Pennun parhaaksi(ko)??

Leikin varjolla on hyvä ruveta opettamaan pennulle perusasioita :)
Oma pentuni oli myös kova vaatimaan leikkimistä, joten päätin että leikit eivät ikinä ala koiran aloituksesta vaan minun. Siinähän vinkui ja hyppi vähän kunnes tajusi ettei sillä tavoittanut mitään. Mieheni ei tosin pystynyt pysymään kovana vaan antoi yleensä periksi ja lähti leikkiin, edelleenkin koira vaatii miestäni leikkiin muttei ikinä minua :)
Nyt kun sää on niin kaunis kannattaa olla pennun kanssa mahdollisimman paljon ulkona, ei tarvitse kävellä koko ajan, jo haistelu ja katselu kuluttaa pikkuisella energiaa. Leikkimisestä vielä, pennun on hyvä oppia leikkimään itsekseen myös, kannusta siihen :)

Pentu voi leikkiä myös itsekseen leluilla, puruluilla yms. Oletko jo opettanut sen käyttäytymään vaativasti, eli annat huomiota aina kun se haluaa? S**tanan ulina uikutus huomion haku on opittua käytöstä, johon itse olet syypää.
Oikea tapa on leikkiä pennun kanssa olemalla itse aloitteentekijä, ja lopettamalla leikki silloin kuin itse haluaa. Ja sitten täysi välinpitämättömyys pennun huomiohakuiselle käytökselle. Siis omistaja laatii pennulle päiväjärjestyksen, jossa huomioidaan pennun tarpeet. Ja sen mukaan mennään, ei pennun aloitteesta.

Kuten aikaisemmat kommentoijat jo sanoivat, leikki alkaa aina sinun aloituksesta, ei pennun vinkunasta. Olet pennun kanssa pian suurissa vaikeuksissa, jos teet aina niin kuin se haluaa. Pennun vaatimukset kasvavat, ja se tietää, että voi komennella sinua.

Toki pennun kanssa kannattaa touhuilla paljon, mutta ei silloin, kun pentu sitä vinkuu.

Juu no pitää lähtee ostelee korvatulppia tai vastaavia. Ni säilyy mun korvatki ja toivon mukaan oon huomaamatta pentua..
Mites sitten se et pitääkö sen kanssa aina kun on hereillä, ni peuhata? Et ainoat mun omat ajat kotona ollessa on ne ku pentu nukkuu tai syö?
Ja *aika-avutonta*: einpä o ikinä nähny ton pennun leikkivän yksinään, joko mä leikin sen kaa, tai se kinuaa mua leikkiin, tai sit se menee nukkumaan. Ja mitkään puruluut ei herätä sillä mielenkiintoa paria minuuttia kauempaa, ei edes raakaluut

Minulla koiralle oli pentuna(2kk-5kk) selkeät leikkiajat: aamulla ennen töihinmenoa, ruokatunnilla ja töiden jälkeen. Kaikki ulkona pihalla: pallon heittoa, vetoleikkejä, etsimistä ym. Sisällä ei sitten leikitty ja vaikka oli innokas hakemaan huomiota, ei sitä kyllä saanut muulloin kuin silloin, jos minua sattui huvittamaan.

Jepsis no pitääpä siirtyä sit toho ulkona peuhaamiseen. Tosiaan, tuntuu et ainut oma aika mitä saan on just ku pentu nukkuu. Jos käyn pesulla pennun hereillä ollessa ni sit o vielä kauheempi mekkala ja se roijaa niitä sen leluja sinne suihkun lattialle (pidän siis ovee raollaan et ilma kulkee paremmin/kuulen jos se tekee tuhoa). Tänääki viimeks se oli nii hirveetä se sen mekkala, kuulin suihkuun asti ku se pomppi takaovea vasten ja haukkua päjäytteli vinkumisen yhteydes. No ok, sil oli kyl p*ska hätä, mut ei siit oikee saa selvää millo sil o hätä ja millon ei, ku se pyytää ulos hädällä samallail ku mitä se haluis muuten vaan.

Toi o kyl oudoksuttanu, et pitääks tosiaan temuta sen kaa koko ajan, et eiks koirat osaa ottaa lunkistikki nukkumisen jälkee va aina pitäis olla jtn tekemistä, vai onkse va toi pentuvaihe et koko ajan pitää jotain tehä?

Itsellä ollut nyt kuukauden päivät koiran pentu talossa. Muistan siis vielä hyvin tuoreesti kokemasi tunteet, edellisestä pentuajasta meilläkin oli yli kymmenen vuotta...

