Minua oikeasti alkaa vtuttamaan heti kun tulen tälle palstalle se, että täällä on jotain aivottomia jotka jonkun kuukauden seukkaamisen jälkeen ovat jo lapsia tekemässä ihan tyhmyyttään tai kun edellinen suhde kariutui ja lapsiunelma/ perheleikki ei saisi heidän mielestään siksi lykkääntyä.
Tajuatteko te, että ensin tulee olla AITO rakkaus parisuhteessa ennen kuin lapsia kannattaa hankkia. Rakkaus on asia joka muuttuu, mutta kun joku kymmenen vuotta on eletty yhdessä ja nähty ylä- ja alamäkiä, arkea, niin rakkaus on punnittu kestämään ja siihen uskaltaa lapsia hankkia.
Mitä tulee oikeaan lapsenhankintaikään, niin on tehty jopa tutkimuksia siitä, ettei ihminen ole ennen kolmeakymmentä ikävuotta kykenevä näkemään realistisesti tulevaisuutta ja ei siksi kykene järkeviin ratkaisuihin - koska ei tiedä mitä haluaa. Tietämättömyys tulevaisuuden unelmista taas johtuu siitä, ettei ole nähty elämää, eli ei ole mihin verrata. Myöskin ongelmanratkaisukyky on huonoa ilman elämänkokemusta, jota vain ikä tuo. Tutkimukset ja käytäntö kertovat, että 30 vuotta on hyvä ikä lapsia hankkia naisilla ja miehillä vastaava ikä on hiukan korkeampi.
Tiedän, että nyt joku tulee "Lissu20v" katkerana lässyttämään jotain omaa mantraansa, että kun hänen serkkukin onnistui tai kun hän on yh ja onnellinen, joka ei kuulu asiaan mitenkään. Jos näin on että serkku onnistui ja tai yh-mami on aidosti onnellinen, niin helkkarin hyvä, mutta kun se ei murto-osallakaan niin hyvin mene - eihän lottovoittoakaan jokainen saa. Oikotietä onneen vain ei ole!
Mutta onnea on muutakin kuin lapset, eli puhun nyt lapsiunelman onnesta.
Ja onnellisuus lapsiperheenä vaatii rakkautta, arkea parisuhteessa ja elämänkokemusta jne.
Ihan vaan vinkkinä ja ennaltaehkäisynä....Itselläni oma lehmä ojassa kyllä; haluan nimittäin että lapseilani on koulussa ja hiekkalaatikolla tasapainoisten vanhempien lapsia eikä mitään avieroperheiden adhd-tapauksia. Lisäksi veronmaksajana tiedän, että fysiatrinen hoito on kallista puhumattakaan terapiaistunnoista, jota se väärin perustein lapsenhankinta aiheuttaa tavalla tai toisella.
Okei, keskustellaan asiasta. Paino sanalle KESKUSTELLAAN. Ja keskustelemminenhan tarkoittaa sitä, että on esittää faktaa eikä olettamusta. Seikkaperäisia faktoja siis kehiin, kiitos.
Tajuatteko te, että ensin tulee olla AITO rakkaus parisuhteessa ennen kuin lapsia kannattaa hankkia. Rakkaus on asia joka muuttuu, mutta kun joku kymmenen vuotta on eletty yhdessä ja nähty ylä- ja alamäkiä, arkea, niin rakkaus on punnittu kestämään ja siihen uskaltaa lapsia hankkia.
Mitä tulee oikeaan lapsenhankintaikään, niin on tehty jopa tutkimuksia siitä, ettei ihminen ole ennen kolmeakymmentä ikävuotta kykenevä näkemään realistisesti tulevaisuutta ja ei siksi kykene järkeviin ratkaisuihin - koska ei tiedä mitä haluaa. Tietämättömyys tulevaisuuden unelmista taas johtuu siitä, ettei ole nähty elämää, eli ei ole mihin verrata. Myöskin ongelmanratkaisukyky on huonoa ilman elämänkokemusta, jota vain ikä tuo. Tutkimukset ja käytäntö kertovat, että 30 vuotta on hyvä ikä lapsia hankkia naisilla ja miehillä vastaava ikä on hiukan korkeampi.
Tiedän, että nyt joku tulee "Lissu20v" katkerana lässyttämään jotain omaa mantraansa, että kun hänen serkkukin onnistui tai kun hän on yh ja onnellinen, joka ei kuulu asiaan mitenkään. Jos näin on että serkku onnistui ja tai yh-mami on aidosti onnellinen, niin helkkarin hyvä, mutta kun se ei murto-osallakaan niin hyvin mene - eihän lottovoittoakaan jokainen saa. Oikotietä onneen vain ei ole!
Mutta onnea on muutakin kuin lapset, eli puhun nyt lapsiunelman onnesta.
Ja onnellisuus lapsiperheenä vaatii rakkautta, arkea parisuhteessa ja elämänkokemusta jne.
Ihan vaan vinkkinä ja ennaltaehkäisynä....Itselläni oma lehmä ojassa kyllä; haluan nimittäin että lapseilani on koulussa ja hiekkalaatikolla tasapainoisten vanhempien lapsia eikä mitään avieroperheiden adhd-tapauksia. Lisäksi veronmaksajana tiedän, että fysiatrinen hoito on kallista puhumattakaan terapiaistunnoista, jota se väärin perustein lapsenhankinta aiheuttaa tavalla tai toisella.
