olla yksinäinen? Itse olen niin vähään tyytyväinen etten ymmärrä miten ihmiset jaksavat aina valittaa kaikesta. Yksinäisyyskin, mitä se on? Kenenkään ei varmasti tarvitse olla NIIN yksinäinen, että siitä muodostuu elämän keskipiste tai kaikkein tärkein asia. Miettikää miten hyvin teillä muuten on asiat, niin ymmärrätte että yskinäisyys ei ole mikään ongelma, jota ei voisi itse ratakaista sen rinnalla, että on monia sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa vaikka tahtoisitkin.
Typerältä tuntuu tuollainen yksinäisyydestä valittaminen etenkin, jos se on ainut ongelma ja ei sen eteen viitsi mitään muuta tehdä kuin valittaa.
Typerältä tuntuu tuollainen yksinäisyydestä valittaminen etenkin, jos se on ainut ongelma ja ei sen eteen viitsi mitään muuta tehdä kuin valittaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>>Yksinäisyyskin, mitä se on?
Yksinäisyys ei ole vain yksinolemista.
Se on sitä kun kukaan ei kaipaa sinua, eikä sinulla ole ketään joka ilahtuu kun näkee sinut. Velvollisuuksien hoitaminen on eri asia, eli siinä työ tai raha on se josta ilahdutaan - ei sen tekijästä.
Mutta kukaan ei ole ystävä yksistään, se vaatii aina sen toisen osapuolen. Jonkun pitää tehdä aloite.
Kyllä se joku alkaa kaivata sinua, kun annat sille itsesi ja aikaasi. Eihän kukaan kaipaa itsekeskeistä narsistia vaan pyrkii karttamaan sellaisen seuraa, jos vaan suinkin mahdollista.
Sä et oikein tainnut käsittää, että ensin pitää itse ottaa se eka askel, eikä vaan odottaa, että joku sua tyhjästä alkaa kaipaamaan.
>>Kyllä se joku alkaa kaivata sinua, kun annat sille itsesi ja aikaasi.
Minun tapauksessani ei kaipaajia ole näkynyt eikä kuulunut vaikka en ole riidoissa kenenkään kanssa. Syytä sille en tiedä, ja narsismi on kuitenkin vahvaa itsekeskeisyyttä toisen kustannuksella.
Tietysti kahvit tarjotaan jos itse sellaista pyydän, mutta muutoin ei kukaan soita tai tule käymään. Tiedän peruskuviot, mutta hieman hankala on löytää sielunveljeä tai -sisarta. Lienevätkö sitten yhtä paljon sattumaa odottavia kuin minä, vai odotetaanko minun tekevän aloitteen - siten kuten tanssilattialla pitäisi tehdä?
Näetkö nyt! Olet vaatimassa, että yksinäisyytesi poistajan pitää olla sielunveli tai sisar. No joo, jos vaatii liikaa muilta jää varmasti hörppimään sitä kaffetta yksin..
harvinainen....
En minä nytkään ole yksin, vaan muut tekevät omia tehtäviään. Kyse on yksinäisyyden tunteesta.
Mutta en tosiaan ole nähnyt tarpeeksi vaivaa jotta löytäisin jonkun lenkkikaverin, pariin kyselyyn on tullut vastaus "mieluusti, mutta nyt ei kerkiä". Toisaalta selvää on eivät ihmissuhteet ole sellaisia että helposti löytää jonkun joka on sekä saatavilla, että sen lisäksi olisi samanhenkinen. Poikkeuksena ehkä toimiminen jossakin aikaa vievässä harrastuksessa.
Esimerkki: Tässä ketjussa en ole ap:n kanssa samoilla aaltopituuksilla, mutta en tosiaan väitä että olisin yksin tässä ketjussa. Tunne joka syntyy on se että vastapuoli on lähtökohaisesti vihainen tai ärsyyntynyt - ei niinkään kiinnostunut.
Olen myös vähään tyytyväinen mutta ihminen on sosiaalinen otus ja suurin osa meistä todennäköisesti kaipaa seuraa toisista ihmisistä. Toisille on helpompaa ottaa se askel ja lähestyä vieraita ihmisiä kun taas toisilla se on vaikeampaa. Ujous, sosiaalisten tilanteiden kammo tai ihan mikä vain tekijä joka vaikeuttaa ystävien tai parisuhteen löytämistä on oikeasti ongelma. Ei sitä voi vakavasti maseentuneellekkaan sanoa, että "hei c'mon, hymy huulille kyllä se siitä.". Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia. Se mikä on sinulle helppoa on jollekkin toiselle ylitsepääsemätön haaste.
Yksinäiset harvoin ovat itsekeskeisiä narsisteja. Tietenkin kun ihmisen elämässä ei ole hänen lisäkseen muita ihmisiä voi jutut vaikuttaa siltä, että ne pyörivät itsensä ympärillä mutta ne ovat sitä vain koska muita ihmisiä ei tosiaan ole ympärillä. Yksinäisillä varmasti esiintyy enemmän itsevihaa kuin itserakkautta eli narsismia.
Miten minusta tuntuu, että tässä taas ollaan keksimässä väen väkisin niitä tekosyitä yksinäisyyteen, siihen ettei itsen tarvitse tehdä mitään aloitetta. Ujous, sosiaalisten tilanteiden kammo tai joku muu naamiointi syy yksinäisyyteen. En usko, että se sinullekaan niin vaikeaa on mitä annat ymmärtää.
