Mieheni saa minut tuntemaan todella huonoksi äidiksi, koska haluaisin joskus olla ihan yksin edes hetken. Hän ei ymmärrä sitä ja sanoo,että minun pitää olla lapseni kanssa 24h vuorokaudessa, koska olen äiti. Itse hän kyllä pystyy ja haluaa pitää vapaata, mutta minulle sitä ei suoda edes 5 min.
Saan joskus apua sisareltani...hyvin hyvin harvoin. Sekin on sellaista apua,että joudun itse olemaan kuitenkin koko ajan vieressä. en siis ole lapseni luota silloinkaan poissa, kun sisareni leikittää lastani. Äitini ei voi hoitaa lastani, koska ei enää siihen yksin kykene ja isäni on kuollut. Mieheni suku asuu ulkomailla. Minulla ei oikeasti ole ketään, kuka minua auttaisi, edes yhden tunnin verran viikossa. Se olisi todellakin luksusta. Tiedän, että itse olen lapseni halunnut ja rakastan häntä yli kaiken, enkä voi pakottaa ketään vahtimaan häntä...mutta silti haluaisin olla joskus ihan itsekseni. Tuntuu, että olen koko ajan ihan kireä. En tiedä ymmärtääkö teistä kukaan mitä tarkoitan...? Kaipaako kukaan muu omaa aikaa vai olenko oikeasti todella huono äiti?
Saan joskus apua sisareltani...hyvin hyvin harvoin. Sekin on sellaista apua,että joudun itse olemaan kuitenkin koko ajan vieressä. en siis ole lapseni luota silloinkaan poissa, kun sisareni leikittää lastani. Äitini ei voi hoitaa lastani, koska ei enää siihen yksin kykene ja isäni on kuollut. Mieheni suku asuu ulkomailla. Minulla ei oikeasti ole ketään, kuka minua auttaisi, edes yhden tunnin verran viikossa. Se olisi todellakin luksusta. Tiedän, että itse olen lapseni halunnut ja rakastan häntä yli kaiken, enkä voi pakottaa ketään vahtimaan häntä...mutta silti haluaisin olla joskus ihan itsekseni. Tuntuu, että olen koko ajan ihan kireä. En tiedä ymmärtääkö teistä kukaan mitä tarkoitan...? Kaipaako kukaan muu omaa aikaa vai olenko oikeasti todella huono äiti?
Vastaukset 94
Vanhimmat
Voi, todellakin ymmärrän! Etkä ole huono äiti!! Musta tulee myös ihan kireä jos en saa yhtään omaa hetkeä päivän aikana. Sun mies on oikeasti kyllä nyt niin väärässä!!! Kyllä äitikin tarvitsee lepohetkensä tai ne hetket jolloin voi tehdä sellaisia asioita mitä lapsen/lasten kanssa ei voi tehdä. Äidinkin täytyy saada tuntea olonsa ihan erilliseksi ihmiseksi, eikä vain lapsen tarpeiden tyydyttäjäksi. Sun täytyy nyt puhua miehellesi, tai pyytää apua esim. neuvolasta. Jos siellä puhuisivat järkeä miehellesi...
Mikset voi jättää lasta sisaresi kanssa kaksin? Eikö hän ole luotettava? Vai etkö vain pysty irtautumaan kun olet niin kiinni ollut lapsessa aina? Minkä ikäinen lapsesi on?
Mulla mies ymmärtää onneksi oman ajan tärkeyden, vaikka kyllä joskus tuntuu että sitä saa ihan liian vähän. Ekat puoli vuotta toki olin vauvassa kiinni imetyksenkin takia, mutta sen jälkeen on helpottanut molempien lasten kohdalla. Meillä on sopimus miehen kanssa, että kerran kuussa molemmat saa ns. vapaaillan, jolloin saa lähteä vaikka kavereiden kanssa ulos jos haluaa. Ja sitten lisäksi jos on muita menoja, niin toki ne onnistuu. Käyn esim. lenkillä ystävien kanssa silloin tällöin, tai kahvittelemassa.
Nyt oikeasti otat asian puheeksi ja muista olla ITSEKÄS välillä!! Se tekee vain hyvää sinulle, ja siten koko perheelle. Jaksat taas olla iloisempi ja kärsivällisempi äiti, kun saat vähän omaa aikaa.
Miehesi vaikuttaa tosi törpöltä, anteeksi vaan.
Samat kysymykset minullakin heräsi.
1. mikset voi jättää lasta sisaresi kanssa ?
2. miten äitisi ei kykene hoitamaan ?
Suoraan sanottuna, tuntuu ettei aloittajan mielestä edes lapsen isä kykene hoitamaan lasta hetkeäkään. Eli on itse tilanteensa aiheuttanut.
Ei tietenkään tarvitse. Miksi tarvitsisi?
Jotenkin tulee mieleen, että olet ottanut turkinihmeen "mieheksesi". Lähi-idän ja välimeren alueen miehillä on monesti tapana se, että nainen istuu kotona ja hoitaa lasta - tai olet huono äiti.
En osaa muuta sanoa kuin että onpa paska mies. Jätä. Yksinkin varmasti pärjäät.
Eipä pidä paikkaansa. Kyllä eräänkin naapurissa asuvan turkinihmeen turkkilainen vaimo laittaa mukulat ukkonsa hoitoon ja lähtee shoppailemaan akkalauman kanssa. Toisen kerran discoilemaan olivat menossa. Ukko hoiti muksuja.
Suomlainen nainen nyt vaan on lapsesta saakka jyrätty liian kiltiksi ja nyrkin alle, että alkaa kaikesta tuntea itsensä huonoksi äidiksi ja alistuu. Ei ne alistu Välimeren naisetkaan, he sanovat missä se kaappi seisOO!
Lapsethan nukkuvat yleensä päiväunia.Hmm.Mitä tekenetkään tuo ajan?
P.o. Mitä tehnetkään?
ET OLE HUONO ÄITI. Miehesi on huono mies jos ei kerran ymmärrä tuota!
Sinun PITÄÄ sanoa miehellesi että tuo hänen kantansa on AIVAN NAURETTAVA!!
Kyllä meillä molemmat saavat omaa aikaa silloin kun sitä haluamme/tarvitsemme.
Jos mieheni sanoisi minulle samoin kuin sinulle, ei hän siitä ihan vähällä selviäisi.
Ja jos mieheni olisi samaa mieltä kuin sinun miehesi, ei hän takuulla uskaltaisi sitä minulle tunnustaa ;) mutta tiedä tasan tarkkaan että hän ei ajattele niin.
Se on sinun miehesi jonka kuuluu olla lapsen kanssa kun sinä haluat omaa aikaa.
Miehellesi ei jää muuta vaihtoehtoa, jos vain lähdet ja jätät muksun hänen kanssaan.
Kokeile joskus. Tai ensin yritä takoa järkeä päähän, jos ei auta niin tee niin radikalisti että otat vain ja lähdet käymään vaikkapa lenkillä tai käymään ystävän luona.
Ei hän sinua sen takia jätä- tai jos uhkaa niin tehdä, niin jätä nyt herranjumala itse se mies!
Ei ole heikkoutta tarvita omaa aikaa. Ei todellakaan. Muista se!
Tsemppiä
Hei, onko sulla mitään harrastuksia? Keksi joku harrastu vaikka viikottain, kansanopiston joku kurssi, tai liikuntaa.. ihan mitä vain, mikä olisi kivaa, ja sanot vaan miehelle että sulla on meno vaikka piirustuskurssille.. ja jätät vaan lapsen hänen kanssaan. Älä nöyristele tai luovuta, kyllä se siitä lähtee.
Mun yks kaveri kertoi aikanaan samoin, etteimies halua olla lapsen kanssa, pelkää kai, niin mä sanoin et senkunj ätät lapsen vaan, niin kyllä se hoituu, se on pakko. Mä en käsitä mieheiä, jotka on noin itsekkäitä. Mulla aikanaan oli neljä lasta, ja olin tosi puhki välillä, eikä mies oikein halunnut sitten heitä vahtia, mutta olin niin puhki etten jaksanut alkaa mitään harrastusta, neljän kanssa sitä valvottiin yöt ja päivät.
