Olen reielu parikymppinen nuori aikuinen. Tämä mun juttu onkin se ikuisuuskysymys/-pulma. Mulla on ihan tajuton vauvakuume! Tässä nyt vaan tökkii tämmönen pienimuotoinen onkelma; edellisessä suhteessa oli epävarmaa voiko tämä mies saada lapsia, mutta suvunjatkaminen olisi ollut haaveena.
Nykyinen suhteeni etenee 'vauhdilla', eli olemme tunteneet vain kuukauden mutta asumme nyt 'epävirallisesti' yhdessä ja pitemmän ajan suunnitelmina muutto yhteiseen asuntoon.
Mutta siis no joo. Tämä poikaystäväni ei todellakaan halua lapsia; on tehnyt todella selväksi minulle.
Mitä minun siis pitäisi ajatella tilanteesta? Hyväksyä se, vai mitä ihmettä?
Tämä kuiten on niin ihanaa yms. kliseetä, mutta vain niin totta mulle. Eikä siinä, aiemmissa suhteissa minusta tuntui, kuin olisin joutunut esittämään jotain mitä en ole, mutta nyt on TODELLAKIN turvallinen olo...
En nyt tiiä olisko tässä päätä tai häntää, mutta kun tunteet muutenki niin sairaan sekasin... :<
Asiallisia vastauksia kaipaisin. Kiitos...
Nykyinen suhteeni etenee 'vauhdilla', eli olemme tunteneet vain kuukauden mutta asumme nyt 'epävirallisesti' yhdessä ja pitemmän ajan suunnitelmina muutto yhteiseen asuntoon.
Mutta siis no joo. Tämä poikaystäväni ei todellakaan halua lapsia; on tehnyt todella selväksi minulle.
Mitä minun siis pitäisi ajatella tilanteesta? Hyväksyä se, vai mitä ihmettä?
Tämä kuiten on niin ihanaa yms. kliseetä, mutta vain niin totta mulle. Eikä siinä, aiemmissa suhteissa minusta tuntui, kuin olisin joutunut esittämään jotain mitä en ole, mutta nyt on TODELLAKIN turvallinen olo...
En nyt tiiä olisko tässä päätä tai häntää, mutta kun tunteet muutenki niin sairaan sekasin... :<
Asiallisia vastauksia kaipaisin. Kiitos...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juttele asiasta miehen kanssa. Itse en välttämättä jatkaisi suhdetta, jos minulla ei olisi samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia miehen kanssa, koska se tulee olemaan kamalampaa erota myöhemmässä vaiheessa kun toiseen on entistä kiintyneempi.
Toki ihmiset muuttavat mieltänsä ja ehkä hän vielä joskus haluaa lapsia, mutta silloin et ole itse enää välttämättä parhaassa iässä saamaan lapsia ja voi olla että jäät lapsettomaksi.
Suvunjatke on kumminkin suuri osa ihmisen elämää ja siksi on aina hyvä tietää seurustelukumppanin tulevaisuuden suunnitelmat, jotta ei joudu myöhemmin sitten kärsimään.
Itse olen seurannut vierestä tilannetta, jossa siskoni on seurustellut yli kymmenen vuotta miehen kanssa joka ei halunnut lapsia. He eivät tajunneet sitä keskustelua käydä alkuvaiheessa ja elivät yhdessä pitkään kunnes siskolleni iski (iänkin myötä) kova vauvakuume. SIskoni on edelleen onneton asiasta, mutta on naimisissa miehen kanssa ja rakastaa tätä yli kaiken, joten luopui lapsihaaveista. Hän alkaa olla pian jo siinä iässä, ettei lapsia välttämättä tulekaan, mutta harmittaa hänen puolestaan.
Kiitti everydayis... Rakastan (ei kyllä näin pian voi sanoa jossei tosissaan tarkota) kyllä miestäni ihan kamalasti ja periaatteessa olisinkin valmis luopumaan haaveistani... Muuten kyllä suunnitelmat ovat samalla aaltopituudella, eli yhteenmuutto yms.
Tosin, olenhan teini ihan iältänikin, mutta käytökseni on välillä TODELLAKIN lapsenomaista. Mies on sanonut minulle asiasta, ja olen itsekin kehoittanut häntä sanomaan jos menee 'yli'. =) Mutta eipä itsekään varmaan täydellinen ole.
"miestäsi"??? Siis oletteko naimisissa?
