Miten ihmeessä tästä alakuloisesta olosta ja voimattomuudesta/ laiskuudesta pääsisi? Olisi kiva mennä jo omaan työhönsäkin, kun olen ollut joitakin kuukausia jo niin laiska tai siis masentunut ja aikaansaamaton, ettei edes oma ihana työ kiinnosta. Mulla on Sepram 20 mg vuorokaudessa ja voin ottaa 40 mg vuorokaudessa, jos tarve vaatii.
Onko teillä masentuneet yksinäisyyttä tai yksinäisyyden tunnetta? Mulla on ja todellisuudessa olenkin melko yksinäinen. Kuitenkin huomaan et muiden kanssa oleminen tai vaikka kaupungilla kävely jonkun tutun kanssa piristää. Mulle tekee hyvää olla ihmisten, siis muutaman tutun kanssa kuin ihan yksin kotona.
Onko teillä masiksen takia jäänyt hyviä ystävyyssuhteita pois? Mulla on tullut toosi pikiä taukoja sellasii ettei oo just ketään jaksanut tavata. Oikeestaan ei mulla ookaan kuin ihan pari hyvää ystävää ja heitäkään en aina jaksa tavata. Miten niitä voimia saisi jotta jaksas olla toisten ihmisten kanssa.???
Onko teillä masentuneet yksinäisyyttä tai yksinäisyyden tunnetta? Mulla on ja todellisuudessa olenkin melko yksinäinen. Kuitenkin huomaan et muiden kanssa oleminen tai vaikka kaupungilla kävely jonkun tutun kanssa piristää. Mulle tekee hyvää olla ihmisten, siis muutaman tutun kanssa kuin ihan yksin kotona.
Onko teillä masiksen takia jäänyt hyviä ystävyyssuhteita pois? Mulla on tullut toosi pikiä taukoja sellasii ettei oo just ketään jaksanut tavata. Oikeestaan ei mulla ookaan kuin ihan pari hyvää ystävää ja heitäkään en aina jaksa tavata. Miten niitä voimia saisi jotta jaksas olla toisten ihmisten kanssa.???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma vinkkini: Aina kun masentaa niin ajattele että elämä on lyhyt. Ja parempi että tekee edes jotain kun ei mitään. Tai sitten jos haluaa jännitystä niin eikun pakkaa kamasi ja lähde kiertämään maailmaa. Ei sitä tiedä jos opitkin kaipaamaan entistä elämääsi, ja palaat tai ehkä löydät matkoiltasi "uuden" ja saat vaikka sisäisen rauhan ja opit arvostamaan elämää ja maailmaa. Mutta muuten kun masentaa niin yritä vain keksiä jotain mikä saa sinut hyvälle tuulelle. Ja epäröimättä tartu toimeen ja nauti elämästä joka on muutenkin lyhyt!
"Onko teillä masentuneet yksinäisyyttä tai yksinäisyyden tunnetta?"
Kyllä on. Tein aikoinani sen virheen, että minulla oli vain yksi paras ystävä. No kun hän sitten lähti maailmalle opiskelemaan, minä jäin tänne yksin ja olen nyt ihan pihalla muitten ikätovereitteni jutuista. Välillä tämä, että olen ihan unohdettu ja yksinäinen, masentaa todella paljon.
En ole ollut innokas käymään missään tapahtumissakaan, eli voin syyttää yksinäisyydestä vain itseäni, mutta kun en yksin viitsi/uskalla lähteä. Ja nyt olen vuosien myötä oppinut olemaan yksin. Miten enää oppisin elämään ystävän kanssa, kun täytyisi tapailla, soitella jne? Olen jo liian erakoitunut. Sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja minusta on tullut estynyt persoona ja mitä vielä. Olen aina ollut ujo, eikä ystävyyssuhteet synny noin vain.
Onneksi minulla on ihanat sisarukset, jotka joskus ehtivät viettää aikaa kanssani. He ovat ainoat ystäväni.
"Miten niitä voimia saisi jotta jaksas olla toisten ihmisten kanssa.??? "
Niinpä. Minun ainakin on niin helppo uskotella itselleni, etten tarvitse enää toisia ihmisiä. Se on helpompaa kuin kavereiden hankkiminen. Tarvitsisin silti ystävyyssuhteita. Muuten tunnen itseni niin turhaksi.
Niin, mistä niitä voimia saisi? Kai sitä pitäisi vain jotenkin harjoitella. Altistaa itsensä toisten seuralle pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän.
Minä ajattelin pakottautua yhteen tapahtumaan mukaan kesemmällä. Siellä on paljon ihmisiä ja varmasti tuttuja. Ehkä kehtaan mennä juttelemaan tutuille. Haluaisin tuntea taas olevani olemassa.
Pitäisiköhän sun nostaa lääkitystä? Vois piristää ja auttaa jaksamaan.