Sama homma täällä, mies kyllä katsoo lasta jos sanon mutta on sitten "loukkaantuneen" oloinen eikä vastaa minulle ja välillä jos valitan stressistä niin sanoo että "et tainnut olla valmis äidiksi", luulee että jos haluan omaa aikaa niin se tarkottaa sitä että en kestä olla tyttäreni kanssa ja jotenkin kadun häntä. Niin eipä sitä paljon kiinnosta sit lähteä viettämään omaa aikaa kun kokoajan takaraivossa se kurja tunne että mies ajattelee että olen huono äiti ja tarvitsen etäisyyttä omaan lapseeni että pääsen "hurvittelemaan", jos ihan vaan vaikka kävelyllä kävisin.. Vanhemmat vähän sellasia että "kun emme mekään saaneet apua lastenhoidossa niin et saa sinäkään" ja sisaruksilleni tai ystäville joilla ei kenelläkään omia lapsia ole, en yksinkertasesti tyttöäni uskalla jättää, on vauvasta asti ollut niin vaativa ja temperamenttinen tapaus ja asiat hänen kanssaan pitää hoitaa tietyllä tavalla tai muuten menee koko päivä huudoksi. Ja kaiken huippu mielestäni oli se, että mies sanoo että lapsemme on niin vaativa ja temperamenttinen ja kärsi koliikista koska minun maidot eivät riittäneet ja jouduin 2kk iässä alottamaan korvikkeiden annon lisänä. Sanoo että kuulemma hylkäsin tytön alottaessani korvikkeiden annon.
Jos olet itse opettanut lapsesi niin vaikeaksi, ettei kukaan osaa häntä sinun mieliksesi hoitaa, mutta voi olla lapsen käytökseen muitakin syitä. Muista että on paljon lapsia ja äitejä jotka ovat kasvaneet ihan hyvin fiksuja lapsia vaikka et ole ollutkaan heitä neuvomassa.
Olet todella samaapaskaamyös outoäiti. Oletko varma että lapsesi pärjää yhtään missään? Jos jopa miehesi sanoo että lapsi on vaativa, niin vie hänet lääkäriin. Voi olla asperger tms. Liian vaativa ja tempperamenttinen lapsi voi olla asperger tai adhd. Kun saat hoitoa heti aj oikeat ohjeet, pärjäävät muutkin hänen kanssaan.
Mieti mikä on lapsesi parhaaksi.
haukkukaa vaan meitä suomi miehiä s-----nan mätisäkit!!
katso peiliin ja mieti mihin tarviit sitä aikaa?
minä kyllä pidän lapsistani huolta!!!
ja peilikuvani on miellyttävä.katsoi sitä kuka vaan...
Minkälaisia pikku penikoita täällä on naisilla miehinä? kun lapsia tehdään, molempien KUULUU haluta olla lapsensa kanssa! jos näin ei ole, on jotain pahasti vialla! tai on "mies" niin lapsellinen ettei tiedä mitä VASTUU tarkoittaa. Mies voi myös kuvitella naineensa äitinsä ja itse vain pysyy ja pysyy pikku poikana jonka pylly pitää pestä kun ei itse vielä osaa.
Parisuhde ylipäätään on toistensa tukemista ja kannattelua silloin kun on vaikeaa ja matalapainetta, sitä on oikea elämän kumppanuus. Itse raivostuisin järjettömästi jos mun lasteni isä kertois mun olevan HUONO ÄITI halutessani joskus kodin ulkopuolelle ilman lapsia.
Itse tekisin niin, että vain jättäisin lapset isälle ja lähtisin itse minne lähtisin, kertoisin vaan että nyt lähden sinne, en tiedä milloin tulen takaisin. lastesi isä on ainakin ikänsä puolesta AIKUINEN MIES jolla on vastuunsa. Ei lapsia tehdä vaan sen takia kun tietyssä iässä niitä "kuuluu olla".
OOOTKOS SANONUT MIEHELLES ETTÄ HÄN ON LAPSEN ISÄ?!?!?!?!? sitten voit ihan surutta lähtee sanoo äijälles että ompa huono isä kun ei viitti käskemättä viettää aikaa lapsen kanssa, vaikka on lapsesta YHTÄLAILLA vastuussa kuin sinä.
Miestenkin kuuluu hoitaa lapsia, ulkopuolista mummo apua et välttämättä edes kaipaa, miehen KUULUU hoitaa välillä lasta että äiti pääsee rentoutumaan. PISTE
Ihan pakko vieläihmetellä
mies sanoo että lapsemme on niin vaativa ja temperamenttinen ja kärsi koliikista koska minun maidot eivät riittäneet ja jouduin 2kk iässä alottamaan korvikkeiden annon lisänä. Sanoo että kuulemma hylkäsin tytön alottaessani korvikkeiden annon.
SIIS toivottavasti tämä on vitsi?!?! millaisten idioottien kanssa te oikeen seurustelette, tuntuu ihan luonnevikasen puheelta tommonen.
Ei millään pahalla mut hei ihan oikeesti, miehen kuuluu olla tukena ja apuna eikä ukko ylijumalana joka arvostelee ja tuomitsee äitiä joka JOUTUU yksin huolehtimaan lapsesta itsekkään isän takia.
Kuules se oma aika on tärkeää meille kaikiille.Myös sulle.Miehesi käyttäytyy itsekkäästi ja tosi lapsellisesti! isä ja lapsikin tarvitsevat aikaa yhdessä! silloinhan äiti saa aikaa itselleen.Kampaajalle, lenkille, uimaan mitä vaan.Kukaan ei tarjoa sitä tarjottimella se pitää ottaa ja järjestää, joten lLMOITAT vaan miehellesi, että huomenna lähden lenkille ja vain minä sinä katsot lasta sen tunnin tai kaksi.Ole itsekäs välillä! sulla on siihen oikeus!
Tuntuu kyllä ihme touhulta. Ite olen mies ja huolehdin lapsesta yhtä paljon kun avovaimonikin, lasten äiti ja mielestäni se on itsestäänselvyys, että molemmat huolehtivat lapsesta. Ja kyllä luulis, että jos omasta lapsestaan välittää, haluaa sen kanssa joskus ollakkin vaikka vain kahdestaan.
Olet näemmä harvinaisuus, ihanaa kuulla että mies todellakin on MIES! Hyvää kevättä ja kesää perheellesi! :-) T: yh ja onnellinen omasta tyttärestäni
minä olen ollu 13v yh-isänä ja en kadu päivääkään ja kyllä poika on myös äitilläänkin ja sovitaan yhdessä pojan asioista!!! lapsen parasta on ajateltava :)
Vaikuttaa pikemminkin siltä, että miehesi on huono isä.
Onko teidän kaupungissanne kotipalvelua? Kandee vaikka neuvolasta kysyä. Meillä käy kotipalvelusta kerran viikossa lapsenvahti. Kolen tunnin ajan saan siis omaa aikaa, voin käydä asioilla/ostoksilla/salilla/vaikka vaan nukkua.
Kyllä sinä tottakai tarvitset omaa aikaa, se on selvä. Sinä olet yksilö ja oma ihmisesi myös, muutakin kuin äiti.
Harmi ettei miehesi suostu katsomaan lasta ja on se ikävää jos joka kerta joutuisi anella. Suosittelen kotipalvelua jos sellainen löytyy. Googlaa vaikka "kotipalvelu lapsiperheille".
Paljon voimia sinne!
Nii tai voithan vaikka "uhata" miehellesi, että hommaat lapsenvahdin jos ei oma isä ala ottamaan yhtään vastuuta omasta jälkikasvustaan ja lapsensa äidin hyvinvoinnista. Aivan kivikautista ajattelutapaa, etteikö sinun kuuluisi saada myös omaa aikaa,
Pyydä neuvolasta keskusteluaika , jossa puhutte asiasta . Onko teillä yhtään lapsiperhettä tuttavana, josta voisi peilata, miten perheessä eletään .
Muistan kanssa , kun tuttavani , jolla oli 3 pientä lasta , joista viimeinen sairas ja itkuinen vauva, pyysi mieheltä tämän tullessa työmatkalta ( jossa huvittelua yms , tykyjuttua ) , että tämä katsoisi sen verran lapsia , että kävisi lähikaupassa .. mies vastasi, että oot kuule lapsia itse halunnut , hoida itse ja meni yläkertaan nukkumaan väsymystään pois .. vaimo ei voinnut olla väsynyt ... on näitä .
Mene ajoissa töihin , niin miehesi on pakko oppia vastuuntuntoa, kun joutuu kuljettamaan yms . Olet parempi äiti , kun saat omaa ajateltavaa , kuin kynnysmattona olemisen ja se on lapselle hyväksi .
Meillä on onneksi mies tajunnut tässä ajan kuluessa että tarviin omaa aikaa kun aloin olla miehelle kiukkunen ja alko ärsyttämään sen naama ja tuntu välillä et mitä mä tolla miehellä teen ku ei auta yhtään kotona siivouksessa tai lapsenhoidossa, sotkee vaan ja odottaa että koti on puhdas ja lapsi hoidetaan ja illalla ois vielä pitäny jaksaa peti puuhia hoidella ihan lopullisesti pinna palo ku neiti oli 3kk istutin miehen alas ja puhuttiin asioista rauhalliseen sävyyn ja nyt mulla on joka viikko 3 iltana viikossa salille pääsy siivotaan yhessä 2 kertaa viikossa ja mies ottaa joka päivä kun tulee töistä ni neidin mun käsistä ja peuhailee niitä näitä ja neiti nyt 8kk ja en vois olla tyytyväisempi tilanteeseen..
