tiedän ihmisen joka on muuten mukava ja minuun suhtautuu kivasti mutta hänellä on pelottavan näköiset silmät. niissä on jotenkin paha ja pelottava katse. vaikka hän käyttäytyy hyvin, on mukava, joskus tuntuu että ihan unelmien ihminen. mutta ne silmät, kamalan näköiset ja pelottavan näköiset silmät. mitä luulette, kertooko ne silmät että kyseessä ehkä narsisti? ei hän tietääkseni ole missään isommissa vaikeuksissa ollut elämässään aika vakio elämäntilanteet ollu ja ihmisten kanssa toimeen tulee jne. minkä takia ihmisellä voi olla niin synkät ja pelottavat silmät? tässä tapauksessa kyseessä on vanha nainen. vai johtuuko se vain yksinkertaisesti ikääntymisestä. mutta jotain outoa on ja se näkyy silmistä ja silmät on sielun peili. hyvin pelottavan näköiset ja uhkaava, läpitunkeva ja pistävä ilme silmissä noin yleensä. mutta kun minut hän kohtaa niin silmät muuttuu lempeiksi. ne on isot silmät ja isokokoinen on ihminenkin. tunnetteko muut vastaavanlaisia tapauksia ja minkälaisia ovat arjessa ja sinun kanssa esim? ja joka itse tunnistaa itsensä niin voisiko hän itse jonkun nimimerkin taakse piiloutuneena tulla ja kertoa syyn sille miksi hän on niin pelottavan näköinen.
pahan näköiset silmät
ihmeissään5667
363637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Pahuus peitotaan käytöstapojen ja "mukavuuden" taakse. Kannattaa luottaa omaan vaistoonsa. Silmät on sielun peili. Tunnetaan kaikissa kulttuureissa.
"ei hän tietääkseni ole missään isommissa vaikeuksissa ollut elämässään aika vakio elämäntilanteet ollu ja ihmisten kanssa toimeen tulee jne. "
Jos pahuus ei millään tavalla näy ihmisen elämässä, niin voiko häntä sanoa silloin pahaksi?
"Jos pahuus ei millään tavalla näy ihmisen elämässä, niin voiko häntä sanoa silloin pahaksi?"
Helposti, kunhan sillä on joku ominaisuus mistä ei pidä tai se edes muistuttaa jotain ihmistä kenellä on ominaisuus mistä ei pidä.
Tai vaihtoehtoisesti jos se on erimieltä jostain.
Alotukseen niin nyt on minusta kyllä tehty vähän ongelmaa tyhjästä.
Voisiko joskus edes yrittää ottaa selvää tositiedosta esim. http://scholar.google.fi/scholar?q=narcissistic personality&hl=fi&btnG=Haku
Tieteellistä tietoa. Tosi tietoa.
Ei ole varmasti tutkittu silmistä lukemista, koska kyse on subjektiivisesta eli omakohtaiasesta kokemuksesta ja riippuu enemmän katsojasta kuin katsottavasta. Mutta kyllä ulkonäköä on tutkittu, siitä löytyy tietoa. Luultavasti löydät sieltä käytöstieteen puolelta ennemmin vastauksen miksi SINÄ suhtaudut tähän ihmiseen kuin suhtaudut, ulkoiset tekijät eivät ole syy mihinkään fyysiseen tai henkiseen sairauteen. Masennus ym. voivat vaikuttaa ulkoiseen olemukseen mutta taas ei kenenkään ulkonäöstä voi lukea onko hän masentunut. Eli ei näin päin. Kertoo sinusta itsestäsi miten tulkitset muita.
Tunnen kaksi tapausta. Molemmat osasi hyvät tavat ja käyttäytyivät hyvin. Kun tunsi pidempään käytös muuttui. Mukavia miellyttääkseen ja koukuttaakseen. Ei se pahuus näy kaikille vain valituille. Etupiha pidetään siistinä.
Mikä tekee "valitun" näille kaheleille? Itse joudun monesti näkemään "todellisuuden" kaiken fasadin ja näyttelemisen läpi. Olen herkkä, hyvätahtoinen ihminen.
Niin minäkin, ja siksi helposti höynäytettävissä. Taidat olla hovi.