Pentu nukkuu, sitten leikkii, sitten nukkuu, sitten leikkii, kolme kertaa päivässä siinä välillä syö, leikkii ja sitten taas vähän nukkuu.

Alle kaksi viikkoa oli meillä pentu ollut, kun ei enää sisällä kierroksia juuri nostele, sisällä suoritetaan enää siis vain tuo syömis ja nukkumisosuus. Siihen on päästy sillä yksinkertaisella linjalla, että silloin kun pentua riehututtaa se lähtee ulos.

Aina itse leikkimään pennun kanssa sinne ulos? Toiveunta, kumpa pääsisikin. Silloin menen kun pääsen.

Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että pentu on sisällä rauhallinen. Kierrokset nousee kun näkee, että itse alamme pukeutua ulos lähtöä varten, siksi lähtee ulos jo ennen meitä. Meillä on pieni lapsi, joten, koska olen ollut lomalla koko pennun meillä olo ajan, ulkoilemme useita kertoja jo lapsen takia ja silloin pentu saa leikkiä tunti tolkulla sielunsa kyllyydestä, painuu sisälle mielellään nukkumaan jo ennen kuin me itse olemme tulossa sisään. otin lomaa töistä koiraa varten juuri tämän takia; vähintään kolme kertaa päivässä ulkona pari tuntia kerrallaan, eikä pennulle kasva mitään pahoja tapoja sisäkoiraksi.

"Kierrokset nousee kun näkee, että itse alamme pukeutua ulos lähtöä varten,"...en mitenkään neuvo, mutta oletko ajatellut jättää koiran toisinaan kotiin, kun menette lapsen kanssa ulos?

"otin lomaa töistä koiraa varten juuri tämän takia"
"eikä pennulle kasva mitään pahoja tapoja sisäkoiraksi"...voisi ajatella, että jättäisit vaihtelevasti ja järjestyksessä koiran yksin kotiin, niin oppisi sen homman, eikä tulisi "puuntakaa", kun se yksinolo aika tulee..

En ikinä antaisi koirani rettuuttaa lastenvaatteita..

Ja ei, ei tarvi kokoaikaa leikkiä ja temmeltää, pitää pennun oppia olemaan rauhallinen vaikka onkin hereillä ja sinä kotona. Jos pentu huutaa lähes jatkuvasti sinua leikkimään kanssaan, riittää että se on huudon välissä edes sen ajan hiljaa, että kerkeät napata lelun ja alkaa leikkimään sen kanssa. Hiljaisuus -> palkka. Älä enää jatkossa ala leikkimään sen kanssa kun se huutaa/riekkuu. Vain rauhallisuus palkitaan. Ihmisen pitäisi päättää aina, milloin koira menee ulos, milloin sisälle. Milloin koira saa ottaa ruokaa ja milloin kuppi otetaan pois. Millon koira menee ovesta jnejnejne. Lista on pitkä.

Koiranpennun tarpeet. Se onkin vähän eri asia, kuin että mitä pentu haluaa just nyt. Esimerkkinä koulu: ei siellä kysellä lasten mielihaluja, vaan toteutetaan oikein eduskunnassa päätettyä opetusohjelmaa, jonka viisaat ovat hyväksi havainneet. Koirienkin kehitystä on paljon tutkittu ja tietoa on tänään enemmän kuin koskaan. Ihminen voi varsin hyvin tähän perustuen laatia päivä/viikko-ohjelman, joka tukee koiranpennun kehitystä optimaalisesti. Parhaaseen tulokseen päästään, jos omistajalla on kokemusta ja koiranlukutaitoa.

Itsellä on 9kk suomenlapikoira ja minä oon tehnyt aina näin että muutaman kerran päivää ns. "nujutaan" (härkin,leikin,painin yms.mutta ei liian kovasti) pennun kanssa.Välillä kun pentu tarjoo lelua niin saatan leikkiä hetken mutta en joka kerta.
Jos ulisee tai vinkuu nii en huomioi ollenkaan (menee hetki ennenkun totut olemaan ärsyyntymättä vinkumisesta). Vasta kun pentu istuu hiljaa edessäsi niin siinä vaiheessa kehun ja saatan leikkiä. Sinä määräät millon leikitään ja miten pitkään leikitään.Kun lopetat leikin nii lähdet pois huoneesta tai et vaan huomioi enää. Nämä on toimineet meillä mutta ei välttämättä toimi teillä mutta kannattaa kokeilla.Muista kumminkin että pennun kanssa täytyy olla loputtomat hermot! Suuttuminen tai räyhäämine ei auta ollenkaan!