Ihmetys, kummastus

Jos sä olet vaik assi ja se toinen on kans. Mä olen tajunnut vähän asioita, niin tämänkin tajusin joskus.

Kauheeta mitä tohon nyt sanois..... samankaltainen tunne on täälläkin ja miten joku ihminen voi sykähdyttääkin niin voimakkaasti.

Niin, tiedän tunteen ja näin ajattelen yhdestä tuntemastani miehestä. Jotain meidän välillämme on, mutta en tiedä mitä. Itse haluaisin enemmän kuin kaveruutta, mutta olen hankalassa tilanteessa, joten en pysty. Tietäisi vain varmuudella toisen tunteista ja ajatuksista, asiat ehkä monimutkaistuisivat, mutta ainakin molemmat tietäisi missä mennään. Kysymällähän asia selkenisi, mutta en itse uskalla, liian paljon pelissä.

viitikö. kysellä toisiltanne yhtään mitään. ellette oo valmiita siihen, että ei toivottu vastaus, sattuu niin saatanasti, ja aivan varmasti yhtä pitkään, kuin epävarmuudessa piehtarointi. joku vitun urpo, on saattanut väittää, että kysy vaan, se kirpasee vaan kerran, jos ny sattuu saamaan vaikka ne pakit. mutta voin kyllä, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: se voi sattua vuosia., ja jos käy ihan vitun hyvä zägä, se saattaa laimentua, siis se vitutus siitä, että menit avautuun., vaan ei koskaan kokonaan häviä, sopivan tilaisuuden tullen, se sama saatanan nolo kysymys nousee päähän, nostaen mukavasti pintaan kaiken kivun, joka asiaan saattaa liittyä. eli tämä mummo ainakin suosittaa: pitäkää turpanne kiinni, pääsee ihan tosi, helpommalla.

jos elämä olisi peli, voisi palata alkuun.

Silloin se on jotakin kestävämpää. Et joudu sovittelemaan omia tapojasi toisen tapoihin.
Älä hukkaa sitä ihmistä, niin kuin minä tein.
Vuosia kului. Pieniä muistoja sieltä täältä jotka kannattelivat ja saivat hymyilemään aina välillä.Ulkopuoliset pitivät varmaan hulluna kun itsekseni hymyilin. Muistoja oli kannatellut kumpikin....Kun sitten näimme jälleen vuosien päästä, oli kuin olisi tullut kotiin. Tuttu, turvallinen.... ikävä, se oli siinä.