Ei se ihmisenä ole ainakaan minulle ollut paha millään tavoin ikinä. En vaan tiedä mistä johtuu kun hänellä oli joskus jossakin kuvassa pelottava ilme. Mutta ei se pahuutta ole vaan väsynyt vaan ehkä. Vaikea sanoa. Vanhat ihmiset nyt vaan on semmosia. Omat tapansa ja konstinsa joita pitää koettaa tulkita jotenkin. Vanhat ihmiset ovat vanhoja ihmisiä. Ei se minulle oo tehny ikinä pahaa eikä tekiskään, sen tiedän. Pelkään lähinnä sitä, että jos se hermostuu oikein kovasti niin onko se ärsytettynä vaarallinen? Mikä saa sellaisen ihmisen OIKEIN kovasti ärsyyntymään siihen pisteeseen saakka että kohta hyökkää? onko teillä kokemuksia tai voiko henkilö joka itse ehkä tunnisti itsensä, tulla kommentoimaan asiaa itse? Se vanha ihminen osaa käyttää nettiäkin. Jos hän vaan jaksaa tulla nettiin tänään ja jos hän tänään selviää nettiin saakka. Kun jaksamisesta ja selviämisestä ei voi olla ihan satavarma.
No hyvänä muistisääntönä lienee paikallaan, että uteliaisuus se kissankin tappoi..
Eli ihan nyt jotenkutensakin hyvin veneessä istuvana mietit, että mitä tapahtuu kun venettä keikuttaa???
Näin... JOs kovasti kiinnostaa, ei kai se muut ole kuin kokeilla :) Mutta sitten ei pidä ihmetellä.
Vanhat ovat elämää nähneet ja varmasti oppineet sen, että ihmisiltä voi odottaa yhtä jos sun toistakin. Kaikille ampiaisille ei lempeästi hymyillä vaan siksi että ollaan vanhoja.
Tuima ilme ei myöskään tee narsistia. Varsinkin jos kuvassa, niin valokuvakin on saattanut ikuistaa sen kahden ilmeenvaihdon välillä piipahtavan mikroilmeen, joka ehkä kuvassa näyttää kovalta. Mistäpä tuon ja tietää. Mutta kokeilemalla... sillä se selviää...
"ja joka itse tunnistaa itsensä niin voisiko hän itse jonkun nimimerkin taakse piiloutuneena tulla ja kertoa syyn sille miksi hän on niin pelottavan näköinen."
Miul on joskus väitetty olevan vähän sama, ennenkun opettelin pois siitä ilmeestä, mut en oikeesti keksi yhtään syytä miksi kannaittaisi olla pelottavan näköinen missään tilanteessa.
Paitsi ehkä poissulkien joku kamppailu-urheiluun liittyvä vastustajan psyykkaus.
"mut en oikeesti keksi yhtään syytä miksi kannaittaisi olla pelottavan näköinen missään tilanteessa."
Minä keksin montakin hyvää syytä. :D
Tahdotko jakaa niitä syitä?
No kyllähän siihen sisältyy vaikka mitä etuja...
Menee vähän sellaiselle alueelle, ettei porukka täällä välttämättä ymmärrä... (;
Minä Ymmärrän Sinua
Täällä yksi...
Se on sellainen perusilme mulla...Sellainen "kiltti katse" onnistuu yleensä vain teeskentelemällä ja täytyy sanoa, että sitä ei ole mitenkään helppoa pitää yllä, kun ne oikeat tunteet siellä alla on...mitä on.
tapa ittes dizel,mitäs täällä paskamaista elämääsi turhaan pitkittämässä olet.
En minä nyt vielä...Kuka teidän päivää sitten enää täälläkään piristäisi. :D
Täällähän on joku mukavanoloinen kaveri liikkeellä =)
Pakko kysyä et onko tuo 'tapa ittes' lähestymistapa ikinä toiminu?
dizel
Voin vain kuvitella perusilmeesi. Kauheet luulot sulla ainakin on ittestäs, paistaa täällä joka keskustelussa. Onhan noissa "harhoissa" varmaan helppo elää.
kateellinen, kun toisen elämä vaikuttaa niin helpolta?
