Kelmi, kelmimpi, kelmein

Kiellä sinä mitä pihtailet

siaan nimeltä mainiten? Sitä siis ihailet? Täällä on kaksi, jotka ovat kertoneet muuten nikillään kirjottavansa, mutta vain suuttuessaa ja halutesaan ampuvat puskista.
Miksi pitää ampua?
Minä en ammu, kirjoittelen vain ilman nikkiä.

sairas, sairaampi kuollut. Näin kulkee eräs määritelmä.

Henkinen köyhyys se on kaikkein pahimpia! Kaiken muun kanssa vielä pärjääkin.

Hyvä, hyvempi, hyväkäs!

Muualla poistetaan automaattisesti ketjut, joissa mainitaan kirjoittaja nimimerkillään.

Konnat - puhtaimmat ja viattomimmat heistä rupikonnat. Heitin sellaisen kaa helttaa jokunen vuosi sitten aikanaan ojitetulla suolla.
Lakkoja, hilloja menin sinne etsimään kuumana heinäkuun päivänä. Näin liettyneessä suo-ojassa kyhmyisen oikean rupikonnan.
Ne tuskin, mikään niistä ei poistu omalta lutuiselta universumiltaan. Mikä rupikonna, kysäisen?
- Mitä suollamme tarpoja, se sanoi, onko sinulla tuliaisia. - Toin sinulle rasiassa espanjan tappajaetanoita muutaman.
Sammakka R hotkaisi etanat liiveihinsä. Koska sinulla on vielä kunnioitusta oikeita ihmisiä kohtaan, saat kertoa, mitä sinä oikein tiedät, se uteli.
- Olen nähnyt meren, jonka vesi on suolaista, niin ison, ettei toista reunaa näy, kehuin sille.
Sammakka R pärähti nauramaan...tiesin, että aurinko on porottanut pääsi pehmeäksi, lähdehän lampsimaan omaan koloosi, ei sellaista olekaan.

kelmeä - kelmein

Mukavaa on täälläkin, kun ainakin joukossa on sanan taitajia, joilla on tarunomaista taitoa eikä vain lauseen verran ivaa ja pilkkaa.
On kovin ikävää, että toisten pitää koko ajan vain kiusalla sotkea hyvääkin keskustelua.
Monen mielestä kirjoittelu on hauskaa ja mieltäkin piristävää.
Pakkohan ei ole lukea eikä kirjoitellakaan.
Sanotaanhan, että yksi tykkää tyttärestä toinen äidistä, siis yksi tykkää historiaa kirjoitella, toinen runoja ja elämän menoa, joku päivän tapahtumista ym. ja näinhän sen pitää ollakin.