Miten voisin löytää liikunnan ilon?

Mikset lähde liikuntalomalle tämän herran kanssa?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10608072

"pahoinvointia, heikotusta, huimausta ja oksentelukin" ovet oireita rankasta fyysisestä rasituksesta, mihin vaikuttaa myös ylipaino.

Parantamalla kuntoa pikkuhiljaa, treenien kestot kestää pidempään ja pahoinvointikin häviää ajanmyötä.

Oikeastaan hyvä neuvo alkavalle: Riittää että saa hien pintaan, aika usein nuo pahoinvoinnit alkajalla kertovat liian rankasta treenistä suhteessa fyysiseen kuntoon.

BMI 25 on kyllä vasta lievästi ylipainoinen. Mutta ei se mitään, liikunta on kuitenkin aina hyvä asia.
Neuvoja: ajattele positiivisesti. Älä odota, että muutut liikunnasta pitäväksi kertaheitolla. Yleensä muutoksissakin koetaan takapakkia, sen vuoksi ei kannata ajatella, että jos haluaa liikunnallisemman elämäntavan, se tapahtuu "kaikki kerralla kuntoon tyyppisesti". Kun itse vuosia sitten päätin, että haluan alkaa säännöllisesti liikkumaan, sitä oli jo edeltänyt pari epäonnistunutta aloitusta, jolloin aloitin liian kovaa.

Vaihtoehtoja on erilaisia.
Yksi tapa: hanki sykemittari ja suunnittele viikkoosi sellaista liikuntaa, joka voisi olla sinusta mielekästä. Sykemittarista saat apua siten, ettet aloita liian kovaa, vaan syke pysyy järkevällä tasolla.

Toinen: lisää hyötyliikuntaa, tässä vaiheessa sekin parantaa kuntoasi. Jos ennen menit julkisilla johonkin paikkaan, selvitä, jos voisitkin kävellä koko matkan, osan matkasta tai mennä pyörällä. Suosittelen itse pyörällä liikkumista.
Laita siis viikko-ohjelmaasi vaikkapa pyöräilyä ja kolme reipasta kävelylenkkiä (siten, että hengästyt reippaasti kävelylenkeillä).

Liikunnan iloa tulee mielestäni vasta sitten, kun on jo paremmassa kunnossa. Ensin kannattaa haalia kalenteriin liikuntakertoja, tunnustella samalla mistä tykkää ja myös kuulostella tuntemuksiaan. Kannattaa valita kalenteriin lajeja, joista pitää ja joista uskoo pitävänsä, toisaalta kannattaa myös antaa jollekin lajille mahdollisuus, aina ei ensimmäisellä kerralla jonkun lajin kokeilu ole tajuntaa räjäyttävä kokemus. Itse en juurikaan välittänyt spinnigistä, kun sitä ekaa kertaa kokeilin, mutta muutaman kerran jälkeen löysin vasta, mikä se "juttu" on ja hyvän ohjaajan spinningtunti voi olla todella kiva liikuntakokemus.

Kaikki eivät välitä hikiliikunnasta, kenties sinunkin lajisi voi olla jooga, pilates tai joku rauhallinen ja kehollinen laji. Liikunnan ei ole tarkoitus olla mikään loppuelämän kuntokuuri vaan jotain, mikä parantaa suhdetta omaan kehoon ja se voi tapahtua niin monella tavalla.

Aloita jostain kevyestä, sulkapallo, uinti tms ja sulkkis varsinkin oikean ihmisen kanssa on hauskaa kun lyönnit ei onnistu ym;) siitä se lähtee!

Alkaa tuottamaan pikkuhiljaa mielihyvää,kun harrastat liikuntaa pidemmän aikaa ja tulokset alkavat näkymään. Minäkin treenailin muutaman vuoden ja nyt on teräksen kova pyykkilautavatsa.

tässä joitain hyväksi havaittuja vinkkejä:

- kun hankin itselleni koiran,on pakko säällä kuin säällä lähteä lenkille joka päivä
-ex-poikaystäväni myötä löysin hölkän/juoksun :) jota pitäisi taas ruveta kokeilemaan uudestaan :)
- hiihdon löysin myös vanhemmalla iällä eli 26v. kun se vielä ala-asteaikaan inhotti
-lenkkeilen säännöllisesti joko koiran tai ystävän kanssa,liikuntaa tulee mukavasti samalla jutellessa niitä näitä :)
- myös jumpissa on tullut käytyä ystävän kanssa,on ollut hauskaa
Liikunnan ilo tulee ainakin varmasti silloin kun huomaa vähänkin tuloksia esim. lihakset alkaa kiinteytyä,paino tippua,jaksaa juosta enemmän kuin edellisellä kerralla...itse olen ajatellut jos esim.ei millään jaksaisi lähteä hiihtämään,että se vaikuttaa kuitenkin positiivisesti peppuun ja jalkoihin :)

"Olen lievästi ylipainoinen (painoindeksi 24)....."

Ensinnäkään et ole ylipainoinen.

"Tai miten voisin edes pakottaa itseni liikkumaan, vaikka en sitä iloa ikinä löytäisikään."

Toiseksi et pysty pakottamaan itseäsi liikkumaan, jos et saa siitä mitään mielihyvää. Onko kävelylenkki keväisessä luonnossa vastenmielinen ajatus? Liikkua voi monella tapaa, ei pelkästään hampaat irvessä ja veren maku suussa.

Hei AP,

Jos haluat tietää mistä löytää iloa, niin voit kysyä itseltäsi että missä sinä sen ilon koet? Sehän on sisäinen tila, miten näet asiat ja miten ajattelet tai olet ajattelematta, ja siksi sinun kannattaa etsiä vastauksia siitä suunnasta. Ihminen on opetettu ajattelemaan tietyllä tavalla, ja nämä ajatukset vaikuttavat vahvasti siihen mitä teemme, mutta myös miten asiat koemme. Ajatukset ohjaavat valintojamme, sekä myös rajoittavat meitä eri tilanteissa, ja tuon asian suhteen on erittäin hyödyllistä saada selkeyttä.

Tutustu erääseen kirjaan joka kuvailee sisäisemme erittäin tarkalla tavalla. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksiaan olemalla tietoisempi itsestään. Kun ajatus paljastuu, siitä on tullut tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan ohjaavana tai rajoittavana, eikä sitä edes huomaa. Vähitellen näistä ympäristöltä opituista ajatuksista pääsee vapaaksi, jolloin valintasi alkavat tapahtumaan tietoisesti omasta tahdostasi. Tosi hyvä kirja, se todella toimii. Lisää täällä: www.alkuajatus.org

Hyötyliikunta ja luonto

Nauti ja pysähdy, kuuntele lintujen laulua, katsele luontoa. Nauti vartalostasi tiukissa urheilutrikoissa ja muiden katseista. ja hyvä seksi on parasta liikuntaa myös.

Ei liikunnassa tosiaan ole mitään mieltä jos se ei ole hauskaa. Tärkeintä on löytää laji jonka parissa viihtyy. Rohkeasti vain kokeilemaan kaikenlaista.

Itse olin sohvaperunana kolmekymppiseksi, kunnes innostuin valokuvauksesta. Sen vuoksi tuli kuljettua luontopolkuja ja pyöräretkia, kunto koheni siinä ohessa ilman että edes mielsin koko harrastusta liikunnaksi ollenkaan...

Itsekkään en ole koskaan löytänyt sitä liikunnan iloa. Minäkin kammosin liikuntaa koulumuistojen takia. Nykeään pyöräilen, lenkkeilen, olen käynyt kahtena talvena kansalaisopiston ryhmäliikunnassa. Ja tietysti hyötyliikuntaa. Paino on pudonnut, kuntokasvanut, Mutta edelleen en vaan saa hyvää fiilistä liikunnasta. Liikun koska haluun pysyy terveenä. En sen takia kun se on mukavaa,

Mene salille. esim. ladylinelle.. Siellä voi olla nyt kesäkampanjoitakin menossa.. lihaskuntoa kasvattamalla muukin liikunta helpottuu, lenkkeile, pyöräile.. aloita syksyllä uinti.. helppo liikuntalaji.

Minä olen keski-ikäisen ja ylipainoinen. Tähän ikään mennessä en ole löytänyt mistään sitä liikunnan iloa. Mikään laji ei tunnu omalta eikä tuota minulle mielihyvää. Kaikki on sellaista pakkopullaa jota on pakko tehdä. Ainoastaan hyötyliikunta; kotityöt sisällä ja ulkona, pyöräily kaupppaan, töihin, kirjastoon ym. tuntuu hyvältä ja jopa nautin siitä. Mutta esim. pitkät pyörälenkeistä en nauti. Nyt kun lapset alkavat olla jo kouluikäisiä ja liikkuvat itsekseen niin liikunta heidänkin kanssaan on jäänyt tosi vähälle. Muutama pikku lenkki talvella hiihtäen ja kesällä pyörräillen, siinä kaikki mitä lasten kanssa tulee liikuntaa harrastettua.

Se mistä löydän mielihyvän ja ilon on hyvät kirjat ja elokuvat. Sohvaperuna olen, se on todella myönnettävä.

Käytä personal traineirin palveluja niin sinä saat sellaisen kuntoiluohjelman, joka parhaiten sopii sinulle, etä tee silloin väärin asioita. Etkä aloita liian kovaa. Lisäksi jatkuva yhteydenpito personal trainerisi kanssa motivoi sinua liikkumaan ja saat aina tarvittavat ohjeet, jos joku asia ei tunnu hyvältä. Saat myös halutettsasi ravinnollista ohjeistusta, joka tukee liikunnallisa suoritteita sekä palautumista niistä.

Hauskaa liikunnallista iloa sinulle. :)

minulla on saman ikäinen tytär, hän ei kans halunnut tehdä painolleen mitään eikä liikkunut. sit yks kaks hän vain kyllästyi kun ei vaatteet mahtuneet päälle ja olo oli muutenkin kehno.
hän aloitti pikkuhiljaa muuttamalla ruokatapoja ja rauhallista kävelyä. ei kannata rehkiä alussa, into lähtee ja vain sairastuu kun stressaa tottumatonta kroppaa.

ihan kuukauden ssällä hän kuitenkin huomasi miten kaikki helpottui. nyt noin 4 kk myöhemmin haän nauttii kun liikkuminen on niin helppoa ja on "kiinni " liikunnassa. kyll se into tulee... voi viedä noin pari kuukautta ennen kuin on päässyt pahimman yli. motivaatio kasvaa kun tulee tulosta.

RUOKAVALIO on A ja O laihduttamisessa, liikunta on hyvä lisä joka vahvistaa kroppaa ja polttaa lisää kaloreita. Kannattaa ensimmäisenä katsoa mitä syö, ja kuinka paljon. Apua ruokavalioiden suunnitteluun löytyy monilta nettisivuilta, eikä laihduttaminen todellakaan tarkoita että nälkää tarvitsisi nähdä. Sopivassa suhteessa kaikkea, niin saa syödä hyviä määriä ja näläntunnetta ei synny. Tsemppiä!

Kokemuksesta voin sanoa, että pullukkana liikunta ei ole aina niin mukavaa. Kuitenkin olen huomannut, että motivaatioon auttaa esimerkiksi hyvä ilma, lisäksi mielesi paranee kun huomaat kuntosi kasvavan tai kun olet vähän laihtunut. Sitä myötä tulee myös muita positiivisia vaikutuksia. Tsemppiä kovasti! Varmasti tulet kohtaamaan myös alamäkiä tässä asiassa, mutta päätös liikunnan aloittamisesta on jo hyvä. Nyt vain aloittamaan! :)

kehottaisin pyrkiä etsimään lajin/lajeja, joissa nauttii, esim. itsellä toimii zumba. mutta vaihtoehtoja on ainakin sata muutakin, rohkeasti kokeilemaan!

lenkille.joka ilta 5 km lenkki kuluttaa vuodessa 10kg painoa.oikea ruokailu kalaa vaikka paistettuna,kaalikeittoa ainakin kerran kuukaudess vaikka kerran viikossa.vaalea leipä pois,ja ruisleipä voin tai markkiksen kanssa.kanan koipia.tai proileria.porkkana raastetta.ym salaattia.on potut ja läskisoosi siis nykyisin pekoni.pullat pois viinerit myrkkyä .olis se kivaa sun kanssa tanssahdella ja. sitten sillai,lähekkäin vaikka joka ilta laihduttaa kovasti vastaa 10km lenkkiä.

