Ruotsissa on jo lakkautettu kotiopetus ja kotiopetusta haluavat ruotsalaisperheet joutuvat pakenemaan Suomeen. Samaa sosiaalidemokraatit ajavat Suomessakin.
Lapset täytyy valtion tukemina sosialisoida peruskoulun , lastensuojelun ja sijaishuolloksi kutsutun lapsikaupan muodostamalle epäpyhälle kolminaisuudelle.
Sillä ei ole väliä, että kotiopetus säästää veronmaksajien kuluja ja tuottaa keskimäärin loistavia tuloksia. Silläkään ei ole väliä, että monissa tapauksissa kotiopetus on käytännössä ainoa vaihtoehto koulukiusaamisen tai puuttuvien palvelujen ( erityisluokka, koulunkäyntiavustaja) takia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/05/1540464/ruotsalaiset-pakenevat-koulupakkoa-suomeen
Lapset täytyy valtion tukemina sosialisoida peruskoulun , lastensuojelun ja sijaishuolloksi kutsutun lapsikaupan muodostamalle epäpyhälle kolminaisuudelle.
Sillä ei ole väliä, että kotiopetus säästää veronmaksajien kuluja ja tuottaa keskimäärin loistavia tuloksia. Silläkään ei ole väliä, että monissa tapauksissa kotiopetus on käytännössä ainoa vaihtoehto koulukiusaamisen tai puuttuvien palvelujen ( erityisluokka, koulunkäyntiavustaja) takia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/05/1540464/ruotsalaiset-pakenevat-koulupakkoa-suomeen
Vastaukset 16
Vanhimmat
Valviran ja aluehallintovirastojen maaliskuussa 2011 tekemän selvityksen mukaan terveyskeskukset ilmoittavat järjestävänsä neuvolatoiminnan, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tarkastukset sekä suun terveydenhuollon terveystarkastukset määrällisesti melko hyvin. Määrällisesti parhaiten toteutuivat perustarkastukset. Kaikki terveyskeskukset eivät kuitenkaan järjestäneet tarkastuksia asetuksen mukaisesti; eniten puutteita oli lukiolaisten ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten lääkärintarkastuksissa.
• Kouluyhteisön terveellisyyttä ja turvallisuutta ei tarkistettu riittävän usein. - Kouluyhteisön terveellisyydestä ja turvallisuudesta huolehtimisella ei tarkoita pelkästään fyysisiä tekijöitä, kuten rakennuksia ja koulualueita, vaan myös viihtyisyyttä, virikkeellisyyttä, ilmapiiriä ja vastaavia asioita.
-Yli neljäsosa terveyskeskuksista ilmoitti, että kouluyhteisöjen terveellisyyttä ja turvallisuutta ei tarkisteta terveydenhuoltolain ja asetuksen mukaisesti eli vähintään joka kolmas vuosi.
- Kolmannes terveyskeskuksista (52) ei seuraa tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamista asetuksen mukaisesti.
• Kouluterveydenhuollossa 15 prosenttia terveyskeskuksista ei järjestänyt ensimmäisellä luokalla laajoja terveystarkastuksia ja 14 prosentissa terveyskeskuksista tarkastuksia ei tehty jokaisella vuosiluokalla.
• Lukioissa ja ammattioppilaitoksissa oli suurimmat puutteet tarkastusten järjestämisessä - Lähes kolmannes terveyskeskuksista laiminlöi erityisesti lääkärintarkastusten järjestämisen.
http://www.valvira.fi/valvira/lehdistotiedotteet/osalla_kunnista_vaikeuksia_lasten_nuorten_ja_heidan_perheidensa_terveystarkastusten_jarjestamisessa_-_valvontaviranomaisia_askarruttaa_tarkastusten_sisalto
Joka kymmenes peruskoululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta[8]. Stakes julkaisi syksyllä 2008 koulukiusaamista koskevan tutkimuksen, joka käsitteli kiusaamisen yleisyyttä, syitä ja siihen puuttumista peruskoulun 8. ja 9. luokilla. Sen mukaan suurin osa oppilaista ei joutunut kiusatuksi tai kiusannut muita. Kiusatuksi joutui kuitenkin pojista kymmenen ja tytöistä kuusi prosenttia. Toisten oppilaiden kiusaaminen oli pojilla yhtä yleistä kuin kiusatuksi tuleminen. Tytöt kiusasivat toisia oppilaita puolet vähemmän kuin tulivat itse kiusatuiksi. Kiusaaja-uhreja oli pojista kolme prosenttia ja tytöistä prosentti. Tutkimuksen mukaan koulukiusaamisen uhrien määrä lisäntyi 2000-luvulla [9].
Kiusaaminen aloitetaan jo ennen kouluikää esimerkikisi pihoilla ja päiväkodeissa. Kiusaamisen ehkäisy pitäisi aloittaa jo siellä.