Seukatkaa nyt kymmenkuntavuotta alkuun vitu pahvipäät!
Ja kasva sinäkin aikuiseksi!
kk styylatty, ohhoh: kuule piä tunkkis, aivoton idiootti. Samakait son millä nimellä sitä sanoo. Ja joo, olen ollut joskus naimisissa että älkää alkako valistamaan. Itehän me ne päätökset kuiten loppupeleissä tehdään! :<
Ja sinä, Asiallinen Tosiasiasia: hv... =)
Tämä on kyllä hieman kinkkinen juttu..koska jos miehesi on sitä mieltä, että hän ei koskaan halua lapsia, niin sitä mielipidettä täytyy kunniottaa ja on tavallaan "väärin"yrittää kovin suostutella ja saada häntä muuttamaan mielipidettään. Ihan sama toimii toisinpäin, jos sinä haluat lapsia, ei kenenkään pitäisi pyytää sinua vaihtamaan mielipidettäsi asiasta. On paljon miehiä ja naisia jotka eivät koskaan halua lapsia, se heille suotakoon. Suhteen jatkamiseksi täytyisi varmaan ihan tosissaan puhua onko molemmat mielipiteidensä/toiveidensa kanssa aivan varma (yleensä näissä asioissa kyllä on) ja sitten tehdä päätös mitä teette. Ettei tule mitään kurjaa nokkapokkaa muutaman vuoden päästä asiasta. Nyt vaan mietit mitä haluat, hyvän suhteen joka mahdollisesti tulee olemaan lapseton vai toivoa löytäväsi uuden suhteen ja mahdollisesti lapsia. Täytyy vaan tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu!
Siis nyt jotain rajaa..ootte kuukauden vasta seukannu ja nyt jo puhut lapsista?!? Siis ei hyvää päivää,ethän sä edes tunne koko tyyppiä vielä ni älä nyt hyvä ihminen tohon kuvioon lähe lapsia sekottaa!!! Anna ajan kulua ja inoha ne lapsihaaveet ainaki muutamaks vuodeks,kato ihan rauhassa ja ajan kanssa et tuleeko teistä koskaan mitään ton enempää ja sitte jos muutaman vuoden päästä viel tuntuu samalta ja ootte edelleen yhdessä ni ota asia varovasti puheeks miehen kans. Mut ikinä älä ala painostaa äläkä suunnittelemaan mitään toisen selän takana(pillereiden poisjättö toisen tietämättä asiasta) vaan keskustelkaa avoimesti ja jos mies sit edelleen sitä mieltä et hän ei lasta halua ni sit sun pitää päättää mitä ite teet..lähdetkö suhteesta vai jäätkö.
Siis sä oot vielä tosi nuori sulla ei oo mihinkään kiire. :-) ja aika lapsenomaisen kuvan kyllä annoit itestäs tossa yhdessä kommentissa eli kannattaa sunkin nyt muutama vuos viel kasvaa ja kehittyä. :-)
"Tottua ajatukseen(ko)?"
Joo nimenomaan yritä tottua ajatukseen tai sitten kehitä itsellesi joku muu pakkomielle.
Ootte vaan kateellisia... =) *ivallinen nauru*
Hah, sun naamastas tuskin kukaan kateellinen:)!!! Hah. Hirveen näkönen akka ja just tuollaset vitun iljetykset ensimmäisenä rumia apinageenejään jatkaakin. Hyi !
Nyt on turvallinen olo joo, mutta onko huomenna tai viikon päästä? Sen tiedät vain olemalla suhteessa mehdollisimman pitkään ja mielellään ilman velvotteita yhdessäololle eli pakkoa. Esittämäänhän joudut nytkin; esittämään muille roolia. Haet muiden hyväksyntää vetämällä roolia ja hankkimalla statusta,- eikö? No se on ihmiselämää, mutta kivempaa se on elää omalla tavallaan olemalla persoona.
Ihan sama mitä muut ajattelevat ja odottavat, koska jokainen voi valita seuransa.
Kyllä sinun nyt kannattaa asennoitua ajatukseen, että kymmenen vuotta olette yhdessä ja teette sitten lapsia jos olette vielä yhdessä, ja jos haluatte enää lapsia. kannattaa myöskin miettiä sitä, onko lapset teidän juttu ja kannattaako maailmaan munia liikaa väkeä? Adoptio on hyvä vaihtoehto.