Ai jaa, mulla on ainakin sellainen olo, että D:n perusilme ei eroa midenkään muiden perusilmeestä. Luulen jopa, että hymyilee enemmän kuin muut, ihan perusaidosti jopa :D
Se, että sattuu hallitsemaan oman katseensa voiman, sehän on vain sitä, että pistää oman häpeänsä ja oman riittämättömän itsetuntonsa kanssa painivan pikkupomottelijan kyykkyyn pelkällä katsahduksella :)
Ja kuten D mainitsikin, muutama etu moisesta taidostahan on...
Joo se on kumma miten joidenkin pitää YRITTÄÄ laittaa toisia alaspäin ja väärinpäin kun toteavat, että joku ehkä pääsee liian helpolla elämässään, vaikka se olisikin sitten vain sitä, että pienet murheet ei hetkauta ihan niin paljon kuin itsensä normaalimmiksi katsovilla tuntuu tekevän..
Kateellinen, narsistille??? Viiraako?
Kaikkihan sen jo huomaa...
Nyt ei olla samalla sivulla. Mistä pitäisi olla kateellinen, hulluudesta??? Olet kyllä aivan pelle.
"Se, että sattuu hallitsemaan oman katseensa voiman, sehän on vain sitä, että pistää oman häpeänsä ja oman riittämättömän itsetuntonsa kanssa painivan pikkupomottelijan kyykkyyn pelkällä katsahduksella :)"
Minusta siinä kohtaa kun tuohon kilpaan lähtee, on jo mokannut. Mitä ikinä toisesta haluaakaan, sen ei pitäisi tuntua siitä toisesta ikävältä, ja toisen niittaaminen tai nolaaminen noin on aika viimeinen tikki jos meinaa siitä jotain saada irti.
Koska selitin vähän huonosti, selitän lisää tätä näkökulmaani:
Siinä kohtaa kun toinen esittää sen haasteen (muodossa tai toisessa) siihen 'kumpi on kovempi' taisteluun niin valta on itseasiassa sinulla. Jos siis et lähde siihen luonnolliseen puolustautumiseen (milloin pelaat toisen peliä). Tässä kohtaa tilanne on se että se toinen haluaa sinusta jotain (esim. alistumisen tms.) ja sinulla on valta antaa se tai olla antamatta. Sinulla on myös näin ollen valta asettaa ehdot millä sen annat. Strategisesti tässä kohtaa sinulla on mahdollisuus antaa tämä toisen hakema reaktio jollain tavalla mikä hyödyttää sinua, koska oikeastihan sinä et joudu luopumaan mistään kun annat toiselle hänen haluamansa kokemuksen.
On myös mahdollisuus sivuuttaa tuo haaste jos tahtoo.
No, itse ajattelin lähinnä sellaista, että sen katseen avulla ja ansiosta saa olla rauhassa siltä jatkuvalta haastamiselta ja toinen siirtyy kiusaamaan näköpiirini ulkopuolella olevia muita :)
Mutta voihan sitä kuvailemallasikin tavalla lähestyä asiaa. Itse olen kovin laiska ja mielestäni tuo jatkuva sivuuttaminen tai haasteseen vastaamisen punnitseminen jo itsessään on sellaista "arkipäivän paskaa", jota ilman mielummin olen kokonaan jos on mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
Sen katseen voi kyllä koristella hymylläkin. Jokatapauksessa se nöyryytys tapahtuu sitä kautta, että paikalla on muita todistamassa tapahtumaa. En puhu nöyryyttämisestä, vaan rajojen asettamisesta. Katseen avulla. Siihen ei tarvita yleisöä ja jos sitä on paikalla se katse kyllä osuu parhaillaan niin, että muut ei huomaa mitään. Jos haluaa vaivautua.
Kyllä se on se toinen, joka on hävinnyt, jos käyttäytyy niin, että toisen pitää ruveta rajoja asettelemaan. Joten tuossa kohden mielipiteemme poikkeavat toisistaan. Itse katson asian sen kautta, että oikeasti jokainen tietää, tai pitäisi tietää, mikä on hyväksyttävää yleisen mukavuuden kannalta kun ollaan tekemisissä ja jos niitä rajoja lähtee omavaltaisesti laajentamaan eikä vihjeestä lopeta, on kyllä itse aiheuttanut oman mahdollisen nöyryytyksensä.
