onko oikeesti miten paljon väliä sillä onko koira seka- vai käyttälinjaa jos ekaa harrastuskoiraa hakee?
esim. 75% käyttölinjaa ja sit loput jotain vanhoja näyttiksiä (mutz v p.... mikä lie, se joka ei enää muodissa, täällä joku joskus kirjotti siitä aika hyvin), suomalaisia koiria (karhukorven, marjaniemen) ja sitten näitä canto-quando-koiria.
että näkyykö se jotenkin koirassa ettei täys käyttis?
esim. 75% käyttölinjaa ja sit loput jotain vanhoja näyttiksiä (mutz v p.... mikä lie, se joka ei enää muodissa, täällä joku joskus kirjotti siitä aika hyvin), suomalaisia koiria (karhukorven, marjaniemen) ja sitten näitä canto-quando-koiria.
että näkyykö se jotenkin koirassa ettei täys käyttis?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lyhyesti,on se väli että käyttiksessä on luonteessa lähtökohtaisesti melkein kaikkea enemmän kun näyttelylinjaisessa.Eli kovuutta,toimintakykyä,terävyyttä,vilkkautta,saalisviettiä, puolustusviettiä. Lienee selkeää että mitä puhtaammpi käyttis sitä enemmän on ominaisuuksia luonteessa.
Kun ranteellisesti käyttikset on vähemmän kulmautuneita, pienempiä ja kevyempiä, tekee terävyys ominaisuuksien kanssa mielenkiintoisen yhdistelmän.
Jos valitset koiran jossa on 75% käyttölinjaa niin eipä tuo sekalinjaisuus juuri näy,ominaisuudet on aikatavalla käyttölinjaisen.
Kannatta muistaa että sekalinjaisissa tuskin yhdistyy linjojen hyvät puolet eikä edes lähelle keskiarvoa.
kulmautuneita, pienempiä ja kevyempiä
Miitä nuil on tekemistä luonteen kanssa?????????
Täh?
Kirjoitin
"Kun ranteellisesti käyttikset on vähemmän kulmautuneita, pienempiä ja kevyempiä, tekee terävyys ominaisuuksien kanssa mielenkiintoisen yhdistelmän."
Tämä lienee siis uusi lause,voi sen toki yhdistää tuohon luonne lauseeseenkin jos nyt jostain syystä haluaa. Yleiseti kuitenkin isoalkukirjain aloittaa uuden lauseen ja varsinkin silloin kun on vielä eri rivillä.
Toisaalta on sillä rakenteellakin vaikutusta luonteeseen ja varsinkin sen ilmentymiseen.
Kun...tekee !
Jos on 75% käyttölinjaa niin tulee yleensä jo hyviä koiria, varmistat vain että vanhemmat ja mahdollisimman moni niiden lähisuvusta ovat hyviä koiria, se on tärkeämpää kuin joku prosenttiluku. Toki luonteiltaan kaikista tasaisimmat ja parhaat pentueet tuppaavat olemaan täysin käyttölinjaa.
Vanhoista näyttelylinjoista yksinkertaistaen Mutz Pelztierfarm oli luonteeltaan hyvä, Quanto Wienerau keskinkertainen ja Canto Wienerau huono. Lierbergin veljekset (B/D/G/F-pentueet) jättivät myös hyviä koiria mutta eivät näyttelypuolella koskaan oikein muodissa olleet. Uudemmat näyttelylinjaiset suvut, jotka perustuvat lähinnä koiriin Uran Wildsteiger Land ja Quando Arminius, tuppaavat olemaan turhan usein luonteiltaan heikkoja, koska linjattu liikaa Cantoa ja Quantoa.
Ja Tötsön ensimmäinen viesti oli melkein lainaus eräältä nettisivulta, olisi ehkä ollut reilua mainita lähde.
Kiitos!!! emä on käyttis, tosi avoin ja sos., vain BH tuloksia mut tosi hyvät indeksit. isällä (50% näyttis, 50% käyttis) suomalaisia koetuloksia on ja terveys ok, isää en oo henk. kot. nähny.