Kiusaajien arveltiin aiemmin kärsivän huonosta itsetunnosta. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kyse on enemmän kiusaajien näyttämisen tarpeesta, joskus myös psyykkisistä ongelmista.[3] Kiusaajat ovat myös itse voineet aiemmin joutua kiusatuksi. Monille sivustakatsojille ja osallistujille kiusaaminen voi olla ajanvietettä. Äärimmillään kyse on vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin. Kiusaamisen kohteena on usein oppilas, joka eroaa jollain tavalla suuremmasta joukosta. Perinteisesti tällaisia syitä ovat olleet liikalihavuus, anatominen poikkeavuus, etninen tausta, silmälasien tarve, kiusatun hiljaisuus, pikkuvanhuus tai hyvä koulumenestys.
Kiusaamisen vähentämisessä pitäisi kiinnittää huomio koko ryhmään, niin että kiusaaja ei saa tukea ryhmästä (ei yleisöä, ympärillä naureskelijoita tai muita kiusaamiseen mukaan menijöitä jne.) ja että yhä useampi asettuu kiusatun puolelle tai osoittaa, ettei hyväksy kiusaamista.
Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa -kirjan mukaan juridiset keinot, kuten kiusaajien ja koulujen haastaminen oikeuteen ja korvausten vaatiminen on tehokkaampaa puuttumista kiusaamiseen kuin jatkuva kiusaajan tai kiusattujen psykologisointi tai kiusaajien ymmärtäminen. [4]
wikipedia
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2008/Koulukiusaaminen_peruskoulun_ylaluokilla_2000_2007.html
Timo Saloviidan mukaan erityisluokkasiirroista on tullut erityisopetuksen rahoituslain takia ensisijaisia ja oppimistuloksiltaan ja etiikaltaan arveluttavia oppilaiden "tukitoimia".
Erityisluokkasiirrot ryöstäytyneet käsistä
Erityisopetus herättää voimakkaita tunteita, kuten käy ilmi kirjoituksesta Erityisopetus Suomessa (Keskisuomalainen18.12.). Siinä toistuu vallitseva, mutta kuitenkin virheellinen käsitys, jonka mukaan erityisluokat tuottaisivat parempia oppimistuloksia kuin integroitu erityisopetus. Suomessa tuon käsityksen kumosi kriittisessä tutkimuskatsauksessaan Sakari Moberg jo vuonna 1972. Erityispedagogit ovat käytännössä aina tienneet, että erityisluokat eivät paranna oppimistuloksia tai saa aikaan kohennusta sosiaalisessa sopeutumisessa.
Suomen hyvä menestys PISA-vertailuissa ei johdu erityisluokista. Olemme olleet parhaita kaikissa neljänneksissä, emme vain alimmassa.
Suomessa on jäänyt koko lailla pimentoon se, että Yhdistyneet Kansakunnat näkee erityisluokkasijoitusten liian suuren määrän ennen muuta ihmisoikeusongelmana. UNESCO vaati Salamancan julistuksessa 1994 integroitua opetusta ja katsoi, että erityisluokkasijoitus saisi olla vain harvinainen poikkeus. YK:n yleiskokous esitti samansisältöisen vaatimuksen vuonna 1993. Vanhemmat eivät Suomessa ole toistaiseksi perustaneet Salamanca-komiteoita vaatimaan sijoitusten rajoittamista. Monissa muissa maissa omaisjärjestöt ovat olleet tässä suhteessa aloitteellisempia.
Tuskin voidaan kieltää sitä, että kouluintegraation suhteen opettajilla on huoli omasta jaksamisestaan ja osaamisestaan. Niinpä kovin ihanteelliselta kuulostaa väite, jonka mukaan "opettaja aloittaa siirtoprosessin vasta kun se vaikuttaa ainoalta keinolta auttaa kyseistä lasta. Kyseessä on aina lapsen oma etu." (Keskisuomalainen 18.12.). Esimerkiksi Opetushallituksen nimittämä erityisopetuksen strategiayöryhmä (2007, 58) totesi, että "osassa kuntia erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukitoimet... ennen erityisopetuspäätöstä näyttävät jäävän riittämättömiksi tai niitä ei ole lainkaan". Siirto ei siis aina ole viimeinen keino vaan ensimmäinen. Kun näitä tosiasioita tuo esiin, saa sitten syytöksiä "härskeistä väitteistä" tai kunnianloukkauksesta.
Suomessa erityisluokkasiirrot ovat saaneet erittäin legitiimin aseman. Siirrot ovat tämän takia ryöstäytyneet käsistä. Seurauksena ovat turhat kustannukset, pitkät koulukyydit ja lisääntyvä syrjäytyminen. Kohtuullinen tavoite voisi olla esimerkiksi siirtojen puolittaminen kuudesta prosentista kolmeen tulevien kymmenen vuoden aikana.
Poliittisten puolueiden tulisi nyt herätä ja ottaa asiassa vastuuta.
Erityisopetussiirtoja on ainakin puolet liikaa. Siirtomäärät voidaan helposti puolittaa esimerkiksi muuttamalla erityisopetuksen rahoituslakia niin, että valtio ei kannusta kuntia turhiin ja haitallisiin siirtoihin.
