Kenellä teistä pakkohoitoa vastustavista on oikeasti kokemusta tai käytännön tietoa kys. aiheesta? Tuntuu olevan paljon oletuksia ja luuloja ja TODELLA vääriä ajatuskulkuja verrattuna siihen mitä käytäntö on.
Pakkohoitohan suojelee ihmistä itseään, ei se ole sitä että kiusallaan laitetaan ihminen lukkojen taakse. Hoito on todella kallista! Kun ihminen potee vaikkapa paranoidista skitsofreniaa tai harhaluuloisuushäiriötä tai on maaninen, hän voi todellakin tehdä haittaa niin itselleen kuin muille, enkä tällä tarkoita välttämättä väkivaltaa. Hän voi tehdä perheensä elämästä helvettiä, tai hän voi tuhota omaa elämäänsä, niinkuin esim. maanikko voi ottaa ties paljonko velkaa, ostaa auton tai talon ja ottaa avioeron maniassa ollessaan. Sitten, kun hän "tokenee", hän kiittää että olemme sulkeneet hänet lukkojen taa, sillä muuten hän olisi lopunkin tuhonnut elämänsä. Itsetuhoiset potilaat kiittävät, kun he tervehtyvät ja me aikanaan estimme häntä tappamasta itseään.
Ja teidän mielestännekö maanikko saisi vapaasti tuhota elämänsä, skitsofreenikko saisi tuota elämänsä ja elää omissa harhoissaan itseään ja muita piinaten? Suicidipotilas saisi tappaa itsensä? Deliriumpotilaat saisivat tehdä väkivaltaa mielin määrin, luullessaan että huonetoveri on salamurhaaja joka on tulossa tappamaan häntä? Mitä näille potilaille teidän mielestänne pitäisi tehdä?
Korjaus erääseen harhaluuloon: esim. eräällä psyk. sairaalan akuuttiosastolla on kaksi miesyökköä, naiset eivät valvo, ellei joku ole eristyksessä. Eristyspotilaille soitetaan oma työntekijä valvomaan. Hälytys tehdään hälytinlaitteesta jota jokainen mies kuljettaa mukanaan. Käytössä on myös pippurisuihke. Hälytyksen tekemisestä menee ALLE minuutti, kun paikalla on useampi miestyöntekijä muilta osastoilta. "Siviilissä" Pelkästää hätäkeskukseen soittamiseen saattaisi mennä se minuutti, kun tuolla siinä ajassa apu on jo paikalla. Potilaat saavat myös halutessaan huoneidensa ovet lukkoon.
Minua tosiaan kiinnostaa että mikä tieto teillä on näistä asioista? Oletteko koskaan tavanneet kunnolla psykoottista ihmistä? Epäilenpä vahvasti.
Eikä mielisairasta voi verrata vankiin tai rikolliseen. Rikollinen TIETÄÄ että hänen tekemänsä asia on väärin. Samoin kuin esim. alkoholisti. Mielenterveysongelmainen ei välttämättä tiedä tekevänsä väärin, ollessaan esim. psykoosissa. Hänellä on omat syynsä, jotka eivät ole realistisia. Mielenterveysongelmainen ihminen ei aina ole realiteeteissa eikä ymmärrä omaansa ja toisten parasta!
Ja varmaan yhteensä kymmenennen kerran tahtoisin kovasti tietoa, että mitkä ovat lähtökohtanne ja tietonne väittää, että pakkohoito on turhaa ja väärin? Vai kirjoitteletteko itse sieltä sairaalan tietokoneelta lukkojen takaa kun olen aistivinani lievää katkeruutta?
Pakkohoitohan suojelee ihmistä itseään, ei se ole sitä että kiusallaan laitetaan ihminen lukkojen taakse. Hoito on todella kallista! Kun ihminen potee vaikkapa paranoidista skitsofreniaa tai harhaluuloisuushäiriötä tai on maaninen, hän voi todellakin tehdä haittaa niin itselleen kuin muille, enkä tällä tarkoita välttämättä väkivaltaa. Hän voi tehdä perheensä elämästä helvettiä, tai hän voi tuhota omaa elämäänsä, niinkuin esim. maanikko voi ottaa ties paljonko velkaa, ostaa auton tai talon ja ottaa avioeron maniassa ollessaan. Sitten, kun hän "tokenee", hän kiittää että olemme sulkeneet hänet lukkojen taa, sillä muuten hän olisi lopunkin tuhonnut elämänsä. Itsetuhoiset potilaat kiittävät, kun he tervehtyvät ja me aikanaan estimme häntä tappamasta itseään.
Ja teidän mielestännekö maanikko saisi vapaasti tuhota elämänsä, skitsofreenikko saisi tuota elämänsä ja elää omissa harhoissaan itseään ja muita piinaten? Suicidipotilas saisi tappaa itsensä? Deliriumpotilaat saisivat tehdä väkivaltaa mielin määrin, luullessaan että huonetoveri on salamurhaaja joka on tulossa tappamaan häntä? Mitä näille potilaille teidän mielestänne pitäisi tehdä?
