Kuinka pitkän ajan jälkeen te olette saaneet kaipaamanne?
Ensirakkauttani kaipasin pitkään, lopetin kaipaamisen ja sitten hänet näin 6 vuoden jälkeen. Ehkä olisin hänet saanutkin mutta ... ... ... ... ...
Toista rakkauttani kaipasin ehkä vuoden, kaksi ja senkin jälkeen hän oli silloin tällöin ajatuksissani. Sitten 7 vuoden jälkeen tapasin hänet uudelleen. Perustimme perheen.
Nyt olen kaipaillut viikkoja viimeisintä rakkauttani ja olen pohtinut, kaipaisiko toinenkin mua. Aikaisempien perusteella vois arvata, että hän ainakin muistaa minut, en kai ole unohdettavaa lajia.
Mutta nyt olemme kaikki vanhempia, niin vanhoja, että ehkä kuolemakin on lähempänä kuin rakkaus.
Kannattaako siis kaipailla vai mennä täysillä eteenpäin?
Ensirakkauttani kaipasin pitkään, lopetin kaipaamisen ja sitten hänet näin 6 vuoden jälkeen. Ehkä olisin hänet saanutkin mutta ... ... ... ... ...
Toista rakkauttani kaipasin ehkä vuoden, kaksi ja senkin jälkeen hän oli silloin tällöin ajatuksissani. Sitten 7 vuoden jälkeen tapasin hänet uudelleen. Perustimme perheen.
Nyt olen kaipaillut viikkoja viimeisintä rakkauttani ja olen pohtinut, kaipaisiko toinenkin mua. Aikaisempien perusteella vois arvata, että hän ainakin muistaa minut, en kai ole unohdettavaa lajia.
Mutta nyt olemme kaikki vanhempia, niin vanhoja, että ehkä kuolemakin on lähempänä kuin rakkaus.
Kannattaako siis kaipailla vai mennä täysillä eteenpäin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ootko sä noin avuton, ettet pysty omaa elämääsi hoitamaan, ellet kysy sitä muilta, ja voi juma, että täältä luulet vastauksen saavasi. Uusavuton dille!
Taijat olla lukutaijoton tai muute katkera. Vai onko sulla ikävä jotakuta???
Kuinka moni on täällä sellainen että ei osaisi omaa elämää hoitaa, kun säkin siihen pystyt. Mitäs muuta sä täällä palstalla teet kuin hoidat elämääsi?
omassa sydämessäsi tiedät vastauksen siihen, kannattaako kaipailla vai mennä jo eteenpäin.
Itse ihastuin joskus nuorempana poikaan, joka sitten kuitenkin alkoi seurustelemaan toisen tytön kanssa. Sydän särkyi, mutta toivoin, että jos he joskus kuitenkin eroaisivat, tuo poika tajuaisi minunkin olemassaoloni.
Viisi vuotta kului ennen kuin he erosivat. Mutta kävi kuten olin haaveillutkin. Kaiken lisäksi se oli tuo poika, joka aloitteen teki.
Joskus unelmat toteutuvat, joskus eivät. Silti kannattaa unelmoida, jos kokee unelman olevan edes joten kuten realistinen ja saavutettavissa, vaikkakin vaikeasti, sillä koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
voi olla pelkkää kaipailua... itse olen vähän niillä linjoilla, että jos kaipaamani saan, niin loppuu kaipailut koko loppuelämäksi. Aion mennä naimisiin ja elää kaipaamani miehen kanssa onnellisina elämämme loppuun asti. Ehkä jos kuolema hänet korjaa minua ennen, saatan jäädä kaipaamaan...