Mutta jos oot yrittäny jo jutella niin pyydä mukaan neuvolaan ja pyydä että neuvolassa sitten kertoisivat vähän lapsen hoidosta ja siitä kuinka vaativaa ja voimia vievää se oikeasti on.
Minä tässä suunnittelin, että lähtisin parin kk välein yksin yöksi hotelliin. Mies ihmetteli, että ollaanko suhteessa jo siinä pisteessä. Itse ajattelin vain, että nukkuisin väsymystä siellä pois.
suomi24-neuvo naisille; antakaa miehelle kenkää.
Toimii joka kerta.
Ei toiminut mulla, jätin miehen mutta yhä se jatkaa mun pettämistä.
Vaan ei haittaa.Hmm.Jos hattukin on himpun verran suuri.
ET OLE HUONO ÄITI
Et huono, tyhmä ehkä! Oma valinta!
todella typerä kommentti sinulta mutta kertoo kyllä millanen olet!!!
Et ole huono äiti, vaan lapsellasi on huono isä. Soita MLL:ään eli Mannerheimin lastensuojeluliittoon. Siltä saa lapsenhoitoapua. Sehän tietenkin maksaa, mutta kannattaa silti.
Sinun pitäsi saada miehesi ymmärtämään, että lapsi tarvii myös isää. Minkähän ikäinen lapsesi on?
Olen itse hoitanut kaksi lastani pienestä pitäen aina yksin. Jos halusin johonkin mennä, oli lapset otettava mukaan. Ukosta ei paljon ollut apua. Vaihtoehtoja ei ollut. Loppujen lopuksi jätin mieheni, mikä on ollut elämäni paras teko. En tarvinnut miestä, josta ei ole arjessa mitään hyötyä ja joka ei osaa sitoutua perhe-elämään.
Olisin niin halunnut joskus omaa aikaa. Nyt lapseni ovat aikuisia ja lentäneet kotoa pois. Isään he eivät ole paljon olleet yhteydessä ja sitä lasteni isä vähän suree.
Mutta totean vain, että että oma vikansa. Olis aikaisemmin ymmärtänyt hoitaa isä/lapsi suhteensa niin voisi asiat olla paremmin.
Rakastaako miehesi lastanne? Miksi hän ei halua hoitaa lasta koskaan? Onko vielä niin pieni?
Eikö se sinun lapsesi nuku koskaan? Saat omaa aikaa kun hän on nukkumassa yöuniaan tai päiväunilla. Niin me muutkin äidit hoidamme omaa aikaamme. Harva mies kuitenkaan (ei minun tuttavapiirissä juuri kukaan) hoitaa lasta, varsinkin kun ovat pieniä. Isompana saattavat kyllä joskus komennella jos on esim. tiskausvuoro. Pääsevät itse helpolla kun laittavat lapset tekemään.
Ehkäpä juuri silloin ei juuri nukuta? En minä käskystä nuku, vaan silloin kuin väsyttää sen verran.
Olikohan tuo vastaus minulle siis nimimerkille "suomen ukot laiskoja". Siis tarkoitin etteikö se aloittajan lapsi nuku koskaan, jos hänen kanssaan pitää olla 24 tuntia vuorokaudessa. Silloin kun lapsi nukkuu, voi tehdä jotain omaa. Eihän sitä tarvi siinä vieressä istua ja vahtia unta. Silloin tehdään niitä omia juttuja. Tosi on teitenkin, ettei silloin voi lähteä kotoa pois, vaan voi katsoa elokuvan, käydä saunassa tms.
Lapsen voi myös laittaa vaunuihin tai kärryihin ja lähteä vaikka kirpputoreja kiertämään.
Turhaa on aloittajan miehen kaltaiselle yrittäää selostaa sitä omaa aikaa. Ei varmaan ymmärrä. Myös lapsen kanssa voi virkistää mieltään ja katsella kaupunkia, ellei asu kaupungissa, niin voi lähteä luontoon.
Kun tilanne on mikä on, niin silloin täytyy ymmärtää myös se, että jos lapsen isä ei osallitu lapsenhoitoon, on virkitys löydyttävä yhdessä lapsen kanssa. Ihmisen onni ei ole kenekään muun vastuulla, vain itsensä. Tästä hetkestä voi niillä resusseilla, mitä on kulloinkin, tehdä itselleen mielekkään, oli siinä avustavaa miestä, siskoa tms. tai ei.
Jos alkaa jauhamaan sitä omaa aikaa tai ajan puutetta, niin se alkaa nousta vuoreksi omassa päässä. Muuta tästä hetkestä mitä voit ja nauti elämästä ja lapsesta.
Toki ymmärrän tilanteen jos pitää yksin lapsi hoitaa. Se alkaa raivostuttaa ja siitä tulee pahalle tuulelle. Näin minäkin aikani tein, kunnes ymmärsin ettei asiat muutu ellen minä muutu tai muuta niitä. Niinpä kuljetin lapset aina mukanani. Josku mukanani oli saman kerrostalon monta muutakin lasta kun olein esimerkiksi museoon menossa. Näin jälkikäteen muisteltuna sekin aika oli ihanaa. Siis lasten kanssa, mutta ei aviopuolison kanssa. Hänhän ei osallistunut lapsien hoitoon eikä kotitöihin. Yritin kuitenkin mukautua tilanteeseen ja tein päivistäni mukavampia.
Avioliittoni päätyi kylläkin eroon, mutta lapset olivat silloin jo isoja.
Teillä muslimeilla onkin suppea tuttavapiiri ja naisilla kova kuri.
Vaikea uskoa, että 2010 luvulla joku kysyy tällaista vakavissaan. Kun lehdet ovat täynnä juttuja, että äidit tarvitsevat omaa aikaa jne.
Tämä on vain yksi miehesi tapa kontrolloida sinua ja tekemisiäsi. Etpähän kerkeä puuhamaan pahojasi, kun vahtaat lapsia, etkä kerkeä vahdata häntä. Mahdatko olla vielä taloudellisestikin riippuvainen hänestä.
Minun on vaike uskoa miten vielä nykynaisetkin suostuvat antamaan elämänsä pois miehen käsiin. En tiedä onko se laiskuutta vai tyhmyyttä.
Viittauksestasi siihen, että miehesi suku asuu ulkomailla, oletan miehen siis olevan ulkomaalainen. Valitettavasti ulkomaalaiset miehet ymmärtävät naisia vielä vähemmän kuin suomalaiset. Monissa kulttuureissa on nimenomaan perusoletuksena, että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies käy työssä ja muuten tekee mitä huvittaa. Ja tietyissä kulttuureissa/uskonnoissa otetaan toinen vaimo viihdyttämään miestä, jos ensimmäinen ei voi/jaksa tehdä sitä riittävästi. Monissa muissakin kulttuureissa (jopa Länsi-Euroopassa) oletetaan äidin lopettavan työt viimeistään lapsen syntyessä ja jäävän hoitamaan lastaan kotiin.
Minä itse olen siis mies. Ensimmäisen lapsemme synnyttyä vaimoni takertui lapseen kiinni eikä juuri antanut minun edes koskea lapseen, paitsi jos se itki yöllä tai joskus kun piti vaihtaa vaippaa. Hän itse jopa kuvasi tilannetta sanalla "symbioosi".
Kun lapsi oli noin kolmen-neljän kuukauden ikäinen, heitin vaimoni käytännössä ulos asunnosta. Sanoin, että tee mitä teet, mutta ainakaan kahteen tuntiin et saa tulla kotiin. Olin jo aikaisemmin perustellut hänelle, että vaikka hän kuinka rakastaa lasta ja se on niin ihana yms., niin hän ei voi hoitaa lasta hyvin, ellei myös huolehdi itsestään.
Samaa sanon Sinulle "vähän väsynyt". Sinun täytyy huolehtia itsestäsi, että voit huolehtia lapsestasi. Yritä perustella tätä myös miehellesi. Käytä myös kaikki mahdolliset lepoajat hyödyksesi. Mene nukkumaan lapsen päiväunien yms. aikana. Sitten kun jaksat, voit käydä vähän vaikka kävelyllä pihalla tai tehdä kotona jotain muuta. Mutta ellet voi pitää hetkenkään taukoa, olet ennenpitkää siinä tilanteessa, että et pysty hoitamaan kotia etkä lastasi.