Yksinäinen voi puhua muustakin kuin itsestään, on sitä muutakin olemassa kuin vain MINÄ ja minun YKSINÄISYYS.
Niin no kyllähän sitä varmaan muustakin puhutaan mutta tämä on YKSINÄISYYS-palsta ja tänne kirjoittavat YKSINÄISET ihmiset. Ei tänne ole varmaankaan tarkoituskaan kirjoittaa mistään muusta. Niin ja se ihmisten lähestyminen on vaikeaa enhän mä muuten olis yksin siis jos se olis helppoa niin kyllä mä niitä ihmisiä lähestyisin. Suomi on vielä kaikenlisäksi maa jossa on hyvin vähän minkäänlaista small talk kulttuuria ja ihmiset monesti todella etäisiä joten ei täällä hirveän helposti tutustu ihmisiin.
Ja vielä kun et ole tuntunut ymmärtävän mitä on yksinäisyys niin silloin tosiaan ihminen on yksin ja ei ole muuta kuin minä ja minun yksinäisyyteni. Tämä palsta on nimensä mukainen jos haluat lukea jostain muusta niin lue jotain toista palstaa.
"Miten minusta tuntuu, että tässä taas ollaan keksimässä väen väkisin niitä tekosyitä yksinäisyyteen, siihen ettei itsen tarvitse tehdä mitään aloitetta. Ujous, sosiaalisten tilanteiden kammo tai joku muu naamiointi syy yksinäisyyteen. En usko, että se sinullekaan niin vaikeaa on mitä annat ymmärtää.
Yksinäinen voi puhua muustakin kuin itsestään, on sitä muutakin olemassa kuin vain MINÄ ja minun YKSINÄISYYS. "
No vit**uako sitten tällä palstalla pyörit????
En tajua mikä on pointtisi. Tulla tänne haukkumaan yksinäisiä? Yksinäisten palstalle. Pyydän ylläpitoa poistamaan viestisi, koska ne eivät kuulu tänne.
Minusta olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi puhua omasta itsestäni, mutta yleensä ottaen se on pakollista. Sen takia osittain välttelen ihmisiä ja heihin tutustumista. Hävettää oma elämä, joka ei täytä nykyajan standardeja. Harvemmin tällaiset "epäkelvot" kenellekään kelpaakaan. Ei huvita oikein edes yrittää vaikka haluaisi.
Kaippa mä olin nuorempana nestettä pää täynnä kolisemassa asiasta ku
asiasta, mitään tietämättä. Enkä sitten ymmärtäny ees kaivata ketään tai
mitään, no joskus saattoi vähän kouraista jokin onttouden tunne sisältä.
Sitten myöhemmin ku ikää karttu ja niitä kaikenlaisia mullistuksia alkoi tulla
elämään sekä muistutuksia omasta kuolevaisuudesta ja kun ymmärsi lopulta
olevansa täysin yksin, silloin se iskee, tietoisuus siitä että sulla ei oo ketään
eikä sua kukaan kaipaa. Eipä vissiin sitä siinä nestepäävaiheessa tajua,
millaista se voi olla. Ja tämä on todellakin yksinäisten palsta, sellaiset jotka
eivät ymmärrä millaista se voi pahimmillaan olla, pitääkö juuri tänne tulla
lyötyjä vielä lisää lyömään.
Joo, niinhän se on.
Itse olen ollut oikestaan koko elämäni yksin mutta en ole koskaan ymmärtänyt että se on minulle ongelma.
Ongelman laajuuden olen tajunnut vasta lukiessani tätä palstaa.
Ilmeisesti yksinäisyys on ongelma niille jotka eivät halua olla yksin, kaltaisilleni syntymäerakoille se ei kait ole niin maata kaatava juttu.
Yksinäisyys on sitä, että kukaan ei odota sinua ja kysele perääsi. Yksinäinen viettää aikaansa yksin ja jakaa ajatuksensa itsensä kanssa. Ajatuksilleen ei saa vastakaikua esimerkiksi keskustelemalla kavereiden kanssa. Ajatukset ja aatokset jäävät yksilön oman pääkopan sisään vailla vastakaikua ja muiden mielipiteitä asioista. Tällaisena mä koen yksinäisyyden.
muistan kun pääsin ripille niin ketään kutsuttu sukulainen ei tullut paikalle. On aivan selvää ettei kukaan kaipaa mua eikä halua olla mun seurassa.
Sanoisin näin, että kun jostain tekee ongelman niin siinä onnistuu kyllä aika hyvin, elikkäs saa ongelman aikaiseksi.
Yksinäisyyskään ei ole ongelma ellei se häiritse sinua ja useimmiten se alkaa häiritsemään silloin kun vertaa itseään muihin, sosiaalisempiin ihmisiin.
Yhteiskunnan normeisa kun on sanottu että pitää olla sosiaalinen ja kavereita, muuten tällainen kilpailtuun kaupallisuuteen perustuva läntinen yhteiskunta ei toimi.
Mitä siitä nyt tulisi jos ihmiset olisvat tyytyväisiä oloihinsa, siinä jäisi moni tuote ostamatta.