Okei, keskustellaan asiasta. Paino sanalle KESKUSTELLAAN. Ja keskustelemminenhan tarkoittaa sitä, että on esittää faktaa eikä olettamusta. Seikkaperäisia faktoja siis kehiin, kiitos.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Keskusteleminen _ei_ tarkoita faktojen laukomista. Ja voiko olla mahdollista, että jokaisen yh-äidin lapset kärsivät ADHD:sta. En usko.
Huoh...ota pää ulos perseeTä!! Pidä housut jalassa!!
Miksi yleistät noin rankasti? Itse olen 23-vuotias ja odotan esikoista, olen valmistunut kätilöksi viime jouluna ja töitä on pilvin pimein. Asutaan miehen kanssa asumisoikeusasunnossa ja parin vuoden päästä ollaan omaa hankkimassa. Yhdessä neljä vuotta. Itse olen ollut töissä ja harjotteluissa lasten osastoilla ja synnäreillä ja ikä ei mittaa tai takaa mitään! Monet parikymppiset ovat jo sen ikäsenä hoivavietin omaavia ja kotiin rauhoittuvia, kun taas ei-hoivaviettiset uraohjukset eivät kolmekymppisenä ole yhtään sen parempia vanhempia. Elämä eletään vain kerran ja tiedän, että minulla ja miehelläni on tarkota lapselle paljon enemmän kuin ahdasta ja uraohjusmaista elämäntapaa viljelevällä 3kymppisellä. Kyllä minä mieluummin nyt teen lapset ja matkustelen myöhemmin kuin työnnän koliikkikeinua kolmevitosena, kun voisin olla teini-ikäisten kanssa aurinkolomalla.
Ap on ihan selvästi lapseton kolmekymppinen ämmä jolla elämän asiat ei mennytkään niin ku piti ja nyt oot ihan vitun katkera nuorille äideillä joilla on sua enemmin lapsia ku ootkin tajunnu että olis sittenkin pitäny tehdä ne lapset nuorena.Ja mua lähinnä suoraan sanottuna säälittää jopa tollaset ihmiset jotka ei saa oikein mitään aikaan elämällänsä vaan opiskellaan 30 ja sit vasta haetaan töihin ja tehdään ne lapset ei saada niin kun muut.Susta se huono äiti tulee, ennakkoluulonen lehmä mitään muuta opetakkaan lapselles ku viisaamaan sormella ja tuomitsemaan.
Väärin! Olen mies, tuoreehko isä, toinen tulossa ja hyvin menee.
Muuhun tyhmästä päästäsi suoltamaasi paskaan en vaivaudu edes vastaamaan, koska kantani ja vastaukset selviävät viestistäni. Tosiasiat tosiasioina!
Sinä ja kaltaisesi epävarmat polot tässä säälittää ja raivostuttaa kaikessa tyhmyydessänne! Ihan sama teille, mutta lapset ja ulkopuoliset kärsii!
I`m crying like a bitch..
Haha.. mikä provo :D Tai sitten henkisesti jälkeenjäänyt aloittaja.
Alottajan kanssa niin samaa mieltä. Ihan oikeesti, ei provona. Hajotkaa mielipiteeseeni ihan rauhassa.
Olen minäkin samaa mieltä. Totuus tekee joskus kipeää!
Ei se ole iästä kiinni onko kypsä äidiksi, vaikka en minäkään alle kakskymppiselle suosittelis äidiksi tuloa. Ja ikäkään ei aina takaa elämänkokemusta; 16-vuotias voi joissain tapauksissa olla kypsempi kuin pumpulissa tai ahdasmielisessä ympäristössä kasvatettu kolmekymppinen.
Kolmekymmentä olisi hyvä äitiyden ikäraja. Säästyttäisiin niin paljolta pahalta oikeesti. Tietty sitten saisi olla pitkät parisuhteet takana sun muuta muuta tulemassa pärjäämistä.
-Miettikääpä sitäkin, kun vasta oli tutkimus väkivallasta: Arvatkaapas minkä ikäiset ihmiset syyllistyvät väkivaltaan eniten? - No 20 - 30 vuotiaat! Se kertoo varmaan jostakin epäkypsyydestä tai oman paikan hakemisesta jotakin? -Mutta mitä?
Kertokaa te?
Samaa mieltä alottaittajan kans! Mun mielestä ei lapsia ennen kun on molemmat 40v, seurustellu 20 vuotta joista naimisissa 15v ja rauhanturvaajana olis kans molemmat voinu työskennellä 10v niin pärjäävät sit yhden lapsen kanssa!
Voi morjes... Sallikaa mun vaan nauraa!! Meillä ihmisillä on eri elämät! Ei voi ajatella että kaikkien pitää seurustella 10v ja olla ainakin yli kolmekymppisiä. Se et oma elämäs menee näin ei tarkota siä et muittenkin menee! äläkä vaivaudu ees vastaamaan mitään..
Ei voi ajatella, että kaikilla olisi nuo valmiudet ja vaikka se 10 vuotta suhdetta takana, mutta olisihan se ideaali tilanne ja ihan realistinen asia. Ihan lasten etua tässä haetaan!
Olen sitä mieltä, että ikä ei suoraan kerro ihmisen kypsyydestä. Antaa ehkä jotain osviittaa, mutta ihmiset on yksilöitä, kuten edelläkin sanottiin. Ei ihmisellä myöskään tietääkseni mitään "ihmekypsymistä" tapahdu kun 30 täyttää.. Ja jos perusteluna on se, että olisi seurusteltu 10 vuotta ennen kuin lapset tehdään, niin mitäs sitten, jos Sen Oikean tapaa vasta esim. 28-vuotiaana? Pitäisikö sitten odottaa, että on 38-vuotias, jotta voi lapsia tehdä? Vai onko se niin, että sitten ne lapset voi tehdä jo kahden vuoden päästä?
