vielä sanottavaa, tavaraa kielen päällä, palasia kurkussa painamassa. Mutta nyt tää saa olla tässä ja se on se mitä sinäkin ymmärtääkseni haluat, joten siinä mielessä helpompaa. Tai paskat se on helppoa, tämä uni on kestänyt liian kauan, jotta siitä voisi noin vain herätä takaisin. Tunteet kuljettaa joskus tosi kauas järjestä, järjetöntähän se olisi ollut ainakin tällaisen arkajalan mielestä. Ehkä rohkeuttakin olisi ollut, mutta turhamaisuus potkii siltä jalat alta.
Tiedän, että olen lähtenyt jo monta kertaa. Mutta tiedä, että tällä kerralla lähden ihan oikeasti. Ei ollut tarkoitus loukata eikä kiusata, mutta loukkasin. Itsekin loukkaannuin monta kertaa ja tulin takaisin, miksi? Rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä kuin riehakkaat kaverukset. Tapailen parhaillani omaa sisäistä angry birdsiäni, se on se iso ja punainen ukkometso. Mutta joku päivä ei keitä enää, huomaa että voi vain nauttia siitä, kun varpaat likoavat järvivedessä ja ajatus on tyyni kuin järven pinta. Sitä odotetaan nyt punaisen lintuni kanssa, KRAAK!
Tiedän, että olen lähtenyt jo monta kertaa. Mutta tiedä, että tällä kerralla lähden ihan oikeasti. Ei ollut tarkoitus loukata eikä kiusata, mutta loukkasin. Itsekin loukkaannuin monta kertaa ja tulin takaisin, miksi? Rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä kuin riehakkaat kaverukset. Tapailen parhaillani omaa sisäistä angry birdsiäni, se on se iso ja punainen ukkometso. Mutta joku päivä ei keitä enää, huomaa että voi vain nauttia siitä, kun varpaat likoavat järvivedessä ja ajatus on tyyni kuin järven pinta. Sitä odotetaan nyt punaisen lintuni kanssa, KRAAK!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ehkä me molemmat haluttiin vaan sanoa toisillemme paljon ja luultiin että toinen haluaa kuulla. Pidettiinkö toisiamme sellaisina täydellisinä ymmärtäjinä? Ei kohdanneet odotukset. Ja kun ei tiedä mistä aloittaa, ehkä sitä sanottavaa on liiankin kanssa, menee ähkyyn kun ei ajatus perässä meinaa pysyä. Tai se menee puheen edelle ja jää paljon sanomatta siitä välistä. Aikaa on liian vähän tai liikaa häiriötekijöitä.
Järvi on vielä jäässä tai ainakin vesi on jäästä hileinen. Siihen hyytyy raivolintu.
http://www.youtube.com/watch?v=k9lUSZAi7SU
Miksi ihmeessä tommosia täysin vieralle ihmiselle ? Kusta päässä sulla ?
No ku mä vaa ajattelin et se ois se mun ajatusihminen. Mut jos se on sun ni emmä vokottele.
Mut et voi kieltää ettei pojat laula kauniisti.
Kertoo paljon sun tunteita kun luovutat.
En tiedä kuka olet, mutta haista vaikka vittu, ihan ystävällisesti tämän sanon.
Ja jos olet pikkutiira, niin tiedät, että siinä oli ihan liikaa numeroita välissä, ei onnistu ikinä, kaikki muut olisin saanut päähäni upotettua, ja siinä muussakin olisi riittänyt tekemistä.
kun sulle kuka vaan on hän.
eipä muuta nimimerkille
Tiedätkös, että luovuttaminen ja toisesta irti päästäminen voi joskus olla se suurin rakkaudenosoitus ja että asettaa toisen onnellisuuden ja hyvän olon kaikkien omien toiveiden, unelmien ja onnellisuutensa edelle. Sittenkin vaikka se on vaikein asia mitä elämässään joutuu tekemään.
www.youtube.com/watch?v=bAsA00-5KoI
Hyvä oli sanoa ja vielä parempi oli kuunnella sanoja, ei kai mitään vikaa ymmärtämisessä yleensä. Tunteita oli vain liikaa väärillä ihmisillä, siitä oli kysymys, niin ainakin itse näen. Ne pysyivät näillä palstoilla tosin ja tänne myös jäävät.