TIMO SALOVIITA erityispedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/erityisluokkasiirrot-ryostaytyneet-kasista/888596
Lasten kotiopettamisen kielto koskisi tietysti vain keskimäärin hyviä oppimistuloksia tuottavaa vanhempien opetusta. Tutkimattomat ja valvomattomat lastensuojelulaitokset saavat toki jatkaa lähihoitajaopiskelijoidensa laitoskeittiöissä ja -kellareissa tarjoamaa "mukautettua" opetusta eli käytännössä opetuksen laiminlyöntiä.
"Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.
Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42
Opetushallitus Kotiopetus 1.6.2011.
Opetushallituksen sivustoilla tietoa kotiopetuksesta.
"Oppivelvollisuuden voi suorittaa Suomessa muullakin tavoin, kuin käymällä koulua".
Lue lisää.
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus
-----------------
Ruukinmatruuna lueskeli päivänä muutamana kertomusta Enkeli-Elisasta ja siitä, miten raaka koulukiusaaminen kouluterrori oli ajanut nuoren naisenalun itsemurhaan. Elisa oli ollut perheensä ainoa lapsi. Koulu on yrittänyt vaieta asiasta.
Ja kuinka ollakaan, ruukinmatruuna muistaa omat peruskoulaikansa ja sen, miten täsmälleen sama tapahtui liki 30 vee sitten. Mikään ei ole muuttunut yhtään mihinkään: peruskoulu on täsmälleen samanlainen vankileirien saaristo kuin ennenkin, ja siellä pätevät vankilasäännöt. Ehkä parhaimmin asiaa valaisee erään koulun seinään spreijattu teksti: Robottitehdas.
Lukeminen Elisan tapauksesta oli julmaa ja pysähdyttävää. Terrori oli ollut täysin systemaattista ja pahantahtoista. Minttis oli julkaissut vanhempien luvalla Elisan päiväkirjat netissä. Tällaisia me ihmiset olemme lapsina ja nuorina: pieniä petoja ja psykopaatteja. Empaattisuus ei ihmisessä ole synnynnäistä; se pitää oppia - ja varsinkin pojat ovat Isästä Perkeleestä tässä asiassa. Ruukinmatruunan omista luokkakavereista ainakin neljällä on tätänykyä rikosrekisteri. Tiettävästi yksi heistä on törpötellut itsensä ennenaikaiseen hautaan.
Ruukinmatruuna kirjoitti jokunen aika sitten kotikoulusta pariin otteeseen, sillä asia tulee noin vuoden sisään perheellemme ajankohtaiseksi merellelähdön takia. Isukki ja äippä joutuvat toimimaan open puuhassa vapaavahdin aikana.
Ja kuinka ollakaan, ruukinmatruuna sai oheisen linkkivinkin: Ruotsista tulvii Suomeen kotikoulupakolaisia. Wikipedian mukaan Ruotsissa kotikoulu on käytännössä kielletty ja siellä on koulupakko. Se oli kriminalisoitu vuoteen 2010 asti, jolloin siitä tehtiin luvanvaraista. Käytännössä lupia ei myönnetä lainkaan.
Ruotsista on paennut ainakin kaksitoista perhettä koulupakkoa Suomeen koska Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa, ja noin 300 suomalaisperhettä on valinnut kotikoulun lapsilleen.
Mutta asiaan voi Suomessa tulla muutos - huonompaan suuntaan. Ja kukapa muu on asialla kuin anarkotyrannian aisankannattajapuolue, demarit? Suomessakin sosialidemokraattien puoluehallitus esittää toukokuun lopulla kokoontuvalle puoluekokoukselle, että kotiopetus tulisi luvanvaraiseksi. Myös opetusministeri Jukka Gustafsson on sosialidemokraatti.
Äänestäkää demareita, saatte anarkotyrannian. Demarit ovat sosiaalipuolella se sama piittaamattomuuden ja öykkäriyden puolue mitä kokkarit ovat talouspuolella. Kokoomus ajaa Suomeen plutarkiaa ja SDP anarkotyranniaa. Ikävä kyllä nuo kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia.
Kotiopettajien puheenjohtajaa Juhani Paavolaista asia huolestuttaa. Käytännössä luvanvaraistaminen merkitsisi, että kotiopetus kielletään. Opetushallituksen mukaan kotiopetus sujuu nykyisin pääosin hyvin: yleensä vanhemmat, jotka tämän ratkaisun tekevät, ovat sen harkinneet. He pystyvät sitoutumaan siihen ja yleensä oppimistulokset ovat olleet joko hyviä tai erinomaisia. Nykyään kotiopetukseen riittää Suomessa vanhemman ilmoitus. Kotiopetuksessa huoltaja vastaa lapsen oppimisesta. Kunta valvoo opintojen edistymistä. Opetushallituksen arvion mukaan Suomessa on noin 400 kotiopetuksessa olevaa peruskoululaista.
...jatkuu
Sanotaan, että peruskoulussa oppii sosiaalisuutta ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa.
