mietityttää

minua askarruttaa yksi asia, johon tahtoisin mielipiteitä erityisesti äideiltä. Itse en ole äiti, vaan 23-vuotias yksinelävä naisenalku.

Minulla on vanhempia sisaruksia, joilla on monia alakouluikäisiä lapsia (8-13v), joista myös muutaman kummi olen. olemme kuitenkin sopineet, että kaikki lapset ovat lahjoissa ym. tasaveroisia, vaikka osa on kummilapsia. tämä on minun mielestäni hyvä ratkaisu, eikä siinä ole ongelmaa. hankimme muutenkin suvussamme vain pieniä lahjoja, joten rahat riittävät kyllä.

ongelmaksi on nyt muodostunut sen sijaan se, että toisen perheen 2 tyttöä on tullut minulle läheisemmiksi kuin muut näistä sisarusteni lapsista (yhteensä 8 lasta, kahdessa perheessä). Näiden tyttöjen kanssa on syntynyt luottamukselliset välit ja minulla vaan yksinkertaisesti 'synkkaa' heidän kanssaan ja tämän takia he käyvät luonani enemmän kuin muut 6. Pidän kuitenkin kaikista kahdeksasta paljon. Näillä kahdella tytöllä on myös vanhempi sekä pari nuorempaa sisarusta, eikä näistä kahdesta läheisemmästä lapsesta kumpikaan ole kummilapseni.

Kaikki 8 lasta käyvät mielelläni luonani kylässä ja pyytävät todella usein päästä kylään nimenomaan yksin ilman sisaruksia, mutta en luonnollisestikaan ehdi yökyläilyttää jokaista tasaisesti vuorotellen, enkä tahtoisikaan koska toisten kanssa ei ole juteltavaa. Jokainen heistä on joskus ollut luonani yökylässä viimeisen 3 vuoden aikana, joka on minusta jo aika paljon, enhän välttämättä ees pitäisi lapsista!

Näen molempia perheitä aika paljon ja vietämme aikaa isommalla porukalla. Tämä voi kuulostaa puolustelulta, mutta haluaisin sanoa, että perheessä jossa nämä 2 tyttöä ovat, teen myös paljon asioita perheen muiden lasten kanssa (esim. kahdestaan elokuviin synttärien kunniaksi tms.). Ja vaikka näen näitä kahta lasta useammin, en tee heidän kanssa mitään 'erityistä', leffaa tms. vaan tavallista arkea.

lasten vanhempien kanssa asiasta puhuminen ei auta, koska heille lapset ovat vain "lauma mukuloita"... heidän mielestään lapsia pitäisi kutsua kylään mielummin tasaisesti vuoronperään, mutteivat kiellä myöskään 'valikointia'.

nyt mietiskelenkin sitä, että voiko näin tehdä, kun kuitenkin muutkin lapset tahtoisivat esim. luokseni kylään. toiminko itsekkäästi? toisaalta mietin, että jos jokaista pitäisi nähdä samanverran, en voisi nähdä ketään, koska joitakin lapsista en jaksa, eikä se todellakaan johdu että he olisivat jotenkin hankalia. ei vain synkkaa yhteen.

mietin myös että kun lapsista vanhimmat ovat jo lähes yläkouluikäisiä, että jos nyt ajattelisi että 'koska ovat lapsia, nään tasaisesti heitä', mutta minkä ikäisenä sitten voi alkaa tavata 'normaalisti' vain etupäässä niitä, jotka ovat läheisiä? ja ymmärrän myös, että nämä läheisimmät saattavat myöhemmin olla kaukaisimpia ja toisin päin. tilanteet vaihtuvat.

asiallisia kommentteja olisi kiva saada, monesta näkökulmasta.