Hmmm...helpompi kuvaus käyttis on suoraselkäisempi kuin käyrä näyttis,,ja pirusti itsevarmempi ja ei niin helppo kouluttaa kuin näyttis ,,ja jos en väärin muista niin molemmilla emillä pitää olla monta sukupolvea käyttötuloksia ,,,korjatkaa jos olen väärässä ,,,
Koulutettavuudesta rohkenen olla hieman eri mieltä :)
Käyttö- ja sekalinjaisilla yleisesti ottaen (huom, en väitä,että KAIKKI näyttikset olisivat vietittömiä) vietillisempiä kuin näyttelylinjaiset. Tämä taas takaa sen, että treenikentällä koiraltasi ei lopu moottori kesken, vaan se on aidosti kiinnostunut sinusta ja lelustasi/ruoasta/mikä ikinä toimiikaan koirasi motivaattorina.
"Omalla" treenikentällä olen nähnyt suurimmaksi osaksi vain käyttölinjaisia sekä muutama sekalinjainenkin on tainnut vierailla. Viime kesänä näin ensimmäisen näyttelylinjaisen koulutuskentällä ja yllätyin siitä kuinka erilaisia nämä linjat todellakin ovat. Ohjaaja joutui tekemään ihan hillittömän työn, että sai koiran tekemään hajuja täynnä olevalla kentällä edes peruskäskyjä hyvällä kontaktilla ja intensiivisyydellä. Perustan nyt tämän mielipiteeni yhteen treenikentällä nähtyyn tapaukseen ja niihin mitä olen kokeita seuratessa nähnyt. Hyvin usein parhaimmat pisteet ja intensiivisimmän työn tekee juurikin vietikkäämpi (ja ehkä arjessa hieman haastavampi) käyttölinjainen kuin vietitön (ja sitä kautta arjessa mahdollisesti helpompi) koira.
Tottakai tuo koulutettavuus ja sen helppous/vaikeus on paljon kiinni omistajasta/ohjaajasta. Ensimmäiseksi koiraksi en ehkä suosittele käyttölinjaista, varsinkaan kaksiviettistä koiraa, mutta puhtaasti tottelevaisuuden kouluttamisesta puhuttaessa mielestäni käyttölinjaiset (ja sekalinjaiset) ovat huomattavasti helpompia kouluttaa juurikin sen motivoinnin ja mielenkiinnon ylläpidon helppouden vuoksi.
ap kysyi käyttisten ja sekalinjaisten eroa, ei käyttisten ja näyttisten...
Vastasin vain tuohon ylläolevaan viestiin :) siinä kun puhuttiin näyttisten ja käyttisten eroista ja koulutettavuudesta. Pahoitteluni kun en tajunnut satunnaisena käyttäjänä painaa oikeasta kohdasta "vastaa" namikkaa :)
noo saat anteeksi! :)
Viime kesänä näin ensimmäisen näyttelylinjaisen koulutuskentällä ja yllätyin siitä kuinka erilaisia nämä linjat todellakin ovat. Ohjaaja joutui tekemään ihan hillittömän työn, että sai koiran tekemään hajuja täynnä olevalla kentällä edes peruskäskyjä hyvällä kontaktilla ja intensiivisyydellä."
Huono, kokematon, taitamaton ohjaaja.
Mun näyttiksen kanssa asiat täysin päinvastoin.
"Perustan nyt tämän mielipiteeni yhteen treenikentällä nähtyyn tapaukseen ja niihin mitä olen kokeita seuratessa nähnyt."
Eli typerää yleistystä yleisellä keskustelufoorumilla.
"puhtaasti tottelevaisuuden kouluttamisesta puhuttaessa mielestäni käyttölinjaiset (ja sekalinjaiset) ovat huomattavasti helpompia kouluttaa juurikin sen motivoinnin ja mielenkiinnon ylläpidon helppouden vuoksi."
Tuo on vain sinun mielipiteesi, jota omakohtaisen kokemukseni perusteella en voi allekirjoittaa.