Toivottavasti saat tästä edes jotain ajatuksia mahdollisiin toimenpiteisiin!
saa hekä:( ei oo paljon työtä:)
Olet ihan normaali! Itse olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten ja meinasin tulla hulluksi. Olet ihan ok ja et voi koko ajan olla antamassa muille, jos et hetkeä saa olla itseksesi! Tässä muutamia vinkkejä. Seurakunnan päiväkerhot ovat ilmaisia, jos kuulut kirkkoon (tämä jo itsessään on hyvä syy liittyä kirkkoon!!) ja niitä on kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja ne kestävät muutaman tunnin kerrallaan!!! Lisäksi voit viedä lapsesi päiväkotiin vaikka kerran viikossa muutamaksi tunniksi (maksaa jonkun verran) mutta on sen arvoista. Sinä aikana kun lapsesi on hoidossa tee kaikkea kivaa, vaikka käyt lenkillä ja kirjastossa tai uimassa. Kyllä se siitä!
Mulla oli samanlainen mies. Otin siitä eron ja olen nyt omasta vapaasta tahdostani yksin lasten kanssa. Parempi näin, vaik ei sitä omaa aikaa ole nyt yhtään sen enempää. Eipähän tarvitse enää kuunnella sitä paskaa.
Ei se isä lapsia halua nyttenkään katsoa kun pitää sillä olla sitä omaa aikaa......ja sitähän sillä on.
mies on tyypillinen kotityraani-naisella ei saa olla mitään omaa,ei aika,ei ystäviä,ei harrastuksia.Heitta mäkeen sellaisen urpon.
Kyllähän kaikki ihmiset tarvitsevat omaa aikaa. Miehenä arvostin lapsiamme jo vauvavaiheesa niin paljon, että vietin mielelläni aikaa heidän kanssaan ja nytkin vielä, kun jo ovat isoja, haluan olla heidän kanssaan ja nauttia niin kauan, kun vielä kotona asuvat. Eikä lapsenhoitovastuu pitäisi olla vain toisen vanhemman harteilla. Minäkin ehdin silti pelaamaan jääkiekkoa ja soittelemaan musiikkia bändikavereitten kanssa, vaikka lapsiakin hoidin. Ja töissäkin toki kävin.
Me sovimme selkeästi homman niin, että molemmilla oli tietyt ajat harrastaa ja tehdä omia juttuja ja toinen oli sillä aikaa "lapsivastuussa." Yleensä järjestely toimi hyvin.Tietysti usein teimme kaikkea koko porukallakin, mutta omaa aikaakin pitää ilman muuta olla. Toisaalta lapset ovat pieniä niin vähän aikaa, että siitäkin haluaa nauttia sen aikaa, kun se kestää.
Nyky-Suomessa perheen ja lasten hoito kuuluu molemmille vanhemmille. Jo lapsia hankittaessa tulisi näistä asioista jutella. Ja onhan meillä subjektiivinen päivähoito-oikeuskin olemassa, ainakin vielä toistaiseksi. Sekin on yksi mahdollisuus, jos haluat omaa aikaa. En tiedä minkä ikäisestä lapsesta nyt on kyse, mutta oletan, että olet vielä äitiyslomalla.
Lapset tuovat tullessaan paljon vastuuta ja velvollisuuksia, mutta myös suunnattomasti iloa. Joskus viettäessäni lapsenhoitovuoroani kysyivät tuttavani miten jaksan olla lasten kanssa. Ajattelin mielessäni, että paremmin kuin useimpien "tylsien" aikuisten seurassa. Lasten mielikuvitusmaailma on kiehtova, hauska ja ehtymätön. Sitä mieltä olen kyllä vieläkin.
Ota miehesi kanssa nämä asiat puheeksi. Tsemppiä sinulle!
Ei äidillä saa olla omaa aikaa, vaan sillä pitää olla. Jos on niin sairas ukko, ettei pästä mitään harrastelemaan, niin olet vissiin antanut häälle vallan jo heti alku aikoina ja sitä vapautta on vaikea enää saada, jos alistut sen muslimihenkisen ukon komenteluun.
senkun vaan livahat ulko-ovesta ulos joka ilta kävelylle, kun miehes on istunut ruokapöytään. Paa tekstari perästä että tulet 2 tunnin päästä, ja puhelin KIINNI! Jos ukko ei tykkää, potkase pellolle, ja vaadit sossusta yhteishuoltajuuden niin saat ainakin joka viikonlopun olla yksin kun lapsi miehellä hoidossa, näin ne kaikki avioliitot menee, joissa mies on hoitohaluton. Elämässä asiat otetaan, ei pyydetä.
Mutta älä halveksu siskosi apua, kyllä hän pärjää. Ja voisit viedä lapsesi tarhaan joka päivä. Jos ei käy niin palkkaa hoitaja.
Itselläni oli jokseenkin sama tilanne myös silloin kun vauva syntyi. Ukko oli aina väsynyt kun tuli töistä ja nukkui päiväunet ja heräsi silloin kun vauva meni jo yöunille. Viikonloppuisin sitten hänellä oli omat menot ja harrastukset. Asiasta keskusteltiin ja sanoi että hän on niin väsynyt töistä tullessa, ettei jaksa auttaa. Lupasi kyllä auttaa viikonloppuisin, mutta aina tuli muita esteitä. Lopulta kyllästyin ja pistin ukon ulos. Silloin löysin neuvolan kautta avun ja sieltä tuli pari kertaa viikossa täti 3 tunniksi auttamaan. Lähti ulos vauvan kanssa ja minä sain nukkua tai hoitaa asioita tai mitä nyt sitten halusinkaan. Koko lysti oli ilmaista ensimmäiset viisi kertaa ja sitten maksullista, paitsi minulle, joka olin huonotuloinen yh. Lähdin töihin takaisin äitiysloman päätyttyä ja niin paljon kun lastani rakastan, olen parempi äiti kun ei olla 24h yhdessä. Kyllä aikuinen kaipaa myös aikuista seuraa ja omia juttuja.
Tsemiä teille ja avaa vaan rohkeasti suu ja kerro ajatuksistasi.
hei et sä mikään huono aiti ole.melkein jokainen suhde perustuu siihen että pitään antaa sitä aikaa molemmin puolin toiselle.mun lapset kun ne oli pieniä niin olin töissä,vaimoni oli lasten kanssa.mutta silloin käytiin enemmän kylässä tuttujen,naapureiden,sukulaisten luona.melläkin oli naapurin lapsia yökylässä,silloin 90 luvun alussa oltiin enemmän tekemisissä ystävien kanssa.nyt äkkiä pihalla vähänaikaa sit taas kotia tv.intternet.kännykkä,en minäkään tunne tästä taloyhtiöstä kun pari ihmistä.okei me ollaan erottu jo vuosia sit lapset ovat isoja,asun yksin.mutta tää nykyaika on tämmöistä.TÄRKEIN ASIA ET OLE HUONOÄITI,VOIMIA SULLE :JA HYVÄÄ TULEVAA ÄITIEPÄIVÄÄ.t.jone
Et ole huono äiti! Jokainen meistä joskus tarvitsee omaa aikaa oli sitten äiti tai kuka muu tahansa. Eikä sen oman ajan tarvitse olla ihmeitä edes tunti poissa kotoa tekee ihmeitä :)
Sitä jaksaa paljon paremmin kun saa hengähdyshetken ja jos äiti ei voi hyvin niin se alkaa heijastua myös lapsiin....
ja yhtä paljon se isä on ollu vastuussa siin lapsen teossa ja lapset tarvii myös aikaa hänen kanssaan ilman äitiä!
tottakai sinulla on oikeus omaan aikaan!!! sitä ei voi kukaan kieltää ja jos miehes ei anna sinulle omaa aikaa niin se ei kunnioita/arvosta sinua...
Voi tsiisus! kaikesta ne valittaakin. Itse olen useamman lapsen hoitanut yksinhuoltajana, usein oli myös sukulaisten lapsia hoidossa. Parhaimmillaan oli tusina lapsia hoidettavana ja ruokittavana. Miten voi valittaa yhdestä lapsesta? Noo, nykyajan nuoret ei jaksa mitään. Mutta, pistä se turkkilainen/mikä lie jätkä myös hoitamaan lastaan, äläkä ole niin vätys!
Minä olen yhden lapsen yksinhuoltaja ja vaadin oman aikani että jaksan olla hyvä äiti ja käydä töissä. Nostan hattua että olet jaksanut useamman lapsen hoitaa yksin! Tuntuu että nykyään ei enää jakseta niinkuin mm. oma äitini jaksoi kasvattaa 3 lasta työn ohella. Itsekään en siihen pystyisi! Tsemiä sulle ja aloittajalle että, voi hyvän tähden: ELÄT VAIN KERRAN! Mikä on parasta lapsellesi, huono isä=lapsuus vai onnellinen elämä? Ymmärrän myös sen että ero ei ole aina se ensimmäinen vaihtoehto (itse jo siis eronneena) vaan aina voi miettiä vaihtoehtoa. Pallo on toivottavasti sinulla eikä miehelläsi...
