Elikkä se siinä. Olen kohta neljäkymmentä ja minulla ei ole lapsia. Syy: järjetön synnytyspelko. Ei niinkään kivun pelko, vain se, että minua ei kuunnella. Hammaslääkärin tiedoissa lukee että minulle tulee laittaa ekstrapaljon puudutusainetta, kerrran leikattiin viisuri pois ja sain kolme piikkiä, kunnes yksi ihana lääkäri kertoi mitä minun tulee itse tarkkailla jotta osaan sanoa onko puudutus toiminut vai ei.
Ehkäisykapselia viimeksi poistettaessa sain puudutuspiikin, sepäs ei toiminutkaan, vaan tunsin viillon käsivarressa ja sanoin lääkärille että tuo kyllä tuntuu. Eipä meinannut uskoa mutta laittoi kuitenkin toisen piikin että puutuisin kunnolla ja odotti jonkin aikaa.
Jotkut synnyttäneistä ystävistäni ovat kertoneet tarinoita että eivät ole osanneet vaatia synnytyksen aikana jo ennaltasovittua, esim yksi ei saanut synnytysjakkarraa vaikka se luki synnytyssuunnitelmassa (vai mikä se on?) ja ei saanut myöskään olla suihkussa vaikka se olisi rentouttanut ja vienyt hänen kipujaan pois.
Yksi ei saanut epiduraalia ja joutui synnyttämään vasten tahtoaan luomuna - ei ole tehnyt toista lasta sen jälkeen, tästä syystä. Pelkää siis.
Kaikki sanovat että kipua voi hallita ja kivunlievitystä on, mutta entäs jos sitä ei saa tai se ei tomi??
Ehkäisykapselia viimeksi poistettaessa sain puudutuspiikin, sepäs ei toiminutkaan, vaan tunsin viillon käsivarressa ja sanoin lääkärille että tuo kyllä tuntuu. Eipä meinannut uskoa mutta laittoi kuitenkin toisen piikin että puutuisin kunnolla ja odotti jonkin aikaa.
Jotkut synnyttäneistä ystävistäni ovat kertoneet tarinoita että eivät ole osanneet vaatia synnytyksen aikana jo ennaltasovittua, esim yksi ei saanut synnytysjakkarraa vaikka se luki synnytyssuunnitelmassa (vai mikä se on?) ja ei saanut myöskään olla suihkussa vaikka se olisi rentouttanut ja vienyt hänen kipujaan pois.
Yksi ei saanut epiduraalia ja joutui synnyttämään vasten tahtoaan luomuna - ei ole tehnyt toista lasta sen jälkeen, tästä syystä. Pelkää siis.
Kaikki sanovat että kipua voi hallita ja kivunlievitystä on, mutta entäs jos sitä ei saa tai se ei tomi??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei. Se, ettei ennalta mietittyä synnytyssuunnitelmaa saakaan toteutettua, ei yleensä ole mitään tahallista äidin kiusaamista, vaan johtuu siitä, että synnytys ei ole sellainen tapahtuma, jota voi kovin hyvin ennalta kontrolloida. On toki hyvä miettiä ennalta, mitä toiveita synnytyksen suhteen on, mutta esimerkiksi tuo kivunlievitys on sellainen asia, että jos vaikkapa menee sairaalaan "liian myöhään", niin epiduraalia ei enää ehditä antaa. Varmasti noissa ystäviesi tapauksissa on joku syy ollut sille, että toiveita ei ole voitu toteuttaa. Tietysti hoitohenkilökunnan olisi pitänyt selittää miksi näin on, mutta joskus synnytyksen tuoksinassa se saattaa jäädä sanomatta, jos ei äiti itse tajua/pysty kysymään, miksi näin on. Lisäksi näissä on se juttu, että kätilöt voivat olla todella kiireisiä, jos on monta synnytystä yhtä aikaa menossa ja äiti taas ei tajua pyytää synnytyksen aikana asioita, joita on etukäteen toivonut: sen vuoksi tukihenkilön kannattaa olla tietoinen äidin toiveista. Hän voi muistuttaa kätilöä äidin toiveista ja näin auttaa äitiä synnytyksen aikana.