Viisaammat lopettavat aiemmin ja maailmassa tyhmyys on se, mistä sakotetaan.
" niitä rajoja lähtee omavaltaisesti laajentamaan eikä vihjeestä lopeta, on kyllä itse aiheuttanut oman mahdollisen nöyryytyksensä. "
Vain jos häviää sen valtataistelun. Jos häviää niin on tietenkin itse aiheuttanut sen. Mutta jos voittaa niin sitten on myös itse aiheuttanut sen. Jos toinen ei vastaa haasteeseen niin voittaminen on mahdotonta. Toki sitten voi ajatella että on oikein että se ihminen nöyryytetään (ja tarkoitan laajassa merkityksessä nöyryytystä, niin että se tarkoittaa myös kun kukaan ei ole näkemässä, häpeän aiheuttamista). Minusta se on vaan taas siihen peliin mukaan lähtemistä mitä ei kannata tehdä jos ei siintä ole itselle jotain saavutettavaa.
Minusta tuo 'uhkaavuus' on vain vähän turhaa miehistelyä puolin ja toisin, käytetään sitä itsepuolustukseksi tai ennaltaehkäisyksi tai miksi vaan. Ja etenkin silloin jos tahtoo toista myllytellä (sosiaalisesti, psyykkisesti tai fyysisesti). Ei ole mitään hyötyä varoittaa ennakkoon. Minusta siis.
Minun mielestäni sitä miehistelyä on sen ensimmäisen katsahduksen sivuuttaminen ja ottaminen haasteena :D
Uhkaavuuksista en tiedä, sanattomasta viestinnästä kyllä jotakin. Ja sanattoman viestin tahallisesta sivuuttamisesta sen merkityksen tahallisesta vääristämisestä vaikkapa haasteeksi.
Olisipa niin helppoa, että kaikki lopettaisivat kun niihin ei kiinnitä huomiota, mutta on sellaisiakin, jotka jatkavat kovemmin. Siihen kohtaan tarvitaan seinä ja parhaimmillaan katse rakentaa sen seinän aika tehokkaasti, mikäli rajojen ylittelijällä ei ole enempää niitä vikoja korvien välissä kuin vain mahdollinen huono näkö.
Miehistä on myös katsoa asia kilpailuksi.
"Minun mielestäni sitä miehistelyä on sen ensimmäisen katsahduksen sivuuttaminen ja ottaminen haasteena :D"
Hmm... en käsitä miten sen sivuuttaminen on miehistelyä. Tahdotko selittää?
"Uhkaavuuksista en tiedä, sanattomasta viestinnästä kyllä jotakin. Ja sanattoman viestin tahallisesta sivuuttamisesta sen merkityksen tahallisesta vääristämisestä vaikkapa haasteeksi."
Uhkaavuus käy nyt tässä yhtä hyvin oli se sanallista tai sanatonta. Kysehän ei ollut merkityksen vääristämisestä jos haaste tulkitaan haasteeksi. Jos tulkitsee väärin jonkun asian haasteeksi mikä ei sitä ole niin sitten se on eri tilanne kuin mistä puhuin (joskin minusta sen sivuttaminen on silti ihan hyvä ratkaisu).
"Olisipa niin helppoa, että kaikki lopettaisivat kun niihin ei kiinnitä huomiota, mutta on sellaisiakin, jotka jatkavat kovemmin."
Toki, ei maailmassa oikein maagisia ratkaisuja ole, mutta se toinen ei voi voittaa valtataistelua ennenkuin molemmat ovat siihen lähteneet. Toki se haastaminen voi tapahtua aika voimakkainkin keinoin ja joskus käytännön syistä pelkkä sivuuttaminen ei riitä. Se ei kuitenkaan vielä minusta tee automaattista haasteeseen vastaamista oikein hyväksi lähtökohdaksi. Vaikka se jossain tilanteessa voikin olla toimivin. Mutta kun esität sen viestin 'uskallatko?' niin on vaara että se toinen vastaa 'kyllä'. Sitten ei kummallakaan ole enää kunniallista perääntymistietä ja voi olla ettet pärjääkkään loppujenlopuksi. Tai pärjäät ja saat vihamiehen. Molempi minusta huono juttu.