Hevillä mennään!
mennä kirjottamati tämmösiä turhanpäiväisiä stooreja jotka vaan sekottaa muita ja saa miettimään että oliko itelle koska et mitään tunnistetta uskalla laittaa.
Miehän vaan voi olla noin kamala, lähtee meneen nimettömällä viestillä ja kirjoittaa että hänkin L U U L L A K S E N I haluaa samaa ...
kusipäitä täällä riittää.
täältä noiden tuntemattomien hyvästien kanssa. tai laita reilusti kelle on. ###
Siinä oli tunnisteita ihan riittävästi, sanotaan vielä että olen nainen. Ja oikeasti jos jonkun suhdekuviot on pelkästään tän palstan varassa, niin pitäiskö herätä jo??? Itse olen kirjoitellut ja lukenut viestejä täällä aika paljonkin viimeiset 3 kk ja nyt pikku hiljaa on aika häipyä, ei tässä mitään suhdetta ole ollut, jota lopetan, enkä ikinä ilmoittaisi sellaista täällä. Enemmän kyse ollut ajatuksenvaihdosta kuvitellun toisen ihmisen kanssa, joka ei myöskään halua koskaan mitään todellista, joten älkääpä tuomitko, kun ette tiedä edes mistä on kyse.
Niin, kun sä annoit ymmärtää että et halua etkä tehnyt kuten sanoin.
että noi tietyt jutut voi laittaa jo alkuun niin ei pahota niin monen mieltä ?
sä et sitä sitten 3 kuukauden aikana oppinu.
siinä yks idioottimies palstoilta, oot sit kans varmaan niitä kolmen kuukauden ihmisiä täällä kuten alottajakin ??
vanhaan vipuun menet, aina ja aina.
ei, kun tämä on ensimmäinen viikko.
En ole tainnut oppia, hassua, vaikka samaa on tullut itsekin harrastettua, kuinkahan monta sataa viestiä olen kahlannut läpi ja etsinyt häntä ja hänen ajatuksiaan, itkenyt ja nauranut, raivonnut ja pohtinut hänen fiksuja ajatuksiaan ja kauniita sanankäänteitään. Löytänyt aarteen, joka on jätettävä rauhaan, jota ei voi omistaa eikä edes katsoa, se polttaa niin. Joskus nämä jutut täytyy jättää tänne, niitä ei voi viedä ulos täältä. Kyllä mä tosiaan sen tiedän!
Eli pahoittelut, jos joku ulkopuolinen tähän sotkeutui. Ja ei tosiaan olisi pitänyt kirjoittaa mitään, nyt tuska on entistä kovempi vaan. Jonnekin näitä jorinoita muka pitää purkaa, mutta samalla vaan ajautuu tunteiden vietäväksi ja on oravanpyörässä.
Ai ett JOKU ulkopuolinen ... luulet siis et koko ketju on sun tuttuja ... ?? Siis ei ... !!
Mistä tiedät menekö vipuun ja kuka menee?
nainen tietty, höh.
nauruista :))
Sitäkö sinä haluat sitten?
Kaikki täällä olijat ovat ulkopuolisia, itsellehän nämä jorinat kirjoitetaan, etsitään vastauksia mieltä polttaviin kysymyksiin. Vastaajillahan tässä mielikuvitusta on ollut, jos kuvittelivat minun olevan tuttu :-D. Oikeat ihmiset ovat irl, se on selvää.