Se sosiaalisuus ja ne ihmissuhdetaidot, mitä peruskoulussa oppii, ovat sellaisia taitoja, joita tarvitaan armeijassa, vankilassa, mielisairaalassa ja muissa totalitaarisissa yhteisöissä. Se sosiaaisuus, jota tarvitaan ns. oikeassa elämässä, opitaan kanssakäymisessä aikuisten ihmisten, harrastuksissa sekä sukulaisten kanssa.
Ruukinmatruuna luki varhaisnuorena - silloin kun muut tytöt lukivat Viisikkoa ja Neiti Etsivää - Aleksandr Solzhenitšynin Vankileirien saariston. Pappa oli ostanut tuon opuksen ja antanut sen perheellemme joululahjaksi. Sen julkaisijana oli tamperelainen pienkustantamo Kustannuspiste OY ja se painettiin Ruotsissa. Tuolloin elettiin Kekkoslovakian ja suomettumisen aikaa, ja se oli hyvin kuumaa tavaraa. Se on ollut yksi ruukinmatruunaan kaikkein julmimmin ja voimakkaimmin vaikuttaneita kirjoja. Pappa oli aikoinaan ollut yksi Eestin vapaaehtoisisista ja hän oli sekaantunut myös asekätkentään. Tarina ei kerro hänen yhteyksistään metsänveljiin. Mutta häneltä ruukinmatruuna on omaksunut hyvin paljon vakaumuksestaan, antibolševismistaan ja konservativismistaan.
Ja tuo Vankileirien saaristo aikoinaan kolahti. Sillä mitäpä peruskoulukaan pohjimmiltaan on muuta kuin vankila? Vankila, jonne pakataan läpileikkaus koko yhteiskunnan lapsista niin, että he eivät ole aikuisten tiellä. Siinä sivussa he oppivat jotain. Jos oppivat.
Kotikoulu olisi pelastanut Elisan hengen. Toinen vaihtoehto olisi ollut palkata yksityinen turvallisuusyritys asialle. SDP haluaa kieltää tämän. Se ei saa kyllikseen vaikka kuinka monta viatonta lasta uhrattaisiin anarkotyrannian alttarille.
On selvää, että mitään muutosta asialle ei tule niin kauan kun koulut eivät joudu juridiseen vastuuseen. Koulut ovat suurimpia syyllisiä, sillä ne sallivat passiivisuudellaan tuon terrorin tapahtuvan. Toinen ratkaisu on rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentaminen 12 vuoteen niin että kouluterrori muuttuu poliisiasiaksi ja se ratkotaan leivättömän pöydän ääressä. Mikään muu ei näihin pikku rikkaruohoihin päde.
Yksikään äiti, joka vie omat lapsensa nyrkkeilysalille tai dójólle ja opettaa lapsiaan lyömään aina takaisin jos heitä lyödään, ei voi olla huono äiti. Niin paljon kun lässytetään peruskoulun ihanista ideaaleista, käytäntö on aina jotain toista. Viidakossa pärjää vain omaksumalla viidakon lait.
Panu Höglund kirjoittaa hyvin fiksusti:
Tavallinen tapa ”ratkaista” koulukiusaamisen ongelma on kuitenkin pakottaa nimenomaan kiusaamisen uhri toiseen kouluun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhria rangaistaan, ja se on ehdottomasti - lainaan taas Kaaron muotoilua - väärä signaali. Sanoisin, että se on molemmille osapuolille väärä signaali, ja se on myös vahingoksi yhteiskunnalle siinä vaiheessa kun nuoret aikuistuvat. Uhri oppii, että esivaltaan ei voi luottaa, että esivalta on kiusaajan ja roiston puolella häntä vastaan. Suomella tuskin luulisi olevan varaa kasvattaa koulukiusatut väen vängällä katkeriksi, epälojaaleiksi ja epäisänmaallisiksi ihmisiksi.
Niinsanottu terve epäluottamus yhteiskuntaa - valtiota, kuntaa, kaikkia pakkoyhteisöjä - kohtaan on erinomainen asia olemassa. Mutta silloin, kun tuo terve epäluottamus muuttuu sairaaksi epäluottamukseksi, vainoharhaisuudeksi tai aivoimeksi vihaksi, yhteiskunta on mennyt hakoteille. Yhteiskunta on tällöin antanut signaalin siitä, ettei se ole kuin sietämätön päällepäsmäri, sortaja ja pelkkä rikollisorganisaatio. Ja voidaanko tällöin tästä vihasta syyttää yksilöä, joka on joutunut ilman omaa syytään sen uhriksi? Ei voida.
..jatkuu
Ruukinmatruuna on miettinyt, että onko ns. antisosiaalisten ideologioiden, kuten libertarismin, nousu juuri seurausta tästä, että yhteiskunta on pettänyt lapset ja nuoret ja varsinkin pojat, sillä 100% libertaristeista on miehiä.