Korjaus erääseen harhaluuloon: esim. eräällä psyk. sairaalan akuuttiosastolla on kaksi miesyökköä, naiset eivät valvo, ellei joku ole eristyksessä. Eristyspotilaille soitetaan oma työntekijä valvomaan. Hälytys tehdään hälytinlaitteesta jota jokainen mies kuljettaa mukanaan. Käytössä on myös pippurisuihke. Hälytyksen tekemisestä menee ALLE minuutti, kun paikalla on useampi miestyöntekijä muilta osastoilta. "Siviilissä" Pelkästää hätäkeskukseen soittamiseen saattaisi mennä se minuutti, kun tuolla siinä ajassa apu on jo paikalla. Potilaat saavat myös halutessaan huoneidensa ovet lukkoon.
Minua tosiaan kiinnostaa että mikä tieto teillä on näistä asioista? Oletteko koskaan tavanneet kunnolla psykoottista ihmistä? Epäilenpä vahvasti.
Eikä mielisairasta voi verrata vankiin tai rikolliseen. Rikollinen TIETÄÄ että hänen tekemänsä asia on väärin. Samoin kuin esim. alkoholisti. Mielenterveysongelmainen ei välttämättä tiedä tekevänsä väärin, ollessaan esim. psykoosissa. Hänellä on omat syynsä, jotka eivät ole realistisia. Mielenterveysongelmainen ihminen ei aina ole realiteeteissa eikä ymmärrä omaansa ja toisten parasta!
Ja varmaan yhteensä kymmenennen kerran tahtoisin kovasti tietoa, että mitkä ovat lähtökohtanne ja tietonne väittää, että pakkohoito on turhaa ja väärin? Vai kirjoitteletteko itse sieltä sairaalan tietokoneelta lukkojen takaa kun olen aistivinani lievää katkeruutta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Taas valehtelet niin, että korvat heiluu ja Pinoccion nenä kasvaa!
Varmasti mielelläsi kertoisit että mikä kirjoituksessani on valhetta ja millä perustein?
Ai niin, unohdin. Et sinä mitään perustele, hoet vain hoidon vääryyttä esittämättä koskaan yhtäkään perustetta mielipiteillesi. Enkä halua linkkiä millekään järjestösivulle, niitä olet laittanut tänne jo ihan riittävästi.
Avioeron saantiin on olemassa melkoiset muodollisuudet, joten harkinta-aikaa on taatusti riittävästi. Rahaliittojahan on paljolti ja sehän pitäisi jo ennen avioliittoa tehdä selväksi, että onko suhde puhtaasti toisen osapuolen raha-ahneutta. Sehän on melkoinen provo hoitaa toista siksi, että yhteinen omaisuus vaarantuisi. Elämässä kaikesta jeesustelusta huolimatta pätee viidakonlait paremmin kuin mielenterveyslaki.
Perhesuhteissa pitäisi aina pohtia, että kuka on kenellekkin huoleksi ja murheeksi. Voidaanhan hoitoa perustella sillä, että hyvinvoiva otateen hoitoon siksi, että kotioloissa on sairas joka aiheuttaa oirita, mutta toinen totuus on myös se, että terveen "hoitaminen" suljetulla ei vaikuta tämän elämään positiivisesti. Kotimurheet purkantuu sillä, että lopetetaan suhde ja sitähän ei mielestäsi saisi tehdä.
Se, että on itselleen ja toisille vaaraksi tulisi jollakin tavalla osoittaa ja onhan se melkoisen logisesti ajateltua, että jos sairaalaan kerta vaarallisia viedään, silloinhan he ovat sairaalassa vaaraksi aivan kuten kotipuolessakin. Suljetulla osastolla sairaalahuoneen ovi jossa useampi nukkuu kyetään viekakudella sulkemaan sisältäpäin siten, että sisään ei pääse kuin valtavalla voimalla. Tappoon taikka pahoinpitelyyn ei tarvita kuin muutama sekunti, joten ei todellisessa tilanteessa kukaan ehdi sanomaan kissa mikäli oikeasti halutaan riehua.
Näkisin kirjoutuksestasi pakkohohoidon puolesta vouhottamisena. Mikäli järjellä tutkimme sairauksien kuvauksia, potilaiden elämäntilannetta, käytettyjä hoitokeinoja ja niitä mielikuvituksellisia hyötyjä hoidosta, joudummekin ennennemmin tai myöhemmin puhumaan siitä, että onko hoito ihan oikeassa maailmassa hyödyksi ja jos on niin kenelle? Tilanteet ryöstäytyvät käsistä helposti siten, että kotioloissa haetaan mielivaltaa vaikkapa väkivaltaan yllyttämällä, hankitaan jokin pieni naarmu ja sittenhän oletettu reuhoja viedään kostona piipaa-autola sairaalaan.