Kerrot, että on tutkimuksia, joiden mukaan vasta 30-vuotiaana olisi tarpeeksi kypsä tietämään mitä haluaa, eli tässä yhteydessä tekemään lapsia. Kerrotko myös tutkimuksien tekijät, jotta voimme itse lukea ne ja arvioida niiden luotettavuutta? On raivostuttavaa, kun ihmiset eivät ymmärrä, että vedotakseen tieteellisiin tutkimuksiin, pitää myös kertoa lähde. Tai siis silloin, jos haluaa vetoamuksensa olevan perusteltu. Muuten väitöksesi on yhtä tyhjän kanssa.
Siinä olen samaa mieltä, ettei lapsien tekeminen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ole kannattavaa. Silloin ei yleensä tiedä tarpeeksi kumppanistaan, hänen elämänarvoistaan, ongelmanratkaisu- ja paineensietokyvyistään tai hänen mielenterveydestään. Mutta ei siltikään ole heti tuhoon tuomittu ajatus, jos siihen tilanteeseen lapsia tulisi. Kaikki voi natsata hyvin yhteen, tai sitten ei.
Olettaen, että lapset tulevat maailmaan suunnitellusti, niin mielestäni kannattaa elellä yhdessä kumppanin kanssa ainakin pari vuotta (miksei enemmänkin, riippuu ihmisistä) ennen lapsien tekemistä. Varsinkin jos ei ole toista tuntenut ennen seurustelua. Ja tietysti pitää tuntea itsensä tarpeeksi hyvin, jotta tietää mihin on ryhtymässä. Mutta en millään tavoin halua liittää lapsien tekoa tiettyyn ikään.
On olemassa erinäisiä tutkimuksia tuosta iästä. Käytä hakukonetta ja hanki ne matskut!
Vasta tehty sovelltaen käyttökelpoinen tutkimus taas kertoo, että 20 - 30 vuotiaat tekevät pääosan väkivaltarikoksista. Kertookohan sekin jotain sovellettavissa olevaa tietoa ko. asiaan? -Mielestäni kyllä!
Käytännön kokemuksen ja sovellettavien tutkimustulosten valossa olen sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia kolmissakymmenissä ja mahddollisimman pitkän suhteen jälkeen, mahdollisuuksien mukaan. Kyllä joku 5 vuotta on aika minimiraja suhteen kestoa mihin lapsia kannattaa suunnitella. Pitää pelata elämä niin, että tulee nämä asiat mahdollimman hyvin mahdolliseksi.
Sain esikoiseni ollessani 24 vuotias. Mieheni kanssa olimme ehtineet seurustella 5 vuotta ja menimme naimisiin esikoisemme synnyttyä. Olimme molemmat myös käyneet koulumme loppuun ja olimme työelämässä, asuimme omassa omakotitalossa.
Nyt olen 32 vuotias, ja meillä on yhteensä 3 ihanaa lasta. Onnellisesti naimisissa olemme edelleen ja rakastamme toisiamme kuten 13 vuotta sitten. Olemme molemmat mieheni kanssa työelämässä, ja rakennutimme muutama vuosi sitten omannäköisemme unelmien talon.
Mitään en elämässäni kadu enkä mitään vaihtaisi pois. Rakastan perhettäni, ja tiesin tuolloin 24 vuotiaana tasan tarkkaan, mitä haluan. Tiesin sen jo alle parikymppisenä, viimeistään sitten, kun tapasin tulevan mieheni.
Yksi läheisistä ystävistäni, minun ikäiseni, elää railakasta sinkkuelämää. Hän seurusteli joitakin vuosia sitten vakavastikkin, mutta vapauden kaipuu sai hänet jättämään miehensä. Ystäväni käyttäytyy kaikkea muuta kuin "aikuismaisesti": bilettää joka viikonloppu ja keskellä viikkoakin parikymppisten suosimissa yökerhoissa ja pukeutuu kuten 15 vuotta sitten, harrastaa yhdenillanjuttuja ilman kortsua, lataa itsestään nettiin kännisekoilukuvia, joissa mm. oksentaa baarin vessassa. Hän ei omien sanojensa mukaan tiedä mitä elämältään haluaa, mutta sitä odotellessa hän aikoo ryypätä. Eikä missään tapauksessa ole valmis äidiksi.
Enkä minä häntä tuomitse. Jokainen tyylillään. Hän on kuitenkin hyvä ystävä, pitää yhteyttä, hän on hyvä kuuntelija, ja rakastaa lapsiani ja muistaa heitä usein.
Mielestäni ikä ei määrittele ihmistä. On kypsiä parikymppisiä, on todella "epäkypsiä" nelikymppisiä. Kaikki ovat yksilöitä, eikä iän perusteella lokerointi ole mielestäni kovin kypsää. Enkä muista koskaan kuulleeni tutkimuksesta, jonka mukaan vasta 30v tietää mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Olenkohan minä sitten jotenkin poikkeava, täysin omaa laatuaan?
Niin. On olemassa ääritapauksia, -kuten sinunkin tarinasi itsestäsi ja kaveristasi. On olemassa myöskin sellainen yleinen olettama miten käy, eli ennusste, joka ei tietenkään ole satasella varma.