Pidätkö tanssimisesta? Hae paikkakuntasi zumba -ryhmät tai muut tanssilliset liikkuntavaihtoehdot. Niissä tulee ihan huomaamattaan tehtyä tehokkaasti ja samalla nauttimalla. Niihin jää koukkuun. Ihmisiä siellä on kaiken kokoisia ja ikäisiä. Tsemppiä!

Minulla oli myös sama ongelma ennen, mutta jotenkin nyt olen löytänyt liikunnan ilon.

Olin koulussa liikuntatunneilla aina se, jolle naurettiin ja joka valittiin huutojaossa viimeisenä tai viimeisten joukossa. Ei tuntunut mukavalta. Ja inhosin kaikkia ryhmäpelejä, kun kukaan ei koskaan syöttänyt palloa minulle. Siis oikeasti. Muista, kun monesti en koko pelin aikana saanut heittää palloa, kun muut syöttivät vain kavereilleen. Nämä muut olivat juuri heitä, joilla liikunta oli aina 10, eikä meille surkimuksille kukaan syöttänyt. Se oli oikeasti tosi inhottavaa. Vaikka seisoin yksin vaikka koripallokorin vieressä, niin minulle ei voitu heittää vaan pelkästään omille kavereille. Sekin oli inhottavaa, kun kaikki aina huusivat vihaisesti ohjeitaan. Esim. pesäpallossa muistan, kun ne luokan parhaat aina alkoivat huutaa, että "juokse nyt" tai "älä juokse!!" tai "olisit nyt juossut" ja sitten mutistiin pelin jälkeen vihaisena, että "sun takias me hävittiin". Aloin oikeasti pelätä liikuntatunteja. Ahdistuin niin paljon, että monesti itkin edellisenä iltana tai viimeistään liikuntatuntien jälkeen.

Kun koulun liikunnasta sitten vihdoin pääsi eroon, niin en moneen vuoteen harrastanut yhtään mitään liikuntaa. Lihoin yli 20 kg.

Sitten vain jotenkin löysin itselleni sopivan lajin. Olen aina tykännyt luonnosta ja ehkä sen takia tykkäsin alkaa käydä kävelyillä luonnossa ja pyöräillä. Muistan kun ennen vaikka ihan pieni ylämäki oli liikaa pyöräillä ja hengästyin pienestäkin pyörämatkasta. Nykyään esim. eilen olin pyöräilemässä 1,5 tuntia eikä tuntunut missään.

Olen siis löytänyt nyt omiksi lajeikseni polkupyöräilyn ja kävelyn (yleensä otan sauvat mukaan). Mutta sen verran kamalat muistot on liikuntatunneista, että vieläkään en todellakaan suostu menemään mihinkään ryhmälajiin tai salille tms., vaikka liikuntunneista on varmaan 10 vuotta.

Toivottavasti minun tarinastani oli apua.

Laiskan ratkaisut olisivat;

http://www.tvins.com/fi/products/abdoer-twist/abdoer-twist.php

http://www.bestdirect.fi/gymform-duo.html

tärkeintähän on löytää laji josta pitää, joten käy läpi eri vaihtoehtoja ja katso mikä sopii sinulle parhaiten. monissa paikoissa on ensimmäinen käyntikerta ilmainen tai muuten joku tutustumistilaisuus.

aloita uimalla! hanki jonkinlainen alennuskortti! uiminen ei rasita niveliä eikä lihaksia liikaa alussa kuntokin ehtii hieman nousta ennen kuin aloitat fyysisemmän liikunnan esim luonnossa kävely joko sauvojen kans tai ilman hae liikunta motivaatiota vaikka jostakin vastaavassa tilassa olevasta ryhmästä, pyöräile

Lopeta:

tupakointi
alkoholin käyttö
vaalean viljan -..-
teollisen sokerin-..-

syö:

kasvit/hedelmät
2g proteiinia per rasvaton painokilo
juo vettä
vältä teollista valmisruokaa
säännöllisesti

opettele:

lukemaan ruoka-aineiden tuotetiedot
tuntemaan kehosi
liikkumaan säännöllisesti
kestämääm pientä nälän tunnetta

harkitse:

valmentaja?
lisäravinteet?
muuta?

Minäkin olin ennen liikkumaton ja inhosin kaikenlaista liikuntaa, ylipainoakin oli ja on vieläkin jonkin verran.
Aloin itsekseni kävelemään, ensin pieniä lenkkejä viikon verran ja pidensin lenkkejä pikkuhiljaa.
Sitten aloin kävelemään 1-1,5 tunnin lenkkejä joko aikaisin aamulla kun ei vielä kuumaa, tai illalla hieman myöhemmin.
3 kk kävelyllä sain karistettua pois 12 kg ja hieman katsoin etten syönyt mitään tosi rasvaista tai makeaa.
Vesijumppa on ihanaa kun on ylipainoinen tai vesijuoksukin.. rymässä on kiva tehdä kaikkea.
Liityin myös laihdutus ryhmään ja olen onnistunut vaihtelevalla menestyksellä siinä laihdutuksessa, kiloja kuitenkin karissut jo aika lailla.
Tsemppiä sinulle..

Kokeile pyöräilyä,,helposti kunto nousee,, ei rasita niveliä jos painoa liikaa..Kun alat päivittäin liikkumaan,,siitä tulee tapa,,pakko päästä lenkille,,Houkuttele kavereita mukaan,,Aloitat rauhallisesti,,kesän lopulla huomaat tulokset.

kannattaa ryhtyä harrastaan sukupuoliyhdyntää.ainakin kerran päivässä mielummin kaksi kolmekertaa,paino putoaa itsestään.ja nautintoa tuottavaa pullat pois ja vaalealeipä.

Itselläni oli sama ongelma pari vuotta sitten. Inhosin kaikkea, mikä liittyikään liikkumiseen ja itsellenikin tuli usein huonovointisuutta (melkeimpä pelkästä ajatuksesta). Mutta eräänä päivänä vain päätin, että nyt mennää eikä meinata!

Olimme ystäväni kanssa puhuneet pitkään, että alkaisimme yhdessä liikkua. Otimme selvää erillaisista jumpista ja päädyimme kaikkien suosimaan zumbaan. Tällaisille sohvaperunoille se oli raskasta puuhaa, mutta jatkoimme silti säännöllisesti, vaikkei välillä olisi yhtään huvittanut. Oli vain pakotettava itsensä ja kaverin kanssa se oli helpompaa. Lopulta siitä tuli säännöllistä ja kun kunto koheni uskalsimme kokeilla myös raskaampia jumppia, oli hienoa huomata tuloksia.

Nyt kun muutama vuosi on kulunut niin täytyy sanoa, että kaikki oli sen arvoista! Liikunnasta on tullut elämäntapa. Nyt käymme monissa raskaammissa jumpissa ja olo on aina treenin aikana ja jälkeen loistava sekä vyötäröltä on lähtenyt useita senttejä. Otat kaverin kainaloon ja päätätte pari jumppa/kuntosali päivää viikossa ja pidätte niistä kiinni. Se on vain päättäväisyydestä kiinni.

Haaste - Nautinto?

Olet haastanut itsesi "polttamaan" läskejäsi, mutta samalla olet haastanut itsesi "liikkumattomuutesi", eli huomaat, että "sohvailu" ei oo kai OK?

Endorfiinia erittyy rankkojen ponnistusten jälkeen - esim. pakkotyö vankileirillä ja vesi-leipä -dieetti!

Voi olla, että endorfiini on pitänyt nämä kurjat juuri hengissä pitkän vankeuskauden ajan.

Lapsena nälkää nähneet ja siis köyhien lapset ovat harvinaisen terveinä eläneet pitkään!

Vetämällä (joskus) itsensä sille rajalle, että ""nyt lähtee viimeinen hikipisara tai jos se ei lähde lähteee henki"" saa kai parhaat endorfiinitasot! (kurkkaa hakukoneella).

Mikä on MINÄKUVA? Ootko rutinasta huolimatta sinut itsesi kanssa? Oletko muiden seurassa hyväksytty? Kysy muilta, mitä aikovat tehdä! Harrastakaa porukassa sellaista, josta uskotte olevanne toiselle hyödyksi / joka on teille itsellenne hyödyksi ja pitäkää kasassa tää vertaisryhmä!

hp

Hanki sykemittari, sellainen mitä kuntoilijat käyttävät, ja kenties personal trainerin avustuksella tee muutama hieman erilainen 30-60min treeniohjelma esim. kävelyä, hölkkää, salilla. Sykemittarin avulla teet vain sen verran kovaa treeniä, että pysyt kuntoalueella ja treenit pysyvät muutenkin paljon tasaisempina ja palkitsevampina.

Itselleni oli nuorena kaikkein mieluisin liikuntamuoto ratsastus. Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla ratsastusta, niin suosittelen kymmenen kerran alkeiskurssia.

Kyllä ratsastuksessa hiki tulee, mutta se on siinä mieluista, että saa istua.
Muistan yhden ratsastajatytön, jolla oli aina kasvot punaisina ratsastaessaan.

Muista myös ruokavalio, se on erittäin tärkeää kun pyrkii laihtumaan; kaikki
turhat kalorit on hyvä jättää pois, ja rahaakin säästyy, jos ei osta kaloripommeja,
kuten nyt vaikka sipsejä.

Ja vielä muistuttaisin hyötyliikunnasta,eli polkupyöräily ja kävely kunniaan ja
siinäkin säästää, jos ei mene bussilla, vaan kävellen tai pyöräillen jos se vain
on suinkin mahdollista.

Minä tanssin lavoilla kerran viikossa. Roc, jive, salsa, tango, bug, sambajive jne ....
lunto pysyy todella korkealla ja on ihan pirun hauskaa ja sexikästä.

Hiki lentää n. 5 h yhteen soittoon.

Mene siis tanssikursseille ja harrastus siitä sitten jatkuu läpi elämän ihan huomaamatta ja pysyt hoikkana ellet mässäile viikolla voitaikinaleivoksia.

Lisäksi en juuri käytä autoa työmatkoilla vaan pyörää tai lenkkareita.

Hyötyliikunta on hyvä tapa aloittaa. Lopeta hissin käyttö. Kävele tai pyöräile pienet matkat. Mene linja-autoon vasta seuraavalta pysäkiltä.
Jotkut nauttivat puutarhatöistä, mutta osa niistä on todella leppoisia.

Tärkeintä on, että itse tykkäät. Kokeile eri lajeja. Kesälajeja esimerkiksi suunnistus, melonta, sauvakävely, uinti, pyöräily, rantalentis, freesbee, golf... Osa sopii talveenkin.
Jos kuntosali ei miellytä, niin osa jumppatunneista käy lihaksiin. Kahvakuulassa saa sekä voimaa, tasapainoa että liikkuvuutta.

Haluat näyttää kiinteämmältä. Pilates ja jooga auttavat. Pilates tuntuu kyllä alussa tosi rankalta, vaikka liikkeet ovat pieniä.

Jos ystävän tai porukan kanssa liikkuminen tuntuu kivalta, niin tee niin. Ystävän kanssa voi lähteä kävelylle säännöllisesti. Kyläseuroilla on rentoa lentopalloilua ja latuyhdistykset järjestävät toimintaa kaiken kuntoisille ihmisille.

Ihan huomaamatta voit liikkua myös jossain lintu- tai luontoyhdistyksessä, kun porukka tekee retken Vauhti ei päätä huimaa, kun pitää kuunnella satakieltä tai tutkia kihokkia.


Tärkeintä on rauhallinen alku. Jos et ole liikkunut yhtään, niin 15 minuuttia joka toinen päivä on hyvä ensimmäisen viikon ohjelma. Siitä vähitellen lisäät kestoa. Urheilija pitää aina myös lepopäiviä 1-2 viikossa, tosin niidenkin aikana hyötyliikunta on sallittua.

Muista lihasten verryttely ja venyttely.

Tee itsellesi joku palkitsemisjuttu, joka ei kuitenkaan ole ruokaa. Se voi olla uusi vaate, uusi deodorantti, kasvohoito, hieronta tms.