Ai miten ilkeä mieli sulla on. Oikein juhlit ja poksauttelet samppanjaa ja tanssit sambaa kun saat veistää letkautuksia. Suomi24:llä päähän vaan. Siinä sulle ja tsädäm sinnekin...
http://www.youtube.com/watch?v=dfK66SC514g
sitä sitten varmaan. Mutta en mä luullutkaan tämän olevan itselle, koska olen ollut sellainen rääväsuu viimeiset 2 kuukautta täällä. Ja olen todellakin sanonut sanani ja uskonut että en ollut sellainen kuin hän odotti. Niin paljon negatiivista että hän valitsi toisen. En mä rakastajan osaa itselleni halua, en pystyisi elämään omaa elämääni kaksoiselämänä, en ymmärrä miten jotkut pystyy. Mikä suhde sellainen on? On mulla omakin elämä ja ihmiset siinä. Mun täytyy elää tässä elämässäni. Vaikka kuinka muuta toivoisi.
vaikea rytmi tämä samba, mutta noi naiset on varmaan jostain pornoleffasta.
mutta ei niin vaikea kuin se 16 v, ja sehän se tässä vituttaakin. no ymmärtääkseni tämä nyt ei olisi ollut kuitenkaan minusta kiinni, anyway aika paskalta tuntuu ja voi olla että ilkeäksikin vetää.
Ai ei vai? No ehkä sä kunnioitit hänen päätöstään?? Mene ja tiedä, mutta todellakin 16 vuotta on pitkä aika sopeutua ja etsiä itsestään vikoja, paikata toista ja toisaalta kaikki menee kuin kankkulan kaivoon.
täh :-D? nyt taisi mennä vähän ohi, 16 v tarkoitti tuossa jotakin ihan muuta.
Aijaa, no mulle se tarkotti yhdessäoloaikaa. Ja nyt jo pitempää. Mutta kiitti vast. Ilkeile sielusi kyllyydestä. Mä etsin sulle runon:
"Tyynny sydämeni, sillä avaruus ei kuule sinua.
Vaikene, sillä ahdistunut ja sureva
maailmankaikkeus ei kärsi kuulla laulujasi.
Vaikene, sillä yön aaveet eivät tottele
sinun salaperäisiä kuiskauksiasi,
eikä pimeyden saattuepysähdy unelmiesi edessä-
Tyynny sydämeni, tyynny, kunnes aamu koittaa.
Sillä hän, joka odottaa kärsivällisesti aamua
kohtaa sen voimakkaana:
ja hän joka rakastaa valoa, häntä myös valo rakastaa.
Hiljenny sydämeni kuuntelemaan kertomustani."
-K. Gibran-
exän luokse, eikö niin ?
kaikki.
Kyllähän näiltä palstoilta saa joskus ihan oikeitakin miettimisen aiheita omiin asioihin liittyen... joskus maittavat naurutkin. Mutta sitä en ymmärrä, että muita pitää haukkua. Kaikilla on omat ajatuksensa, ja tämä on vain yksi kanava purkaa niitä. Itse kirjoitin joskus vihkoon ylös ajatuksiani, ei ainakaan päässyt kukaan haukkumaan. Nyt on taas vähän vaikeaa aikaa, ja siksipä lueskelen näillä sivuilla, joskus kirjoittelenkin.
Jaahas vai niin sillä tavalla, ei se minunkaan toive toteutunut.
Joskus minullakin on/oli samalaisia tuntemuksia, syynä epätieto mutta niistä on päästy yli ja jostain se toivon kipinä taas tulee pinnalle. On nämä tunteet niin raskaita kantaa. En tiedä mitä teen tai tekisin. :/
Osa tekstistä ihan kuin minun kynästäni mutta päivä kerrallaan, tunteiden kanssa.
Hyvä tuo " päivä kerrallaan" olen kuullut ennenkin.
Ja pitäisikö tuohon olla jotain sanottavaa?