Kuten itsekkin mainitsit, kallista leikkiä on joka sekin rahoitetaan paljolti verorahoista. Mielestäni jokaisella on oikeus sanansa sanoa siihen, että käytetäänkö verorahoja järkevästi ja oikein?
Kerran 60-luvulla Italiassa kaikki potilaat vapautettiin, ja ei tullut ollenkaan ongelmia.
Pakkohoitoa - miksi???
Psykiatria ja psykologia ovat vanhanaikaisia juttuja, ja uudet tuulet ovat tulossa.
Jotkut tahot Suomessa vastustavat ajatusta ja ovat kauhuissaan koko suuntauksesta,mutta niin se vain on..uutta tietoa tulee koko ajan ,ja psykiatrian ihmisarvon vastaiset kohtelut paljastuvat ja ihmiset saavat tietoa aina enempi ja enempi noista asioista.
Maailmalla tapahtuu hurjaa muutosta - ja esim. Teksasissa on jo sähköshokkiterapia lailla kielletty.
Ainahan voimme spekuloida pakkohoidon merkityksellä, mutta todelliset syyt hoitaa on lähes poikkeuksetta jotakin muuta kuin jota mielenterveyslaissa lukee.
Mielenterveyslaki on vain toimenpiteet rajaava ja oikeuttava seikka. Todellisuudessahan hoito vaikuttaa potilaseen häiriköivästi, antaahan asialle viitettä jopa niiden viranomaisten toiminta jotka ovat itse olleet hoidossa.
Oma näkökantani on, että pakkohoito on sodanjulistus. Sitä saa jota tilaa.
Lakipykäliä voi esittää, mutta oletko koskaan ollut osastolla. Minä olen kerran ja kokemus oli sellainen, että hevin en sitä uusi. Vein ystävättärelleni auton avaimen ja minulle osoitettiin yksi huone, jossa odottaa. Siellä oli kolme naista, yksi keikkui tuolissaan niin, että pelkäsin koko ajan hänen kaatuvan ja selitti samalla olevansa Saaban kuningatar. Toinen tuijotti herkeämättä minua ja sanoi noin kymmenen minuutin kuluttua, että hän tuntee minut, olen Marsista. Kolmas keinutti itseään kädet ristissä ja ilmoitti, että nyt on synnytyksen aika tullut. Ystäväni ilmaantui ja sain annettua auton avaimet, samalla soi piippari, kun jälkeenpäin kysyin syytä, ilmoitti, että eräs potilas maalasi omalla paskalla huoneensa seinää, kertoi tämän aivan kuin olisi kertonut ostaneensa maitoa. Olen hyvin iloinen, että meillä on psykiatrinen sairaala ja jopa pakkohoito.
Olen ollut psykiatrisella osastolla ja sen tiedän tukuuvarmasti, että n. yksi potilas viidestätoista on pihalla kuin lumiukko. Tämähän tarkoittaa sitä, että 14 potilasta joutuu elämään tämän yhden hörhöilyjen kanssa. Ainahan voidaan eristää vaikein tapaus, mutta siltikään ei ole perusteltua pitää muita osastolla. Omalla kokemuksella nämä 14 muuta oli osittain jopa terveempiä kuin hoitajat.
Hoidon painottuessa sulkemalla ihminen normaalista elämästä joudutaankin hyvin pitkälle tervehtymisestä. Oman mielipiteeni on, että käytäntö tulisi olla päinvastainen, laittaa oirehtivat liikkeelle jos he eivät siihen itse kykene. Voin todellakin vakuuttaa, että sairaalassa ei edes pyritä tutustumaan potilaaseen ja hänen asioihin. Tieto ja tietolähde hoidossa voi perustua toisen potilaan kertomuksiin ja monessakin asiassa voidaan takertua lanttumaakareiden toimesta asiaan joka ei potilasta vaivaan laisinkaan.
Onhan minulla ollut työkaverina naisihminen joka oli takuuvarmasti sitämieltä, että ameriikan Roswellissa on avaruusoloita jotka ovat tuoneet ihmisille jopa lentokoneteknologian ja ettei ihmisen älykkyys riitä useimpien teknisten laitteiden kehittelyyn. Näitä huu-haa juttuja on löytyy joka ainoasta paikasta. Kuka sitten hölmöläisen juttuja kuuntelee ja kuka ei?
joka ei luultavasti ole ikinä käynyt mielisairaalassa, saati nähnyt psykoottista, maanista tai masentunutta/suicidaalista ihmistä.
huom. suljettu osasto ei ole samanlainen kuin nicholsonin leffassa.
mutta ilman muuta maanikon pitäisi antaa romuttaa elämänsä/taloutensa ja masentuneen/suicidaalisen pitää antaa tappaa itsensä ja skitson pitää antaa pyöriä massiivisissa harhoissaan, kun Asiantuntija A. Vati niin kerran sanoo. Pakkohoitolaki on ihan turha, eikö?