Tutkimuksia on ja niitä voi soveltaa, eli kannattaa käyttää niitä.
Aito onnellisuuskin on sellainen asia jota kannattaa miettiä, että onko onnellinen itse sisäisesti vai esittääkö onnellista Facebookissa;)
Ok. Kiitos keskutelusta kaikille. Kävin omat kommentini antamassa asiaan kun aihe oli tuolla "seinällä/ tapetilla". Hyvät jatkot kaikille. Lukekaa niitä tutkimuksia!
Vielä kun sinä pystyisit itse näyttämään edes yhdenkin näistä tutkimuksista, etkä vain huutelemaan, että käyttäkää hakukonetta... ;)
Tutkimuksia kun on vähän joka suuntaan. Ja sinunkin väittämäsi voisi kumota monella muulla eri tutkimuksella. Joten, heti kun osoitat sen ensimmäisen, lupaan sille toisen luotettavan tutkimukset erilaisella lopputuloksella.
Pitääkö sulle berseki pyhkiä välmiiksi? KÄYTÄ HAKUKONETTA!!
Aloittaja on yksinkertaisesti tyhmä. Sellaista täydellistä elämää ja parisuhdetta kun ei oikeasti olekaan ja jos kaikki niitä odottelisiat ikuisesti.niin täälä ei lisääntyisi kukaan. Lisäksi naiset ei enää yli 35-vuotiaina edes usein saakkaan enää lapsia. Biologinen luonnollinen lisääntymisherkkyys kertoo sen ajan milloin naisen kuuluu oikeasti lapsia tehdä ja se on parikymppisenä. Adhd-kakarat syntyy juopoille ja perinnöllisistä ongelmista kärsiville. Ei ne liityy äidin kokemattomuuteen. Jokainen äiti sitä paitsi oppii kyllä ihan luonnostaan lastenhoitoa silloin kun lapsensa saa, toisin kuin sossuhenkiset kuvittelee. Teillä kun on luulona ja uskontona, että täydelliset lapset tulevat täydellistä kodeista täydellisiltä vanhemmilta joita ei ollenkaan edes ole olemassa.
Lisäänny sinä vain nelikymppisenä sen täydellisen sossumiehesi kanssa ja sitten täydellinen miehesi onkin jo sopivasti siinä iässä että saattaa jo alkaa katselemaan täydellisempiä ja nuorempia naisia ja jäät täydellisten lastesi kanssa jos niitä enää siinä mummoiässä syntyi.
Vittu mitä shaissea..selittelyä mielestäni!
Emme elä kivikaudela!
Fysiatrian kalleudesta ei ole apua tämän keskustelun pohjiksi, mutta muuten olen samaa mieltä. Kannatta kyllä tutustua perusteellisemmin ihastuksen kohteeseen ennen lapsen hankintaa. 2-3 vuotta ainakin yhteiseloa ensin ja sitten tuumasta toimeen.
Oletko sinä se sama kirjoittaja joka kirjoittaa tällä palstalla herjauksia jokaiselle joka on alle 30v, ollut yhdessä puolisonsa kanssa alle 10v ja suunnittelee lasta? Ja herjauksilla todellakin tarkoitan herjauksia, en mitään asiallista kritisointia. Ainakin kirjoitustyylisi on sama kun noissa muissa ketjuissa olevat ihmeelliset viestit.
Saanko kysyä onko sinulla joitain henkilökohtaisia syitä miksi otat kyseisen aiheen (että kukaan "nuori" ei saa hankkia lapsia) niin henkilökohtaisesti? Olivatko sinun vanhempasi nuoria? Onko sinun lähipiirissä jokin epäonnistunut nuorten vanhempien tapaus? Oletteko kärsineet puolisosi kanssa lapsettomuudesta? Mikä ihme olikaan syy, mene terapiaan jos olet isä/äiti tai haaveilet sellaiseksi tuloa. Ei oikeasti ole kovinkaan tervettä selailla vauvakuume -palstaa vain etsiäkseen sieltä sinun mielestä liian nuoria ihmisiä vanhemmiksi ja haukkua heitä.
Olen suht uusi palstalla, mutta olen aika ihmeissäni tästä käytännöstä että täällä 50% viesteistä on toisten haukkumista penikoiksi. Jopa 26-27v ihmisiä väitetään liian nuoriksi tulla vanhemmiksi. IRL tuo on aika normaali ikä hankkia lapsia, ja monet jopa pidempää yhdessä olleiltä alkavat kysellä lapsista siinä kun ovat 25-26v. Minun lähipiirissä on paljonkin 20-22v äidiksi tulleita, enkä ole edes ikinä osanut pitää asiaa jotenkin kummallisena jos takana on pitkäaikainen suhde ja talous kunnossa.
Onko tämä kaikki vain yhden ihmisen käsialaa (ap?) vai ihan yleinen mielipide täällä? Jotenkin outoa että alle 30v ei saisi tehdä lapsia, kun naisen hedelmällisyyskin alkaa romahtaa huomattavasti tuon kuuluisan iän jälkeen.
Kyllä se on yleinen tiedossa oleva tosiasia, että lapset päälle kolmikymppisenä ja mahdollisimman pitkiin suhteisiin. Jos em. ei mahd, niin jättäkää lapset tekemättä.
Helppoa, eikö?
Emme elä kuvikaudella enää ja ihmisiä in tarpeeksi!