Ja kun hyvän alun jälkeen huomaat, että nyt on mennyt viisi päivää sohvanpohjalla, niin älä luovuta. Lähde uudelleen liikkeelle, siitä saat hyvän mielen, kun olitkin sinnikäs.

Ja muista, liikunta on kivaa, kun sinulla on energiaa. Nälkäisenä ai kannata lähteä lenkille. Banaani tai kunnon voileipä auttaa. Parempi on , jos 1-2 tuntia ennen liikuntaa on syönyt normaalisti. Liikunnan aikana sopivasti vettä ja liikunnan jälkeen ainakin lasi maitoa tms proteiinipitoista.

Hiki ja hengästyminen ovat kavereitasi, mutta ei kannata liioitella, se kostautuu.

hankippa koira:) ni on kelillä ku kelillä pakko lähtee lenkille ja useesti

Kyllä se hyvä olo tulee kun jaksat harrastaa , älä aloita liian rankalla ohjelmalla . Kuntosi kohentuessa ja painon pudotessa huomaat että tämähän on mukavaa .

Liikunnan ilo löytyy liikkuessa. Aloita kävelylenkeillä. Lisää matkan pituutta ja kävelyn tehokkuutta sitä mukaa, kun kunto kohenee. Kävele muutenkin joka paikkaan ja käytä portaita. Sillä tavalla minä aloitin lähes 30 ylimääräisen kilon hävittämisen.

Mäki oon ylipainonen 21v nainen ja tarkotuksena tiputtaa painoa 10kg. Mä kyllä tykkään liikunnasta silloin kun se ei käy kipiää! Mulla meinaa aina jalkapohjat kipeytyä jos lähden kävelylenkille. Tulee sellanen kiristävä tunne jalkapohjiin ja sitten tuntuu niin pirun raskaalta koko käveleminen :( Oiskohan huonot kengät vai mikä lie, mutta ei todellakaan liikunta nappaa kun siitä ei aina voi nauttia. Joskus on päiviä ettei käy kipeetä ollenkaan mutta aika harvoin. Haluaisin nauttia liikunnasta mutta aina kun ois tarkotus sinne lenkille lähtee niin se tuntuu vaan pakkopullalta.

lama-ajan lapset, varmaan teidän aikana koulussa säästetty liikuntatunneillakin, välineet vanhoja ja rikkinäisiä, opettajat pakkolomalla, vanhemmat työttömänä jolloin ei ole ollut välineisiin ja harrastuksiin varaa tms.

Koeta käydä ensin ainakin muutamana päivänä jonkinlaisella kävelylenkillä ja voit sitten kunnon kohennuttua käydä vaikka joka päivä sekä pidentää lenkkejä. Voithan ostaa vaikka polkupyörän jos ei ole ennestään ja ajaa vaikka työ- / koulumatkat sillä tai käydä lähikaupassa tms.
Ennenkaikkea katso mitä syöt, jos vedät pullaa ja keksejä tms. herkkuja, ei suuremmastakaan liikunnasta ole hyötyä ainakaan kilojen karistamisen muodossa.

Liikunnan ilolöytyy kun kaikki paikat on kipeenä ja vituttaa. Liikunna ilon on skitdofreeninen oire laihoille jotka luut ja kasvot kalmankalpeina heittävät volttia luita kolistellen. Eihän tuollastein luuvilujen kanssa jotka mittaavat aamusta iltaan energiansa pysy mukana kuin sairaalloiset liikunnaohjaajat Vai oletko koskaan nähnytpulskia voimistelijoita trikoissa pyllistelevän yleisölle ?No ei sehän on ihan syntiä. Ihan sairasta touhua. Älä maksa näille vitun luurankopelleille yhtään senttia vaan nauti elämästäsi.

Itellä ylipainoa 13 kg ikää 28 v nainen. Nivelongelmien takia en voi harrastaa lajeja joita haluaisin(sähly, sulkapallo, futis, lätkä). Kuntosalit ja jumpat on myrkkyä. Uida en voi koska kloori allergiaa. Iho kutiaa hirveästi päiviä ton jälkeen.
Hyötyliikuntaa oon aina harrastanut.

Oon rapakunnossa. Miten paljon voi laihduttaa ilman että liikkuu? Meinaan ruokavaliolla? Oon syöny aina tummaa ja täysjyvää oli kyseessä sitte makarooni tai riisi esim.
En pidä vaaleasta sonnasta:P. En syö karkkeja, sipsiä. En juo mehuja ja limsaa koska en pidä niistä. Juon rasvatonta maitoa ja vettä. Alkoholia en juo ollenkaan. Ollut absolutisti 15 vuotiaasta asti. Ainoa pahe on suklaa ja sitä menee 50 g päivässä ja sekin tummaa.

Kysymys kuuluu mitä mun kannattaa tehdä?
Kuinka usein pitää liikkua että siitä hyötyy ja mitä voisin kokeilla?
Joka päivä en voi harrastaa kun en suihkussa halua joka päivä käydä koska ihoni ei pidä siitä yhtään. Mikä määrä olisi riittävä?
Asun suuressa kaupungissa mutta yli 20 km keskustan ulkopuolella ja koululle vielä yli 30 km siksi bussilla kuljen. Niitä en rupea kävelemään/pyöräilemään. Pyöräily sattuu polviin hirveesti, joten ei.

Läski tulee ja lähtee syömällä.
Liikunnalla on henkiseen puoleen mukavan positiivinen vaikutus.

Minä suosittelen ehottomasti että etsit lähimmän kuntosalin. Osta sinne kortti (tai vuokraa, jos et heti halua sitoutua).
Ensinäkin siellä on osaavia ohjaajia, jotka tekee tarvittaessa sinulle sopivan ohjelman ja selkeät tavoitteet. Se varmasti motivoi sinua liikkumaan.
Kuntosalilla on monipuolisesti eri ryhmäliikuntamuotoja, esim zumba on hauskaa mutta samalla tehokasta liikuntaa. Vähän aikaa kun olet käynyt, bodypumpit ja spinningit ovat äärettömän hyviä.
Uskon että parin käynnin jälkeen innostut ja et välttämättä enää halua olla ilma kuntosaliharrastusta.
Kuvittele haluamasi lopputulos ja aina kun "laiskottaa" ja vastustaa, niin se toimii monesti hyvänä motivaattorina.

Liikunnan ilon löytäminen on vaikeaa. Itse nautin liikunnasta suuresti, silloinkun olen liikkunut paljon. Siitä saa mielihyvää ja liikuntaa odottaa. MUTTA kun tulle pienikin tauko liikunnassa, eli olen kipeänä tai töissä hirvittävää kiirettä, niin liikunnan aloittaminen on todella vaikeaa. Saattaa mennä useita viikkoja täysin liikkumatta, en vain millään saa itseäni liikkeelle...

Tuo paha olo on liikunnan jälkeen katoaa kun olet harrastanut vähän aikaa. Aloita vähän kevyemmin äläkä ylirasita itseäsi. On tärkeää keksiä laji mistä pidät. Liikkua voi niin monella tavalla. Pyöräily, lenkkeily, nyrkkeily, squash ja vaiq mitä.

liikkumalla et laihdu,painoon vaikuttaa ruoka.
mutta,,löydä liikuntamuoto josta pidät,,tykkäät,melkeinpä rakastat.
ennen hiihdin,mutta sitten tuli lapset (olen isä) niinpä se jäi.
fillaroin töihin 15 vuotta (noin 40000km).
sitten hokasin rullaluistelun ja sauvat,pohjalla se hiihto.
niillä mentiin 10 vuotta.nyt olen 51v.
entisen työkaverin kanssa aloiteltiin fillarointi.
varsinkin kun samalla otetaan vähän olutta niin lenkit on pitkiä.
joku kaveri kivaan lajiin mukaan EIKÄ pätkääkään saa olla pingotusta!!!
mielellään ulkolaji,, ja miksi maksaa kun liikua voi ilmaiseksikin!!
reppu selkään ja ulos luontoon.fillaroin muuten läpi vuoden.
tämä oli vain mun tarinani.

Suosittelen lämpimästi, että kokeilisit joogaa. Itse aloitin muutama kuukausi
sitten ja olen aivan koukussa. Parista ekasta kerrasta en saanut juuri mitään irti,
mutta nyt ei päiväni lähde käyntiin ilman "aurinkotervehdystä".
Joogahan on lihasten venyttelyä ja vaikken ensin itsekään uskonut, niin rasva
palaa! Olen esim. pienentänyt "jenkkakahvojani" ja vakaa aikomukseni on hävittää
ne kokonaan! Lisäksi olen jättänyt ruokavaliostani KAIKKI sokerit ja valkoisen
jauhon. Syön täysjyväpastaa -ja riisiä sekä perunan tilalla esim. porkkanaa, lanttua,
parsaa ja kukkakaalia. Olen saanut painostani tavoitellut 6kg pois, nyt vaan
yritän pysyä nykyisessä. Herkkuja harvoin ja vähän kerrallan, se on ok!

Sanoisin, että aloita lisäämällä hyötyliikuntaa. Kävele rappuset hissin sijaan. Tee 10 minuutin tehokas kuntopiiri kotona ilman yhtäkään taukoa aina ennen suihkua. Pyöräile koulu/työmatkat. Pyöräily on muutenkin tehokasta liikuntaa joka ei silti tunnu raskaalta. Jää bussista/junasta aikaisemmin pois ja kävele muutama kilometri. Vähennä herkkujen syöntiä.
Aloita treenaaminen rauhallisesti, vaikka muutama lyhyt treeni viikossa. Ja jos lihakset kipeytyvät niin sillä se lähtee millä on tullutkin. Eli seuraavana päivänä sama uusiks, ni ei oo kolmantena päivänä enää paikat kipeenä. Ole luova, vaihtoehtoja äärettömästi. Tee sitä mistä nautit ja syke nousee!

Ala ratsastaa! Siinä sitä liikuntaa ei huomaa, mutta rankkaa se on. Eilen itse ratsastin 1.5 tuntia ja sykemittari kertoi että kilokaloreita oli kulunut tuossa ajassa 804!

Minäkin inhosin liikkumista joskus viisi vuotta sitten, ihan vaan koska olen niin laiska. Kerran hyvä ystäväni pyysi mukaan spinning tunnille ja ajattelin että huhhu, mähän kuolen siellä. Mutta enpäs kuollutkaan, ja jäin ekasta kerrasta koukkuun!

Sisäpyöräilyssä on vauhtia, hyvää musiikkia (yleensä) ja jos asento on oikea niin ei pitäis sattua mihinkään kohtaan kroppaa. Vetäjän pitää olla hyvä! Aloittelijana ei tarvitse laittaa kovia vastuksia, riittää että polkee musiikin tahdissa ja pysyy mukana loppuun asti. Sen tunnin jälkeen tuntui kevyeltä, kuin olisin keijukainen =D!

Harrastin sisäpyöräilyä ehkä vuoden ja sitten rupesin vetämään tunteja kun halusin kuunnella omaa musiikkia =D ! Sitä luulee että sisäpyöräily ottaa vaan jalkoihin mutta se ei pidä paikkaansa. En ehtinyt kauaa harrastaa niin löytyi pyykkilautavatsa. Pyöräilyssä tärkeää on hyvä/oikea asento, ei nojata käsiin vaan vatsalihaksilla pysytään ylhäällä. On todella hyvää treeniä ja kunto nousee kohisten.

Nyt olin monta vuotta tekemättä mitään (koulun ja työn takia) ja nyt aloitin varovaisesti liikunnan uudestaan. Työmatka on 12km mutta päätin vaan yks päivä että lähden tuntia ennen töitä polkemaan ja katson miten menee. Huonostihan se eka kerta meni mutta kivaa oli! Hyvää musiikkia korviin ja alamäet täysillä! Eka kerta meni 50 min, nyt noin kuukauden pyöräilly töihin pari kertaa viikossa ja matka kestää 37min =). Polviin ei saa sattua, silloin asento on väärä tai käyttää voimaa väärin, se voima pitää tulla takapuolesta asti!