Olen jo toisessa viestiketjussa kertonut miten olen auttanut suljetun osaston wc-tilassa lääkityksenalaisena itsemurhaa yrittänyttä, joten kokemusta ja näkymystä löytyy. Mikähän mahtaa olla tyypin kokemus maailmasta?
Mielenterveyslakia ollaan muutettu juuri-ikään ja edelleen laki jättää mielestäni liiaksikin liikkumisvaraa.
Raha-asiat ei ole pakkohoidon peruste. Tavallinen ihminen ei juuri muuta voi kuin romuttaa oman talutensa ja tuotahan tapahtuu päivittäin. Aina löytyy pönttö joka juo talonsa tai romuttaa liiketoimintansa idioottimaisuuksillaan. Ylivelkaantuneita on Suomi puolillaan jne..
Jokaiseen lauseeseen lisätttäessä sana maanisdepressiivisyys taikka suicidaalinen, vaikutelma teinin silmissä voi olla asiantuntevaakin, olihan asiat jopa näin elokuvassa Urbaani Legenda ja pisteenä i:n päälle elokuvan viehettävä opiskelijamaailma, joten pieni mielisairaus ei ole kuin piristävä elämänkokemus. Urbaani Legenda elokuvana kertoo jo nimensäkin puolesta luotettavuudestaan, joten elokuvamaailma tässä.
Moni meistä joutuu elämään ihan oikeaa elämää ja pakkohoidon osuessa kohdalle ilman minkäänlaista varoitusta, kysymykseen todellakin tulevat aluksi raha-asiat. Mikäli hoitopäämääristä ei ilmoiteta,jääkaapin oveen kiinitetty laskunippu jääkin juuri siihen ja hoidon kestäessä viikkoja ilman lomaa, alkaakin laskujen eräpäivät lähestymään ja ohittumaan ja siten myös luottotiedot voivat tuhoutua jopa puhtaasti hoitojen vuoksi.
Sinulla on sitten huono kokemus, jonka vuoksi olet sitä mieltä mitä olet. Et osaa tarkastella asiaa realistisesti, sillä olet puolueellinen.
Sinun pitäisi nähdä muutakin kuin se oma negatiivinen kantasi: lukiessani erästä kyselykoostetta osaston potilaista, totesin, että yksi heistä ei ollut tyytyväinen hoitoonsa. Kaikki muut otannasta olivat.
Ja kyllä, käytän termejä maanisdepressiivinen (nykyään virallisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö, jos se sua helpottaa) ja suicidaalinen ja psykoottinen. Eikö saisi?
"Raha-asiat ei ole pakkohoidon peruste. Tavallinen ihminen ei juuri muuta voi kuin romuttaa oman talutensa ja tuotahan tapahtuu päivittäin."
Silloin, kun kyse on sairauden aiheuttamasta tilasta, jossa ihminen ei ymmärrä tekojensa seurauksia, mielestäni hänet voidaan laittaa pakkohoitoon kunnes tilanne rauhoittuu.
Sanoppas nyt että sinunko mielestä 2suuntaisesta kärsivä saisi tosiaan sairauden vuoksi romuttaa taloutensa, velkaantua, ottaa avioeron ja tehdä ties mitä?! Vain siksi koska niin muutkin tekevät?
Sun pitäis ihan oikeasti lukea vähän tuota kirjallisuutta aiheesta, koska kun väität noin että maniassa oleva ihminen ei tarvitse hoitoa, niin... Taidanpa jättää kommenttisi omaan arvoonsa. Niin psyk. kuin muussakin hoidossa kyse on edelleen ihmisen auttamisesta, ei siitä että hänet huvikseen laitettaisiin lukkojen taakse. Lääkärillä on aina perusteet hoidolle.
Jos sinä et luota lääkäreihin, niin se ei ole minun ongelmani, se on sinun ongelmasi.
Minä olen takuuvarmasti kummempiakin asioita maailmassa nähnyt kuin yhden itsemurhaa yrittäneen, joten kokemus jä näkemys siltäosin on vähäpätöinen.
Maanisjutut tulevat todellakin elokuvasta Urban Legends ja oli vain pienimuotoinen kuitti edeltävän elokuvakirjoitukselle.
Pakkohoidon perusteissa ei mainita raha-asioita ja vaikka kuinka haluaisit vakuttaa ihmisiä siitä, että useampi ihminen seisoisi hoidon taustalla, ei edelleenkää pakkohoitoon määrääminen kuulune hoitajalle. Lääkärihän pakkohoitopäätöksen tekee ja sitämyöden on myös vastuullinen siitä, että olemassaolevaa lakia noudatetaan. Yksikään mielentervesalan ihminen ei voi olla tietoinen toisten pankkitileistä, eihän tietoja luovuteta pankista ja puolison kertomuksetkin voivat olla vääriä. Raha-asioiden hoito on joka tapauksessa aavistuksen myös älypeliä. Mikäli viranomaisesta lähdetään häiritsemään ulkopuolisen raha-asioiden hoitoa ilman lakiin perustuvaa syytä, voi myös raha-asioiden hoito kaatua siihen. Aviosuhteen päättyessä omaisuudenjako tapahtuu lakien mukaisesti ja aviosuhteen päättymistäkään ei voida mielenterveydellisistä syistä säännöstellä toisen eduksi. Joutuisimme muutoin jälleen mielivaltaiseen tilanteeseen.
