Olen 22-vuotias nainen,minulla on ihana avomies,kiva koti.siinä hyvää jo paljon,sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä ja juomiseni pahenee koko ajan, ennen riitti edes 2kertaa viikossa nyt menee helposti jopa 4päivää. en tahdo juoda mutta nyttenkin pakottava tarve sisälläni huutaa. ehkä myös osasyy se että olen työtön ja aika yksinäinen. mitä ihmettä teen itselleni että tajuan lopettaa ennen kuin pilaan oman terveyteni ja mieheni hermot lopullisesti? onko kohtalotovereita vai olenko ainut nainen tämmöisessä tilanteessa?
mitä tässä voi tehdä
masentunut
9942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu sama tilanne minulla. Juon aina kun tilaisuus koittaa pakko on viikottain jotain saada. Muuten tulee hulluksi.
Itse olen juuri alkanut rajoittaa juomista koska tuli siinä juotua itsensä niin pahaan kuntoon etten yhtään muista mitä tein kenen kanssa ja missä. Nyt pelottaa... En yhtään tiedä mitä olen tehnyt. Kaduttaa jopa niin että pelkään avata pulloa.
olisiko sulla mahdollisesti messengeriä, ois tosi mukava saada jutella jonkun toisen samanlaisen kanssa?
Muisti meni jatkuvasti. Aamulla oli kamala mennä töihin. Piti maata töissä veskin lattialla, että jaksoi taas.
Mies joi viikonloppuisin. Sitten vain lopetin. Tajusin, että huono oli oli niin massiivinen eikä mitään nousuhumalaa enää tullut. Pelkää pahaa oloa vain. Tajusin, että selvänä on olo parempi.
Ei ollut vaikeaa vaikka join tosi paljon. Mies juo yhä viikonloput, mutta elän toivossa. Hänkin haluaisi lopettaa, mutta ei olal vielä keksitty keinoa. En aio jättää häntä.helppoa se ei ole,mutta ei kai sairasta rakasta jätetä.
Juon päivittäin, vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei ole (on pitkäaikainen parisuhde, koulut käyty ja työpaikka, terveys ok), ehkä vain jonkinlainen elämänpelko. Välillä olen kokonaan juomatta ja pärjään itseni kanssa hyvin. Sitten kun retkahdan, juominen jatkuu taas loputtomiin.
Olen kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Alkoholi on ongelma, mutta aiemmin olen jättänyt jopa tupakan lopullisesti kertaiskulla ja uskon selviäväni tästäkin. Ehkä tarvitset ennen kaikkea tietoa, tukea ja keskusteluapua - se auttaa suhteuttamaan asioita. Jos jää yksin miettimään elämäänsä, sortuu helposti etsimään ratkaisua pullosta.
Tutultapa kuulostaa.
Kohtalotovereita ympäri Suomen maan.
Minä vain join itseni masennuskuntoon. Joskus 20 vuotta sitten. Kun ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin lääkkeet ja psykiatri oli pakko lopettaa. Tuskaa se tuotti mutta kannatti.
Nyt on kulunut 20 vuotta ja juon aina silloin tällöin. Olo on vain juomisen jälkeen seuraavana päivänä samanlainen kuin aikoinaan viikon putken jälkeen.
Enää en riehu ja rällästä kuten nuorena, mutta onko tämä nyt sitten parempi tapa juoda.
Onneksi juomiskeratani ovat nykyään korkeintaan kerran kuussa ja yksi ilta, mutta silti ei kannattaisi kyllä edes sen yhden humalaillan takia kärsiä monta päivää "kipua" syyllisyyttä" ja morkkista, lisäksi tuppaa masentumaan ja menee itsetunto.
Mutta katsotaan kuukauden kuluttua kun olen "kunnossa", josko alkaa liian "hyvä elämä" maistumaan puulta ja on taas masennettava itsensä seuraavaksi pariksi viikoksi...
Kyllä ihminen on hullu. Jos ei osaa ottaa ei osaa ei sitä pitäisi hävetä.
Ei ne näköjään muutkaan osaa ottaa käyttäytyvät tosi typerästi humalapäissään, tosin krapulasta ja morkkiksesta heillä ei ole tietoakaan...
Ja sitten jos kieltäytyy ottamasta, sanotaan vaan "tiukkapipo".....ei sitä viitti sanoa, että ei tiukkapipo vaan alkoholi ongelmainen, mutta kumpa olisi rohkeutta sanoa kiitos ei minulle ei alkoholi sovi.
Olisi moni viikonloppu paljon valoisampi ja viikonalku kauniimpi.....
Onnea tiellesi kohti alkoholitonta elämää.
Ei sitä tarvitse tehdä päätöstä, ettei ikinä katsoo vain ettei nyt ja tänään ei huomenna eikä ensiviikolla sitten joskus ja kun se joskus tulee voi aatella että jospa vieläkin lykkäisin... siitä se alkaa...
Kyllä sinä onnistut....olet vielä nuori....
mitä ihmettä teen kun ahdistaa, ottaa päähän, tai on muuten vaan joku "hyvä" syy ottaa jos en kerta juo? itse en keksi mitään kun ei kavereita ole ja mies töissä..ja ei aina jaksaisi miehenkään kanssa olla :( No eilen oli kaljaa tarjolla ja oltiin vielä mökillä ja muut joi mutta empäs ottanut! ette usko miten parani mieli kun tiesi että pystyy edes olemaan ne 3pvää ottamatta! kiitos oikein paljon kaikille vastanneille..olisi mukava keskustella enemmänkin samaa kokeneiden kanssa.
mieltä ylentävää luettavaa. Todella masentavaa. Onneksi itse valitsette osanne ja ette voi siitä muita syyttää.
Läheisriippuvan elämä on usein todella helvetillistä enkä ainakaan itse ole sen aiheuttaja.
Nauttikaa kesästä ja sen helteistä jne. ja mitä siihen kesään nyt sitten kuuluukin.
Et usko ahdistaako minua mennä jonnekkin mökille ja tietää mitä siellä sitten juodaan ja "tehdään".
En ainakaan itse juo ja sen sanon selvästi mutta ystävällisesti.
Olen monelle hyvin vaikea seuralainen, häiritsen kuulemma kun ei muutkaan voi ottaa vapaasti ja rentoutua.
Miksi sitten juomisestaan valittamaan kun se on niin mahtavaa ja niin nautittavaa rentoa oloa.
En vaan jaksa ymmärtää.
Ite olen se toinen osapuoli, eli mies juo. Nytkin esim. neljättä päivää. Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä, eikä se tähän asti ole kovin suuri ongelma ollut, noin puolen vuoden välein riehaantunut, mutta nyt on alle 2 kk jo kolmas kerta. Ei sitä meinaa jaksaa. Toivotan voimia ja toivon että lopettaisit ajoissa. Ennen kuin menetät jotain mikä on oikeasti tärkeää.
Saatko jotain apua masennukseen ja paniikkihäiriöön? Nehän aiheuttavat yksinäistymistä ja eristäytymistä, joiden takia sanot juovasi.
Puhu asiasta lääkärillesi ja pyydä pästä Kelan tukemaan psykoterapiaan tai ota yhteys A-klinikkaan.
Onko sinulla lääkitys masennukseen?
Alkoholi pahentaa masennusta, kuten tiedät. Se on ihan lääketieteellinen tosiasia, eikä johdu pelkästä morkkiksesta.
Alkoholismiin voi sairastua missä iässä tahansa, myös hyvin nuorena. Tee itsellesi Päihdelinkissä testi, kuinka alkoholiriippuvainen olet.
Aloita itse oman tilanteesi korjaaminen. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.