Päästittekö pölynimurikauppiaan kotiinne ?

Aina on työnäyte paikallaan!

Yhden kerran yritin järjestää sen veneellemme mutta myyjä vainusi varsinaisen tarkoitukseni enkä saanut venhoa imuroitetuksi.

voi vaikka kuinka monta kertaa ja ainakin kolktyt vuotta jo tyttäreni kummisetä on nimittäin myynyt niitä ja vielä hyvällä menestyksellä.

Ovelta ovelle pölyimuri- ja puhelinmyyntikauppiaat tekevät henkisesti raskasta työtä hankkiakseen rehellisellä työllä elantoaan. Kyllä siinä myyjältä kanttia kysytään kun saa silmilleen vaikka minkälaisia, rivojakin vastauksia. Puhumattakaan ns tekosyy vastaukset. Tekosyy mentaliteetti on varsin yleisesti vastassa jokapäiväisessä elämässä. Tekosyiden selittely on täysin ala-arvoista vastaus antaa kuvan, kuulijalle voi selittää ihan mitä vaan.

Olen asialinjan kannalla, vastaan kiertelemättä vaikka sitten joudun vastaamaan, en voi nyt tilata lehteä tai pölyimurin tms sellaisen tarve ei ole ajankohtainen. Yleensä uskovat. Ovathan nämä kauppamiehet ja -naiset liikkeissäkin myynti-intoisia.

Vaatekaupassa yrittävät myydä vaikka minkälaisen loimen ostajalle. Paras kertomus on aikakautensa mieheltä joka meni ostamaan pukua. Myyjä kehui maasta ylös taivaaseen kaankaan laadun ja takin sopivuuden miehen päällä. Mies vastasi, jos nyt kuitenkin otan pois selkärepun ja mallataan takkia sitten uudestaan. Myyjälle mallaus jäi haaveeksi. Myyjän tehtävä on saada myydyksi tuotteita mahdollisimman paljon.

Mitä jää käteen, on itse tiedettävä mikä sopii mikä ei tai sitten käytettävä luotettavaa ystävää apuna.

Olen ostanut 2 kertaa näiltä kauppiailta pölynimurin. Ensimmäinen kesti 15 vuotta. Tehokas oli jo sekin..
Tämä uusin versio on nyt neljättä vuotta.
Kallis, mutta tehokas...

En ole päästänyt kun ei ole ollut tarvetta uuteen silloin.
Kerran lähti yksi perääni ulkona. Sanoin etten tarvi uutta. Hän kulki perässäni ovelleni asti, mäen ylös kaikkine tavaroineen. Vaikka monesti sanoin etten tarvi uutta niin selitti ja selitti tuli ovelleni asti toiseen kerrokseen. En laskenut sisään, koska olin sanonut jo hänen autollaan etten tarvi. Minusta oli ihan oma vika jos ei uskonut.

Yhden ainoan kerran olen päästänyt ystävällisen ja todella innokkaan pölynimurikauppiaan kotiini. Hän halusi välttämättä esitellä uutta ihmeellistä imuriaan, vaikka olin sanonut, etten tarvitse enkä aio hankkia uutta pölynimuria. Lupasin, että kauppias saa halutessaan imuroida vaikka koko asunnon, mutta hän tyytyi esittelemään miten imuri ja sen lisälaitteet toimivat ja poistui luultavasti hieman pettyneenä.

Kunnioitan ihmisiä, erityisesti yritteliäitä työntekijöitä, joista moni joutuu tekemään todella paljon töitä palkkansa eteen ja joutuu varmaan kohtaamaan työssään paljonkin ikäviä ihmisiä.

Mielestäni on ajattelematonta kiusata ovelta-ovelle -kauppiaita tai puhelinmyyjiä. Itse totean yleensä, etten halua tuhlata myyjän aikaa ja pyydän häntä kertomaan lyhyesti ilman pitkiä johdantoja mitä hän on myymässä. Sen jälkeen kiitän ja toivotan hänelle parempaa onnea seuraavien asiakkaiden kanssa.