En voi muuta kuin pahoitella nitä jotka joutuvat osastollesi.
Sulla taitaa pönttö ihan oikeasti viheltää. Vetoat johonkin elokuvaan tai jääkaapin oveen kiinnitettyihin laskuihin. Missähän Maria C on väittänyt, että hoitsut tekee pakkohoitopäätöksiä. Et todella tiedä, miten pakkohoitopotilaiden asioita hoidetaan. Et ilmeisesti pysty objektiivisesti käsittelemään asioita.
Maria C on tämän viestijonon turha yksilö ja aikaisemmista viesteistä käy ilmi, että hän on psykiatrisella osastolla hoitajana ja kovasti mielipiteillään mukana hoitotarpeiden ja keinojen määrittelyssä vaikkakin häneltä puuttuu realiteetti olemassaolevaan lakiin. Sehän luo epäluotettavuutta hoitohin mikäli lakia ei kyetä soveltamaan käytännöntasolla hoidoissa.
Tässä viestiketjussa mainittii elokuvamaailman ja realiteetin sekoittaminen. Mikäli joltakulta puuttuu älykkyyttä pieneen pilkkaan, olen toki pahoillani asian näin olessessa.
"Pönttö sekaisin" tyyliset mollausviesti voisi jättää pois.
"Minä olen takuuvarmasti kummempiakin asioita maailmassa nähnyt kuin yhden itsemurhaa yrittäneen, joten kokemus jä näkemys siltäosin on vähäpätöinen."
Onko pikkuisen väärä asenne? Se "yksi itsemurhaa yrittänyt" on kuitenkin jonkun omainen, läheinen, sukulainen, ja "se yksi" on edelleen ihminen. Se ei vaikuta sinun hulppeassa elämässäsi suurelta, mutta jollekin muulle se on niin järisyttävä kokemus. En osaa edes kuvitella miltä ihmisestä siinä vaiheessa tuntuu kun hän haluaa pois tästä maailmasta.
"Maanisjutut tulevat todellakin elokuvasta Urban Legends ja oli vain pienimuotoinen kuitti edeltävän elokuvakirjoitukselle."
Kerroppa, oletko koskaan nähnyt oikein kunnon maanikkoa?
Luuletko että me ihmisten pankkitilejä tarkastelemme? Sinä et OIKEASTI tiedä tästä hoitokäytännöstä mitään. Yleensä maanikoista saadaan tieto omaisten kautta; he huomaavat että kaikki ei todellakaan ole kohdallaan, ja samalla he voivat kertoa läheisensä tehneen yhtä sun toista, kuten juuri ottaneen pirusti lainaa ja tyyliin ostaneen moottoripyörän vaikka henkilön talous ei sitä millään muotoa sallisi. Maanikon tavatessa hän monesti itsekin innoissaan kertoo tekemisistään. Tämä ostelu oli vain esimerkki! Lääkärihän tekee diagnoosin ihmisen mielentilan perusteella. Jos dg. esim. on 2suuntainen mielialahäiriö ja ihmisellä on menossa maaninen vaihe, hän ei tiedä mitä on tekemässä eikä osaa ajatella että nämä laskut pitää joskus maksaakin. Maanikko on eräänlaisessa "euforisessa" tilassa, jolloin hänestä tuntuu että kaikki on mahdollista, asiat sujuvat loistavasti ja murheet eivät paina. Ja tämä siis on täysin totta, ei valhetta! Tarkista vaikka jostain. Nämä ostelut olivat vain esimerkki siitä ihmisen mielentilasta, toki maanikko voi tehdä paljon muutakin. Rautalangasta: EI IHMISTÄ SEN RAHANKÄYTÖN VUOKSI SINNE HOITOON TOIMITETA, VAAN SEN MIELENTILAN.
Avioliiton päättymistapauksessa myös yleensä puoliso joka ottaa yhteyttä: puoliso on muuttunut oudoksi ja yhtäkkiä ilman mitään varoitusta hakeekin eroa. Kyllä ihmisestä huomaa milloin kaikki ei ole ok, ja tämäkin oli edelleen vain esimerkki siitä mitä maanikko voi tehdä, ei tokikaan syy miksi pakkohoitoon määrätään. Nämä teot mitä kuvailin, ovat niitä mistä ihmisen käyttäytymistä aletaan epäilemään.
Sinä takerruit lillukanvarteen ja alkaessasi lukemaan minulle lakia ihmisten pankkitilien tarkastamisesta (sinä siis TOSIAAN luulit että me teemme niin?!) kerroit samalla minulle miten realistinen kuva sinulla ihan oikeasti on hoitotyöstä.