Mutta asialla on myös toinenkin puoli, miksi nimenomaan SDP kannattaa kotikoulun kieltämistä, ja se on indoktrinaatio. Ei ole sattumaa, että opettajakunta on naisistunut ja ei ole myöskään sattumaa, että tämä naisistuminen on tapahtunut käsi kädessä sen kanssa, että opettajalta on viety kurinpitovaltuudet ja auktoriteetti. Ei yksikään mies halua tällaiseen koiran virkaan, ja naiset pääsääntöisesti ovat hyvin laumasieluisia ja ideologiauskovaisia olentoja ja siksi opettajina lähinnä opetusrobotteja. Mutta asia palvelee indoktrinaatiota - siis sitä, että lasten mieliin ujutetaan ideologioita. Ruukinmatruuna varhaiskypsänä lapsena tajusi heti että missä mennään, ja indoktrinaatio muuttui propagandaksi hänen mielessään. Mutta kaikki eivät tajunneet sitä ikinä.
Eläkkeellä oleva englannin kielen lehtori ja vuonna 1978 lakkautetun Porin Malminpään keskikoulun rehtori Antti Vuorilehto ei ole yllättynyt, kun on seurannut julkista keskustelua koulukurin löystymisestä. Hän julkaisi ajatuksensa Satakunnan Kansa- lehdessä.
Koulun kurinpito-ongelmat ovat seurausta 1960-luvun lopun ja 1970-luvun palatsivallankumouksesta kouluhallituksessa. Kun Erkki Ahosta tuli kouluhallituksen pääjohtaja, sosiaalidemokraatit ja kommunistit täyttivät johtavat paikat. Vasemmistolaisuus vaikutti Antti Vuorilehdon mukaan kouluarjessakin niin, että opettajat luopuivat auktoriteettiroolistaan ja alkoivat kaveerata oppilaiden kanssa. Muutoksen seurauksena oppilaat eivät enää arvostaneet opettajia. Tämän seurauksena kouluun tuli viidakon laki ja kiusaamisongelma: ja sen seurauksena noin 10 suomalaislasta tekee vuosittain itsemurhan.
Kiitti v*tusti, vasemmistolaismädättäjät. Montako viatonta lasta pitää uhrata teidän ideologianne alttarille? Eikö yksi Elisa riitä?
Kun kotikoulu kielletään, lapsille voidaan syöttää mitä tahansa puppaa kenenkään sitä kyseenalaistamatta. Tämä on yksi kulttuurimarxismin peruspilareita: lasten aivopesu pienestä pitäen. Kotikoulu on tapa paeta kulttuurimarxistista aivopesua ja flipata tirppaa anarkotyrannialle: SDP haluaa tehdä sen mahdottomaksi.
Ruukinmatruuna ei vihaa eikä vastusta peruskoulua insituutiona. Se tuottaa ihan OK tuloksia ja suomalaisten oppimistulokset ovat maailman huippua PISA-tutkimusten mukaan. Mutta käytäntö ei aina ole sama asia kuin teoria, ja robottitehtaat tuottavat robotteja. Ja yksikin lapsen itsemurha kouluterrorin takia on liikaa. Japanin tielle meillä ei ole varaa lähteä.
Asiassa on myös toinen puoli. Kun julkiselle instituutiolle sallitaan yksityinen kilpailu, tällöin julkisen laatu pysyy korkeana ja yksityisen hinnat matalina. Tämän tajusi jo Cyril Northcote Parkinson aikoinaan, ja siksi Suomessa YLE on tänä päivänä jotain muuta kuin Reporadion aikaan eivätkä paikallisradiot syydä eetteriin pelkkiä Veikon Koneen mainoksia. Sama pätee myös kouluun: kun peruskoulun rinnalle sallitaan kotikoulu ilmoitusluontoisena asiana, näiden kahden välillä on kilpailu joka pitää toisen laadun korkeana ja toisen kustannukset alhaalla.
Ettei tulisi lisää Enkeli-Elisoja.
http://takkirauta.blogspot.com/
Mielenkiintoinen juttu kotiopetuksesta Financial Timesin viikkoliitteessä (21.-22.6.): sen mukaan yhä useampi brittivanhempi haluaa opettaa lapsiaan itse. Vaikka viranomaisilla ei ole tilastoa kotiopetuksessa olevien lasten määrästä, arviot liikkuvat 50 tuhannessa ja määrä kasvaa nopeasti.
Kotiopetus on huomattavan yleistä Yhdysvalloissa, jonka julkinen koulutusjärjestelmä ei ole kovin hyvässä kuosissa. Yksityiskoulujen tarjoama opetus käy kalliiksi, minkä lisäksi maassa on paljon perheitä, jotka valitsevat kotiopetuksen uskonnollisista syistä. Myös Briteissä ratkaisun taustalta löytyy toisinaan tarve uskonnolliseen koulutukseen ja yksityiskoulujen lukukausimaksujen tuplaantuminen viimeisen 10 vuoden aikana. Selvästi yleisin peruste on kuitenkin kiusaaminen.