"Siihen kohtaan tarvitaan seinä ja parhaimmillaan katse rakentaa sen seinän aika tehokkaasti, mikäli rajojen ylittelijällä ei ole enempää niitä vikoja korvien välissä kuin vain mahdollinen huono näkö."
Se on toki yksi vaihtoehto, mutta silloin siihen valtataisteluun lähdetään mukaan ja silloin oikeastaan se ainut vaihtoehto selvitä kunnialla on voittaa valtataistelu. Tässä on vähän sama kuin lasten kasvatuksessa. Vältä turhia valtataisteluita ja silloin kun ne on väistämättömiä, älä missään nimessä häviä.
"Miehistä on myös katsoa asia kilpailuksi."
Miehistelyä, ei miehistä. Ei aleta miehiä mollaamaan siellä. Mutta valtataisteluhan voidaan aika helposti rinnastaa kilpailutilanteeseen.
Miehinen käytös ja miehistely ei nyt mun lekteissä hirveästi eroa toisistaan.
Sinänsä ei sivuuttaminen mutta katseen tulkitseminen haasteeksi, jonka sivuuttamisella katsoo nokittaneensa.
Toisaalta, kysehän on aina siitä mihin vastaa. Jos katsoo vaikkapa katseen haasteeksi ja sivuuttaa sen, ottaen voiton, silloinkin kun ehkä ei ymmärrä itse aiheuttaneensa omalla käytöksellään sitä, että toinen katsoo tarpeelliseksi katsahtaa, niin oikeastaan sekin on aika miehistelyä.
Mmm, valtataistelu on aika usein kilpailutilanne, tavalla tai toisella. Se, että missä määrin on tietoinen sen valtataistelun olemassaolosta on jollain tasolla kyllä tilannetta määrittävää. Joka kovin taistelee, saattaa kokea tappiokseen sen, kun toinen ei edes huomaa, eli siinä on kyllä itua. Mutta jos huomaa valtataistelun ja sivuuttaa sen tietoisena olettamastaan haasteesta, niin silloin on jo tavalla tai toisella mennyt mukaan siihen.
Se vaan aina, että miten edelleen se toinen sen koko tilanteen tulkitsee on se määrittävä tekijä itsen ja jatkon kannalta. Joka ei jaksa liikaa sutata energioitaan, pääsee vähemmällä jos omalta osaltaan viheltää pelin poikki niin järeästi, että se loppuu siihen paikkaan. Siihen riittää toisinaan se, yksi katse. Eikä sen tarvitse olla uhkaava ja harvemmin se on myöskään oikeasti haastava. Ehkä sen voisi sanoa olevan merkityksiä selväksi tekevä.. :D
Hauskaa. Ehkä paremmalla keskittymisellä olisi tullut sujuvampi lopputulos, eli älä ihmettele vastaustani. Juosten kirjoitettu.
Yhteenvetona varmaan se, että vastaanottajalla on merkitystä myös kun asian sivuuttaminen saa suurempia merkityksiä kuin sillä oikeastaan onkaan oikeasti sen sivuuttajan mielestä. Tai jotain.
"Miehinen käytös ja miehistely ei nyt mun lekteissä hirveästi eroa toisistaan."
No joo, tietysti mitä nyt kukakin niillä tarkoittaa. Mutta kumminkin:
"Sinänsä ei sivuuttaminen mutta katseen tulkitseminen haasteeksi, jonka sivuuttamisella katsoo nokittaneensa."
Siis en missää nimessä tarkoita että sen haasteen sivuuttaminen olisi nokittamista. Tarkoitus ei ole voittaa vaan olla lähtemättä mukaan. Tarkoitus on myöskin ettei se toinenkaan häviä (koska sen häviö ei oikeasti hyödytä itseä). Toki tässä sitten voi sen sivuuttamisen tehdä niin että tekee selväksi havainneensa haasteen ja sivuuttaa sen 'näkyvästi' joka on halveksunnan osoitus ja juuri se mitä en tarkoita. Vaan sitä että yksinkertaisesti antaa olla, ei loukkaa eikä osoita väheksyntää.
