Liian koti-ihmisiä makuuni ;)
Toisaalta oinas miehen kanssa jouduin peilaamaan itseäni, aivan samanlainen luonteeltaan.
Hänkin mielettömän omistushaluinen ja mustasukkainen. Lopulta loppui siihen etten kestänyt sitä että olin "tilivelvollinen" tulemisistani ja menemisistäni ja toinen loukkaantui aina kun en ehtinyt nähdä häntä. Todella ahdistavaa! Tosin siitä suhteesta opin itsestäni enemmän kuin mistään aikaisemmasta, tajusin itse toimineeni aina samalla tavalla. Huh miten kamalaa tajuta itse olevansa sellainen ;)
Toimivimman suhteen olen saanut aikaan vesimiehen kanssa joka sekin sitten viiden vuoden jälkeen loppui siihen että mies "erakoitui", ei halunnut enää käydä missään ja myöskin minä olen menevää tyyppiä.
Tämänhetkinen mieheni on skorpioni, jonka kanssa tasaista ei ole koskaan, ylämäkeä ja alamäkeä...
Tosin vaikka riidellään useinkin oikein kunnolla niin tämä mies antaa minulle sen vapauden ja haasteen jota suhteessa kaipaan, en tunne tukehtuvani enkä olevani kahlittu. Molemmat tekee omia juttujaan ja välillä niitä yhteisiä ja luottamus on täydellinen.
Mä olen siis oinas ja löytänyt onneni ravun luota monien yrityksien jälkeen. 3 vuotta ollaan yhdessä oltu ja aina vaan tuntuu paremmalta (tosin tässäkin suhteessa oli vakiintumisahdistushetki alussa). Tässä ravussa on sopivasti myös "munaa" herkkyyden lisäksi.