Koska täällä voi kirjoittaa nimettömänä, eikä tarvitse pelätä tulevansa paljastetuksi, toivon myös kiusaajien vastaavan aloittajan kysymyksiin.
Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla, mitä kiusaajat ajattelevat ja miksi pölynimurikauppiaiden kiusaaminen on ollut niin hauskaa.

Kyllä päästin! Imuroi kaikki huoneet.
Laitoin ruokaa, ja söimme yhdessä.
Jäi vielä yöksikin.

Miksihän työtään tekevää piti kiusata? Älytöntä.

Ei ole meille koskaan eksynyt. Mummulassa oli jo pallo-Hooveri.

Ovisilmä asennettu lähinnä tv-tarkastajaa varten, mutta kellekään en ovea avaa,penskat tulevat avaimilaan.

Ikinä en ole tv- lupaa maksanut.,saman rahan olen käyttänyt vesimaksuihin.

En ymmärrä pointtiasi, siis kiusaamista????
Nykyäänhän myydään siivouskeskuksia, joita ennen pölynimureiksi kutsuttiin.
Itse pärjään Nilfiskilläni oikein hyvin, enkä tarvitse esittelijöitä kotiini, siis en päästä, mutta kunnioitan ihmisiä, jotka tekevät työtään. Pääsevätpä nopeammin potentiaalisten asiakkaiden luo, kun selvästi ilmoitan jo ovella, etten aio ostaa.

" kaupustelu ja kerjääminen kielletty"

Lukee lähes joka rappukäytävässä.

Kerran päästin ja kun imuroi, sanoin, etten osta ja sen totesin jo alussa, mutta kun oli niin innokas, annoin näyttää, lopulta hän lähti ja sanoi, me vielä tavataan?

jotenkin tuntu oudolle, vaikka sanoin, etten tarvii imuria ja miksi vielä tavattas?, en laske enää ketään vierasta kotiini, sen opin.

No jaa, kaupunkioloissa useimmissa kerrostaloissa on ovikoodit ja/tai summerit, joten eipä kauppiaat noin vain rappuun pääse. Eiköhän tämäntapainen myyminen muutenkin korahtele kuolinhoureissaan. Kauppoja ja kauppakeskuksia täällä piisaa lähellä ja kaukaa.

Minusta ihmisten tahallinen kiusaaminen on arvotonta siitä huolimatta. He nyt vain tekevät työtään, mitä siitä juoksuttamaan. Aloituksesi eli että on oikein kivaa juoksuttaa turhaan ja nauttia siitä, kertoo sinusta ainakin sen, että et ole kovin kiva kaveri kenellekään. Mitä teet vieraille, teet myös läheisille. Mutta Suomihan on kiusaajien Paradiso m.o.t. Kiitos nyt, että kerrot nuoremmillekin kiusaamisen ihanuudesta. Sitähän meiltä puuttuukin. Miten voit tuolla lailla halveksia toisten työtä?

Kun ei ikänä ole käyny pölyimurikauppiasta, olisin voinu päästää sisään. Meidän imuri oli jo burnout.

Yks tuttu myi sivutöikseen sellasia yleiskoneita ja sen "säälistä" ostin. Toimi aika monta vuotta hyvin verrattuna kalliiseen hintaan, mut siihen ei sit saanu uusia teriä ja osia, eli se on poistettu jonnekki aikoja sitte.

onko kierrätyskeskuksen koneet testattu, et on turvallisia sillä kiinnostais kyllä koneet hinna takia ..

Pölynimurikauppias soitti ovikelloa. Pikku Kalle tuli ovelle ja röyhytteli sikaria.
( kauppias)- Onko isä tai äiti kotona?
( Kalle)- Koitappas arvata.

Meillä kävi niin hassusti, että
imurikauppias laski sisälle.