Ostin myös salikortin (johon kuului ohjelma ja ohjaus) sekä ryhmäliikuntakortin isoon ketjuun. Netistä käyn valitsemassa itselleni sopivat tunnit ja tähän asti kokeillu zumbaa, steppiä, pilatesta, venyttelyä jne. Kaikki on ollut kivaa kunhan ei mene sinne negatiivisilla ajatuksilla. Ei se jumppatunti ole mikään kilpailu kenenkään muun kanssa kuin itsensä kanssa!

Nämä asiat ei ehkä sinulle sovi, mutta minulle sopii se että jokainen liikuntamuoto on erilainen, ei ehdi tylsistyä =). Pyöräileminen on kuitenkin se rakkain laji, varsinkin jos aurinko paistaa niin en istuisi enää bussissa!

Joillain tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että siitä mistä itselle tulee hyvä olo tulee toisille paha olo. Itselläkin tulee lähinnä krapulan tapainen olo kuntoliikunnasta, toisille sitten varmaan humalan tapainen. Jos tarkoitus on vähentää painoa, niin helpoin keino siihen on vaan lisätä aineenvaihduntaa, jonka voi tehdä vaikka syömällä enemmän ja useammin, mutta vähäravintoisempaa ruokaa. Näännyttämällä saa vain aikaiseksi aineenvaihdunnan hidastumisen entuudestaan.

Hei! Oma painoindeksini oli pahimmillaan yli 35, nyt se on laskenut hieman alle 30. Ainoa muutos on ollut pyöräilyn lisääminen ohjelmaa. Kuten kuvailet myös minä voin aikaisemmin pahoin liikunnan jälkeen. Pyöräily kuitenkin on hyvä muoto liikkua, rasittavuuden voi säätää itse ja tehoja lisätä kunnon kasvaessa. Esim. itse poljin aluksi n. 1,5 km kerralla rauhallisesti. Nyt teen rivakalla vauhdilla n. 5km lenkkiä, tavoitteena tuplata km-määrä syksyyn mennessä.

Auttaisiko esimerkkini:

Olen nykyään 53-vuotias nuorekas nainen mutta erittäin kivulias ja poden montaa vaivaa johtuen nuoruuden liikkumattomuudestani. En ollut lihava mutta olin laiska. Olen saanut hyvät geenit siinä mielessä, että olin hoikka ja kiinteä koko nuoruuden ja nuoren aikuisuuden mutta nyt keski-iässä kaikki brakaa; polvet, lonkat, kaikki nivelet sun muut. On ollut pakko rueta liikkumaan.

Nyt siis harrastan salilla käyntiä ja kävely sen minkä pystyn ja HARMITTAA SUUNNATTOMASTI miksen liikkunut aikaisemmin sillä kun sännöllisen liikuntaan tottuu, siitä tulee tapa ja se virkistää ja kiinteyttää sun muuta; mitään haitaahan siitä ei ole.

Jos jotakin muuttaisin, harrastaisin liikuntaa aina jossakin muodossa. En vieläkään siedä hikiliikuntaa tai ähkimistä ja puhkimista mutta liikun ja treenaan omalla tavallani ja olo on aina liikuntasuorituksen jälkeen ihana.

Olen aina näyttänyt todella nuorelta mutta tuntenut itseni todella vanhaksi, nyt tuo tuntemus on vähenemään päin kun voin yleensä liikkua, ilman kipuja.

Mua kiusattiin kans ennen aina koko peruskoulu ja etenki yläasteella liikuntatunneilla. En koskaan ollu mitenkä erityisen ylipainoinen, välillä vähän ylipainoinen, ja välillä normipainoinen. Mulle ennen urheilu oli kanssa aina ennen pakkopullaa, mutta joskus 19 vuotiaana muhun puri urheiluinnostus ja nyt oon urheiluriippuvainen jopa. Siis tietenkin ajan suomissa puitteissa. Mutta itel nyt painoindeksi (25) ja välil ahdistaa että ku oon niin riippuvainen urheilusta.

Mut et kyl oo ylipainonen jos painoindeksi 24. Ei musta kannata urheilla jos se tuntuu pakkopullalta. Tai tekee kerran viikossa jonkun pienen lenkin. Urheiluinnostusta ei kannata tappaa heti alkuunsa :)

Zumba on ainakin omalla puolisollani ollut ihan ehdoton suosikki, siellä jaksaa tunnin huhkia useamman kerrankin viikossa, vaikka muuten yleensä liikunta tökkii pahasti. Ryhmiä löytyy ihan yhdistysten pitäminä monilta paikkakunnilta, noin 5euroa kerta.

En tiedä onko painon pudottamiseen todellista apua, mutta ainakin kunto paranee ja paikat tulevat tiiviimmäksi ja todennäköisesti yleiskunto vanhempana on parempi kuin muuten, ei ole niinkään painonpudottamiseen tähdännyt, kun ei todellista ylipainoa ole.

Ryhmä kannattaa valita oman tason mukaan, niin kehittyy muiden mukana, tärkeintä on itse nauttia ja unohtaa vertailu toisiin.

Moikka

Minä kolmekymppinen täti aloitin laihdutusurakan n. 5 vuotta sitten.. koko ikäni liikunta oli ollut sellaista väkisin vääntämistä. Aikoinaan painoin sen 98 kiloa ja ensin tein ruokaremontin, aloitin Atkinsilla ja lievensin sen perus vähähiilariseen ruokavalioon. Itselleni oli helppoa luopua leivästä ja viljatuotteista, koska huomasin niiden aiheuttavan iho-ongelmia (atooppista ihottumaa). Lisäsin paljon kasviksia ruokavalioon tuon leivän ja perunan tilalle.
Itse liikuntaan.. lähdin kävelemään kävelylenkkejä.. ensin tuli sellaisia reilun puolen tunnin reippailuja, sitten matkat alkoi pitenemään, sain puolisoltani iPadin lahjaksi ja latasin sinne musiikkia ja sitten vaan mentiin reippaillen musiikin mukana.
Kävelylenkit piteni ja kilojen karistessa löytyi ilo saliin ja uintiin. Aloin käymään salilla ja sen jälkeen uimassa.. paino tippui aika hyvin seuraavien parin vuoden aikana.
Älä ainakaan alkuun rääkkää itseäsi henkihieveriin vaan aloita pienin askelin ja sitten sitä kautta löydät omat lajisi. Tsemppiä ja muista ettet enää ole siellä koulun liikkatunnilla vaan oman elämäsi ja kroppasi kuningatar! :)

Tsemppiä ja hauskaa kesän odotusta :)

Sen mielihyvän saa, kun harjoittaa kehoaan mahdollisimman kovaa. Kun juoksen lenkillä 40 minuuttia mahdollisimman kovaa, niin noin 30 minuutin kohdalla alkaa kehoon tulla hyvä olo.

LIhaskuntoharjoittelussa taas toistot mahdollisimman rajusti/painava vastus.

Idea kuitenkin taitaa olla se, että menee sinne omien kestokykyjen/voimien rajoille. Punnertaa vielä vähän lisää. Silloin on hyvä.

Saan mielihyvää myös siitä, että harjoittelua seuraavina päivinä keho tuntuu voimakkaammalta. Varsinkin portaiden kävelyssä huomaa sen. Ihana tunne, kun ei tarvitse laahustaa portaita!

Kannattaa muistaa terveellinen ruokavalio (kasvikset, hedelmät, marjat, proteiinit, rasvat, hiilareitakin). Ja harjoittelun jälkeen palauttavaa ravintoa, proteiineja ainakin, mieluiten myös jotain hiilihydraattipitoista. Myös ennen harjoitteluakin ainakin itseni on mukava syödä tuntia-paria ennen jotain pienenpää tai suurempaa proteiini-hiilari pitoista.

Mulla kaikki vapaa-ajan huvikseen liikkuminen on ollut aika epäsäännöllistä. Se mikä todella on toiminut on hyötyliikunta. Silloin liikkuminen vaan tuntuu jotenkin järkevämmältä ja luonnollisemmalta.

Esim. käyn asioilla ja töissä ilman autoa aina kun mahdollista ja ruokaostoksille pyöräilen siihen kauimmaiseen automarkettiin kaunista maisemareittiä. Menomatka hieman hitaammin, mutta tulomatkalla revittelen kunnolla hien pintaan, koska pääsen kotiin ja suihkuun. Okei, vähän väkisin haettua hyötyliikuntaa ehkä, mutta silti se tuntuu "perustellummalta" tavalta liikkua kuin jonkun lenkkiringin kiertäminen ilman päämäärää tai nolo täti-zumba tai tylsä punttisali. Niihin menen silloin kun huvittaa.

Parasta tässä hyötyliikunnassa on se, että perillä olen virkeä ja hyvällä päällä, EIKÄ TARVITSE ERIKSEEN LÄHTEÄ LIIKKUMAAN.

Kokeile seinäkiipeilyä. Itsekin haaveilin sitä ja pääsin kokeilemaan. Se oli niin mahtavaa, että pääsin ja tuli itsellekin hyvä olo

dance! dance! dance!

Yksinkertaisesti palkitsemalla itseäsi pienimuotoisenkin urheilusuorituksen jälkeen/ tai aikana.

Jos olet kuten minä, voit musiikkifiilinä palkita itseäsi kuuntelemalla pitämästäsi musasta vaikka lenkillä tai vastaavaa, tai kuten tyttöystäväni, joka palkitsee itseään seksillä aina rankan juoksun jälkeen (ei heti perään).

painoideksi 24? itse asiassa olet normaali painoinen. kaikille liikunta tekee hyvää mutta nyt näyttäisi siltä että olet ahdistunut liikuntaan ja painon pudottamiseen? itse olen pudottanut painoa 32 kg noin 5 vuottaa sitten. tuli aikuisiän db joten eiköhän niissä mitoissa ole jo pudottamista. edelleen painon hallinta sujuu, opin kerrasta. oiskos nyy oikeasti vain aika kiinnyttää, ei muuta. tänne on tosi pelottavaa kirjoittaa koska täällä tulee ihmisten naamalle tosi kauheeta tekstiä. jos tää jotain provaa niin antaa mennä. itse olin 158 cm ja paino 90kg. siitä laihdutin. nyt olen pieni tumma nainen joka uskaltaa olla painoindeksiä 24. älkää ihmiset menkö ihan vatukkoon.

Liikunta ei laihduta.

Itse hiihdin 700 kilsaa talvella perinteistä. Olen uinut ja pyöräillyt mutta samoissa mitoissa ollaan kuin alkuvuodesta. Liikunnan kaloriteoria on paskapuhetta, se ei vaan pidä paikkaansa että tunnin hikoilu veisi kaloreita yhtään enempää lenkillä, kuin sohvalla maaten..

Olet normaalipainoinen, eikä sinun tarvitse painoa pudottaa. Jos kuitenkin haluat painoa pudottaa, niin se tapahtuu ruokailutottumuksia muuttamalla (vähentämällä syömistä), liikunta on tehotonta, ellei sitä harrasta ihan tosissaan. Liikunta sen sijaan on muista syistä erittäin suositeltavaa. Liikuntaa kannattaa harrastaa sellaisessa muodossa missä siitä eniten nauttii.

Hetkinen, 24 ei ole edes lievästi ylipainoinen. Ja jos et edes liiku ja alle 25, niin sulla on fiksut elämäntavat.
Noin muuten, ei tarvi olla motorinen ihmeotus, kunhan voi tehdä liikuntaa ITSELLE. Tämä tepsi minun kohdalla. Tein saman suorituksen päivä toisensa jälkeen. Kuin idiootti. Vaan sitten alkoi tuntua yhden viikon jälkeen, että helpommin menee. Ja se muutti kaiken, koska huomasin, että tekemällä tulee tulosta. Nyt on hauska juosta 3-4 km ilman tuskaa.

Olet aikuinen ihminen ja teet vain päätöksen että." olen ihminen joka harrastaa liikuntaa". Senkun vaan kävelet ovesta ulos kohti harrastustasi sen sijaan, että jäät sohvalle makaamaan."Just do it" on aika hieno sanonta. Täytyy vain tehdä tiettyjä asioita tuntui mille tuntui. Kun tietää että pysyy terveenpänä nyt ja tulevaisuudessa. Tai sitten voi valita sen että istuu sohvalla ja tukkii verisuonistoaan syömällä rasva-sokerimättöjä. Joka päivä teet päätöksen ja valinnan. Näinhän sitä mennään töihin ja hoidetaan lapset, opiskellaan, käydään koulussa jne. koska niin kuuluu tehdä. Ihmisen kuuluu liikkua jotta verisuonisto pysyy terveen. Jos ei huvita liikkua voi miettiä huvittaako saada sydänkohtaus tai sokeritauti?

