Modern tolerance, osa 1

Lapsuudenystävistään Brad piti yhteyttä enää Davidiin, joka oli myös erikoislaatuinen oman tiensä kulkija. Työkavereistaan Brad tunsi hyvin Harold Fergusonin ja Simon Sherwoodin, joista jälkimmäisellä oli uusioperhe. Lisa Sherwood oli tehtaillut (juuri tällä kyseisellä sanalla Brad kutsui suuren lapsimäärän hankintaa) neljä lasta edellisessä avioliitossaan. Haroldillakin oli vaimo, Kate, mutta hänen perhettään Brad ei tuntenut aivan niin hyvin.

Kaikilla tuntui olevan perhe, lapsia ja onnellinen elämä. Felicity oli kuitenkin poikkeus sääntöön, ja huolimatta kaikesta, mitä Brad ja hän olivat käyneet läpi, heidän välillään oli jotain. Jokin mystinen voima sai heidät säännöllisen epäsäännöllisesti keskustelemaan ja käymään läpi syntyjä syviä. Brad tiedosti, että jotain oli, mutta ei osannut määritellä sitä sen tarkemmin.

Ja ne syvänsiniset silmät... Ne jaksoivat kuiskailla Bradille parisuhteesta, rakkaudesta, yhdessäolosta, läheisyydestä ja onnesta. Se teki hänet välillä hulluksi, mutta ei hän voinut toisaalta kieltääkään asioiden todellista laitaa. Brad oli päättänyt, että hän tarvitsi juuri 'sen oikean' miehen rinnalleen, ja hän tiesi, että Phil ja Russell olisivat hänen tukenaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Sinkkuna Bradilla oli aikaa ajatella, ja hän löysi itsestään aika ajoin pienen filosofin. Hän törmäsi ajoittain kysymykseen sinkkuelämän mielekkyydestä. Ainakaan se ei asettanut paljoa rajoitteita. Kuitenkin hänen herätessään sängystä ei vierestä löytynyt ketään, ja etenkin seksin ja sen tuoman läheisyyden puute vaivasi Bradia suunnattomasti. Oma käsi ei ollut sellainen rakastaja, jota hän tarvitsi. Häntä ei auttanut se kylmä totuus, että käytännössä kaikki hänen ikäisensä olivat joko heteroita, varattuja tai molempia. Ja sitä paitsi: jos kerran naiset eivät vilkuilleet Bradia salaa (tai julkisesti - Felicityä lukuun ottamatta), miksi miehetkään sitä tekisivät. Kaikesta huolimatta Brad ei ollut pessimisti, ja hänellä oli pakottava tarve vieroittautua iänikuisesta yksinelämisestä.

Koska tosiasioille hän ei voinut mitään, hänen katseensa oli alkanut kiinnittyä nuorempiin miehiin. Parikymppisten katseleminen oli sitä paitsi kiihottavaa, ja Bradilla oli tapana fantasioida seksistä nuoren söpön blondin kanssa... Joka harrastaisi urheilua. Brad piti kunnostaan hyvää huolta säännöllisin kuntosalikäynnein ja lenkkeilyn avulla, joten hänen ulkonäkönsä oli sen mukainen. Brad ei todellakaan ollut heikkorakenteinen keski-ikäiseksi liikemieheksi: 180 sentin varsi häpeilemättömillä hauiksilla ja pyykkilautavatsalla oli jotain, mistä suurin osa hänen ikäluokastaan saattoi vain haaveilla. Itsekuri oli Bradin mielestä varsin yksinkertainen ja helppo tapa näyttää juuri hänen itsensä kaltaiselta komistukselta. Parransänkeäkään ei ollut liikaa, mikä ehkäisi tehokkaasti läsnäolijoiden varautuneisuutta tilanteessa kuin tilanteessa. 'Ihmiset lähestyvät helpommin, kun et näytä merirosvolta...'

Brad alkoi epäillä, halusiko hän sittenkään nuoren pojan kanssa parisuhteeseen. Olihan Brad itsekin ollut nuori, ja hän tiesi vallan hyvin, miten sen ikäisen ajatuksenjuoksu toimi. Kolmekymppinen olisi sentään ollut lähellä Bradin aallonpituutta. Toki jos joku sopiva osuisi kohdalle, Brad vannoi harkitsevansa asiaa, mutta päätti pysyä aiemmalla linjallaan ja jatkaa ikätoveriensa metsästystä.

''Minun pitäisi ehkä lähteä. Muuten Butch löytää tiensä kotiovelleni ennen minua, ja siitäkös se riemu vasta repeää. Mutta oli oikein mukavaa taas jutustella kanssasi, Brad'', Felicity ilmoitti nopeasti väläyttäen vienon hymyn. Bradin mielestä sellaisella ilmeellä lähinnä iskettiin seuralaisia.

''Samat sanat, Fel. Toivottavasti näemme pian uudestaan'', Brad tyytyi toteamaan. Felicity näytti aavistuksen hämmästyneeltä Bradin lakonisuudesta, mutta hymähti taas ja nousi nojatuolistaan. Hän ehti noukkia käsilaukkunsa maasta ja penkoa sen sisältöä hetken aikaa, kunnes muisti sanoa jotain.

''Ai niin. Olenkohan koskaan maininnut sinulle, että sinulla pitäisi olla seuraa täällä - muitakin kuin vain minä.'' Felicityn äänensävy ei vakuuttanut Bradia, ja hän tulkitsikin kommentin enemmän piikikkääksi kuin kannustavaksi.

''Kiitos neuvosta. Otan harkintaan'', Brad sanoi niin yliasiallisesti kuin kykeni - ties kuinka monennetta kertaa esitettyyn mukamas-ihmettelyyn. 'Mikä virka hänelläkin on mainita tuosta joka kerta...'

Felicity ei reagoinut mitenkään vaan kääntyi kannoillaan, huikkasi nopeasti hyvästit ja lähti raikkaaseen ulkoilmaan. Oven sulkeuduttua Brad käänsi katseensa ulkona jykevästi seisovaan vanhaan tammeen, joka levitti arvokkaasti vihertävät käsivartensa kuin kutsuksi isän syliin. Brad keksi taas hyvän syyn vastustaa heteronormatiivisuutta.

No niin, nyt kun lopultakin ehdin tänne asti ja sain luettua tämän, voisin tietysti naputtaa vähän palautetta.. :)

Alku tuntuu lupaavalta, kiitos siitä! :) Ehkä olisin valinnut jonkun muun nimen päähenkilölle kuin Brad, minusta se on enemmän amerikkalainen nimi. Muuta negatiivista en keksi, muut nimet tuntuivat juuri sopivilta ja oli kiva heti aluksi vähän tutustua ihmisiin joihin tulee törmäämään tarinassa myöhemmin.

Naurattaa vähän tuo kun samassa tarinassa on Brad ja sitten Simon Sherwood - tuli väkisin mieleen amerikkalainen näyttelijä Brad Sherwood! :D No, ei se mitään. :) Hyvä alku, jään odottelemaan jatkoa...

Jatkuukohan tämä tästä..?