Olin sairaalassa katsomassa viimeisiä päiviä elävää appeani. Naapurisängyssä oli myös kuolemaansa odottava mieshenkilö, joka sai vierailtaan lahjaksi ässäarvan. Kylläpä hänellä ilme kirkastui ja niin iloisen jännittyneenä hän raaputti arpansa.
Mitä mietteitä?
Mitä mietteitä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vaikka ihminen tietää kuolevansa niin se yks päivä vielä aiotaan elää.
Tietenkin voi ajatella, että sukulaiset koittaa hankkia perintöjä. Mun mielestä tuossa vaan kuitenkin kyse siitä, että tyyppi on ollut innokas pelien pelaaja ja se saa arvan raaputuksesta mielihyvää. Mitä sitä kuolevalta ihmiseltä pientä iloa kieltämään.
=DW=
Oliko voittoarpa?
Ei ollut voittoarpa
Hyvä että löysi vielä iloa elämäänsä viimeisinä päivinään. Ja hyvä kun vieraat tajusivat että arpa tuo hyvän mielen.
Ymmärrän täysin, potilas on iänkaiken harrastanut pelejä ...maksullisia tai muuten.
Arvan antajat tiesivät tämän, hetkeksi saivat hänen ajatusmaailmaansa muutakin kuin lähestyvän viikatemiehen.
Varmasti vieraat tiesivät, mikä oli potilaalle mieluisin tuliainen.
Ikävä sinänsä, että moni vanhus hassaa rahansa hedelmäpeleihin ja arpoihin, eikä osta itselleen vaikkapa vaatteita tai muuta tarpeellista.
Mutta kunkin asia, mitä rahoillaan tekee.
Eikäpä eläkkeestä jää omaan käyttöön montakaan euroa, sitten jos ja kun joutuu kroonikoksi sairaalaan.
Kyllä varmaan tunsivat kyseisen henkilön mieltymykset. Mieleeni tuli isäinpäivä vuosien takaa, kun mieheni oli syöpäleikkauksen takia sairaalassa. Viereisessä sängyssä oli mies, jolla ei enää ollut toivoa. Perhe tuli kuohuviinin kanssa viettämään isäinpäivää. Miehenikin oli huonossa kunnossa, ei ollut varmaa selviääkö hän. Sillä kertaa oli onnea, hän sai 7 vuotta lisää elinaikaa eikä syöpä häntä nujertanut. Huonetoveri menehtyi melko pian.
Miesystäväni ei odottanut kuolemaa, vaan oli toipumassa hyvää vauhtia. Sitten aivan odottamatta jotain tapahtui. Hän sai elää hyvän elämän, kaksi viikkoa sairaalassa henkisesti pirteänä loppuun asti. Luoja oli armollinen.
Minä niin haluaisin sinulle jotain ´ihan uutta´ sanoa ...en sanoja löydä... myötäelän suruasi...se satuttaa, huomasin jo aiemmin riviesi välistä ...olen niin suruissani tapahtuneesta,,,olet todella vahva nainen, ☺ ♥
Kitos Sinulle kauniista ajatuksistasi tänä koleahkona, mutta kauniina aamuna. Mieheni kuoltua lapset sanoivat, että isi säästyi yksin jäämiseltä. Ehkä minä olin meistä kahdesta se vahvempi. Samoin miesystäväni sanoi, että vaimonsa ei ehkä henkisesti olisi kestänyt yksin jäämistä. Mutta vahva oli vaimonsakin siinä, että kieltäytyi syöpähoidoista, kun ennuste oli, ettei mikään auta. Meille kahdelle vahvalle oli yhteistä se, että elämä oli opettanut selviämään. Hän piti minusta todella hyvää huolta.
Pula-ajan eläneelle on
raha jotain taivaallista.
Se on anteeksianto!
Olisihan se kiva saada visa kortti mukaan mullan alle
Tee vaan testamentti, asia varmaan järjestyy.
Kuka tahansa meistä voi kuolla hetkellä millä tahansa, pienet asiat tuovat iloa elämään. Saati hänelle, joka todella tietää elämänsä olevan pian ohi.
Hyviä vieraita jotka tuon oivalsivat.
Ne jutut joista on nauttinut ennenkin, niistä kannattaa nauttia vielä viimeisinä päivinäänkin.
Ystäväni mietti vielä muutama päivä ennen viimeiselle sairaalareissulleen joutumista uusien vaatteiden hankkimista.
Oli laihtunut syöpäsairauden aikana hyvin paljon ja entiset vaatteet olivat käyneet liian isoiksi.
Hän eli täysillä loppuun saakka.
Ihailtava asenne elämään.
Hänen kykynsä elää täysillä tätä hetkeä, sekunnista toiseen...
Kyllä ihminen on naurettava otus.
Peiliin katsoessa voi naurattaa, mutta maailman on täynnä erilaisia ihmisiä.
Ehkä hän kuitenkin itse uskoi elämän jatkuvan. Jos sinun mielestäsi kohta kuoleva ilahtuu voitosta, niin so what?, asia ei kuulu sinulle mielestäni ollenkaan. Siinähän voivottelet. Elä itse niin, jos haluat, että elämäsi kelpaa muille - oma elämä kuitenkin paras elämä, jos sen saa elää niin kuin itse haluaa eikä muiden mielipiteiden mukaan. Jopa viime metreille saakka.
Mielestäni aloittaja ei voivotellut, kertoi tapahtuneen ja kysyi mitä mieltä olemme.