Väärä palsta ehkä kuitenkin?! Ihminen on oppiva laji, siiksi pitäisi oppis tekemään lapset kolmikymppisenä jos suhde kestävä ja pitkä, mutta muuten antakaa olla lapset hankkimatta!
OK. Argumenttisi vakuuttivat minut ja päätänkin aloittaa lasten teon vasta n. 35-vuotiaana. Ei se mitään jos jäänkin lapsettomaksi tai en saa suurperhettä josta haaveilen. Olenhan toiminut sinun mukaan oikein! Ja ennen kaikkea jos en saa sitten lasta hedelmättömyyteni vuoksi, niin sekin varmaan johtuu koska olen elänyt väärin. Kyllä niitä munasoluja pitäisi kaikilla vain mystisesti säilyä jos vain syö oikein ja urheilee, eikä mitään PCO:ta tai myoomia voi tulla kuin huonoille ihmisille.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti sinulle tuli nyt parempi mieli ja voit mennä vaimollesi/miehellesi/mielikuvituskaverillesi sanomaan että, hahaa sainpas taas käännytettyä yhden. Kun kaikki tekevät niin kuin, maailmasta tulee parempi paikka ja olen oikeastaan pyhimys, tai jään ainakin historiaan uniikkien ajatusteni vuoksi. Ehkä kun on saatu laki valmiiksi jonka mukaan lastenteko-oikeus alkaa 30v kumppanin kanssa yhdessäoloaikaa 10v., minun perään pystytetään patsas.
Sori, mutta en voi ku nauraa, että maailmaan mahtuu sinun kaltaisia ihmisiä, jotka vielä lisääntyvät. Minun mielestä yksi ehdottomuus lisääntymiselle tulisi olla että molemmilla on mielenterveys kunnossa, vanhempien mahdollisella avioerollakaan ei ole niin paljon vaikutusta lapsen kehitykseen kuin tällä kriteerillä (vink vink).
Elän uneelmaani koko ajan ja voin sanoa että olen todella tyytyväinen että itselläni kaikki asiat on menny just niin ku pitää.Saimme esikoisemme 17 vuotiaina,ja sen jälkeen pari muuta parin vuoden ikäerolla ja yhdessäkin olemme olleet jo 9vuotta mieheni kanssa.Emme ole uskovaisia ja meillä on aivan mahtavat lapset, ammatit saimme käytyä hyvin koska suku on auttanut aina ja vakituiset työpaikatkin löytyy tällä hetkellä ja omaa taloa rakennamme.Kylmä totuus on se että lapsen myötä aikuistutaan, on aivan naurettavaa katsoa oman ikäisiä ihmisiä ja vanhempiakin lähemmäs nelikymppisiä joilla ei ole lapsia ja ovat itse lapsen tasolla verrattuna näihin teinivanhempiinkin.Mutta jokaisella ihmisellä on eri mielipiteet ja yleensä ne muodostuvat omista kokemuksista , itse en tuomitse teinivanhempia enkä myöskään 40v ensisynnyttäjiä koska jokaisella on oma elämäntarinansa.
Yhtään et tuomitse. Mukavaa.. "on aivan naurettavaa katsoa oman ikäisiä ihmisiä ja vanhempiakin lähemmäs nelikymppisiä joilla ei ole lapsia". Hih!
Ne onkin toisella kierroksella. Epäonnistuneita liian nuorena ekakierroksen eponnistujia:) minua surettaa nuoret joilla vahinko käy:(
Sanotaan suoraan että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai onko luetun ymmärtämisessä ollut vikaa jo koko elämä.?!Jos selvästi edellinen ihminen kirjoittaa ettei tuomitse äitejä/odottajia niin se ei tarkoita silloin etteikö tuomitsisi lapsettomia ihmisiä lapsellisuudesta.
Meillä kan tehty nuorena lapset eipähän tarvi rollaattorin kanssa viedä päiväkotiin tenavia ja pysyypähän seksielämä parempana kun vanhana vanhempana.Kateellisten panettelua tällä palstalla siis tää palstahan on tarkotettu vaan noille tuhkamunille joille luoja ei oo tarkottanut lisääntymistä sen takia ettei huonot geenit jatku seuraavassa sukupolvessa ja tule esim. kouluampujia lisää tai norja tyyppejä.Ja ompahan nuoret isovanhemmatkin lapsenlapsilla.Oon samaa mieltä että pentujahan täällä kaikki lapsettomat vaan on...itkee lääkärissä kun mun p'llussa on nyt pahasti vikaa ku ei millään se siittiö tartu *byäääh* tai miehet kokee munattomuutensa ku ei saa edes vaimoaan paksuks.Hahahah...te ootte vaan heikointa lenkkiä tässä yhteiskunnassa missä tarkoitus on jatkaa sukua eikä ruveta soosailemaan mitään.
Sinun kunnollasi varmasti kannattikin tehdä nuorena, niin saat siten rupsahtaa rauhassa;) - Ja olisitko saanutkaan lapsia vanhempana?
Sanon nyt kaikille yhden asian miksi kantani on tämä. Olen ammatissa jossa näkee ongelmat. Tuttavapiirissäni on muutamia tapauksia kun nuorena tehty lapsia ja ollaan pahassa lirissä niiden kanssa nyt tappelemassa. Itse olen päälle 30-vuotias, ja näyttää kaikilla ketkä nyt meidän iässä lapsia tekee pitkiin suhteisiin olevan aika hyvällä mallilla. Toki tilanne voi muuttua, mutta tuskin, tutkimukset ja järki tulee sitä mieltymystä.
