Tunnetteko olevanne toimivassa liitossa? Miten vuodet on sitä muuttaneet ja onko moni harkinnut eroa?
Vieläkö riittää yhteisiä (henkeviä) puheenaiheita, vai onko ne vaan jotakin peri-arkipäiväistä "missä lehti", "kävitkö kaupassa", "miten työssä meni" - tasoa?
Vieläkö riittää yhteisiä (henkeviä) puheenaiheita, vai onko ne vaan jotakin peri-arkipäiväistä "missä lehti", "kävitkö kaupassa", "miten työssä meni" - tasoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunnen olevani toimivassa liitossa. Ja monet kerrat olen silti ajatellut avioeroa, tosin vuosia sitten kun avioliitossa oli kaikenlaista ja itsekin vielä jotenkin etsimässä omaa persoonaa ja tahtoa. Onneksi ei erottu.
Yhteistä tekemistä meillä on muttemme erikoisemmin keskustele henkeviä, emme ole koskaan olleet sellaisia. Minä keskustelen ja analysoin asioita hyvien ystävieni kanssa ja mieheni puntaroi ja purkaa asioitaan toiminnan kautta. TOki isoista asioista ja päätöksistä on puhuttava mutten niitä varsinaisiksi keskusteluiksi sanoisi.
Peri-arkipäiväset keskustelut ovat tärkeitä, enkä väheksy niitä lainkaan. Siinä säilyy puheyhteys ja muutoinkin arki sujuu kun siitä puhutaan ja yhdessä sitä suunnitellaan.
Meillä on omannäköinen liitto, jossa omanlaisensa toiminnot, jotka eivät varmasti tyydyttäisi nykymaailman vaatimuksia puolisoilta. Ehkä olemme yhdessä viisastuneet ja osaamme asennoitua ja katsella toisiamme vahvuuksien kautta - arvostus on vain lisääntynyt iän myötä.
Jos monipuolisesti rönsyilevällä, vilkkaalla keskustelulla mitataan parisuhteen hyvyyttä niin me olemme eläneet ja elämme edelleen erittäin onnellista aikaa.
Aiheet kattavat elämän koko kirjon.
Edes 3kk:n kahden vieraassa kieliympärisytössä elettyt jaksot eivät aiheuttaneet ikävystymistä.
Emme ole harkinneet eroa. Uskallan puhua molempien puolesta.
Viimesen lapsemme pois lähdön jälkeen vaimo oli pari kuukautta jotenkin poissaoleva mutta toipui siitä täysin ennalleen.
Olematon mielikuvitukseni ei riitä hahmottamaan nykyistä parempaa parisuhdetta.
Arvailen.
Omasta mielestään hyvässä liitossa elävät eivät, kansanluonteemme mukaisesti, ilkeä kehua liittoaan.
Katkeroituneet, eronneet, tai ties mitenkä monennessa liitossa elävät rouvat, haukkuvat ex-ukkonsa muissa yhteyksissä.
Avioliitossa pitää olla 80%mukavaa yhdessä oloa,loput voikin olla vähän erimielisyyksiä,sanoi joku viisaampi .
Näinhän sen kuuluukin olla.oma liittoni on ihan toimiva,mielestäni kaikista asioista pitää pystyä puhumaan puolison kanssa,myös syvällisistä ja pinnallisista.
Mistään en olisi voinut parempaa puolisoa itselleni löytää, kuin hän on.
Älymme ja huumorimme lyövät kättä.
Aina on ollut puhuttavaa.
Suustani olen joskus ilkeyksissäni ero-sanan päästänyt, sisimmässäni ei eron ajatus ole koskaan tullut mieleen.