mitä mieltä jätkät olette hiljasemmista tytöistä? Pitääkö olla hiljainen vai puhelias...? Ite oon tosi hiljanen mun kavereihin verrattuna, ne menee juttelemaan ihmisille ja mä seison hiljaa vieressä..ennen olin tosi puhelias ja rohkee, mut jotenki musta on nyt tullu ujompi hiljasempi ja oon alkanu ajattelemaan negatiivisesti ihmisistä, että ne kaikki on ilkeitä. siksi syy etten puhu heille..Mut pitäiskö teiän jätkien mielestä olla rohkee ja puhuu vai tykkäättekö hiljasemmista? Jokainen on kuitenkin erilainen.. :)) Itelläni ei oo koskaan ollu poikaystävää ja kavereilla riittäis vientiä,ja jätkät ei kauheesti mun ympärillä pyöri...en sitten tiiä minkä takia, ehkä tämän, musta on tullu hiljainen ja negatiivinen ihminen...mistä en ite pidä mut en osaa enää muuttua..
elämä tuntuu turhalta.
joutsen
6521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän sellasta tuppisuuta on vaikeampi lähestyä kuin sanavalmista, avointa ihmistä. Harva jaksaa nähdä niin paljon vaivaa että alkaisi "lypsämään" toisesta puhetta.
no en kuitenkaa ihan tuppisuu ole. Mutta vaikka yrittäisinkin sanoa jotain niin he mielummin keskittyvät kavereihini. Varmaan ovat sitten vain paljon kiinnostavampia..pitäis varmaan oppii taas pitämään ihmisistä..
minä oon ollu tuppisuu koko ikäni ja mulla ei oo liikaa kavereita, ei oo koskaan ollu tyttöäkään , mutta tykkään ite enemmän hiljaisemmista tytöistä kuin pälisijöistä
hiljaset on yleinsä mukavempii...
Mulla on oikeestaan aika samanlainen tilanne kun sulla. Tai oikeestaan siis oli.
Mä joudun harrastukseni parissa olemaan tosi paljon poikien kaa, mutta oon huomannu, että mä en oikein oo uskaltanu jutella niille. Aina, kun ollaan jossain isommassa porukassa, niin muut vaan juttelee keskenään ja mä kuuntelen hiljaa vieressä. Tai sitten jos jotain uskaltaudun sanomaan, niin mietin sitä pitkään ennen kun sanon sen. Musta vaan tuntuu et mun sanomisissa ois jotain noloo tms.
Kerran mä kuitenkin päätin, että nyt mun on pakko uskaltaa jutella niille rohkeemmin ja avoimemmin, enkä saa ujostella, ei se voi niin kauheeta olla.
Seuraavan kerran mä juttelin jo yhen jätkän kaa aika normaalisti, ja siitä se sitten lähti. Nykyään uskallan jo jutella aika avoimesti niiden kaa. Siis en mä sillon alussakaan mikään ihan tuppisuu ollu, mutta nykyään mä kuitenkin uskallan puhua paljon rohkeemmin.
Siitä lähtien mä oon myös saanu paljon enemmän seuraa. Tai siis kyllähän ne jätkät sillon alussakin aina mun luona oli ym., mutta ei ne varsinaisesti mulle puhunu yleensä. Ne vaan tuli mun luo, ettei mun tarttis olla yksin. Mutta nyt kun oon alkanu puhumaan enemmän, niin aika usein ne tulee ihan varta vasten mun luo juttelemaan mulle. Ehkä ne sai sillon aiemmin aina sellasen käsityksen, ettei mua edes kiinnosta jutella niiden kaa. Mutta nyt kun oon alkanu puhua, niin ne myös tulee juttelemaan mulle.
Joten mun mielestä sunkin kannattais vaan päättää, että alat vaan rohkeammin jutella niille! En mä sua oikein muuten osaa auttaa. Mä ite kuitenkin aloin puhumaan enemmän sen jälkeen, kun aloin ajatella, että se on noloa olla vaan hiljaa. No, eihän se hirveen noloa kyllä oo, mutta sillein mä sain itseni puhumaan.
Tsemppiä!! =)
jees, mä oonki täs muutenki päättäny yrittää olla vähä puheliaampi..mut ehkä mä silti vähän kuitenki pysyn tällasena hiljasempana tyttönä =))
en halua olla sellanen hölöttäjä jota ei saa hiljaseks. ja joo mietin ihan samalla lailla ku sä et sanon jotain noloo ja mietin tosi kauan ennenku jotain sanon. mut yritän täst päästä vähä eteenpäin ja rohkaistuu. :)