Juu, silloin 1800-luvulla hiihdettiin kouluun joka päivä kesät talvet 50 km suuntaansa. Tiedetään tiedetään...
Puusukset ja tytöt mekko päällä -30 pakkasessa.... Jep. Onneks voi nykyään mennä taksilla.
OLET
Luultavasti miehesi on ulkomaalainen??
Sitten en ihmettele yhtään jos ei välitä lasta hoitaakkaan, vaan bilettää menemään..
Niiden kulttuuri on vaan sellainen, että nainen kaiken tekee ja huolehtii lapset ja perheen...
Mutta kuulostaa hieman sellaiselle ,että et haluakaan jättää lastasi kenellekkään hoitoon??
Ole iloinen että asut kuitenkin suomessa jos miehesi on ulkomaalainen.
Et ole huono äiti.
Olet hyvä äiti ja miehesi on huono isä joka tavalla kun ei tajua että miten sitä perhettä kuuluu hoitaa, sulle kuuluu omaa aikaa. Olet stressaanutunut ja tarvitrset lomaa. Voisittko esim palkata lastenhoitajan vaikka pariksi päiväksi ja itse menisit vaikka kylpylään rentoutumaan. Ja sun miehelles todellakin tarvii jonkun puhua järkeä. Sun miehes ei ymmärrä sua ja ei välitä susta ja lapsestasi. Sinuna ottaisin vaikka uuden miehen tai lähde vaikka lapsesi kanssa jonnekkin ilmoittamatta miehellesi mitään.
Meilläpäin neuvola järjestää perhetukea jolloin hoitaja tulee sovitusti käymään. Tällöin äidillä on mahdollisuus tehdä niitä omia juttujaan rauhassa ja tämä täti huolehtii lapsesta silloin. Meillä käy kerran viikossa ja on sen kaksi kolme tuntia. :) kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä. :)
Äidillä ei saa olla omaa aikaa vaan äidin todellakin PITÄÄ saada omaa aikaa!!! Kun sitä nyt ite miettis että olis 24h kiinni lapsessa ni kyllä siinä pää hajoais... Tykkään olla omien lasteni kanssa ja lasten kanssa olo kuuluu ihan yhtä paljon isälle kun äidillekin. Työnnät lapset miehellesi ja sanot että nyt on hänen vuoronsa olla heidän kanssaan ja lähdet kahville tai ostoksille. Näin meillä mennään, sillä pienellä erolla että lapsia ei tarvitse antaa minulle hoidettavaksi vaan teen sen mielelläni.
Olet huono äiti, kun lässytät näitä itsestäänselvyyksiä. Mieti ja toimi. Älä lässytä.
Et ole huono äiti vaan sinulla on oikeus myös vaatia yhtäläillä omaa aikaa ja oikeuksia kuin miehelläsikin on. Olin 10v. lasten kanssa kotona. minulla oli joka viikko 2h harrastusta , mutta kun yritin lähteä työ elämään huomasin pelkääväni ihmisiä. Eli on erittäin tärkeetä että sinulla on mahdollista omaan aikaasi. Sen jälkeen jaksat olla paremmin lasten kanssa ja miehesi kanssa. Eikä keskustelu vaan pari suhteessa pyörisi lapsissa vaan jossakin muussakin. tuskimpa miehesi jaksaisi olla 24h vuorokaudessa monta vuotta neljän seinän sisällä.
"Hän ei ymmärrä sitä ja sanoo,että minun pitää olla lapseni kanssa 24h vuorokaudessa"
Tällainen tekee lapsesta erittäin läheisriippuvaisen eikä hän kykene itsenäiseen elämään myöhemmin koska hän oppii että hänen tulee olla jatkuvasti ihmisten seurassa. Häntä aletaan todennäköisesti syrjimään ja kiusaamaan koulussa koska hänellä on pakonomainen tarve olla ihmisten seurassa, mutta hänellä ei ole mitään omia ajatuksia tai muutakaan annettavaa ihmisille. Myöhemmin elämässä hänestä tulee rikollinen tai hän tekee itsemurhan.
Tervehdys! Minun lapseni syntyivät 70-luvulla 80-luvulla ja 90-luvulla. Minä olin äiti henkeen ja vereen. Mies ei ymmärtänyt lainkaan sitä, että halusin ison perheen, lapsi kohdussa, rinnoilla, vaunuissa, minun elämäni parhaat vuodet. Kuusi omaa syntyi ja huolehdin heistä ilman miehen apua. Oli maatila, minä nousin anivarhain lypsylle, laitokselle lähdin navetasta, tulin kotiin synnyttämästä ja samana iltana navettaan. Lapsi nukkui vaunuissa navetan edessä ja isompana istui vasikkakarsinassa, lapset kasvoivat ja isommat hoitivat pienimpiä, kun äiti oli töissä, pellolla ja navetassa. Ei minulla ollut äitiä, eikä anoppia auttamassa, kun vauva huusi kellon ympäri, piti vaan jaksaa, joskus nukuin ruokapöytään. Rakastin lapsia sydämestäni, enkä valita. kuuden oman lapsen jatkoksi otimme perheeseemme huostaanotetun pienen tytön. Nyt kaikki lapset ovat aikuisia, kaikilla jalat oman pöydän alla ja ovat pärjänneet maailmassa hienosti, kaikilla on ammatit ja osalla jo perheet. Olen isoäiti ja äiti, lapset tulevat perheineen, piipahtavat hetken tai ovat yön tai kaksi. Nyt
minulla on aikaa harrastaa, teen käsitöitä, liikun, tanssin, käyn eri kansalaisopiston piireissä, kirjoitan ja luen. Olen vielä työelämäsä ja nautin vapaudesta, vapaapäivänä saan olla pitkin tai poikin, syödä tai olla laittamatta ruokaa. Se aika kun lapset ovat pieniä, on niin kovin lyhyt. Kaikista parasta aikaa se on ainakin minulle ollut. Joka paikkaan vein lapset mukanani, marjaan, pellolle, puupinolle. Siinä he oppivat tekemään työtä, ovat kiitollisia hyvästä lapsuudesta ja aikaansaavia ja pärjääviä aikuisuudessa. Eihän sitä tarvi jäädä lasten kanssa neljän seinän sisälle, ota muksut mukaan, vie retkille, luontoon, harrastuksiin, osta valmisruokaa joskus ja nauti lapsista. Tee yhdessä lasten kanssa, leivo, laita ruokaa, opeta laittamaan pyykkiä koneeseen, ripustamaan narulle, anna rätti käteen ja pölyjä pyyhkimään. Jos haluat jakaa äitiyttä, mene johonkin äiti-lapsipiiriin. Minä vein lapset kerhoon ja istuin ystävän kanssa puolitoista tuntia kahvilassa ja sen jälkeen olo oli kuin uudestisyntyneellä ja taas jaksoi arjessa. En voisi kuvitella, että mies hääräisi keittiössä ja lastenhoidossa, mies on mies ja nainen on äiti. isyys onkin sitten eri juttu, se on esimerkin antamista etenkin pojille ja miehen mallin opettamista
Ihan normaalia, että kaipaat hiukan omaa aikaa. Lapsen tekoon tarvitaan kaksi ja lapsi tarvitsee molempia vanhempia. Miten lapselle kasvaa suhde isäänsä jos ei koskaan ole isänsä kanssa. Miehesi "hallitsee" sinua lapsesi kautta vihjaamalla sinun olevan huono äiti, kun haluat omaa aikaa. Joillekin äideille lasten kanssa oleminen ja puuhaaminen riittää, mutta on äitejä jotka haluavat olla muutakin kuin vain äitejä/siivoojia/palvelijoita. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on perhekahvilatoimintaa, missä voi tavata toisia äitejä/isiä. Sieltä voi löytää vertaistukea ja mahdollista hoitoapua, vastavuoroisesti tietty. Rahalla saa vapaa-aikaa jos miehesi ei suostu hoitamaan ja esim. monilla liikuntapaikoilla on lapsiparkki. Ota oma aikasi kun lapsi nukkuu.
Et tietenkään ole huono äiti.
Et kerro minkä ikäinen lapsi on,, voitko viedä hänet päiväkotiin kerran viikossa.
ja saisit omaa aikaa itsellesi.
Niin paat vain ukkosi vahtaamaan lasta ja lähdet itse shoppailemaan pariksi tuntia.