"Toisaalta, kysehän on aina siitä mihin vastaa. Jos katsoo vaikkapa katseen haasteeksi ja sivuuttaa sen, ottaen voiton, silloinkin kun ehkä ei ymmärrä itse aiheuttaneensa omalla käytöksellään sitä, että toinen katsoo tarpeelliseksi katsahtaa, niin oikeastaan sekin on aika miehistelyä."
On toki, mutta nyt minä en tarkoittanut väheksyntää jonka voi toki myös osoittaa niinkun ylimielisesti sivuuttamalla tuon. Vaan ihan sitä että ei lähdetä siihen uhitteluun. Voi käyttäytyä ihan normaalisti vaikka provosoitaisiinkin. Johtuu se toisen provosointi nyt mistä tahansa.
"Mmm, valtataistelu on aika usein kilpailutilanne, tavalla tai toisella. Se, että missä määrin on tietoinen sen valtataistelun olemassaolosta on jollain tasolla kyllä tilannetta määrittävää. Joka kovin taistelee, saattaa kokea tappiokseen sen, kun toinen ei edes huomaa, eli siinä on kyllä itua. Mutta jos huomaa valtataistelun ja sivuuttaa sen tietoisena olettamastaan haasteesta, niin silloin on jo tavalla tai toisella mennyt mukaan siihen."
Vain jos tekee sen tavalla joka osoittaa väheksyntää haastetta kohtaan. Voi käyttäytyä myös esim. ystävällisesti ja itsevarmasti joka ei näin tee. Voi käyttäytyä kuin toisen käytös ei olisi haaste vaikka sen sellaiseksi tunnistaisikin (ja joskus se tulkinta voi olla vääräkin, milloin myös sama toimintamalli toimii).
"Se vaan aina, että miten edelleen se toinen sen koko tilanteen tulkitsee on se määrittävä tekijä itsen ja jatkon kannalta. Joka ei jaksa liikaa sutata energioitaan, pääsee vähemmällä jos omalta osaltaan viheltää pelin poikki niin järeästi, että se loppuu siihen paikkaan."
Niinkin toki saa tehdä. Siinä on vaan juuri se ongelma että se on kill or cure tilanne. Jos se ei onnistukkaan niin olet pelannut itsesi syvemmälle suohon. Ja jos molemmat ajattelevat noin niin se ei toimi. Tottakai jatko on aina riippuvainen ihmisten tulkinnoista jokatapauksessa.
"Yhteenvetona varmaan se, että vastaanottajalla on merkitystä myös kun asian sivuuttaminen saa suurempia merkityksiä kuin sillä oikeastaan onkaan oikeasti sen sivuuttajan mielestä. Tai jotain."
Tottakai. Jotain merkityksiä se aina saa jokatapauksessa. Kaikelle annetaan merkityksiä.
Mutta ihan hyvä pointti että tuo sivuuttaminen voi merkitä useampaakin asiaa, se voi tarkoittaa halveksunnan osoitusta, alistumista tai itsevarmuutta riippuen siitä miten sen tekee.
Minä vain tykkään kaikenlaisista kilpailuista ja väittelyistä...Mukavaa ajanvietettä. :)
Siksipä vastaan provoihin ( tai provosoiviin katseisiin ), vaikka en provosoituisikaan...Mitä siinäkään menettää?
Joillakin ihmisillä voi olla ns. läpitunkeva katse, ja se voi pelottaa joitakin muita, mutta ei se katse sinänsä tee heistä narsisteja tai muita persoonallisuushäiriöisiä.
Otan käyttöön mustat klasit, kuin mustis, etten tahattomasti pelottaisi herkkiä ihmisiä. Jos haluan poistaa ns. listoilta pahaksi tyypiksi arviomani tyypin ja tsiigaan sitä ilman klaseja.
Se onkin sitten latnamoro sen tyypin osalta. Heidän onnekseen näin vahvoja maattotiloja sattuu vain joku vuodessa.