Iso-Britanniassa laki määrittelee oppivelvollisuuden niin väljästi, että se jättää kotiopetukseen huomattavan vapauden. Jotkut noudattavat kotonakin virallisia opetusohjelmia ja hyödyntävät internetin nopeasti laajentuneita opiskeluympäristöjä, mutta toiset näkevät kotiopetuksen vahvuudeksi nimenomaan mahdollisuuden noudattaa omalle lapselle sopivaa rytmiä ja yksilöllisiä opetusmenetelmiä.
Vaikka kotiopetus ei koskaan ole Briteissä ollut laitonta (”koulupakko” on tietääkseni Euroopassa vain Saksassa) nykymuodossaan se on uusi ilmiö. 1970-luvulla lapsiaan opettivat sellaiset radikaalit vanhemmat, jotka suhtautuivat kriittisesti yhteiskuntaan ja massakoulutukseen sen uusintajana. Vielä tuolloin kotiopetus riitti huostaanottoperusteeksi, joten nämä vanhemmat ottivat ison riskin. Sittemmin kotiopetuksesta on tullut enemmän valtavirtaa. Silti se on edelleen voimakas kannanotto jo siksi, että useimmiten se merkitsee perheen tulotason laskua vanhemman jäädessä kotiin. Vaikka ilmiötä pidetään keskiluokkaisena, lähes puolet kotona lapsia opettavista perheistä ansaitsee alle kansallisen keskiarvon, 17 % alle 13 000 euroa vuodessa.
Vasemmistolle yleinen ja yhtäläinen peruskoulujärjestelmä on pyhä, sillä se saavutettiin kovalla työllä ja onkin ilmeisesti kokeilluista parhaiten toimiva systeemi silloin, kun tavoitteena on koulutuksellinen tasa-arvo. Peruskoulun alkuaikoina kotiopetusta tietenkin oli paljon, mutta vain eliitin lapsille – vastaavan tarjoaminen koko väestölle ei olisi ollut mahdollista. Ihmisten materiaalisten perustarpeiden tyydyttäminen vaatii koko ajan vähemmän työtunteja ja toisaalta peruskoulut tuntuvat vastaamaan toisten lasten tarpeisiin paljon toisia paremmin (esimerkkinä ”erityistä huolenpitoa vaativien lasten” lasten huima lisääntyminen ja sukupuolten väliset menestyserot). Siten kysymys kotiopetuksesta asettuu uudella tavalla kiinnostavaksi.
Kotiopetuksesta löytyy argumentteja sekä puolesta että vastaan. Usein epäillään, että koulua käymättömien lasten sosiaaliset taidot eivät kehity riittävästi, mutta toisaalta brittiartikkelin mukaan lapsia nimenomaan suojellaan kotiopetuksella sellaiselta sosiaaliselta ympäristöltä, joka osoittautuu hallitsemattoman vihamieliseksi. Jotkut huolehtivat siitä, miten jatkuvasti vanhempiensa valvonnassa olevat lapset kykenevät lainkaan itsenäistymään – uhka on varmasti todellinen, mutta jos on sattunut saamaan riittävän viisaat vanhemmat, kotiopetus mahdollistaa koulua suuremman itseohjautuvuuden. On myös väitetty, että yleistyessään kotiopetuksella voi olla ikäviä seurauksia laajemmalle yhteiskunnalliselle tasa-arvolle, kun yhteiskuntaryhmät eivät sosiaalistu toisiinsa yhteisen koulutusjärjestelmän kautta ja toisaalta rikkailla ei ole motiivia huolehtia julkisen koulutuksen laadusta, josta heidän omat lapsensa eivät hyödy. Kuitenkin ainakin Briteissä kotiopetuksesta on pikemminkin tullut ”köyhän miehen yksityiskoulu”, siihen turvautuvat vanhemmat, jotka panostavat lastensa koulutukseen mutta eivät ole riittävän varakkaita koulumaksuihin.
Kotiopetuksen suurin lupaus on, että se mahdollistaa oppimisen sellaisilla menetelmillä, jotka vaativat huomattavan paljon ohjausta. (Esimerkiksi antiikin Kreikan filosofiset saavutukset perustuivat pieniin opetusryhmiin ja pitkiin keskusteluihin.) Toisaalta voidaan kysyä, kuinka monella vanhemmalla todella on tällaiseen tarvittavat kyvyt, resurssi ja motiivit. Parhaimmillaan kotikoulu voi edistää kriittistä ajattelua, mutta selloinkin se johtaa helposti marginalisoitumiseen.
http://annakontula.blogspot.com/2008/07/kotiopetus.html
Tämä uutispropaganda selventää niitä syitä, miksi kotiopetus, tarkemmin ottaen vanhempien kotiopetus halutaan kieltää. Kieltohan ei tietenkään koske lastensuojelulaitosten harjoittelijoiden ja opiskelijoiden antamaa mukautettua opetusta , joka tuottaa surkeita tuloksia ja syrjäytymistä. Puuttumista ei myöskään haluta ulottaa näihin laitoksiin ja vaikka sadat lapset kertovat toistuvasti samoista väärinkäytöksistä, byrokraatit eivät halua valvoa laitoksia eivätkä puuttua niiden toimintaan mitenkään. Kyse siis ei ole opetuksesta, opetuksen laadusta eikä lasten ongelmiin puuttumisesta vaan nimenomaan vanhempien valvonnan tehostamisesta.
