kun tapaa vuosientakaa saman ikäluokan kaverin ja vielä koulukaverin.
Ensimmäisenä kiinnittää huomiota ulkonäköön ja mielessä käy , että onpa vanhettunut, mutta sama velmu katse kuitenkin.
No, eilen tapasin koulukaverin varmaan 40v takaa ja vaihdettiin kuulumisia ja oli oikein mukava tavata.Jollain tapaa tein havainnon keskusteltaessa, että samoja asioita pohditaan ja ollaan samoilla aaltopituuksilla muutenkin.
Oletteko te muut tavannut vanhoja unohduksissa olevia koulukavereita tai muuten kadoksissa olevia ystäviä ja miltä tuntui tavata heitä?
Ensimmäisenä kiinnittää huomiota ulkonäköön ja mielessä käy , että onpa vanhettunut, mutta sama velmu katse kuitenkin.
No, eilen tapasin koulukaverin varmaan 40v takaa ja vaihdettiin kuulumisia ja oli oikein mukava tavata.Jollain tapaa tein havainnon keskusteltaessa, että samoja asioita pohditaan ja ollaan samoilla aaltopituuksilla muutenkin.
Oletteko te muut tavannut vanhoja unohduksissa olevia koulukavereita tai muuten kadoksissa olevia ystäviä ja miltä tuntui tavata heitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joops.
Ei kiinnosta tavata vanhoja tuttuja. Ei ole mitään puheenaiheita. Itellä ollut elämä sellaista, ettäå ei ne edes tajua, mistä puhun. Joopajoo. Taannoin juttelin yhden lapsuuden kaverin kanssa, pitkästä aikaa. Kerroin vaan olleeni duuissa media-alallakolmisenkymmentä vuotta. ""No nyt toi hullu kuvittelee olevansa muka joku lääkäri, sinä mikään lääkäri ole" ""No olin mä intissä lääkintäjääkäri". Se ei tiennnyt, mitä media-ala tarkoittaa. Mutta virallisesti kai minä nykyään olen täällä pöndellä sitten hullu lääkäri.
Vanhat tutut pitää ottaa vastaan uusina tuttavuuksina, ne ei tiedä sun historiasta mitään, etkä säkään niitten.
=DW=
No, varmaan ei kaikkien kanssa synkkaa, mutta tuntuisi siltä, että joitakin kavereita monikin kaipaílee.
Etpä taida olla kovinkaan koulutettu kuitenkaan, kun tuo oikeinkirjoitus tuottaa päänvaivaa :-) ! Ehkäpä oletkin sieltä "ruohonjuuritasolta" tai urasi kouluttama?
Ei sinun tarvitsekaan keskustella kenenkään sellaisen kanssa, johon et tunnu saavan mitään yhteyttä! Parhaiten keskenään tulevat toimeen samalla tavalla ajattelevat, samoista asioista kiinnostuneita olevat ihmiset.
Myös eriasteinen koulutustausta tekee uomaa ihmisten välille. Työpaikallani oli aikoinaan insinööriksi kouluttautunut juippi. Hän ei siellä ollut koulutustaan vastaavassa tehtävässä, mutta ainakin minun suhteeni muisti pitää rakoa. Tätä ei voi mitenkään yhdistää kaikkiin ihmisiin, eikä suinkaan mihinkään määrättyyn koulutukseen. Nykyisessä työpaikassani insinööritkin näyttävät olevan ihmisiä suurin osa ja jopa tervehtivät meikäläistä!
Näyttää muuten olevan niin, että mitä pienempi herra, sitä enemmän titteli paistaa naamasta! Pikkupomot tuskin päätään kääntävät, kun pääjohtaja tervehtii kaikkia! Vaikuttaahan tuohon tietysti myös ammatin vaatima sosiaalisuus ja uran varrella tavatut neuvottelukumppanit. Nuo pikkupomot eivät tapaa muita kuin omia alaisiaan, eivätkä saa minkäänlaista koulutusta ihmissuhteisiin.
Kun tapaan vanhoja koulukavereitani,
kysyn ensin, minkä merkkinen auto on?
Sitten kysyn, onko omistus asunto?
Kolmantena ehkä, onko lukenut Aku-Ankan
kuukausikirjan?
Oletko liuottanut aivosi kuten tuo sukunimensä vaihtanut narsissi??
Just eilen tapasin yhden ruokakaupassa. "Ei, mutta oletko se sinä... En meinannut ensin tuntea, kun tukkasi väri on muuttunut sitten viime näkemän... mutta tunnetko sinä minut?" Tuttuni vastasi: "Kyllä se jostain tulee, se tuttuus..." Hän vilkaisi ostoskärryäni ja sanoi: "Et taida asua yksin, kun on noin monta maitotölkkiä"
Siinähän ne tärkeimmät kuulumiset :)
Kiva tavata - jopa niitä joiden tapaamista epäilee vähemmän kivaksi. Ilahdun kenen tahansa vanhan tutun tapaamisesta vaikka teoriassa voin olla eri mieltä ... :) Aivan kuin aika väliltämme katoaisi. Sellainen tunne minulle tulee vanhoja tuttuja tavatessa.
Olen yrittänyt etsiä kahta lapsuuden ystävääni. Oltiin samalla luokalla koulussa. Heillä on sukunimi vaihtunut avioliiton myötä koska ei löydy sen aikaisella sukunimellä.
Kauppareissuilla näkee usein muutamaa koulukaveria, kyllä ajan hemmas näkyy naamassa, mutta kauniita ja huoliteltuja ihmisiä ovat vieläkin.
Soitapa Väestörekisterikeskuksen osoitetoimistoon, numero 060001000 niin saat tuttujesi osoitteet. Maksullinen numero, mutta eurolla-kahdella selviät kun et jää kauaksi lätisemään. Uudet sukunimetkin saat samoin tein kun muistat kysyä.
Jos ovat kuolleet, niin kertovat milloin ja missä.