Kun on ylipainoinen ja kunto huono, tuntuu jo 5-10 minutin liikuntasuoritus raskaalle. Mutta kun kunto kasvaa, niin liikunnasta alkaa saada mielihyvääkin.

Kannattaa liikkua kavereiden kanssa. Paljon hauskempaa silloin.

Koululiikunnasta minulle jäi inho liikuntaa kohtaan. Olin kankea ja kömpelö ja pelkäsin mennä palloja vastaan. Olin aina se viimeinen, joka huudettiin joukkueeseen. Katseista näin ajatuksen "No niin, nyt me hävitään kun me jouduttiin ottamaan tuo."

Nyt olen hiljattain viisikymmentä täyttänyt nainen, enkä vielä tähän ikään mennessä ole löytänyt liikunnan iloa muusta kuin tanssimisesta. Harmi vain, että mieheni ei välitä tanssimisesta eikä myöskään hyväksy sitä, että kävisin itsekseni tanssimassa. Kesän ajaksi loppuvat myös ohjatut liikuntatunnit.

Painon ollessa 75 kg (pituuteni vaivaiset 162 cm) päätin, että tähän on tultava muutos. Lähdin aluksi miehen mukaan kuntosalille, jossa olemme käyneet nyt kerran viikossa - huvitti tai ei. Yleensä en enää edes ajattele sitä, vaan se vain kuuluu tiistai-illan ohjelmaamme. Siellä kuluu yleensä 1½ tuntia alkuverryttelyt ja loppuvenyttelyt mukaan laskien.

Sitten naapuri pyysi minua lenkkikaverikseen. Olemme nyt reilut puoli vuotta käyneet kävelemässä. Minun kuntoni on edelleen paljon heikompi kuin hänen, joten jalat menevät vieläkin maitohapoille alkumatkasta. Silti ollaan reippailtu jopa 8 km:n lenkkejä. Jutellessa ei ehdi niinkään ajatella sitä omaa tuskaansa.

Sain 50-vuotislahjaksi lahjakortin kuntohoitolaan. Päätin, että kun en ole mistään kipeä, käytän sen kortin personal traineriin ja alan panostaa omaan hyvinvointiini entistä enemmän. Olen nyt kerran tavannut trainerin, joka antoi minulle UKK-instituutin terveysliikuntasuosituksen "Viikottaisen liikuntapiirakan". Sen mukaan lihaskuntoharjoituksia pitäisi olla kahdesti viikossa (kuntopiiri, kuntosali, jumpat, pallopelit, luistelu, venyttely, tasapainoharjoittelu, tanssi), kestävyyskuntoa 2½ tuntia viikossa (marjastus, kalastus, metsästys, raskaat koti- ja pihatyöt, pyöräily alle 20 km/h, kävely, sauvakävely, arki-, hyöty- ja työmatkaliikunta, vauhdikkaat liikuntaleikit) sekä lisäksi vielä 1 h 15 min rasittavaa liikuntaa (sauva-, porras- ja ylämäkikävely, kuntouinti, vesijuoksu, aerobic, pyöräily, juoksu, maastohiihto, maila- ja juoksupallopelit).

Em. liikuntamääriin mun pitäis liikkua joka päivä, vaikka trainer sanoi, että pitäisi olla pari lepopäivää viikossa. Pidän nyt viikon verran liikunta- ja ruokapäiväkirjoja, joita sitten seuraavalla tapaamisella käydään yhdessä läpi.

Näin ensimmäisellä viikolla en pääse tuohon liikuntamäärään eikä mielestäni ole järkeäkään aloittaa heti niin rajusti, että se vähäkin into loppuu siihen. Tälle viikolle mulla on kasassa 1 kuntosalikäynti, reilun tunnin kävelylenkki, 5 min (!) naruhyppelyä, 50 min hyötyliikuntaa ja 45 min intervalliharjoitus (kävely-hölkkä vuorotellen). Vielä puuttuu siis paljon tuosta tavoitteesta enkä sitä liikunnan iloa ole edelleenkään löytänyt.

Sen sijaan olen löytänyt kipeytyneet rinta- ja vatsalihakset sekä venyttelyistä huolimatta täysin jumissa olevat pohkeet. Periksi en silti aio antaa, sillä se olisi silkkaa rahan tuhlausta. Itselleni haen kuitenkin terveyttä eikä yhtään haittaisi vaikka kiloja karisisi samalla ja kiinteytyisi.

Olen onneksi jo aiemmin saanut noita kiloja sen verran pois, että nyt trainerilla tehdyssä punnituksessa lähtöpaino oli 68,1. Olen siis lievän ylipainoisuuden puolella edelleen.

Tulipahan pitkä tarina... Mutta toivon, että niin sinä kuin minäkin löydämme vielä sen liikuntakipinän. Jotain taikaahan siinä täytyy olla, kun niin moni on siihen hurahtanut :D

Liikunnallista kevättä!

ei se tule mistään jos ei ole haluu liikkua niin ei ole,mulla ollut hirmuinen liikunta kipinä 30v,nytten pikkuisen pätkii,

Ihan ensimmäiseksi tarkistat ruokavaliosi. Eli monipuolista, terveellistä ruokaa, Paljon kasviksia ja kuituja, hyviä pehmeitä rasvoja ja vähärasvaisia proteiinien lähteitä. JA ennenkaikkea käsi sydämmelle ja kaikki nopeat hiilihydraatit pois. Kaikki! Syö säännöllisesti, eli kuusi (treenipäivinä seitsämänkin) ateriaa -välipalatkin on aterioita- päivässä. Ja vaikka "kellotat" ateriat, jotta opit uuteen rytmiin.

Toiseksi: Lisää vedenjuontia. Kehon rasvaprosentti ja nestemäärä kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä vähemmän nestettä. Nestehukka häiritsee rasvanpolttoa! (henkilö, jolla on kehossaan paljon rasvaa ei voi korjata tilannetta pelkästään juomalla, olennaista on kehon rasvaprosentin muuttaminen). Ja tärkeää siinä on se, että juot oikein. Pieniä määriä kerrallaan, pitkin päivää. Janontunne ei saa vaivata ikinä.

Kolmanneksi: Liikunta! Aloita omalta kuntotasolta. Aluksi riittää vaikka päivittäinen 10min, sopivasti kuormittavaa aerobista liikuntaa. PLUS, aktiivinen arkielämä, ts passiivisuuden välttäminen. Puuheile kotona! Lisäät liikunnan määrää vähitellen. Muista, jos liikut "läkähdyksiin" asti, kehoon muodostuu maitohappoja, jotka osaltaan häiritsevät rasvanpolttoa. -Nyt kriitikot: yritän kertoa asia t pähkinänkuoressa, ettei novellia tarvitse rueta väsämään. Tavoitteena 2-3krt lihaskuntoharjoittelua (lisää lihasmassaa -> suurempi energiankulutus), yhdistettynä 3 kohtuulliseen kuormittavaan, monipuoliseen aerobiseen harjoitukseen, joiden lisänä päivittäinen hyötyliikunta /per viikko. Hiljaa hyvä tulee!

Neljänneksi: Oma asenne ja fiilis! Kun huomaat olosi kohentuneen ja ylimääräisten nesteiden hävinneen kehosta (ts. alun "nopeahkokin" painonpudotus) kiinnostut liikunnasta enemmän ja enemmän. Kun aloitat varovasti ja maltilla, liikunta ei ole edes epämiellyttävää! Kiinnitä huomiosi tunteeseen, jonka saat mukavasti kuormittavasta liikunnasta ja sen jälkeen. :) Opit, että liikunnasta saa hyvän olontunteen mm. endorfiinien vaikutuksesta (kehon tuottama oma "morfiini"). Pidä mieli korkealla ja positiivisena. Paino ei tipu kaikenaikaa tasaisesti, vaan välillä tulee tasannevaiheitakin. Muista, että ylipaino ei ole kertynyt yhdessä yössä. Painokaan ei tipu samalla tavalla. Ole kärsivällinen ja positiivinen. Onnistut kyllä.

Tässä häthätää kasatut ohjeet, kun luin kirjoituksesi.

Tsemppiä!

Mene salille, älä kärsi yksin. Siellä sosiaalisuus ja rytmi saa sinut voimaan paremmin.

Itsekin tumputtelin himassa aikoinaan, kun en kehdannut lähteä salille.
Välillä tulee tietysti rehkittyä niin että oksentaa, mutta No pain no gain.......

Muista syödä ja juoda järkevästi. itse huomaan heikotuksen iskevän, jos en juo kunnolla ennen, treenin aikana ja jälkeen.

Motivaatio on se, mikä vei eteenpäin. Pakkopullaan tukehtuu, usko vaan.

Nyt mä vedän 50 vatsaliikettä olohuoneen lattialla, tee sinäkin samoin. Kerro sitten, miltä tuntui......................palataan asiaan 10min päästä.

Ei kannata laihduttaa vaikka mies asiasta vihjailisikin. Koskaan ei tiedä milloin tulee vedenpaisumus ja silloin laardi kelluttaa mukavasti kuin sillivalasta.

Itse aloitin vesijuoksun syksyllä 2010 aluksi pakotin itseni hallille joka päivä kun olin tehnyt sitä muutaman viikon voin jo pitää välipäiviäkin. Välipäivät ovat välttämättömiä kunnon kehityksen takia. Keväällä 2011 lisäsin ohjelmaani myös kuntosalin kesällä pyöräilin ja kävin vesijuoksemassa maauimalalla. Keskimääräinen liikunta kerrat olivat viikottain lähempänä 4.

Syksyn 2010 aikana laihduin 18 kiloa tosin siihen oli apuna erittäin tiukka ruokavalio. Sen jälkeen on paino pudonnut 5 kiloa vähitellen mutta senttejä on hävinnyt huomattavasti enemmän. Sitä en tarkkaan muista missä vaiheessa liikunta muodostui ensin iloksi ja sitten intohimoksi.

Muutin pari kuukautta sitten toiselle paikka kunnalle jossa en ehtinyt etsiä liikunta paikkoja kun sairastuin. Nyt olen toipumassa isosta avoleikkauksesta ja kävelyä rankempi liikunta on vielä kiellettyä mutta todella toivon että pääsen takaisin entiseen kuntoon sillä monet antibiootti kuurit ja sairaala reissut ovat kyllä syöneet kuntoni aika alas. Uskon kuitenkin että tuo työ mitä ehin teheä ennen tätä nopeuttaa paranemistani. Olen noin 50 nuorena oli liikunta selviytymiskeinoni myös minä olin koulukiusattu ym. Sitten tuli avioliitto ja perhe liikunta ja itsestä huolehtiminen jäi yli 20 vuodeksi.

Vaatii vaan päättäväisyyttä ja sitkeyttä aluksi on ihanaa kun se ilo ja intohimo sieltä sitten löytyy.

Olen harrastanut koko ikäni urheilua. Alku oli ns. tosi rankkaa,17v. enkä minäkään ymmärtänyt mitä mielihyvää itsensä kiduttaminen voi tuoda.
En kuitenkaan antanut perikisi vaan jatkoin,( puhun nuyt juoksulenkeistä)
aluksi juoksin n. 2 km melko reipasta vauhtia ja kun lihakset oli maitohapoilla ja hengästyi kävelin reippaasti vähän matkaa, ja jatkoin lenkkeilyä, näin tein kunnes jaksoin koko matkan juosta. Näin jatkoin ja lisäilin matkaa ja samalla aloitin punttisalin, 2 kertaa viikossa, eri pallolajeja silloin tällöin ,sekä talvisi hiihtelin.( synnytin ekan lapseni 19 v.)jatkoin liikuntaa rattaiden kanssa lenkille jne.
Kunto koheni ja olin huioppukunnossa ja ehkä vähän liiankin ns. rasvaton ( :
Sitten tuli lisää lapsia,ja jatkoin silti liikuntaa, rattaiden kanssa lenkille ja kotona kuntopyöräilin jne. kesäisin tuli mukaan tennis, kajakkireissut, uinti,.juoksulenkit 25km-30 parhaimmillaan.. jne nyt olen 46 v. 4 lapsen äiti ja teräsmummo 2 lapsenlapselleni ( : nyt olen alkanut harrastamaan thrialtonia ( minulla on krooninen astma, allergia ja nivelrikko) joka kuuluu minulle. En lannistu ! liikun sen mitä pystyn ja kun en pysty niin ainakin kävelen metsälenkkejä ja nautin elämästä. ja siitä mielihyvästä ! Se tulee liikunnan jälkeen tosi vahvana ja energiaa on vaikka muille jakaa, älä lannistu ! neuvon sinua kuitenkin käymään lääkärissä ennen vakituista liikuntaa, tehdä ns. terveystarkastus, ettei mitään piilevää sairautta ole mikä voi tehdä olosta ehkä liian kurjan, ( diabetes yms.)

