Antaisitko pois lahjan, jonka olet saanut? Oli kyse sitten joulu, synttäri, tupari, mistä tahansa lahjasta.
Jos luovut siitä, onko väliä kuka sen on antanut, onko sulle ihan luonnollista että joku sulle halunnut jotain antaa, itse annat sen eteenpäin?
Kirpparile vietäessä esim. pieneksi käyneitä lasten vaatteita ei lasketa.
Jos luovut siitä, onko väliä kuka sen on antanut, onko sulle ihan luonnollista että joku sulle halunnut jotain antaa, itse annat sen eteenpäin?
Kirpparile vietäessä esim. pieneksi käyneitä lasten vaatteita ei lasketa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Annan pois, jos ei ole käyttöä tai ole tyyliseni. Samoin antaessani lahjan, niin olen kehoittanut antamaan eteenpäin, jos olen tehnyt virhearvioinnin ostoksen suhteen.
Ystävä, joka oli viikonloppuna kylässä toi venettä varten pellavaisen pöytäliinan ja neljä lautasliinaa. Hän myös sanoi, jos ei ole tyyliäni, niin laita eteenpäin.
Jos toisia miellyyttäkseni pitäisin kaiken, niin kotini vähitellen muistuttaisi jonkun toisen kotia tai pahimmassa tapauksessa muuttuisi "kaatopaikaksi". Parhaillaan yritän vähentää tavaraa, jotta kaikki venetarvikkeet ja tulevan koiran kamppeet mahtuvat järkevästi kotiini. Mitään en suostu pitämään pinoina muualla kuin kaapeissa tai lipastoissa.
Enpä tietenkään, sen verran taikauskoinen olen. Sanotaanhan:
"Joka kenkkinsä kenkkää, se onnensa mennaa".
Sittenpä onkin kaapit tulvillaan purkkia ja purnukkaa, paljon käyttämätöntäkin.
Kellepä nykynuorella osaisi, saati kehtaisi omiaan tarjota.
Heillehän useimmille kaikki pitää olla niin nokalla haistain.
Muutenkin kun me kaksi olemme oravan sukua.
Enpä ole tuollasta sanontaa kuullut..
Ei kyllä tule mieleen, että oisin saamaani lahjaa pois antanut, ja jo ajatus tuntuu pahalta.
Taidan saada aika vähä lahjoja :)
Lahjakortti on takuuvarma, joku voi kysyä, mitä tarvitsen.. korua en koskaan antaisi pois.. viinipullo, kukat.. se onkin kait jokin juttu, kun "on kaikkea", lahja on jotain jonka voi käyttää.
Niin ettei paikat täyty, eikä tarvi kaapin nurkkiin piilotella..
Lahjakortti lie paras kaikista valinnoista.
Korua on tietämättä vaikea valita, lahjakortteja yhdistämällä lahjottu voi halutessaan haluamansa valita.
Viinipullo ja kukat, niistäkin voi tulla sanomista.
Mihin minä panen kaiken saadun ja kummankin vanhemmalta perityn?
Kukaan ei vanhasta maksa? Kirpparipöydän hinta voi olla kalliimpi, kuin päivän saldo.
Huutoakin pitää päivittää.
Alanko nakkelemaan särkyvät seinään? :))
Kaatopaikalle ne varmaan päätyvät.
Että jos järkkäis kunnon riidan, voi heitellä särkyviä.. kannattaa varoo ikkunoita, ja ettei osu siihen vastapuoleen, kun tuskin tarkoituskaan. :) Niin, ja joutuu siivoaan!
Johkin SPR:n kirppikselle varmaan otetaan käyttökelpoista tavaraa..
UFF:n laatikot.. Mut vaatettahan niihin vaan. Tuo lienee totta, että kirpparille moni menee tunnelman vuoks myymään, ei ehkä omilleen pääse.
Perityllä voi olla tunnearvoakin.. on noissa pohtimista..
Nauratti lievästi, kun oli ohjelmaa jostain astiamuseosta, ja siellä näytillä meitin kaappien sisältöä.
Sulhon vihkipukukin korkeakorkoisene jalkineineen olisi varmasti jollekin vanhainpäiväasuksi haluttu.
Olenpa joskus aikonutkin, että alan särkemään yhden astian päiivässä, kun aina käytetään samoja, ja muut saavat levätä rauhassa.
Enpä ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Johtuneeko siitä, etten ole lahjoja (muistaakseni) saanut. Enpä kyllä kaipaakaan niitä.
Antaisin ja olen antanutkin, koska muuten hukun tavarapaljouteen. Sillä ei niinkään ole väliä, keneltä lahjan olen saanut.
En pidä liiallisesta tavarasta ja sen olen yrittänyt läheisilleni viestittää. Jos minulle haluaa antaa lahjan, mielummin otan vastaan elämys- kuin tavaralahjan. Pidän itseäni minimalistina. Mitä vähemmän tavaraa, sitä parempi.
Less is more :)
Aika vaikeaa se on, kun on aikoinaan opetettu, ettei lahjoja saa antaa pois. Omien lasteni antamia lahjoja en varmasti antaisi pois koska niillä on tunnearvoa niin paljon. Samoin puolisoni ostamia koruja ymv. en raaskisi antaa pois. Eri asia on puolison (alkuaikona) ostamat vaatteet, jotka on kyllä kivoja mutteivat lainkaan tyylisiäni.
Viime vuosina lahjan saanti on ollut, omista toiveista johtuen,vähäistä. Tavaraa on niin paljon, että toivon aina lahjaksi jotakin lahjakorttia tai lippuja.
Juu, olen antanut ja annan edelleen ne lahjat pois, jotka eivät sovi tyyliini, tai jos minulla on jo mokoma kapistus. Sillä ei ole väliä kuka lahjan on antanut, mutta "omista" lahjaa ensin jonkin aikaa esim. vuoden-pari. Ystäväni ja sukulaiseni jo tietävät hankkia minulle lahjakortteja tai lupauksia esim. illallisesta, lomasta, shoppailireissusta ym.
Pidän muutenkin minimalistisesta tavaramäärästä koskien kaappeja, laatikoita, seiniä, pöytiä ym. Joten lahjoittelen ja vien kirpparille paljon vaatetta ja tavaraa pois "jaloista".
Liike- ja henkilölahjat.
Liikelahjoista olen antanut valtaosan eteen päin.
Eniten urheiluseuramme toimintaan ja palkinnoiksi.
Myös osa puteleista on siirtynyt lahjoina eteen päin.
Henkilökohtaisia kahjuksia olen saanut niin vähän, että suhtautumiseni on varsin tunnepitoinen.
En anna eteen päin.
Meiän porukalla on tapa että jos jotain sellaista lahjaksi saa mitä ei ite tarvi mutta joku muu voi siitä hyötyä niin kiertoon vaan.
Jos säilyttäisin kaikki lahjat mitä olen saanut niin muuta ei sitten paljon mahtuiskaan asuntoon ja esille.
Mutta sitten säilytän kun on sellainen mikä oikein osuu kohdalle, tai on itse tehty,, ne säilyy kyllä.