Ja missä vaiheessa olen väittänyt että hoitaja tekee pakkohoitopäätöksen? Kertoisitko? Enkä minä mitään käytäntöjä yritä muuttaa, minä kerron sinulle miten asiat oikeasti menevät ja miksi ne menevät niin. En minä mitään yritä muuttaa. Älä takerru lillukanvarsiin vaan vastaa kysymyksiin!
Olen melko sanavalmis ihminen ja näköjään provosoidunkin. Pyydän anteeksi, koska itse olen läheisteni kanssa joutunut tutustumaan jopa pakkohoitoon. Isäni ja setäni, olen itse ollut monestikin eri mieltä hoitohenkilökunnan kanssa, mutta kun keskustelut on käyty ja molemmat ovat nyt nauttimassa kesästä kotona, totean vain, että itse en olisi pystynyt samaan. Maria C on juuri sellainen hoitaja, joka tietää, (ei mikään joo joo ihminen), jonka ohjauksessa sairas voi paremmin.
Ei sairasta auta pankkitilit ja niiden hoito tai lakipykälät. Sairas tarvitsee elämäniloa, itsetunnon kohotusta, selviytymistä, hyvää unta, hyväksymistä ja paljon muuta. Itse en pystyisi sitä kaikkea antamaan, on hyvä, että meiltä löytyy Marian kaltaisia hoitajia.
kuten olet huomannut, joidenkin päätä on turha kääntää edes faktoilla. antaa heidän olla sitä mieltä. näihin törmää aina silloin tällöin kun on töissä suljetulla osastolla. joskus täytyy jopa kirjoittaa vastinetta heidän valituksilleen.
hyvää kesän jatkoa kuitenkin kaikille.
Kokemus oikeasta elämästä: Suljetulla osastolla EI pääse omaan huoneeseen & huoneen ovea EI saa lukkoon vaikka kuinka haluaisi. Tuo idea suljetun osaston hoidosta on hyvä, mutta nykymaailman säästölinjan ansiosta käytännön toteutus ei ole. Valitettavaa mutta totta. Hoitajilla ja lääkäreillä on siellä aivan älytön kiire ja huoneet on jatkuvasti täynnä.
pysy poissa mielisairaaloista.
kai ne niiden hoitojen takia on ihan sekaisin,mutta voisivat vapaudessa saada mielen rauhan.
Resurssit ovat todella pienet. Siksi monessa paikassa onkin käytössä omahoitaja-systeemi, jolloin yksi tai kaksi hoitajaa keskittyvät tiettyihin potilaisiin ja heidän hoitoonsa. Tietenkään omahoitajat eivät aina ole vuorossa, joten muutkin hoitavat asioita. Paljon intensiivisemminkin potilaita voitaisiin hoitaa, mutta valittakaa siitä ylemmille tahoille: me teemme työmme olemassaolevalla miehityksellä, ja yritämme tehdä työtä myös itseämme säästäen: valitettavan moni joutuu nykyään sairaslomalle burnoutin vuoksi.
Monesti saa kuulla sitä että "ne vaan istuu kahvilla vaikka sitä ja tuota pitäis tehdä, ja ne vaan joi kahvia vaikka mulla oli sitä ja tätä ja tuota". Noh, sanotaan nyt suoraan että ei tuota työtä jaksa tehdä ellei ole taukoja eikä pääsisi edes hetkeksi pois potilasympäristöstä. Tauot ovat lakisääteiset, ihan niinkuin muissakin ammateissa. En ymmärrä sitä logiikkaa ettei meillä saisi olla taukoja. En muista yhtäkään kahvitaukoa jolloin kaikki olisivat saaneet istua tauon ajan paikallaan: aina vähintään jonkun on juostava puhelimeen, avattava ovi, annettava tarvittavaa yms. Vaikka tauko on niin rauhaa ei ole, ovet pitää olla koko ajan auki että kuullaan jos jotain tapahtuu.
Minun kokemukseni eräällä psykiatrisella osastolla henkilökunnan tauoista oli seuraava : aamulla tunti kahvilla, lounaalla tunti ja iltapäivisin pitkin päivää.
Olin kerran menossa kanttiiniin, mutta en päässyt heti ovesta ulos, koska hoitajat istuivat kahvilla. Viiden minuutin kuluttua tulin uudestaan taukohuoneen ovelle ja sitten vasta he päästivät minut, mutta ei varsinaisesta ovesta, vaan taukohuoneen toisesta ovesta.
Tällaiset tauout ovat tietysti oikeutettuja ja tavallisia? Mistäköhän se tunne sitten mahtaa tulla, että hoitajat vaan istuvat kahvilla eivätkä tee aina töitään? Eräs toinen asiakas kysyi minulta kerran, että eikö noilla ole ollenkaan duunia, kun he istuvat aina kahvilla?
Oli asia niin tai näin, asiakkaista voi tuntua siltä, että henkilökunta ei aina tee työtänsä. Ja, huom! Olemme asiakkaita, emmekä potilaita! mihinkäs sanonta asiakas on aina oikeassa on unohtunut?