Kokeileppa tankotanssia, hauskaa, tehokasta ja tulee taatusti kaunis olo :)

"Joten kertokaapas, miten ihmeessä löydän sen kuuluisan liikunnan ilon kun liikunta on aina ollut minulle pelkkää pakkopullaa? "

Auttaa jo ainakin puoliksi, kun lopettaa sen pakkopullan syömisen.

Kyllä sitä vaan laihtuu jos ei kaloreita tule.

Siinä mielessä tosin olen kanssasi samassa venheessä, kun en itsekkään pidä liikunnasta.
Mutta kun en myöskään nauti syömisestä, niin ei ole paino-ongelmia.

Jos yhtään kiehtoo, niin aloita itämaisesta tanssista. Sen voi aloittaa pohjakunnossa, ja silti siitä voi nauttia. Se sopii vartalolle kuin vartalolle, ja tekee hyvää selälle. En tiedä auttaako se laihtumaan kerran viikossa harrastettuna, mutta se on liikuntaa, se on asitillista.

Itse aloitin romukunnosta, ja nautin siitä suunnattomasti, ja koin myös jatkuvaa oppimisen iloa.

Toinen laji, joka voi auttaa liikunnan aloittamisessa lempeästi ja hiljaa on hatha jooga. Myöskään taiji ei vaadi alussa suurta hapenottokykyä ja mieletöntä notkeutta ja voimaa.

Näillä voisi ehkä päästä kiinni liikuntaan, ja ne voivat johtaa myös muihin liikuntaharratuksiin. Mutta kaikki eivät näistä pidä mutta suosittelen kokeilemaan. Kaikissa näissä keskitytään omaan tekemiseen ja ne ovat yksilölajeja ilman minkäänlaista kilpailua, eivätkä ne minulle ainakaan tuo mieleen mitään takaumia koulun liikuntatunneilta.

Olen itse puottanut nyt vuodessa 40 kg. Pikkuhiljaa aloin liikkumaan. Hankin kuntopyörän kotiin ja aluksi poljin 5 min ...lisäten koko ajan. Polveni ovat nii heikot ylipainontakia joten kävelyllä tai jumpilla aloittaminen ei onnistunut. Crosstrainerkin oli liian rankka. Uimaan en kehdannut lähteä. Yhdistin tuon pyöräilyn tv katseluun ja yhtäkkiä sitä tulikin poljettua aina koko lempijakso:)

Ruokavalioni remontoin ehkä liiankin radikaalisti kun aloitin pussikeittodietiin (nutrilet, allevo jne..) mutta painoa lähti ja välillä olen repsahtanutkin mutta taas mennään:) Vielä 20 kg pois ja olen tyytyväinen!

Teholiikkujat vetää heti parikin tuntia kuntopyörällä mutta kun kotona rauhassa saat haastaa itsesi nii osaat olla paremmin itsestäsi ylpeä ja muista että huijaat vain itseäsi!:) 5 tai 10 min on ISO asia jos ei ole liikkunut yhtään. Poljet kevyesti ensi viikot ja huomaat että pikkuhiljaa voit lisätä vastusta, vauhtia ja aikaa!:)

En kaikkia viestejä jaksanut lukea, mutta itse löysin liikunnan ilon luonnosta. Olen käynyt paljon sienessä ja koirien kanssa päivittäin metsässä ulkoilemassa Olen myös aikoinaan laihduttanut 35 kg lautasmallin avulla. Pelkällä liikunnalla ei painoa saa alas. Syöminen on se tärkein asia. Lautasmallilla paino putoaa hitaasti, mutta varmasti ja kaikkiea saa syödä.

Ajan kanssa se onnistuu ja pikkuhiljaa lähtee jos muuten et oo liikkunu:)

Hiljaa hyvä tuloo.Kaikkea ei voi saada kerralla.Meinaan nimenomaan tuahon asennepualeen:)

Sinun pitäsi liikkua kuin ammattiarheilija, jos meinaat laihtua liikunnalla. Ruokavalio ja liikunta ovat ne laihdutuskeinot.
Jos olet huonokuntoinen ja liikut liian rankasti heti aluksi, siitä tulee huono olo. Toisaalta voihan sydämessäsi olla jotain häikkää, sekin aiheuttaa samanmoisia oireita. Siksikin olisi varmaan tarpeen pudottaa painoa.

Tuohon koulukiusattu liikuntatunneilla voisit jo alkaa suhtautua armollisemmin. Se on ollutta ja mennyttä. Sitä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voit. Ei lkannata märehtiä siinä koulukiusaamisasiassa. Alat vain liikkua pikkuhiljaa. Käy aluksi kävelemässä kilometri. Hitaasti ja rauhallisesti. Joka päivä. Kuukauden otat tavoitteeksi.

Sen ajan kävelet joka ikinen ilta sen yhden kilometrin. Lisää seuraavalla kuukaudella siihen puoli kilometriä, tai jos tunnet että jaksat enemmän, niin lisää koko kilometri. Tee näin joka kuukausi. Kolmannella kuukaudella voit varmaan lisätä kilometrin. Älä lisää kuitenkaan kävelymatkaa liian nopeasti. Mutta tulet huomaamaan sen ensimmäisen kuukauden jälkeen, että jaksat paljon paremmin ja alat kaivata kävelylenkkejä.

Olen itse aloittanut ltosi laiskasta liikkujasta samalla laila pikkuhiljaa. Oli se kilometrikin aluksi niin vaikeaa, niin vaikeaa. jatkoin sitkeästi, koska aloin tajuta, että on parempi hoitaa omaa terveyttään kuin sitten myöhemmin sairauttaan.

Nyt liikun tosi paljon, jaksan pitkiä matkoja (vaikka on se sydänvika), mutta en kävele tai kuntosalilla rehki verenmaku suussa. Kävelen vain reippaasti. Teen kuntosaliharjoittelut samanlain. Vesijuoksu on myös oivallinen liikunta sekä pyöräily.
Käveleminen on parasta ja siihen kannattaa panostaa kunnon lenkkikenkiin. Voit ottaa myös kävelysauvat ja opettelet heti oikean tekiikan.

Jo kymmenen päivän päästä alat haluta joka päiväiselle kävelylenkillesi. Vuoden päästä jaksat hyvin kävellä sen 10 km eikä tunnu edes pitkältä matkalta.

Puhuko. Ettekö tiedä edes sen vertaa että parhaat tortut, piirakat ja hanurit löytyy reheviltä naisilta eikä niiltä aliravituilta rimppakintuilta.

1. Liikunta ei vie läskejä. Vain ruokavalion muutos (= kalorien kaihtaminen) vie.

2. Saavuttaaksesi liikunnan terveyshyödyt ilman maksimaalisia ponnistuksia about 1 tunti reipastahtista kävelyä riitää.

3. Rehkiminen ja muut ylimaalliset rehkimiset ja tavoitteet lopettavat liikuntaharrastuksen lyhyeen.

4. Punttis on helppo tapa laihtua kävelyn lisäksi. Lihasmassa nimittäin kuluttaa energiaa levossakin antaa muotoja toisin kuin aerobinen liikunta.

Jos kärsit ylipainosta,jätä kaikki ylimääräinen energian syönti.Kesällä kuumalla jäätelö tuntuisi mukavalta,mutta se lihottaa.Itse syön vain silloin kun on nälkä,pieni nälän tunne ei vielä vie henkeä.Älä nautiskele pieniä makeita välipaloja,jätä kaikki turhat makeat tai rasvaset ruuat.Kermaperunat on hyviä mytta lihotaa jos usein nautii.Itse ajelen kesäisin pyörällä paljon,jäätelöä en juurikaan koskaan nauti jos haluan viilennystä juon jää vettä.Elikkä vältele kaikea kaloripitoista ruakaainetta

kevät retki aluksi; reppu selkään ja pieni napostelu ruoka vain matkaan. Ei mitään makeaa. Pari ruisleipää,juustoa päälle. Pullo rasvatonta maitoa ja vesipullo pieni.
Kamera.

Aloita. Päätä olet vapaalla. Sulje puhelin. Ole yksin itsesi kanssa.

Lähde ajatuksesta että olet todella yksin. Kävele missä vain, aina kun pysähdyt, elä katso koskaan kelloa ! Juo kun janottaa vaikka purosta tai muusta juoksevasta puhtaasta vedestä. Älä syö siellä, missä muutkin...syö silloin kun nälättää oikeasti.

Ota kuva joka paikasta, missä tuntuu siltä. Keskity, miksi tämä !

Hops. ajatus liikunnasta ei ole sen kummempi. Kanna kameraa mukana ja mieti sen kuveja. Sie olet niitten takana. ! Tsemppiä.

koita saada kaveri mukaan niin silloin on mukavempaa

Anna mennä maan, äijäs dikkaa tosta. Ja vaikka jos kuntoilisit vaan itses takia..you go girl!

T: Bodariäijä

Huonokuntoiselle liikunta tuntuu epämiellyttävältä aikansa. Mutta jos jaksaa säännöllisesti liikkua, alkaa homma ajan mittaan kunnon kohotessa tuntua paremmalta ja jossain vaiheessa jopa todella hyvältä.

Motivointiin auttaisi, jos löytyisi jokin mielenkiintoinen laji, jonka puitteissa liikunta tapahtuisi. Ja vielä parempi jos laji tarjoaisi jotain tavoiteltavaa. Kamppailulajeissa voisi tavoitella vaikkapa ylemmälle vyölle tai ottelemaan pääsyä, joogassa uusia asanoita ja ihan perus hölkässä vaikka naisten kympin läpi juoksemista.

24 BMI ei ole ylipainoa, joten lajia ei todellakaan tarvitse valita sen mukaan, millä paino putoaisi. Sitäpaitsi se laskee kuitenkin silloin kun harrastaa liikuntaa aktiivisesti (aineenvaihdunta nopeutuu, elämäntavat säännöllistyvät ja useimmiten tulee syötyä terveellisesti)

Kokeile vaikka joogaa: niitäkin on PALJON erilaisia. Tässä vähän esimerkkejä eräältä tamperelaiselta koululta: http://www.omyoga.fi/

Jos pallopelit kiinnostavat, mutta ei ole sopivaa porukkaa tai rohkeutta/taitoa mennä johonkin seuraan, niin tässä on yksi hyvä vaihtoehto myös: http://www.hontsy.fi/

Joillekin (huom ei kaikille) sopii ohjelman teko itselle ja sen noudattaminen.
Tai pelkkä päiväkirjan pito - ja tulosten seuraaminen - saattaa tuottaa mielihyvää. www.heiaheia.com on ilmainen palvelu ja sinne/sieltä voit kutsua myös kavereitasi.

Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesän alkua!

ps. ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, jos joskus jää myös sinne soffan pohjalle pitsan kanssa. Niitäkin hetkiä tarvitaan ;D

Käytä itsellesi mukavia metodeja.. itse tiedät mikä tomii..
Aloita sopivalla harjoitus määrällä ja tempolla niin että tunnet tuloksia.. jaksat hetkessä enemmän.. ole kärsivällinen.. hyvään kuntoon ei ole kiertotietä.. se lähtee itsestäsi ja päättyy itseesi.. muut eivät voi antaa kun neuvoja..
usko itseesi..kasvata lihasmassaa rasvan kustannukselle.. tee tee ja tee...