Se miksi nykypäivänä nämä ongelmat ja suositukset tulevat esille on se, että kun enään ei eletä maalla, kaukana metsässä ongelmien kanssa ytksin painiessa, vaan ongelmat näkyvät, on tarjolla apua ja niihin puututaan, ja se maksaa yhteiskunnalle rahaa ja onhan se haitta tietenkin muille kansalaisille. On siis alettu tietdostamaan ongelmat ja jouduttu myöntämään ne, eli siksi pitää toimintatapoja ihmisten muuttaa nykymaailmaan sopivammiksi. Ei voida tehdä lapsia vaan "kun niitä tulee helpommin nuprena" ihan mihin sattuu tilanteisiin, -kuten tapana nykyajan edesvastuuttomilla on! Entisaikaan ei ollut sosaalista mediaakaan, eli jokainen käpertyi itseensä omien murheidensa kanssa eikä tuonu ongelmiaan julki, piti vain kaiken sisällään ja kituutti pilaten elämänsä. Ja lisäksi avioeroaminen sun muut nykypäivän trendi-ilmiöt olivat vielä 1980-luvullakin suurta syntiä ja tuomittava teko. On siis niin, että ongelmat vain tulevat nykyisin esille ja ollaan paljon viisaampia, eli miksi elää luolamiesaikaa ja tehdä vain lapsia ajattelematta muita ja tuilevaisuuttan, kun saman voi tehdä vanhempana. Ihmisen elinikäkin on noussut!
Kuten joku sanoikin, on maailma tupatentäysi, eli kaikkien ei kannattaisi hankkia lapsia lainkaan. On todella arvostetava teko se, että joku päättää olla hankkimatta lapsia. Itse olen sitä mieltä, että juuri em. tyypit tarvitsisivat lapsia ja me tarvitsemme heidän lapsiaan, vanhempiensa kaltaisia ajattelijoita, koska heillä on hyvät ja pitkäkantoiset geenit. Kantani siis on, että kaksi lasta per pariskunta ja hyvään tilanteeseen, -eli kriteerit tiedättekin. Jos lapsenteko siirtyy vaikka nelikymppuiseen kun kriteerit eivät täyty, on se parempi kuin se, että tehdään kaksikymppisenä tai alta kolmikymppisenä lapsia ja otetaan uusiksi kotisleikkikokeilu kolmivitosena, eli tehdään enempi lapsia kuin tapauksessa jossa kolmikymppisenä tehdään 10-vuoden seurustelun jälkeen kaksi lasta ja eletään onnellisina elämän loppuun asti. Se kaikille paras vaihtoehto.
Jos lapsia ei tule, niin niitä ei tule, ja PISTE! Kyllä täällä maailmassa populaa on ihan tarpeeksi tuhoamaan tämä pallo!
Oma lehmäni on ojassa kyllä. Mielestäni on minunkin lapsiltani pois kun heikkolahjaiset omannnapansatuijjottajat sikiävät! Yhteisöllisesti ajattelen ja olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on arvokas olipa lapsia tai ei, mutta vähiten arvostan niitä pirttiviljelijöitä jotka monistavat itseään.
-Joku kyseli olenko ennen tänne kirjoitellut ennen tätä ketjua: En ole. Lukenut kyllä. Täältä vain tulee aiheita joskus tuohon "tapetille" ja tulee luettua.
Muusta taustasta en halua kertoa, kun se ei tähän asiaan ja totuuteen vaikuta millään tavalla eikä kyse ole katkeruudesta, vaikka moni halluaa asian kääntääkin aina toisten niskaan kykenemättömänä ajatteluun ja itsekriittiseen ajatteluun. - Itseasiassa katkera suhtautuminen olisi ihan ok, koska katkeruus toisten moraalittomuuteen on ymmärrettävää. Olen siis ehkä katkera - eikä siinä mitään väärää.
Yksiselitteinen kantani pähkinänkuoressa on: Tehkää lapsen kolmikymppisinä tai päälle, jos tilanne sallii. Muussa tapauksessa antakaa olla koko asian! Näin kaikille parempi. Kiitos.
En jaksanut edes lukea pelkän nimimerkin perusteellaakaan tälläistä turhan jauhamis stooria ihmiseltä joka tulee vain provoilemaan keskustelu palstoille omalla mielipiteellänsä.Kuka edes jaksaa alkaa kertomaan näkemyksiään tälläiselle narsistille mikä tämänkin nimerkin takaa löytyy kun "oikotietä ei ole". Tavallinen persoona tämäkin , oikeassa elämässä hiljainen ihminen joka kulkee massan mukana eikä uskalla sanoa mihinkään asiaan mitään perus 30 työssäkäyvä elämäänsä kyllästynyt perheenisä joka ei jaksa kauheasti aikaa viettää lastensa kanssa ja istuu päivät pitkät tietokoneella selaten keskustelupalstoja läpi ja hyökkää naisten/lapsien kimppuun sanallisesti koska ei uskaltaisi nostaa kättään miehiä pystyyn edes sanallisesti joten antakaa hyvät ihmiset tämän ressukan selittää vain rauhassa mutta jättäkää omaan arvoonsa koska hän ei pysty selvästikkään arvostamaan elämässään yhtään mitään ja vähättälee/halveksuu muita kanssa ihmisiä ja kuvittelee olevansa itsevaltias.Hakeutuisi hoitoon ennen kuin hänen läheisensä kärsivät.
