Vaimo ulkomailta?

Naiset nirsoilee oman maansa miesten kanssa mutta suomalaisen miehen matkaan lähtevät kyllä. Haluavat nimittäin suomen kansalaisuuden ja helpoimmin sen saa menemällä naimisiin suomalaisen kanssa. Afrikkalaiset eivät tarvitse samanlaista kikkaa koska he saavat suomen kansalaisuuden automaattisesti, mutta aasialaiset joutuvat käyttämään tätä aviotaktiikkaa.

Yleensä tuontivaimot lähtee suomalaisen miehen matkaan puhtaasti paremman elintason toivossa. Jotkut tahtoo Suomeen sosiaaliturvan perässä, osa etsii ulkomaalaista miestä jonka palkka turvaa riittävän elintason (jotkut tyytyy vähään, toiset lähtee kotimaastaan pelkästään ison rahan perässä). Osa käyttää miestä häikäilemättömästi hyväkseen alusta asti, osa tahtoo oikeasti olla hyvä vaimo miehelle jonka avulla pääsee pois kotimaan kurjuudesta. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun kansalaisuus on saatu ja nainen on päässyt sisään suomalaiseen kulttuuriin, jossa avioero ei ole mikään häpeä, moni alkaa miettiä olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella... Eli vaikka tietystä maista on helppo saada vaimo, liitto ei useinkaan ole kovin onnellinen ja ero on usein edessä.

Tunnen monta tuttavaa joilla on japanilainen vaimo. Olen harkinnut että itsekin alkaisin intensiivisesti harjoittelemaan japania, ja lähtisin sinne sitten lähivuosina etsimään omaa waifua. Länkkärit tuntuvat kiinnostavan heitä, eivätkä oman maan miehet tunnu saavan tehtyä aloitteita hekään? Japani ei myöskään ole mikään kehitysmaa tai turistirysä, joten ei sieltä kukaan muuta Suomeen ainakaan elintason takia.

Miten japaniin pääsee etsimään vaimoa? Tuntuu olevan vaikeaa päästä sinne viikkoa pidemmän loman ajaksi ja japanilaisten porukkaan on vaikea päästä sisään. Kieli on vaikea oppia. Japanilaiset ovat fiksumpia kuin suomalaiset ja käyttäytyvätkin paremmin joten hyvän vaimonhan sieltä saisi kun suomalainen mies kelpaa heille vielä ulkonäönkin puolesta kunhan on perusjapanilaista pidempi myös päästä jalkoihin mitattuna.

Japanilaiset ainakin oman kokemukseni perusteella ovat todella vaikeasti lähestyttävän oloisia. Vai käykö Suomessa vain jokin japanilaisten tietty osa joka on erityisen etäistä porukkaa.

Tiedä sitten mikä olisi hyvä maa vierailla koska elintason perässäkään ei Venäläistenkään tarvitse enää muuttaa mihinkään kun omasta maasta alkaa löytyä jos jonkinmoista multimiljärdööriä. Aasiassakin tulevaisuudessa rikastuvan Kiinan väestöhän on vahvasti miesvaltaista joten varmaan 10-vuoden päästä alkaa köyhä Suomi olemaan täynnä elintasovaimoaan etsiviä rikkaita Kiinalaisia. Samoin Etelä-Amerikka rikastuu vauhdilla. Elikkäs kiirehän tässä tulee jos meinaa elintason perässä juoksevan naisen itselleen löytää.

Tosin ehkä järkevintä olisi mennä jonnekkin turvalliseen maahan jossa näyttää mahdollisimman eksoottiselta niin herättää huomiota tekemättä mitään eriskummalista ja ehkä sitä kautta joku rohkea nainen lähestyisi. Pitää varmaan jossain vaiheessa kerätä lista maista ja lähteä vaimonhaku reissulle.

Tuotahan tuo on. Haetaan vaimo alemman inhimillisen kehityksen indeksin maasta, kun naiset lähtevät helpommin mukaan ja suomalaisen naisen "palvelualttius" sekä "nöyryys" ei ole riittävä. Esimerkiksi Thaimaassa kulttuuriin kuuluu, että nainen elättää perheensä ja tähän perheeseen kuuluu usein myös naisen vanhemmat, isovanhemmat yms. Näillä Eurooppaan miesten mukaan muuttavilla naisilla voi kotimaassaan olla myös jo paikallinen mies sekä lapsia.

Thainaisten huono integroituminen on Suomessa vaiettu ongelma. Nämä naiset elävät vuosia maassa neljän seinän sisällä, he eivät käy töissä, ovat taloudellisesti täysin riippuvaisia miehestä ja sosiaalinen verkosto rajoittuu usein pelkästään mieheen ja tämän sukulaisiin. Myöskään kieltä ei yleensä opetella, vaan kommunikointi tapahtuu vähäisellä englannilla tai/sekä elekielellä.

Kerran olin eräässä asuntonäyttelyssä, johon saapui juuri tälläinen suomimies-thainainen pariskunta johon kuului myös kahden lapsen katras. Nainen seisoi koko esittelyn ajan eteisessä, kun mies kiersi katsomassa kämppää. Välillä mies kommunikoi naisen kanssa osoittelemalla ja kutsumalla tämän nimeä. Ainut tapa millä nainen kertoi pitävänsä asunnosta oli hymyily ja nyökyttely. Lapsille hän puhui pelkästään omaa kieltään.

Eron jälkeen nämä naiset jäävät usein puille paljaille ja lapset menevät miehelle. Vaihtoehtona on palata takaisin kotimaahan tai jäädä lasten takia rakentamaan elämää lähes täysin vieraaseen kulttuuriin. Näyttönä tästä ovat mm. nämä lukuisat thaihieromot sun muut pienet kauneusstudiot, joidenka työntekijät ovat lähes yksinomaan entisiä suomalaisten miesten tuontivaimoja.

Mä aattelin taas valita miehekseni jonkun ulkkarin. Ennen ajattelin, että kieli olisi kuitenkin ongelma, mutta nyt näen sen oikeastaan helpotuksena kun ei kaikkea tarvitse ymmärtääkään ja parempi vaan jos voi pitää toisesta sellasen positiivisen mielikuvan.