Oletko harrastanut ns. hyötyliikuntaa, kuten
jos on sopivat työmatkat liikut niin paljon kuin jaksat jaloin, pyöräillen!
sitten jos harrastat sienestystä, kalastusta, jopa syksyisin metsästystä ja vaeltelua metsässä, samoilua niin saat niistäkin hyötyliikuntaa,
sitten mieleisten liikunnallisten ilojen pariin, kuten tanssi, joka kuluttaa energiaa paljon. tai jokin mielenkiintoinen aihe, jossa kulutetaan energiaa.
pari tai sinkkusuhteessa tietysti rakastelu päivittäin kuluttaa omansa pois,
sekä tuiki tärkeänä ruokavalio, lautasmalli muistaminen, kovien rasvojen vähentäminen, maitotuotteissa kevyisiin siirtyminen sekä rasvattomiin, ja alkoholi juomat minimiin, jos on juotava, niin Dry votka vichylla, jossa ei ole sokeria silloin!
nuo kaikki muistiin ja käytäntöön, ja Ilta ja yöpalat pois, niitten tilalle porkkanaa, ja lanttua, naurista...
niin eipä enää ookkaa mikään läskipersusta !!!
vai mitä, terv tekenblues...

Itse löysin liikunnan ilon sillä tavalla, kun päätin kokeilla mahdollisimman monia uusia lajeja. Menin yhdelle kamppailulajitunnille ajatellen, että se nyt ei ainakaan ole mun juttuni, mutta sehän olikin tosi kiehtovaa ja pian huomasin käyväni harkoissa innokkaasti 3 kertaa viikossa. Uusien liikkeiden oppiminen ja jo opittujen taitojen hiominen paremmiksi yhdessä parin kanssa antoi sellaista motivaatiota, jota en mistään lenkkipoluilta tai Les Millsin tunneilta saanut. Lisäksi kamppailulajeissa on yleensä hyvä yhteishenki, ja mukava porukka motivoi lähtemään treeneihin silloinkin kun laji ei niin kiinnosta.

Moni muu on varmasti sanonut samaa aiemmin, mutta kannattaa todella etsiä sellainen laji josta pidät. Vaikka tavalliset massalajit olisi kamalaa pakkopullaa, liikunnasta voi nauttia silloin kun löytää sen oman tapansa liikkua. Mulle se tapa löytyi kamppailulajien parista, muille se voi löytyä esim. parkourista, chiballista tai vaikka (seinä)kiipeilystä. Kun nyt kuitenkin tunnen lähinnä kamppailullisia elementtejä sisältäviä lajeja, annan vinkin neljästä omaleimaisesta lajista, joihin kannattaa tutustua vaikka tavallinen kamppailu ei niin kiinnostaisi: capoeira, aikido, taido ja historiallinen miekkailu. Kolmessa ensimmäisessä on myös paljon naispuolisia harrastajia, joten niihin on ehkä helpompi mennä mukaan.

Tsemppiä sopivan lajin etsimiseen, toivottavasti saat liikunnan pysyväksi osaksi elämääsi! :)

Minä olin tyytymätön laihaan rakenteeseeni, joten aloin käymään salilla, jotta saisin lihaksia. Aluksi se oli oppimista ja pakkopullaa, mutta nyt siitä on tullut "addiktio" - en voisi kuvitellakaan skippaavani treenipäivää. Menen aina salille innolla ja kehitystäni seuraten.

Jos sinulla on koira, siitä saa mukavaa lenkkeilyseuraa ja oppii tuntemaan elukkansa paremmin.

"Huonokunto ei ole mitenkään harvinaista edes parikymppisellä, jos on koulussakin lintsannut liikunta tunneilta niin ei takuulla ole kunnossa. Liian moni 18-vuotias pistetään kuntokuurille, kun ovat niin huonossa jamassa ettei edes armeijaan huolita.

Nämä nykyiset parikymppiset ovat syntyneet 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, joten mietipä siitä minkälaista elämää ovat eläneet. "

"Miltäköhän tunnilta on lintsannut henkilö, joka kirjoittaa väärin?
- huono kunto
- liikuntatunneilta
- muut pilkkuvirheet "

Mikäs tuo 'muut pilkkuvirheet'-osio oikein on? Tietääkseni huonokunto ja liikunta tunneilta ovat yhdyssanavirheitä. Pilkkuvirheitä en huomannut koko tekstissä. Miltäköhän tunneilta olet itse lintsannut? Luetun ymmärtämisen?

Avain sana on ainaki se että ET ota PAINEITA. Olet nuori ja täynnä elinvoimaa. Älä anna sen hukkua turhaa toisten odotusten takia.

Ota Tavoitteeksi vaikka käydä reippaalla kävelyllä säästä riippumatta kolme kertaa viikossa LUONNOSSA eli pururadalla esimerkiksi.

Ja anna itsellesi aikaa, eli EI edelleenkään niitä paineita.

RAKASTA ITSEÄSI

Täytyy jäädä koukkuun johonkin lajiin, ei liikuntaan. Kun olet koukussa lajiin niin huomaat samalla tulleesi liikkuneeksi tavallaan vahingossa.

Itse olen miehenä aina liikkunut ja jos en pääse viikkoon itteäni rääkkäämään ja ottamaan kaiken irti kropasta rupean hyppimään seinille että sileeen. Etssi sellainen laji mistä pidät ja vaikka uiminen ei ole niin tylsää kuin juokseminen että silleen. Pitää olla vähän masikisti koska esim. punttisalilla rupeaa voimat loppumaan niin sitten vielä 5 kertaa vaikka kuinka lihakset maitohapoilla mutta se tuloksien parantaminen luo motivaatiota ja jaksaa. Et ole löytänyt sitä liikkumisen riemua ja sitä mukavaa olotilaa kun on ottanut kaiken irti kropasta.

Koita päästä terapiaan noiden kiusaamisjuttujen takia. Ne siellä painaa mieltä ja liikunta vaan pahimmillaan tuo sitä pahaa oloa lisää. Ja kerta sullakin kiusaamista on ollut vielä liikunnan yhteydessä, niin sehän tuo vain niitä ikäviä kokemuksia pahemmin pintaan, ei välttämättä mielikuviin, mutta keho valitettavasti muistaa ne ja oireilee sen mukaan.

Ei se vaan mene niin, että syö terveellisesti, liiku, nuku kunnolla, rytmitä päiväsi.. toisi se onnen elämään. Jos on sattunut jotain ikävää, niin se täytyy käsitellä pois, tavalla tai toisella. Jos siellä on paljon käsittelemättömiä asioita, niin liikunta voi tuoda aivan hirveän olon, vaikka sen pitäisi tuoda hyvää oloa.
Toki kannattaa liikkua jollain tavalla, mutta rennosti, ilman paineita, ilman pakottavaa tavoitetta kuten tuo laihtuminen. Alkuun voi olla hankala löytää itselle se sopiva laji, mutta kokeile ennakkoluulottomasti.

Kun saat pääsi siihen kuntoon, että lähdet liikkumaan tavallaan itsestään, niin sitten se lähtee rullaamaan. Koita siihen asti päästä jotenkin kiinni niihin ikäviin asioihin, jotka jarruttaa menoasi nyt. Siihen voi auttaa terapia, mutta myös vain oleminen, meditointi, tai joku muu, luonnossa kävely, tanssiminen, ihan vaan juttelu jonkun luotettavan henkilön kanssa.

Laitanpa oman kokemukseni tänne. Joku puhui aikaisemmin siitä, että liikkuessa tulee huimaava olo. Itsellä ainakin tuulisella säällä pitää olla korvaläpät, että tuuli ei käy korviin. Ilman niitä kaikki tuntuu pyörivän ympärillä. Sen tuulen ei tarvitse olla kauhean kovakaan. On mua kyllä jumpissakin välillä heittänyt päässä kun on joutunut nousemaan alhaalta ylös nopeasti. Ehkä en siksi niissä niin paljon enää viihdykään.

Mutta, mutta liikunnan ilon olen löytänyt hölkkäämisestä. Itselläni oli aikaisemmin BMI 25,3 ja nyt suurinpiirtein 22. En kuitenkaan lähtenyt laihduttamaan laihduttamisen takia, vaan halusin tuntea itseni pirteämmäksi ja iloisemmaksi. Olin myös asettanut itselleni 10 kilometrin juoksukisa tavoitteen ja se oli yksi syy, mikä motivoi jatkamaan. Kun aloitin liikuntaa, niin noin 3 kuukautta meni ennen kuin juoksemaan lähteminen tuntui helpolta ja se kuului osaksi normaalia viikkorutiinia. Alussa toistin itselleni, että kun 3 kuukautta on mennyt niin alkaa varmaan helpottamaan. (Juoksin siis 3 kertaa viikossa ja tuli kyllä hiki). Kun juoksua oli harrastanut jonkin aikaan, niin en voinut syödä tuhteja ruokia tai karkkia, koska niiden jälkeen juoksemisesta ei tullut mitään. Liikunta myös pidensi hieman ruoan syöntiväliä, että ehkä sitä tuli myös sitä kautta syötyä vähemmän. Eli ruokaan se vaikutti vasta hieman myöhemmin, vaikka vähän yritinkin katsoa mitä söin koko ajan.

Mutta summa summarum: (Hiki)liikuntaa on harrastettava vähintään 3 kertaa viikossa ja siitä on saatava tulemaan tapa. Tämä toimi minulla. Parhaat hetket ovat kyllä olleet kun ulkona hölkätessä on nähnyt luonnon eläimiä ja kuullut lintujen laulavan. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta loputtomasti, mutta ehkä tämä riittää nyt :)

Liikunta laihdutuskeinona ei ole mitenkään erinomainen jos on normaalipainon rajoissa kuten itse olet. Tekee luonnostaan mieli syödä ne ylimääräisetkin kalorit mitkä on kuluttanut. Itse olen lisännyt liikuntaa vähitellen kahdesta viiteen kertaan viikossa ja paino (BMI 23) ei ole muuttunut mihinkään vaikka kroppa kyllä näyttää erilaiselta, omasta mielestäni terveemmältä ja paremmalta. Suosittelen siis joka tapauksessa, vaikka sitten ruokavalion tarkkailun kanssa. On kivempi olla kiinteä ja terve kuin ns. laiha läski.

Jos huimaa ja tulee huono olo niin siihen voi olla lääketieteellisiäkin syitä mutta todennäköisimmin treenaat vain aloittelijaksi liian kovaa. Koita löytää sellainen taso jossa huonoa oloa ei tule. Muista myös ruokailun ajoittaminen, täysillä ja verensokerit nollassa tulee huono olo kelle vain.

Suosittelisin sinulle aloittelijana ohjattuja tunteja kuten tanssia, joogaa, aerobicia tms. Niillä ohjaaja pitää huolen liikkumisestasi ja samalla oppii venyttelemään oikein mikä on tärkeää. Esim. tanssilajit parantaa ryhtiä jolloin heti näyttää laihemmalta vaikkei olisikaan ja kehittää kehonhallintaa, mikä on hyvä kaikessa muussakin liikunnassa. Kokeile eri lajeja ja jos koet peilikammoa tai kiusausta vertailla itseäsi muihin niin etsi sellainen ryhmä jossa muutkaan eivät ole huippukunnossa. Bodypumpilla saa suhteellisen nopeasti näkyviä tuloksia, kun menet ekaa kertaa muista vain ottaa pienimmät painot ja hidastaa tahtia jos alkaa pyörryttää. Tuohon on hyvä olla hieman pohjakuntoa mutta koska olet nuori niin aika vähän riittää.

Sitten jos jaksaa herätä niin aamulenkki ennen aamupalaa polttaa rasvaa parhaiten. Tämä pitää tehdä sellaisella tasolla että tulee lämmin/hiki muttei hengästy, Aluksi reipas kävely riittää, myöhemmin juoksuaskelia lisäten.

Ensinnäkin bmi 24 on ihan normaali, mullakin on sama ja en todellakaan ole edes lievästi ylipainoinen. Varsinkin paljon liikuntaa harrastavilla tuo bmi ei kerro hevonpaskaa koska lihakset painaa enemmän kuin läski.
Itse laihdutin muutama vuosi sitten 15 kiloa extravaganca-ohjelman avulla ts vähähiilihydraattisella ravinnolla.
Sen jälkeen onkin liikunta maistunut ihan eri tavalla, jaksaa jakaa kun on kevyempi olo:) Tietty pitää löytää se oma laji. Pakkopullalla ei tuu mitään.