Siihen sinulla on täysi oikeus..
Erikoista että miehesi ei osaa asennoitua sinun asemaan..
No idiootti mies. Sano sille ulkomaan pellelle että meillä päin on tapana että nainen pääsee myös omiin menoihinsa. Sanot vaan joku ilta että mulla on vähän menoa, sun vuoro hoitaa ipanat. Jos ei muu auta niin säännöstelet vähän pimpollon saantia, heh
Omaa aikaa TARVITSEE kaikki edes joskus, meille naisille ei vaan sitä suoda, riippuu vain siitä puolisosta mitenkä hänet on se äitiliini on hänet kasvattanut. Vai onko suora kopio isästä joka on opettanut "akkojen työt ovat niitä akkojen töitä, älä vain koske niihin, silloin et ole mies etkä mikään" Tämä on eräs kuulemani kommenti lapsuudestani ja nimen omaan isän pojalleen antama oppi. Tälläisiä isiä oli ja on edelleen. Ikävä kyllä!!!!!
Pyydä esim. Pelastakaa Lapset ry:ltä tukihenkilöä, -perhettä tai lomapaikkaa,
on........provoketju
Niin on. Suomalainen mieshän osaa teoriassa muka antaa lastensa äidille myös omaa aikaa, mutta ei käytännössä. Omista menoista ei luovuta vaan livahdetaan karkuun, kun on se ikuinen lapsenvahtikin.
juu ihan tuttua. miehesi kuuluu myös hoitaa lapsianne.vuoropäivin katsotte lapsia.
toinen vapaalla edes pari tuntia.
en voisi kuvitellakaan eläväni ihmisen kanssa joka pakoilisi vastuutaan.
meillä ei niitä isovanhempia ollut ja kaksin miehen kanssa lasten hoito järkkäilty vapaa-aikana.
nyt jo helpompaa kun mukulat ei niin pieniä.lapset otetaan mukaan kaikkeen mikä lapsille soveliasta.
ota asia esille miehesi kanssa tai et kohta enää jaksa.
vaikiaa se meilläkin oli ja turhat juoksut jäi.järjestelemällä ja toisen jaksamista kunnioittaen pitäisi mennä.
Ei muuta ku vaan potku joka kerta perseelle, ku ukkos ei kieltäytyy hoidosta.
Hellalettas, yhyressä lapia tehty, nii yhyressä ne kasvatetaanki!
Ku ukkos on nukahtanu, ja lapses kans illalla, pistä lappu pöydälle ja lähe vegee - vaikka ystäväsi luo yöksi [kunhan ootte sopinu asiasta etukätee] Ja lapus kerrot, suuntaaantavasti, et miss oot ja mitä mieltä oot asiasta - eiköhän ukkos pia soita perääs ja rupea kehumaa, että kyll lastehoito maistuu, kunhan saa sut takasi. Eiköhä ala tehoamaa.
Yleensäkin erot tulevat vain siitä, kun ei jaksa olla enää lasten kaa.
Äiti huutaa apua. Kukaan ei huomaa. Miksi ei huomaa.
Se on Normaalia täällä Suomen maassa.
Niin se, että lapset huutaa ja äiti vaan on syyllinen, miksi on syyllinen äiti?
Joka yrittää aina parastaan lasten kaa!
Aloittajalle: otan osaa!Ja Tsemppiä!
Nauti lapsestasi, nuku silloin kun lapsi nukkuu, harrastakaa yhdessä.
Meidän kunnassamme ei annettu kotiapua lapsiperheille, ehdoton ei. Ei edes äidin lääkärikäyntiä varten. Meillä ei omaisia lähellä.
Pääasia, että pysytte molemmat hengissä lapsi ja sinä, miehestä et ilmeisesti saa tukea tai apua, turha lähteä altistamaan itseään tai pahoittamaan mieltään. Lapsuus menee nopeasti ohi, lapsi on ihana. Ota rennosti, laske rimaa, mutta älä ole vihainen lapselle.
Aikuista ei voi muuttaa.
Opimme jo lapsuudessa ajatuksia ympäristöltä, ja nämä ajatukset määrittelevät minkälaisia ovat "kunnon" miehet sekä "hienot" naiset, ja siksi alammekin esittämään valmiita rooleja elämässä, jotka ovat jo etukäteen suunniteltu tietynlaiseksi. Ihminen jämähtää tähän ajatustapaansa, ja hyvin harva osaa yhtään kyseenalaistaa sitä, kuten esimerkiksi miehesi, ja siksi mikään ei oikein muutukkaan parempaan suuntaan.
Koska opituista ajatuksista muodostuu ikäänkuin ulkoisia tahtoja mieleen, ihmisen oma alkuperäinen tahto vajoaa suurimmalta osin tai kokonaan tiedottomuuteen, ja näin ongelma siirtyy aina eteenpäin sukupolvelta toiselle. En tiedä saatko miehesi heräämään tuosta, ehkä jos onnistut shokeeraamaan häntä tarpeeksi, mutta voit omalla kohdallasi ymmärtää asian niin hyvin, ettei sama ongelma siirry eteenpäin lapsillesi, jolloin estät sen, että heistä tulee samanlaisia luupäitä kuin isästään.
Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, ilman että sitä edes osaa kyseenalaistaa. Ajatusten paljastamisen myötä oma tahto nousee takaisin tietoisuuteen, ja alkaa toimimaan valintapohjana elämässä muutenkin. Kannattaa tutustua, kirja oikeasti toimii! Lisää täällä www.alkuajatus.org
ymmärrän aloittajan tunteet hyvin, samoja tunteita koen itsekin,
sillä erotuksella että olen yksnhuoltaja, ulkomaalainen mieheni (ex) ei kanna mitään vastuuta lapsesta eikä tapaa häntä.
Oma sukuni asuu kaukana, ja vanhempani jo iäkkäitä, miehen suku siis kokonaan pois kuvioista.
Olen välilllä todella väsynyt, en tiedä kumpi on pahempaa huono isä vai ei miestä ollenkaan ??
Kommenttina tähän vielä kaikille. Älkää tehkö lapsia, ongelmia vaan tulee ja säästyy monelta mielipahalta. Lapsia kun ei ole pakko tehdä.
Ootte te suomalaiset naiset tyhmiä. Naitte ensimmäisen taulapään joka tulee vastaan ja kannatte lapsenkin. Sitten itketään täällä kun taulapää ei tee mitä pitäisi. On se eläimellinen mies varmasti kiva sängyssä, mutta perhettä ei sellaisen kanssa kannata perustaa.
Monesta taulapäästä on kasvanut lapsentulon jälkeen vastuullinen isä ja monesta vastuulliselta vaikuttavasta taas ei ole kasvanut isää ensinkään. Siiittäminenhän ei tee miehestä isää.
Ainoa konsti on että jätät lapsen vain miehen hoitoon ja sanot että menet vaikka lenkille koska ei kukaan jaksa olla kokoajan lapsen kanssa ja siitäkin pitää olla vapaata- 2.8 tuntia viikossa omia menoja on ihan sopiva määrä. Kun lapsemme syntyi -90 luvun puolivälissa ja naiseni rupesi liikaa olemaan lapsen kanssa niin sanoin että nyt jokin harrastus kehiin koska muuten tulee ihan mökkihöperöksi ja jos miehsi ei hoida lasta niin ero on ainaoa vaihtoehto tai sitten miehesi on ihan tollo. Se oma aika pitää ottaa jos muuten sitä ei sää ja sano miehellesi että eihän kukaan voi 24/7 olla töissäkään. Palkkaa lapsen vahti jostain niin helpottaa ja miehesi maksaa.
Kaipaan omaa aikaa ja myös saan sitä. Lapsi silloin isänsä kanssa, joka on hoitanut lasta siinä missä minäkin aivan pienestä lähtien. Koen myös töissä käynnin voimaa antavaksi tekijäksi, jolloin illat ja viikonloput jaksaa ihan eri lailla innostua leikeistä, kirjojen lukemisesta ja kotitöistäkin.
Muutaman kerran on myös käynyt niin, että tunnin tai pari joku tuttavamme on katsonut lapsen perään, jos vaikkapa minä olen ollut töissä ja mieheni on käynyt parturissa ennen tärkeää työtapahtumaa tmv.
Oma perheeni asuu kaukana ja mieheni vanhemmista toinen on alkoholisti ja toisenkaan terveys ei ole sellainen, että lasta voisi katsoa, joten sukulaisista ei apua ole koskaan ollut normaalin arjen keskellä. Lomilla on ihan luksusta käydä minun kotipaikallani, jossa mummo mielellään puuhailee lapsen kanssa ja ukkikin kehittelee kivaa tekemistä. Saa vaikkapa itse nukkua aamulla pitempään ja illalla käydä rauhassa muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla rantasaunalla miehen kanssa kahdestaan.