Jos synnytyspelko on valtava, kannattaa asiasta käydä keskustelemassa pelkopolilla. Koskaanhan ei voi kukaan luvata, että synnytys ei satu: useimpia se sattuu ja kovaa, mutta useimmille myös löytyy se hyvä kivunlievityskeino. Omia ajatuksia synnytyksestä ei kannata kuitenkaan perustaa ystävien kauhutarinoille, vaan keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Jos sairaalan henkilökunta tietää ennalta, että potilaalla on pelkoja synnytystä kohtaan, osaavat he myöskin yleensä ottaa sen huomioon.
Tällä pallolla on jo riittävästi lapsia, ei sinun tarvitse kantaa korttasi siihen kekoon jos noin paljon pelottaa.
Pallolla on varmasti "riittävästi" lapsia mutta eivät jakaudu tasaisesti lapsia haluaville ja sinkkuna minun on niitä lähes mahdoton adoptoida. Faktaa, ja varsin harmillista sellaista, sillä tottahan toki adoptoisin jos se olisi hiukkasenkaan helpompaa.
Pelkopolille yritin 8 v sitten. En päässyt, koska en ole raskaana. Terapiaankaan ei tän asian takia vissiin pääse, käskevät tula valittamaan sitten kun on "oikea" ongelma.
Juu, tarkoitinkin pelkopolikäyntiä raskausaikana. Yksityiselle puolelle kyllä pääsee terapiaan tällaisenkin asian kanssa.
Minäkin pelkäsin ihan hulluna ja katselin kauhulla synnytysohjelmia, mutta sitten ajattelin järjellä että maailmassa syntyy koko ajan lapsia ja suomessa vain harva siihen kuolee niin enköhän minäkin siitä selviä. Sitten koitti raskaus ja viimeiset viikot olivat niin tuskaa etten muuta toivonut kun synnytystä. Koko ajatusmaailma meni ihan uusiksi. Oli valmis vaikka minkälaiseen kipuun että saa sen mukulan pihalle. Ja oma synnytykseni oli pitkä, 22h ekasta supistuksesta, mutta helppo ja epiduraalin jälkeen myös suht kivuton. Sitä vaan mieheni kanssa siinä istuttiin ja odoteltiin että koskahan saa alkaa ponnistaa.=) Täällä netissä on vaan kaikkia kauhutarinoita, harvoin kerrotaan kun asiat on mennyt hyvin. Meillä meni hienosti ja oma synnytyspelko on historiaa..
Ei se mitään estä. Pyydät sektion ja sektioon reilusti morkkua. itse luulin että semon jotenkin vaikeaa ja tein yli 30-vuotiaana yhden abortinkin sypen takia, mutta kun lopulta rohkaistuin lapsen tekemään, olikin positiivinen ylläri miten hyvin se otettiin vastaan. Ei tarvinnut käydä missään kuulustelussa tai kunnella typeriä neuvoja ja ohjauksia. Sanoin että tiedän synnyttämisestä kaiken, en halua puhua siitä. Sektio sovittiin pyynnöstäni vkolle 38 koska pelkäsin spontaania käynnistymisä, tosin päivystys-sektionahan se olisi tehty. Sektio oli ihan ok kokemus, morkkua,Tramalia ja peruskipulääkkeitä vedin paljon ja pitkään ja sain maailman ihanimman tyttären. Nyt olen taas raskaana, sama meinink kuin viimeksi, nyt sypen takia suunniteltu sektio tehdään kajden viikon kuluttua, eikä jännit
Yhtään kun olen sen kerran kestänyt. Lapsia tekemään vaa, ei niitä tarvitse synnyttää:)
Tajusin jossakin vaiheessa, että synnytyspelko oli syynä miksi en halunnut lapsia. Mieheni kuitenkin halusi, ja sai minutkin ajattelemaan asiaa. Otimme selvää, ja pelon takia voi tosiaan saada sektion. Uskaltauduin raskaaksi tämän ajatuksen turvin. Nyt raskaus pitkällä ja sypellä käyty pari kertaa. Kaikki vaikuttaisi sujuvan toiveidemme mukaan. Jos ei sujuisi, lähtisin hakemaan sektion Tallinnasta. Vaihtoehtoja on!
Voi, kiitos kannustavista viesteistä. Asun tosin aika pienellä paikkaunnalla, että en tiedä mitäällä, onko täällä esim pelkopolia, mutta siis, noh ehkä tutkin asiaa ... :-)