"Jos lapset eivät käy koulua esimerkiksi eristäytyneen yhteisön ulkopuolella, heidän ongelmansa eivät tule esiin edes koulun kautta.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä lastenpsykiatrian ylilääkärinä työskentelevä Repokari pohtiikin, onko mahdollisuus kotikouluun ylipäätään tarpeen Suomessa.
- Kouluhan on lapselle tavattoman tärkeä oppimisen lisäksi myös kasvattajana. Siellä opitaan sosiaalista kanssakäymistä. Opettajat tuovat erilaisia näkökulmia kuin omat vanhemmat. Niissäkin tilanteissa, joissa omat vanhemmat ovat keinottomia, opettaja voi näyttää mallia.
Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Laki antaa siis mahdollisuuden suorittaa oppivelvollisuuden kotona, eikä siihen tarvita lupaa viranomaisilta.
Asiasta päättää huoltaja, joka myös huolehtii opintojen järjestämisestä. Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa, hänet voidaan tuomita sakkoon. Kotikoululaisella ei ole oikeutta kouluterveydenhuoltoon, maksuttomiin oppikirjoihin ja kouluaterioihin."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011042613607361_uu.shtml
Kotikoulujen oppimistulokset ovat yllättävän hyviä. Kotikoulujen oppilaista yli puolet saavuttaa parempia tuloksia kuin 75% normaalikoulujen oppilaista, ja myös rotujenväliset erot häviävät - afroamerikkalaiset, jotka alisuoriutuvat surkeasti julkisissa kouluissa, saavuttavat kotikouluissa samanlaisia tuloksia kuin kotikouluissa opiskelevat europidit. Syyksi esitetään se, että afroamerikkalaisnuorten kulttuuri on hyvin destruktiivista, ja kun lapset ja nuoret pidetään tästä tuhoisasta kulttuurista erossa, he kykenevät keskittämään energiansa oppimiseen. Myös tähän tuhoisaan kulttuuriin kuuluva kiero toverikuri ja rankaisu acting whiteystä jää pois kotikoulussa. Koska kotikouluissa harvemmin on myöskään kurinpito- ja järjestysongelmia, opettaja (lue: äiti) kykenee opettamaan aivan eri efortilla kuin peruskoulunopettaja. Tulokset kuitenkin vaihtelevat rajusti sen mukaan, mikä on äidin oma koulutustaso ja lahjakkuus opettajana.
Kotioppijoiden ja -opettajien oppimis- ja opetustyylit vaihtelevat laajasti tarkasti ennalta suunnitellusta ja valmistellusta koulumaisesta opetuksesta ja oppimisesta lapsijohtoiseen ja itseohjautuvaan tyyliin, jonka tällaista opetusta lapsilleen antavat vanhemmat katsovat sopivan yhteen kasvatustieteen piirissä nykyisin tunnettujen tutkivan oppimisen ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen kanssa. Vapaus.net on listannut ohjeita kotioppijoille. Tyypillisesti lukukauden jälkeen oppimäärät käydään tenttimässä jossakin "virallisessa" oppilaitoksessa tai suoritetaan muulla tavoin.
Kotikoulusta on koko ajan tulossa enemmässä ja enemmässä määrin vaihtoehto julkisille kouluille - arvattavista syistä; toinen syy on yhtenäiskulttuurin murtuminen eli vanhemmat haluavat antaa lapsilleen omannäköisensä kasvatuksen ja toinen on alati kiristyvä kilpailu eli vanhemmat haluavat varustaa lapsensa mahdollisimman hyvillä eväillä koko ajan armottomammaksi ja kovemmaksi käyvään kilpailuun opiskelu- ja työpaikoista.
Mitä ruukinmatruunan pitäisi asiasta ajatella? Kotikoulu on hyväksi yksilölle mutta pahaksi yhteisölle. Kotikoulu on selkeä epäluottamuksen ilmaus yhteisöä kohtaan - se on epäluottamus kuntaa, poliitikkoja ja valtiota kohtaan. Se on epäluottamuksen ilmaus siihen, että yhteiskunta on kykenemätön pitämään kaikkein heikoimpien jäsentensä, lasten, puolta - ja toisaalta epäluottamus itse opetusohjelmaa kohtaan. Asiassa on vielä yksi puoli.