Tärkeintä on kuitenkin rakastaa itseään oli sitten mitä oli, tiedän monta upean näköistä naista jotka eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä peilikuvaansa.
Itse olen jo neljänkympin ylittänyt ja kannan muutaman ryppyni hymy naamalla:)

En jaksa lukea koko ketjua. Varmaan jo todettukin, että liikunnalla on loppupeleissä aika mitätön merkitys laihtumisen kannalta. Suurin tekijä on ruokavalio. Älä nyt ymmärrä väärin, kannatan liikunnan harrastamista kunhan sen tekee niin, että siitä nauttii itse. Liikunnalla saat myös hieman ryhtiä vartaloosi. Ihan kotikonstein harjoittelu riittää mielestäni naisille (ja miehillekin) jos ei halua olla hirveä appelsiinikainalo. Vähän mielikuvitusta tai googlea käyttämällä löytyy paljon mahdollisuuksia miten voit nostaa tasoa kehonpainolla harjoittelemalla. Tietysti jos pidät esimerkiksi salilla käymisestä muutenkin niin antaa mennä vaan.

Sitten tämä edellinen sekava kappale ja selkeämmin:

Ruokavalio kuntoon niin laihdut. Älä tee liian radikaalia muutosta vaan tee rauhallinen elämäntavan muutos (pysyvä) jolloin kilot eivät palaa. Siihen päälle liikuntaa jolloin kunto nousee ja kroppa saa ryhtiä --> hiukan treenattu kroppa on paremman näköinen kuin löysän rätin näköinen laiha kroppa. Ei tarvitse olla mikään fitnessmalli vaan pieni ryhdikkyys näkyy jo helposti.

Itse inhosin liikuntaa alaikäisenä, mutta aikuisuuden kynnyksellä aloin käydä kävelemässä, ja hups, kun huomasin, että voin milloin vain kun siltä tuntuu kääntyä takaisin eikä siis ollut pakko jatkaa väsyneenä liikuntaa liian pitkään niin kuin koulussa, löysin ilon liikunnasta. Liikunta oli siis omaehtoista, ei pakollista. Seuraavaksi huomasin, että elämästä tuli pirteämpää kun liikuin, se kannusti jatkamaan. Nyt olen 42 v. perheellinen ja käyn Sats-kuntokeskuksessa väh. 2 krt viikossa. Olen hyvässä kunnossa ja nuoremman näköinen kuin monet työkaverini, jotka ovat paljon nuorempia, mutta eivät liiku. Olen henkisesti stressaavassa, vaativassa työssä, jossa pää on kovilla. Ilman jumppia voisin paljon huonommin. Yleensä perjantaina työviikon päätteeksi käyn jumpassa, niin on hyvä pää tyhjentyneenä aloittaa viikonlopun vietto perheen kanssa. Suosittelen reippaita jumppia kaikille!

Unohda se liikunnan ilo ja tulokset nyt aluksi kokonaan. Alussa on tärkeintä että nautit pakkopullasi viikosta ja kuukaudesta toiseen säännöllisesti. Tärkeintä että pakotat itsesi liikkumaan säännöllisesti ja että rasitat itseäsi säästelemättä vaikka se ei olisi hauskaa. Oletan että olet kuitenkin perusterve jolle fyysinen rasitus ei ole vaarallista. Liikunta ei ainakaan alussa ole mukavaa vaan tuottaa tuskaa ja hikeä. Tunnet kyllä vielä liikunnasta vielä mielihyvää kun kuntosi vähän kohenee. Kuuntele kuitenkin kehoasi äläkä tee väkisisn silloin kun johonkin paikkaan rupeaa sattumaan. En kuitenkaan tarkoitan nyt normaalia rasituksen jälkesitä lihaskipua. Luulen että olen itse vältynyt sillä vammoilta.

Et jaksa liikkua jos karppaat. Kehosi tarvitsee energiaa.

Hei, olen itsekin päälle parikymppinen ja normaalipainoinen (BMI 21) nainen, joka vielä muutama vuosi sitten inhosi liikuntaa. Nykyään olen jäänyt siihen koukkuun ja tunnen oloni niin fyysisesti kuin henkisestikin huonoksi, jos en pääse liikkumaan. Olen yksilösuorittaja, joten mm. juoksu, hiihto ja kotikuntoilu ovat lajejani. Syke minulla on liikkuessa sellainen, että hengästyn, mutta en rasitu liikaa. Mitään sykemittareita en omista vaan kuuntelen kehoani ja nautin kasvavasta voiman tunteesta. Liikunnan ilo syntyy siis vähitellen ja oikeastaan se syntyy siitä, että huomaa kehittyneensä ja näyttää paremmalta alasti (ja vaatteet päällä). Tsemppiä siis, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu :)!

en ny taho lannistaa innostusta mutta kaikille liikunta ei sovi. jos haluut muutenvaa laihtuu niin kehotan sulle 2kertaa tehokkaamma tavan: syöt kuukauden ajan pelkkää kasvisruokaa tarkoittaa monipuolisia salaatteja jotka ovat vähärasvaisia ja ilman mitään lisättyä sokeria tai mitää makeisia tai muuta paskaa. ku meet kuukauden päästä puntarille voit vaa lyödä kädet yhtee ja kiljuu onnesta. lupaan ainakin 8 kilon painon pudotuksen ja sen jälkeen liikuntaki on paljon mieluisampaa. =) voimia.

Itse olin koululiikunnassa aina melko huono lukuunottamatta hiihtoa, josta pidän edelleen laskettelun ohella. En koskaan pitänyt joukkuelaijeista, esim. jalkapallosta, sählystä, koripallosta tms. Minuakin on koulukiusattu ja sen huomasin varsinkin koulun liikuntatunneilla. Kukaan ei halunnut minua parikseen, joukkueeseen tms. koska olin ujo ja kömpelö. En kuitenkaan antanut sen haitata, koska liikuin paljon vanhempieni kanssa. En ole koskaan ollut liikunnallinen ja varsinkin murkkuikäisenä vanhempien piti vaan raahata minut mukaan liikkumaan, koska muuten en lähtenyt vapaaehtoisesti mihinkään :D Nyt vähän vanhempana olen harrastanut erilaisia tansseja kaverini kanssa, joka sai minut alunperin kokeilemaan niitä. Liikunta on kyllä paljon mukavampaa kun on kaveri, jonka kanssa voi liikkua. Esim. lenkille lähtökin voi olla mukavampaa kun on joku, kenen kanssa jutella. Joskus tosin lenkille lähtö yksinkin on hyvä vaihtoeho jos ei jaksa puhua ja haluaa vaan olla yksin.

Nykyisin yritän pyöräillä tai kävellä joka paikkaan minne vaan pääsee. Siinä voi saada jo tapeellisen päivän liikunta-annoksen jos kävelyreissu kestää vaikka puoli tuntia tms. Teen myös siivoustöitä opintojen ohella ja siinä saa sekä palkan, että liikunnan. Eli jos löydät jotain työtä, missä sinun pitää liikkua, ajattele positiivisesti palkan ja liikunnan kannalta. Saat mahdollisesti ne molemmat samasta työstä, taas yksi syy liikkua.

Liikunta ei itsessään sinäänsä tunnu varsinkaan alussa mitenkään ihanalta tai sellaiselta, että sitä jaksaisi tehdä koko ajan. Myöhemmin olen kuitenkin huommannut, että ilman minkäänlaista liikuntaa (esim. päivittäinen kävelylenkki) ei jaksa tehdä mitään. Jää vaan kotiin nyhväämään, eikä jaksa tehdä mitään. Mieliala laskee luonnollisesti, ei jaksa opiskella, ei jaksa tehdä töitä, nähdä kavereita tms. Joskus on niin paha olo, että ainut asia joka saa hyvällä tuulelle on liikunta. Joskus taas on niin hyvä olo, että liikunta vaan parantaa sitä. Useimmiten tosin joudun edelleen ns. pakottamaan itseni ulos neljän seinän sisältä, mutta olo sen jälkeen on parempi, vaikka aloitus on vaikeaa. On myös mukavaa myöhemmin huomata, että oikealla ruokavaliolla ja kunnollisella liikunnalla alkaa oikeasti voimaan paremmin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Laihtuminen ei ole pääasia, vaan se, että tulee kaiken puolin parempi olo.

Jos sinulla on huono olo liikkumisen jälkeen rehkit todennäköisesti liikaa omaan kuntoosi nähden. Et kertonut millaisia liikunnallisia harjoituksia tai tapoja sinulla on. Kannattaa aloittaa vaikka kevyellä kävelyllä tai pyöräilyllä päivittäin, esim. 10-15 minuutin lenkki. Sitten myöhemmin pidennät lenkkiä kun siltä tuntuu, sen ei tarvitse tapahtua hetkessä. Voit myös tehdä jotain lihaskuntoliikkeitä kävelyn ohella, niitä löytyy netistä. Vatsalihasliikkeetkin voi aloittaa pikkuhiljaa, esim. muutama per päivä. Mutta huom! jos et ole aikasemmin tehnyt mitään vatsalihasliikkeitä, et voi olettaa että osaat tehdä niitä heti pitkän sarjan. Voit aloittaa parilla liikkeellä ja pikkuhiljaa nostaa tahtia esim. 10-20 liikettä joka paivä. Itsekkin aloitin näin ja voin sanoa, ettei se tuntunut kivalta tai helpolta. Mutta myöhemmin kärsivällisyys palkitaan, nykyisin jaksan tehdä n. 60 vatsalihaliikettä putkeen ilma tuskanhikeä, mutta siihen on mennyt paljon aikaa. Ja vatsa näyttää tietysti sileämmältä ja paremmalta kuin ennen. (Olin itse ennen aika pyöreä.) Hikoilua ei kannata pelätä, se on vain normaali tapa keholle jäähdyttää jotta jaksaisi paremmin ja pidempään.

Hyvään oloon vaikuttaa myös aika paljon ruokavalio. Et kertonut millaista ruokaa yleensä syöt. En ole mikään ruokaterapeutti, mutta itse en usko karppaukseen, hirveisiin laihdutuskuureihin tms. vaan monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon. Liikunnan jälkeen kannattaa esim. mehut ja limpparit vaihtaa veteen. Samoin ruokajuomana vettä tai mehua. Voit sallia itsellesi esim. yhden karkki- tai herkkupäivän viikossa, jolloin voit syödä kaikkea mistä pidät hyvällä omatunnolla. Kaikkien tärkeintä on kuitenkin, että syöt monipuolisesti joka päivä, että saat kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet.
Niistäkin löytyy varmasti tietoa netistä. Hyvän ja usein tapahtuvan liikunnan ja terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ohella fyysinen ja psyykkinen oli varmasti kohenevat ilman mitään vippaskonsteja.

Mikään ei tapahdu hetkessä, itse olen sen kokenut. Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu, olen itse kokenut samanlaisia vaikeuksia ja paininut huonon kehonkuvan ja itsetunnon kanssa. Nyt voin kuitenkin paremmin. Jos yksin liikkuminen pelottaa, kysy kaveria messiin. Silloin on varmasti hauskempaa. Hyvää kevään jatkoa sinulle ja tsemppiä tulevaan! :)

Eipä minulle tule muuta keinoa mieleen kuin löytää se "oma juttu". Itsekin kavahdin ennen liikuntaa, kunnes reilu puolitoista vuotta sitten aloitin kamppailulajin harrastamisen. Se on minusta hauskaa enkä edes ajattele sitä liikuntana. Nykyään myös muu liikunta on ihan ok, kun vain totutteli mieleisellä lajilla. Keskityn kuitenkin lähinnä harrastukseeni.

Kannattaa tosiaan ottaa PT avuksi, hän osaa neuvoa oikeat treenikeinot sekä motivoi narisee passelisti "takapiruna" :) Täällä yksi hyvä pääkaupunkiseutulainen, kokemusta on: www.k3fitness.fi

Tää on mun juttu:
http://www.powerplaymanager.com/r18439

Tässä olisi taas hyvä PT Turst
[email protected]