Täysin samaa mieltä kanssasi :)
Olet henkisesti todella sairas ja jälkeenjäänyt, ei voi muuta enää lisätä maxin jälkeen.
Itse olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä. Tämä palsta on vain väärä kertoa tällaisia tosiasioita. Näkee alapeukuistakin ettei täällä haluta nähdä metsää puilta!
Ajatelkaapa jos itse olisitte lasta yrittämässä ja joku tulee sanomaan teille, että olette tekemässä virheen, niin hankalahan se on uskoa varsinkin jos laitetaan tutkimustietoa tiskiin.
Itse olen aloiottajan kanssa samaa mieltä. Ap selvästikin on MIES ja kommentit MIEHEKKÄÄT eli suorat.
Olen pahoillani muiden puolesta, mutta olen sen verran elämää nähnyt ja kokenut, että ihan neuvona voin suositella aloittajan viestin otettavan.
Ap;lle: Palsta on väärä!
Siis mikään yleinen tosiasia ei tuo ole, että 3kymppisenä lapsia kannattaisi tehdä. Maailmalla 80% maista on normi-ikä lapsen saannille päälle 20. Muutama vuosikymmen takaperin Suomessakin keski-ikä saada lapsi oli alle 25. Se, että kulutusyhteiskunta on muokannut joidenkin ihmisten näkökulmaa siitä, että mammonaa on tehtävä tarpeeksi ennen lapsia, ei ole meidän muiden syy. Joillekin lapset eivät ole koko elämä enkä koko elämääni perusta tai elä sen mukaan, että voisin päälle 3kymmpisenä hankkia lapsia. Lasten aika ihan biologisestikin on selvästi alle 30-vuotiaana. Kukaan lääkäri ei biologian kannalta suosittele lasten hankkimisen siirtämistä tuohon ikään. Olet vieraantunut maailmasta, jos niin ajattelet.
Ymmärrän aloittajaa siltä kantilta, että ei tietysti kannata tehdä lapsia, jos elämäntilanne ei ole hyvä siihen. Jos joka vknloppu ryypätään, taloudellinen puoli ei ole kunnossa ja parisuhdekin vielä uusi, niin ei tosiaan kannata siihen tehdä lapsia. Oli ikä mikä tahansa. Mutta eiköhän tuo "pitää olla 30-vuotias" ole hiukan liian kärjistettyä. Varmasti rikoksia tehdään ikäluokassa 20-30 eniten, mutta eihän se tarkoita, että kaikki parikymppiset olisi vastuuttomia rikollisia!? Tällainen asia ei ole suoraan yleistettävissä. Ihmiset myös kypsyvät eri tahtiin. Joku haluaa viettää sitä villiä nuoruuselämää vielä pitkälti yli kolmekymppisenäkin, kun jollekin se riitti jo 22-vuotiaana. Jos lapsia tehdessä ymmärtää ajatella muutakin, kuin omaa haluaan (eli mitä voi tarjota lapselle, taloudellinen hyvinvointi, tukiverkosto, sairaudet ym. yllätykset), niin eikö se ole paljon parempi kriteeri kuin pelkkä ikä?
Haluaisin ajatella, että aloittajakin tarkoittaa ennemmin ihmisen kypsyyttä vanhemmaksi, eikä pelkkää ikää numeroina.
Ikä on kypsyyttä. Ja miksi musta-valkoajattelette, eli pitää olla perheellinen tai ryypätä ja hillua? Kyllä elämässä on muitakin vaihtoehtoja! Nämä musta-valkoiset kommentit kertovat kyvyttömyysestä ajatella jaajemmin. On vain kaksi vaihtoehtoa.
On tutkittu, että 25-vuotias ei kykene loogiseen ajatteluun. 30-vuotiaana sen enin osa jo hallitsee, ei kaikki. Ei siis voida 25-vuotiaana sanoa vielä "ok, tämä oli tässä, haluan perheen, olen jo nähnyt tarpeeksi", koska ihminen ei ole kypsä käsittelemään asiaa. Syykin tähän oli joku otsalohkojen kehittymättömyys tvs. Olen tutkimuksen lukenut ja se kyllä käytäntöön istuu kuin isä äitiin.
Palsta tällaiselle kritiikille on vain väärä. Täällä ei haluta uskoa asioita!!
Siis ethän sinäkään ilmeisesti halua uskoa sitä yksinkertaista tosiasiaa että naisen hedelmällisyys on korkeimmillaan 20-22 vuotiaana ja aloittaa roiman laskun 30-vuotiaasta lähtien?
Siis ja laita linkki tuohon tutkimukseen, jos ikinä edes haluat vaikuttaa millään tavalla kenenkään mielipiteeseen.
PS. Se että aivojen otsalohko kehittyy vielä 30-vuotiaaksi asti ei tarkoita sitä alle 30-vuotias ei kykene loogiseen ajatteluun. Voisin lyödä aika suurista summista vetoa että tuossa tutkimuksessa ei todellakaan sanota että alle 30-vuotias ei kykene tekemään minkäänlaisia päätöksiä elämäänsä nähden. Lähinnä se tarkoittaa sitä että ihminen on kykenevä oppimaan uutta vielä pitkään, ja säilyttää ns leikkisyyden jopa läpi elämän, Tuo otsalohkon pitkä kehittyminen puhuu nimenomaan siitä miksi olemme _lajina_ menestynyt: meillä säilyy oppimiskyky todella pitkään.