Kirjoittajahan mainitsee heti alussa, ettei väitä että kaikki näyttikset olisivat samanlaisia ja myöntää avoimesti mistä oma mielipide koostuu. Ihmisten mielipiteet koostuvat juuri siitä, mitä he ovat itse nähneet/kokeneet. Minun mielestäni tuo oli sinällään osuva kuvaus, vaikka tosi rankasti yleistetäänkin. Mllä muulla selität, että huomattavan suuri osa SPL:n kokeissa pärjänneistä ovat käyttö/sekalinjaisia, kuin selkeällä viettikäyttäytymisen erolla? Ymmärtääkseni kirjoittaja pyrki tuomaan, hieman ontuvasti, esille sen, että käyttikset ovat helpompia motivoida, koska viettiä on lähtökohtaisesti yleensä enemmän. Poikkeuksia tietenkin löytyy molemmista.
Tekstinsä lopussa hän sanoo kuitenkin vielä siitäkin että on paljon kiinni ohjaajasta, millainen koira on helppo kouluttaa. Sehän voi olla, että näyttis on sinun luonteeseesi paremmin sopiva ja aiemmalle kirjoittajalle taas käyttis. Lopuksi minua vielä kiinnostaa, kuinka monta käyttölinjaista koiraa olet itse nähnyt treenikentällä/kokeissa, ja missä kokeissa? :)
Mielipiteitähän täällä on tarkoitus jakaakin, eikä kaikkea ei tarvitse allekirjoittaa, kunhan pystyy perustelemaan oman mielipiteensä. Ei ole oikeaa tai väärää näissä asioissa ;)
"kuinka monta käyttölinjaista koiraa olet itse nähnyt treenikentällä/kokeissa, ja missä kokeissa?"
Olen aikoinaan kouluttanut käyttölinjaiseni sekä nykyisen näyttikseni itse, kumpaakaan ei ole ollut vaikea motivoida koulutustilanteissa. Mielestäni pitkälti on ohjaajasta sekä koulutettavana olevan koiraan persoonallisuusrakenteesta kiinni, millä metodeilla sen saa parhaiten motivoitua, olipa kyseessä laji mikä tahansa.
Itselläni on tällä hetkellä näyttelylinjaisia kaksi, nuorimmainen on seitsemäs sakuni. Minulla on ollut käyttölinjaisia, näyttelylinjaisia ja sekalinjaisia. Olen harrastanut myös suojelua useamman vuoden (sekä agilitya, tokoa, metsäjälkeä, hakua jne). Valitettavasti huomasin suojelua harrastaessani (näyttelylinjaisen ja käyttölinjaisen kanssa), että Suomessa käyttölinjaisten taso on todella surkea ja kaikki parhaat koirat tulivat suoraan saksasta. Näiden nykyisten koirieni kanssa reenataan tokoa, peltojälkeä (metsäjälkeä), kenties hakua ja nuorimmaisen kanssa suojelua. Sekä luonnollisesti käymme näyttelyissä, koska koirieni kasvattajan tavoitteena ovat terveet, mahdollisimman pitkälle rotumääritelmän mukaiset käyttöomianaisuudet sekä ulkonäkö. Haluamme kunniottaa hienoa rotua eikä se tarkoita sitä, että mahdollisimman ruma saku on aina käyttölinjainen ja aina parempi...Vielä sen verran, että oleellista on myös koiran käytös ihan arkielämässä, ei pelkästään reenikentällä :)
Hohhoijaa...ehkä joskus aikoinaan käyttölinjaisten taso oli Suomessa surkea mutta eipä ole enää. Nykyinen käyttölinjaisten kasvatus Suomessa kestää kansainvälisen vertailun, osoituksena vaikkapa WUSV-menestys.
Jos jossain Suomessa on oikeasti surkea taso, niin kyllä se on näyttelylinjassa. Käyttöominaisuuksista ei tietoakaan (päänäyttelyn rohkeuskokeet sen osoittaa) ja joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta siellä näyttelykehissäkään ei pärjätä muun maalaisille koirille. Suomessa tosissaan näyttelylinjaisia kasvattavat kennelit voidaan laskea yhden käden sormilla, muut voidaan laskea luokkaan määrän lisääjät.