Paikassa josta itse kerron oli kolme taukoa aamuvuoron aikana: aamulla kahvitauko n. 15 min, lounas (jos siis oli aikaa että pystyy lähtemään) ½h ja päiväkahvi n.15min. Illalla vielä yhdet kahvit potilaiden lounaan jälkeen, ja tämäkin tilanteesta riippuen 5-30min, iltavuorossa kun yleensä ei ole niin kiirettä mitä aamussa. Iltavuorossa ruokataukoa ei ollut ollenkaan. Ei nämä tauot aina toteutuneet, joskus oli niin kiirettä että jos kahvia joikin niin sen sai juoda vauhdissa seisaaltaan.
Olen ollut työssä monessakin eri psykiatrisessa paikassa, enkä ole vielä koskaan törmännyt tunnin kahvitaukoihin. Joka paikassa tietysti on omat juttunsa ja erilaisia ihmisiä töissä.
Tuota minäkin juuri tarkoitin, että kun hlökunta on kahvilla, niin se ei tokikaan tarkoita että siinä saisi rauhoittua. Kuten sanoin, niin milloin soi puhelin tai joku haluaa ulos tms. Niissä paikoissa missä minä olen ollut, on kyllä potilas käyty päästämässä ulos kesken kahvinkin.
Kyllä minä ajattelen ja puhun potilaista. Kaupassa on asiakkaita, sairaalassa on potilaita. Joissain palvelukodeissa tai päivätoiminnoissa on asiakkaita, mutta kyllä sairaalaympäristössä puhutaan potilaista ennen, nyt ja varmaan tulevaisuudessakin, vaikka he hoidostaan maksavatkin.
Ja jos "asiakas" eli potilas olisi aina oikeassa, niin miksi suomen laissa olisi määritelty pakkohoito?
Ymmärrän kyllä kantasi täysin. Itsekin ennen tätä ammattia ja käytännön kokemusta valitin itsekin usein siitä, että sairaaloissa hlökunta vaan istuu kahvilla. Vaikka todellisuudessa he eivät olisikaan kahvilla kauaa, tuntui se aina ikuisuudelta, ja kun he olivat kahvilla juuri silloin kun olisi itse tarvinnut jotain, niin tokihan siinä tuli fiilis että "aina ne vaan istuu kahvilla....". Sitä ymmärtä monia asioita vasta sitten kun niitä itse kokee. =)
No, en kyllä tarkoittanut, että asiakas olisi kaikessa oikeassa puhuttaessa mielenterveyshoidosta -tai muistakin hoidoista tai palveluista. Kyseessähän on periaate, ei kirjaimellisesti noudatettava orjallinen käsky. Olenhan muissakin kirjoituksissani ainakin yrittänyt tuoda tätä asiaa esille. Lähinnä oikeassa olemisen tarkoitus perustuu mielestäni ihmisen elämään ja kokemuksiin, jotka liittyvät myös moniin ajatuksiin ja tunteisiin.
Eli, vaikka olisi kuinka hyviä psykiatreja, he eivät voi koskaan mennä sanomaan hoidettavansa elämästä ja kokemuksista paljoakaan, koska he eivät tiedä tarpeeksi. Sanoisin, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija.
Oikeassa olemisen tarkoitus liittyy myös kokemuksiin saamastaan palvelusta eli hoidosta. Eikö tarkemmin ajateltuna puhe ole palveluista? Sen takia käytän sanaa asiakas ja siksi, koska minusta sana potilas mielenterveysasioissa on jotenkin leimaava. Ehkä perustuen huonoihin kokemuksiini, jolloin minusta on tuntunut (ja varmaan monesta muustakin) siltä, että minusta tehdään sairaampi kuin mitä olen.
Nimittäin, myönnän, että olen mieleltäni sairas, mutta kyseessä tietyntyyppinen sairaus (pitkäkestoinen masennus). Sairaalassa ollessani (ja avohoidossa) minusta on yritetty tehdä enemmän tai vähemmän psykoottista. Psykoottinen en ole kuitenkaan koskaan ollut. Myönnän toki, että minullakin on omat "outouteni", mutta kyseessä on persoonallisuus, ei sairaus. Ne outoudet ovat minussa vieläkin, ovat aina olleet ja tulevat olemaan. Olen siirtymässä pian täysin normaaliin elämään, joten ei voi sanoa, että olisin psykoottinen.
Tuntuu, että muitakin ihmisiä diagnosoidaan sellaisiksi mitä he eivät ole. Hyvin monella on skitsofrenia ja jos sitä ei ole niin psykoottisuutta ainakin. Haluaisinkin tietää, miten psykoottisuus oikein määritellään.