Siis naisen biologisella kellolla ja järkevällä lapsenhankintaiällähän ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ymmärrätkö? Se on ihan sama biologiselle kellolle, koska lapsia ei tarvitse hankkia. Onhan liikuntaakin järkevää harrastaa ja se on fiksua ja biologisesti, fysiologisesti tärkeää, silti sitä kaikki eivät harrasta.
Ei biologia kerro mikä on järkevää, mutta sosiologia ym. tieteet kertoo.
Paremmin minä näköjään perustelin mielipiteeni kuin sinä. Ei mulla muuta :)
Se on hyvä että arvostaa omia milipiteitään niin paljon, ettei ota neuvoja vastaan, muytta sekään ei ole välttämättä järkevää;)
http://www.hs.fi/kotimaa/Aivotutkija Ammatin joutuu valitsemaan liian varhain/a1305558489637
Tuossa on ja googlella lisää...On paksukalloinnen löhäperse-ämmä!
Tuo tuskimus sanoo Suomeksi sanottuna, että kun ihminen ei ole nähnyt ja kokeillut tauitojaan (taitoja monenlaisia), hän ei osaa valita oikein omaa valintaansa/ kohtaloaan, vaan menee sosiaalistenkin paineiden takia sitten kuten muut, ja katuu sitä tulevaisuudessa!
Onhan näitä muitakin...Ei pidä valmista odottaa, kun hakukoneet onb keksitty!
Minusta on hyvä kun jylkisuudenhenkilöissä vastuullisimman tekevät lapsia vanhempana. Nyt on Jonna Geagea raskaana ja pitkän avioliiton jälkeen, eli hän toimii roolimallinna. Lapsia siis hankitaan kokeneempina. Sitten taas tämä tonen ikävä ääiripää, eli Mara (viiksi) Aitolehti, hah hah:)
Tulee virheitä älypuhelimella postatessa, sori...
Tämä ei ole tutkimus, mutta mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, jossa Hyvä Terveys - lehteen on haastateltu ylilääkäriä.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Lapsen-aika/543/?c=Mieli
Muutamia poimintoja artikkelista:
- Nainen on hedelmällisimmillään 20-25 vuotiaana
- Joka viides nainen jää tahtomattaan hedelmättömäksi.
- Kun 30-vuotta tulee täyteen, raskaaksi tuleminen vaikeutuu ja raskauden riskit kasvavat.
- Monet ajattelevat, että lapsi tulee sitten, kun päättää, että on sen aika, mutta näin asia ei ole.
- Ehkäisypillereiden syöminen ei tämän hetken tiedon mukaan heikennä hedelmällisyyttä, mutta niiden käyttö voi peittää alleen lapsettomuutta aiheuttavia häiriöitä. Jos niitä aletaan tutkia vasta naisen täytettyä 30 vuotta, hedelmällistä ikää on enää niukasti jäljellä.
- Opiskella voi myöhemminkin, samoin edistää uraa, mutta lastenhankinnassa raja tulee ennen pitkää vastaan. Ainakin naisilla.
- Jostain syystä nuoret ajattelevat, että lapsensaaminen edellyttää täydellisyyttä: pitäisi olla koti kunnossa, varaa vauvan tarvitsemiin hankintoihin ja vanhempien olla kypsiä vanhemmiksi, Aira Virtala kertoo.Todellisuudessa kohtuulliset olosuhteet riittävät, eikä vanhemmuuteen tarvita mitään erityisominaisuuksia.
So what? Asia vain on niin, että tuo kyseinen artikkeli on tehty sitä silmälläpitäen, että lapsia saadaan hankittua, eikä sitä ajatellen, että kannattaako lapsia hankkia.
-Ymmärrätkö eron?
Tottahan se on, että lapsia saa rapakuntoinenkin nuori todennäköisimmin, kun alkaa nuorena yrittämään ja ehtii siksi mm. lapsettomuushoitoja saada tehokkaammin ja idemmän aikaa, mutta se, että voiko lapsia hankkia ja meneekö homma ns "tuubiin" onkin sitten eri asia.
Älkää nyt tuollaisiin aivopesulehtisiin hyvät ihmiset uskoko.
Meillä tehtiin lapset kun oli 35v molemmissa lakkarissa. Itseasiassa 34v olimme kun päätimme hankkia lapsia ja siitä noin vuosi eka lapsi syntyi. Emme uskoneet tuollaisia harhaanjohtavia kirjoituksia, vaan käytimme järkeä. Emme myöskään altistaneet itseämme painostamiseen ja ilkeisiin kyseluihin ja toiveisiin mahdolisesta lapsettomuudeta, vaan käytimme päätämme.
Nyt kiva naapurustossa katsella vanhoja ikätovereitamme joilla lapset menneet kohta maailmalle ja elämä elettty fyysisesti ja henkisesti. Synnytysvalmennuksessakin ei voi naamsta sanoa kuka on kaksikymmentä ja kuka kolmekymmentäviisi, mutta kyllä sen kysymyksissä huomasi kuka on lapsi ja kuka aikuinen. Ikä on vain numeroita, mutta ikää saisi olla tarpeeksi kun lapsia alkaa itsekkäästi hankkimaan. Parisuhde tulisi myöskin olla testattu ja kunnossa, ja omat ikäkehitykseen kuuluvat menon menty.
Elämässä on siis muutakin tarkoitsuta kuin hankkia lapsia!