Luterilaisen yhtenäiskulttuurin hajotessa tilalle syntyvät uskonnolliset ryhmittymät ovat paljon tiukkapipoisempia, kovaluontoisempia ja ahdasmielisempiä kuin luterilainen kirkko - ja ne suhtautuvat sekä peruskouluun että yhteiskuntaan yleensäkin paljon luterilaista kirkkoa vihamielisemmin. Heille kotikoulu on luonnollinen valinta. Koko ajan antikristillisemmäksi muuttuvan yhteiskunnan - ja siinä sivussa peruskoulun - sijaan nämä ryhmittymät haluavat eristää lapsensa yhteiskunnasta, jonka he kokevat tuhoisaksi, ja antaa lapsilleen omannäköisensä kasvatuksen. Kotikoulu toimii siis paradoksaalisesti uskonnollisuutta voimistavana tekijänä. Se synnyttää lujia sisäpiirejä koko ajan rapautuvan heikon yhtenäiskulttuurin sisään - yhtenäiskulttuuri siis hajoaa sisäänpäinlämpiäviin, keskenään epäluuloisiin tai vihamielisiin, kuppikuntiin. Mitä useampi äiti ja isä tiedostavat tämän ja ottavat lapsensa pois julkisista peruskouluista, sitä nopeammin tämä prosessi etenee.
http://takkirauta.blogspot.com/2010/06/kotikoulu.html
Suomalainen peruskoulu on melkoinen keskitysleiri monille lapsille.Ei missään nimessä saa kieltää kotiopetusta Suomessa.Pikemminkin koulut kiinni.
Hyvä olisi muistaa muutamia asioita.
Suomalainen peruskoulu on saavuttanut hyviä tuloksia kansainvälisissä vertailuissa.
Lainattu Saloviita todellakin oli mukana ihastelemassa uutta toimintatapaa integroida kaikenlaiset oppilaat lähikouluihin tunnetusti ILMAN LISÄRESURSSEJA. Uudistushan oli täysin susi, minkä jokainen opettaja tiesi jo etukäteen.
Suomi on TÄYSIN eri asia kuin USA, jossa kotikoulu toden totta on monien ratkaisu - monista syistä. USA:ssa julkisten koulujen taso on todella vaihteleva ja kotikouluille on erilaisia syitä, mm. uskonnollisia.
Suomessa kotikoulu on harvinainen. Jotkut ihmiset valitsevat sen lapsilleen - AIKUISETHAN sen ratkaisun tekevät lastensa puolesta - uskonnollisista syistä. Lapset halutaan eristää "haitallisista" ajatuksista. Hmm... Toisinaan taas syynä on esim. lapsen sairaus tai ajoittain kiusaaminen.
Kotikoulua ei Suomessa ole valtavasti tutkittu. Ymmärtääkseni tulokset ovat vaihtelevat. Ajoittaisia ongelmia on ilmeisesti tullut siinä vaihessa, kun nuori on siirtynyt pois kotikoulusta. Jossakin vaiheessahan se tapahtunma kuitenkin realisoituu.
Nimimerkki "hyviä tuloksia" lainasi blogia ERITTÄIN valikoidusti. Esim. tämä "unohtui" lainata:
"Ruukinmatruuna siis näkee kotikoulussa sekä mahdollisuuksia että uhkia. Mahdollisuuksia yksilöille ja uhkia yhteisöllisyydelle. Mutta meillä kuitenkin on oppivelvollisuus muttei koulupakkoa, ja on todennäköistä, että kotikoulu tulee yleistymään tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa jo liki 5% lapsista käy koulua kotonaan, ja luku tulee tulevaisuudessa kasvamaan.
Entä Suomessa - mikä on meidän tulevaisuutemme? Entä lastemme?
Ruukinmatruunan johtopäätökset toki ovat vain hänen omiaan ja mielipiteitä, eivät tutkittua faktaa. Mielipiteitä blogistilla näyttää olevan lähes joka asiasta.
Jos suomalainen koulujärjestelmä rapautetaan niin pahasti, että suurella osalla vanhemmista on syytä ottaa lapsensa kotikouluun, asiat ovat huonosti. Epäilen kuitenkin, että niin ei tule helposti tapahtumaan.
Suomessa ensinkään ei ole USA:lle tyypillistä kotirouvakulttuuria, jossa perheessä olisi kotona joku jo valmiiksi. Todella suuren osan talous ei kestä kotiin jäämistä. Rohkenen myös epäillä sitä, että enin osa maamme koulutetuista vanhemmista ei valitse ensi hädässä kotikoulua. Heidän lapsillaan menee koulussa pääsääntöisesti hyvin. Erot lasten taustan suhteen ovat kasvamassa ja SE on huono asia.
Sen perusteella, mitä koulumaailmassa näkee, monista heikommin koulutetuista vanhemmista ei ole lapsiaan kotona kouluttamaan. Jo se, että oppimisongelmista kärsiviä alakouluikäisiä lapsia autettaisiin läksyissä, näyttää olevan monille mahdotonta.
Suomessa on oppivelvollisuus,mutta ei koulupakkoa.
Suomen Unichefin tutkimuksen mukaan Suomen peruskoululaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään
MTV3 uutiset 19.11.2012.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/11/1659343/tutkimus-eriarvoisuus-lisaa-pahoinvointia-peruskoulussa
----------
Suomessa, supi-suomalainenkin joutuu jo kamppailemaan, että ylipäätään saa käydä peruskoulun, kaikkensa yrittämälläkään se ei tahdo onnistua koulusyrjinnän ja väkivallan vuoksi.