Jos olisin psykoottinen, pitäisi psykoosilääkkeiden edes jotenkin auttaa minua. Näin ei ole ollut koskaan, päinvastoin! Ne ovat aiheuttaneet minulle hirveitä olotiloja, puuduttaneet raajani, tukahduttaneet tunteeni ja saaneet täydellistä väsymystä ja "pilviolotilaa" aikaiseksi. Ei kai minkään lääkkeen ole tarkoitus tuntua tuolta? Juuri tätä minä tarkoitan sillä, että asiakas on oikeassa, eli ihminen tietää, että miltä esim. jokin lääke hänestä tuntuu. Sitä lääkäri EI VOI TIETÄÄ!
Eli, minä en varsinaisesti vastusta pakkohoitoa ja lääkitystä, mutta kun monet tuntemani ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan, niin en voi olla olematta vihainen ja kyseenalaistamatta kyseisiä metodeja. Jokainen tietää parhaiten oman elämänsä, siihen on turha kenenkään lääkärin sanoa, että ei se noin ole tms. (kärjistettäen)
Kritiikkini siihen, että lääkäri luulee tietävänsä asiakkaansa elämästä perustuu vääriin diagnooseihin ja vääriin lääkkeisiin. Ehkä tällainen on vähemmistöosa hoidoista, mutta totta ainakin omalla kohdallani. Kritisoin siis sitä, että ei kunnioiteta tarpeeksi asiakkaita, vaan tulkitaan väärin kerrottuja asioita tai ei suostuta aina edes uskomaan mitä kerrotaan (tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia lääkkeistä tai hoidosta yleensä; ts. ei suostuta ottamaan vastaan kritisoivaa palautetta).
Eikö hoidettavan ja hoitajan pitäisi olla edes osittain samaa mieltä diagnoosista ja lääkkeistä? Minusta tuntuu, että monet asiakkaat saattavat olla niin voimattomia, että heillä ei riitä energiaa hoidon arvostelemiseen tai lääkkeiden syönnin vastustamiseen (lääkkeiden yleensä tai juuri tietyn lääkkeen),tai sitten he eivät yksinkertaisesti odota kovin paljon hoidolta vaan ovat vähäiseen tyytyväisiä (on tullut sivusta huomattua)! Minulla on ehkä ollut aika korkeat vaatimukset hoidon suhteen, ehkä sen vuoksi olen ollut tyytymätön. (En kuitenkaan allekirjoita tätä täysin, sillä minäkin olen aina ollut aika vähään tyytyväinen ihminen).
En ole koskaan mitään muuta toivonut kuin asiallista, lämmintä suhtautumista ja hyvää ammattitaitoa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, tai sitten on?
Et ole tainnut ymmärtää, mistä pakkohoidossa on kyse. Sitä ei todellakaan voi valita itse. Yleensä potilas on niin psykoottinen, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin sulkea hänet tahdonvastaiseen hoitoon. Siinä ei omaa tahtoa kysytä. Ja kuten joku tässä keskustelussa kirjoitti, se on pelastanut monen hengen. Joskus psyykkistä sairautta ei vaan voi hoitaa muulla tavalla.
En ole itse ollut suljetulla osastolla mutta olen käynyt katsomassa ystäviäni siellä. Minusta siellä oli hyvin ankeaa, mutta monet sanovat, että siellä on turvallista olla. Itse olen ollut muutaman päivän avo-osastolla ja olisin halunnut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, sillä siellä oli hyvä olla. Siellä oli hyvät hoitajat, joista en löytänyt mitään moitittavaa.
Nykyisin on pikemminkin niin päin, että ihmiset eivät pääse riittävästi laitoshoitoon. Kun avohoitoakaan ei ole riittävästi tarjolla, sairaalajaksoja on jouduttu lyhentämään aivan liian lyhyiksi. Ihmiset joutuvat pois sairaalasta usein vielä aivan psykoosissa tai muuten keskenkuntoisina. Tuntuu siltä, ettei kukaan ota vastuuta tilanteesta.
Kannatan mahdollisuutta laitoshoitoon. Hoidon tasoon tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota.
On se kivä nähdä kun alan "ammattilaisetkin" vääntävät täällä kättä oikein kunnolla. Kertoo kyllä paljon teidänkin ammattikunnastanne.
Miten se vaikuttaa minun ammattitaitooni, jos yritän oikoa ihmisten käsityksiä "huulujenhuoneista" ja "pakkopaidoista" ja ties mistä kidutuksesta mitä siellä osastoilla tehdään. Hakataan vammaisia, suljetaan tervejärkisiä lukkojen taakse, annetaan sähköhoitoa niinkun "yksi lensi yli käenpesän"-elokuvassa, tehdään vääriä diagnooseja, hullut tappaa toisiaan ym ym ym.
Yritän tuoda esiin käytäntöä luulojen sijaan. Tätä palstaa lukevat mielenterveysongelmaiset ihmiset, joista joku joskus voi joutua pakkohoitoon ja suljetulle osastolle, ja jos he uskovat joidenkin kirjoittelijoiden kauhujuttuihin ja luuloihin, he ovat jo automaattisesti hoidon vastaisia mikä vaikeuttaa huomattavasti itse hoitoa. Hoitomyönteisyys on iso osa onnistumista!