Kerran äitiyslomani aikana emme onnistuneet saamaan ketään tuttavaamme lapsellemme kaveriksi siksi aikaa, kun minulla olisi ollut hammaslääkäri. Silloin hankimme lapsenvahdin MLL:n kautta.
Olen sitä mieltä, että jos äiti voi hyvin niin lapsikin sen huomaa ja yhdessä olokin on kivempaa.
Käypä MLL:n sivuilla, sitä kautta saa luotettavia, lastenhoitokurssin suorittaneita hoitajia pienellä palkalla. Toiveet hoitajan suhteen saa sanoa itse, esim. jos haluaa hoitajan olevan jo iäkkäämpi tai on niin koira-allerginen ettei voi ottaa hoitajaa, jolla on koiria. Hoitaja tulee perheen kotiin ja hänen kanssaan voi vaihtaa sitten yhteystiedot, että saa jatkossa saman ihmisen. Tsemppiä!
Itse olen toiminut vuosia MLL:n hoitajana, vielä nykyäänki sillointällöin, omia lapsia kolme. Ja kyllä jokainen kaipaa sen oman hiljaisen aikansa, sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Jos sä olet huono äiti, niin silloin samasta syystä miehesi on huono isä. Molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja tietysti kahdenkeskeistä aikaa. Silloin voi koko perhe paremmin.
Olisitpa ajatellut sitä silloin, kun sen ulkomaan ihmeen kanssa löit hynttyyt yhteen. Kärsi nyt seurauksista äläkä valita. Olet hankkinut äijän maasta, jonka tapoihin kuuluu se, että nainen hoitaa kakarat 24/7. Nauti nyt aikaansaannoksistasi täysin sydämin. Taas nähdään, kuinka nainen on TYHMÄ
sinä olet tyhmä ja sen huomaa sinun kommentistasi!!!
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ei kannata haukkua uupunutta ja turhautunutta äitiä, vaan tukekaamme, ainakin henkisesti näillä viesteillä.
Kotona lasta hoitaessa pyrii vain niissä omissa pikkuympyröissä. Sielu kiertää kehää ja ajatukset ovat pessimistisiä. Ainainen yksin oleminen lapsen kanssa ja siinä lisänä ymmärtämätön puoliso, ei se ole edes mukavan kuuloista elämää. Kuitenkin, joku tuossa edellä jo mainitsi, että toisia ei voi muuttaa, muutta omaa elämäänsä voi ja kehoitettiin muuttaamaan mitä tällä hetkellä voi muuttaa.
Pitemmän ajan tavoite voisi olla hyvä. Mitä teen tänään, mitä huomenna, ylihuomenna, viikon päästä jne. Siihen sen ymmärtämättömän miehenkin voi vetää mukaansa. Ehkä hänenkin ajatustapa pikkuhiljaa muuttuu. Voisi pikkuhiljaa alkaa juttelemaan että mennääkö sinä ja sinä päivänä kylään johonkin. Tai retkelle piknikille. Lapsi sinne mukaan tietenkin. Pikkuhiljaa alkaisi mieskin pääsemään perhekuvioihin mukaan.
Jos aloittajan mies on ulkomaalainen, on hänen kulttuurinsa ehkä erilainen. Siihen kulttuuriin on sopivasti osattava mennä mukaan. Aina ei sekään auta.
Mutta lapsikin kasvaa koko ajan ja hoito alkaa helpottua. Lasesta voi yrittää alkaa nauttimaan ja hänen kanssaan voi olal ihan hauskaa puuhata. Pitää vain unohtaa että kaipaisi omaa aikaa. Sen voi laittaa tavoitteeksi sitten joskus myöhemmin.
Nykyajan äidit ovat tottuneet itsekkäiksi ja vaatimaan omaa aikaa. Se on hyvä ja paha. Jos tuntee väsyvänsä, pitää olla omaa aikaa jona voi piristyä ja virkistyä ja jaksaa arkea paremmin. Toisaalta, kun lapsia tulee, hekin vaativat omaa aikaasi. Sitä vain on heille annettava. Lapsiaan pitäsi rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Silloin kun he ovat pieniä. Se aika vilahataa ohi ennenkuin huomaatkaan. Mutta lapsen hoito ja kasvatus on kuitenkin vaativaa puuhaa. Toiset tarvii tukea siihen enemmän kuin toiset. Apua pitäsi olla saatavilla, joka tarvii sitä. Jotkut äidit kestää ja jaksaa mitä tahansa - jotkut eivät.
On järkyttävän paljon isiä, jotka eivät osallistu lapsen hoitoon. Sitten kun ero tulee, kyllä itketään lapsen perään - ja äidinkin perään. Kuka lausuikaan. "vasta onnettomuudessa tietää kuka on ..." Se oli vain liian myöhäistä - sille lausujalle.
Nyt ei kyllä tosiaan selvinnyt minkäikäinen lapsi on kyseessä. Eikä myöskään se, oletko niitä jotka ovat aluksi kieltänyt miestäsi lapsenhoidossa "kun et kuitenkaan osaa".
En syyllistä, mutta jotain taustatietoa pitäisi saada ennenkuin pystyy kummempia kommentoimaan.
Yleensä synnytyksessä mukana olevat isät ovat käsittääkseni ns. osallistuvampia. Sitä siis kannattaa vaatia.
Itselleni taas kävi niinpäin, että kun kehotin tuorettä äitiä harrastuksiin niin että minä hoidan lasta, niin eipä lapsi ollut kuin puolen vuoden vanha, niin jopa hän löysi uuden ihanan ukon. joka ei pitänyt edes omista lapsistaan, mutta silti piti petollisen äidin viedä lapsi mukanaan.
Meitä on moneen junaan, niin isejä kuin äitejäkin.
No et todellakaan ole huono äiti! Tottakai tarvitset omaa aikaa ja olet oikeutettu siihen! Joku harrastus voisi piristää tai vaan se ett pääsee itse lenkille omien ajatusten kanssa tekee terää. On paljon mukavampi ilmapiiri kotona kun äiti ei ole äreä ja kiukkuinen. Nyt sanot sille miehellesi että hän on väärässä ja sinä tarvitset omaa aikaa. Ja jos hän ei kuuntele niin sitten teet niin että kun hän tulee kotiin niin lähdet vaan ja sanot heippa, tulen vaikka 2 tunnin päästä. Sitten hänen on pakko olla lapsen kanssa, ei voi mitään. Kaikkea hyvää sinulle! ja jaksamista.
Nyt otat sitä omaa aikaa ennen kuin olet hermoromahduksen partaalla, se nyt ei ainakaan ole hyväksi lapselle. Miehesi voisi olla välillä isä lapselle ja sinä saisit omaa aikaa.
Minkä ikäinen lapsesi on? Jo kolmivuotiaan voi viedä esim. seurakunnan päiväkerhoon (kerran viikossa omalla paikkakunnallani). Ja yhdessä voitte käydä vaikka jossain perhekerhossa. Tutustu muihin äiteihin. Jakakaa "vahtivuoroja": hoidan lastasi tänään, jos sinä hoidat omaani huomenna -tyyliin.
Isästä ei saa väkisin isää. Siihen pitää vain kasvaa ja aikuistua. Jos isä ei osaa olla lapsen kanssa, en jättäisi heitä kahden.
Joissain liikuntasaleilla lapsille järjestetään valvontaa siksi aikaa, kun äiti jumppaa. MLL tarjoaa lastenhoitoa lähes mihin aikaan päivästä tahansa (ei kyllä ole ihan halpaa).
Jos lapsesi nukkuu päiväunet, nuku sinäkin silloin ja valvo illalla pitempään, kun lapsi jo nukkuu. Tee silloin omaa mieltä inspiroivia juttuja. Oma aika on aika lailla järjestelyjuttu. Täytyy vain luottaa muihinkin ihmisiin - kyllä ne OSAA hoitaa lastasi. Ja vaikka eivät yhtä hyvin kuin sinä itse, niin ei se lapsi siitä pilalle mene.
Minulla on ystävätär, jonka pieni poika on nyt 31/2 vuotta. Hän on kyllä ihan kokopäivätoimisesti lapsen kanssa ja lapsi ei osaa irtaantua huutamatta sitten hetkeksikään. Nyt he muuttivat toiseen asuntoon ja minut kutsuttiin lapsenvahdiksi. Kun tulin paikalle ja autoa piti alkaa purkamaan lapsi halusi juosta portaita ylös ja alas mamman kanssa eikä millään hellittänyt vaikka oli tosi väsynyt. Lopulta sanoin mammalle, että nyt anna huutaa aikansa. Hän suostui, vaikka kirvelevin sydämin, koska on aina lapsen kanssa. Ja ihme tapahtui: Lapsi oli raivarin jälkeen täysin ok ja kiltti ja suostui katselemaan kanssani lasten videoita tuntikaupalla sillä välin kun toiset saivat tehdä töitä rauhassa.
Et ole huono äiti. Tuo vaihe menee muutenkin kohta ohi. Jätä lapsi joskus miehesi hoiviin ja mene harrastuksillesi - keksi vaikka ylitöitä tai jotain tosi "tärkeää". MIes saa itse kokea mitä lapsen kanssa olo on.
Todellakin kaipaa. Et ole huono äiti!
Meillä on melko lailla samanlainen tilanne. Molempien suvut asuu liian kaukana, tuttuja ei ole lähimain... ei omaa aikaa minulle. Tai no, sen verran saatan saada omaa aikaa, että käyn yksin kaupassa! Sekin pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti, mutta ah sitä ihanuutta kun SAAN hoitaa ostokset yksin! Kaipaisin kuitenkin jotain enemmän, vaikka kuntosalia.
Minäkin olen sitä mieltä että jollei mieheltä saa apua eikä nalkutuskaan auta, sitten sitä omaa aikaa pitää vain oppia ottamaan sieltä mistä löytyy. Sääntö yksi on se että lapsen nukkuessa ei tehdä mitään kotitöitä, se on äidin omaa aikaa ja lepohetki. Lapsi kannattaa myös totuttaa viihtymään rattaissa niin että hän kulkee äidin mukana suvereenisti ja hepulikohtauksia saamatta ihan missä vain, esim vaateostoksilla (kyllä, myös sovituskopissa) ja kahviloissa ja kirjastoissa pienestä pitäen. Rattaissa nukutaan silloin myös päiväunet. Rattaissa isomman lapsen voi kätevästi syöttääkin, vaikka keskellä toria jos niin sattuu. Lapselle opetetaan kuitenkin selkeä vuorokausirytmi jotta hän menee aina iltaisin samaan aikaan (ajoissa) nukkumaan koska silloin äiti saa omaa aikaa.
Muita hyviä neuvoja jo saitkin, kuten sen että omaa suhtautumistaan voi ainakin muuttaa jollei mitään muuta. Jos lapsenhoidon kokee taakkana niin sitähän siitä varmasti tuleekin. Yhtään asiaa vähättelemättä, sillä olen itse kokenut samaa kotiäidin uupumusta mutta päässyt sen yli. Eipä meillä muillakaan ole sen kummempaa tukiverkostoa ympärillä ja kun mies tekee pitkää työpäivää niin vaikka haluaisikin niin ei hän juuri koskaan pysty tasavertaisesti lasta hoitamaan. Sitten on vain pärjättävä niillä eväillä jotka on ja pidettävä huoli omasta onnellisuudestaan, jotta saa tehtyä arjesta lapsen kanssa sellaisen että äitikin viihtyy.
No, nämä on näitä neuvoja, joita niin mielellään tarjoillaan, kun itse ollaan saatu sellainen lapsi, johon moiset opettamiset ja totuttamiset on onnistuneet. Silloin unohdetaan, etteivät kaikki lapset toimi samojen kaavojen mukaan.
Väittäkää vastaan vaan, jos uskotte olevanne oikeassa, mutta minua ette vakuuta.
Oma lapseni oli aikanaan niin vaikea ja vaativa, että toista en enää uskaltanut hankkia. Mikään "oppi" ei tehonnut. Lapsi huusi yöt ja päivät. Rauhoittui vain sylissä ja silloinkin oli seisottava tai käveltävä ympäriinsä, istuminen ei käynyt laatuun. Kävin neuvolat ja lastenlääkärit, sain kaikenlaisia ohjeita ja neuvoja, joita kaikkia tunnollisesti kokeilin, ei tehonneet. Lapsi huusi, jos laskin sen yhtään pois sylistäni. Myöhemmin, kun lapsi oppi kävelemään, hän roikkui koko ajan helmoissani.
Lapsi ei ollut sairas mitenkään, ei koliikkia ei mitään. Hän vain oli sellainen. Kahteen vuoteen lapsen syntymän jälkeen en nukkunut yhtään yötä hänen kanssaan niin, että en olisi joutunut heräämään useita kertoja yöllä ja nukuttamaan lapsen aina uudestaan, mikä kesti n. puolesta tunnista tuntiin. Lapsi ei nukkunut, jos laitoin hänet vain vuoteeseensa, ei millään. Sylissä oli heijailtava ja käveltävä ympäriinsä.
Anoppi väitti, että lioittelen ja puhun omiani, kunnes hän sitten kerran otti lapsen luokseen peräti kahdeksi yöksi eli kokonaiseksi viikonlopuksi. Sen jälkeen hän sanoi, ettei ota sitä enää hoitoonsa. Ei tepsinyt siis anopinkaan konstit.
Minä en osannut enää kaivata edes omaa aikaa, kunhan olisin saanut vain nukkua kunnolla. Olin aina ihan kuolemanväsynyt. Lapsi heräsi joka aamu kuuden aikoihin viimeistään, jonkinlaiset päiväunet hän nukkui johonkin aikaan, mutta nekin olivat sellaiset hyvin lyhyet ja mitään ääniä ei olisi saanut kuulua mistään. Hän heräsi kamalan herkästi ja alkoi huutaa samantien.
Kaksi vuotta elin siis eräänlaista zombin elämää, en muista niistä ajoista paljon mitään. Paitsi yhden asian.
Sen, että mies ei helpottanut tilannettani millään lailla. Joskus ajattelin, että selviäisin ja jaksaisin jopa paremmin ilman häntä. Ikinä mies ei auttanut mitenkään eikä ollut lapsen kanssa, ei hoitanut ei nukuttanut ei mitään. Kun valitin väsymystäni, hän oli vain sitä mieltä, että olin huono äiti kun en lapseni kanssa pärjää. Mitään sympatiaa ja apua ei tullut ikinä. Missään en saanut käydä virkistäytymässä, hän kyllä itse sai mennä vapaasti minne tahtoi.
Viiden vuoden avioliiton jälkeen se mies oli ex-mieheni, ja lapsen kanssakin meni mainiosti. Itse asiassa n. kaksivuotiaana tästä lapsesta kehkeytyi ihana pieni auringonsäde. Nukkui hyvin, ei itkenyt eikä huutanut, leikki mielellään ihan itsekseenkin ja oli kaikin tavoin hirveän helppo lapsi. En tiedä vieläkään, miksi alku oli niin kauhea. Mutta sen tiedän, että tällaisia lapsia vain on eikä siinä ihmisten neuvot ja viisastelut auta yhtään mitään. Mitään vikaa lapsessani ei ole, hän on jo kauan ollut aikuinen ja kaikki ok. Herkkäuninen hän on edelleenkin, tarvitsee aina täydellisen hiljaisuuden pystyäkseen nukkumaan ja kyllä hänellä luonteessakin tietynlaista potkua on, ei aivan helppo ihminen ole, kiivautta löytyy mutta taas toisaalta hirveän hyväsydäminen, tervehenkinen ja kova paiskimaan töitä.
Joku voisi nyt väittää, että liittomme oli huono ja lapsi vaistosi sen ja paapati paa. Tällaistahan sitä aina joskus kuulee. Kuitenkin tiedän jo tähän ikään tultuani, että on hyviä liittoja ja on huonoja liittoja, ja kummassakin voi olla yhtä lailla niin "vaikeita" kuin "helppojakin" lapsia. Kaikkea ei voi ihan noin yksinkertaisesti selittää.
Jos siis vielä nykyäänkin on tullaisia miehiä, jotka syssävät kaiken jaksamisen ja valvomisen lapsensa äidille eivätkä ota vastuuta perheensä hyvinvoinnista, niin eikö kannattaisi vakavasti harkita eri teille lähtemistä? Ei tuollaisella miehellä ole empatiakykyä mihinkään muuhunkaan asiaan ja vaikeaksi tulee yhteiselämä. Tietysti ketään ei saisi kehottaa eroamaan, koska lapsikin tarvitsisi ehjän kodin, mutta aina on olemassa se toinen puoli asiassa. Miten tällaista miestä voi kunnioittaa?
No ei tässä olla mitenkään väitetty että kaikki neuvot toimivat kaikkiin lapsiin, mutta voihan niitä nyt ainakin kokeilla. Ap ei kertonut lapsen olevan erityisen vaativakaan. Minusta on paljon parempi antaa edes jotain neuvoja jos vaihtoehtona on haukkua ap:n miestä ja kehottaa eroamaan! Ei parisuhteet aina ole täydellisiä mutta liian hätäisesti kyllä erotaankin.