Kaikilla muilla on parisuhde/perhe

Ole iloinen että saat viettää yksin olo aikaa, itselle se on erittäin harvinaista herkkua...

Jopa mun veljellä on parisuhde. On ollut yhen naisen kaa jo 6 vuotta varmaan ja kohta ne saa lapsen. Sitä ennenkin oli n 8 vuoden suhde.
Veljeni on laiska vätys joka viettää koneen äärellä 12 tuntia päivässä ku muija käy töissä ja sit veljeni juopottelee joka viikonloppu pari päivää putkeen. Töitä ei ole tehnyt moneen vuoteen ja otti loparit joskus aikaa sitten vakipaikasta et sai juopotella enemmän. liikuntaa ei ole harrastanut 20 vuoteen joten mahakin jo niin iso et pelkään et se halkeaa. Sellasiin miehiin naiset näköjään rakastuu. Täytyy sanoa et olen kateellinen sille.

Otan osaa! Tiedän, mitä yksinäisyys on, sillä olen kärsinyt siitä itsekin. Se on pahimmillaan ihan fyysistä kipua.

Kirjoituksestasi ei käy selville, minkä ikäinen olet. Jotenkin päättelen, että olet melko nuori, joten sulla ei varmaan sinänsä ole vielä hätää. Rakkaus voi löytyä jo seuraavan nurkan takaa ja silmänräpäyksessä, täytyy vain mahdollistaa sen tulo. Toisten kadehtiminen ei auta, vaan lähinnä oma toiminta. Jos istut tietokoneella vapaa-aikasi tai makoilet sohvalla katselemassa telkkaria, tuskin potentiaalista seurustelukumppania siihen pölähtää. Täytyy mennä ihmisten pariin ja sosiaalisiin harrastuksiin mukaan.

Lainasit Juicea... voisitko ajatella, että alkaisit käydä karaokessa? Entä seurailemassa jotain pelejä, pesistä, jalkapalloa, jääkiekkoa tms tai jopa hakeutua pelaamaan itsekin. Urheiluseuroista ja katsomoista löytää helposti samanhenkistä seuraa ja tutustuukin helposti, jos on vain itse reipas ja avoin. Samoin jos minkään näköinen vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, sieltä voi löytää elinikäisiä ystäviä ja kenties oman rakkaankin. Opiskelu tuo kavereita ja aikuisenakin voi opiskella vaikka mitä, kansalaisopistojen kurssitarjontakin on mahtavan laajaa. Useimmat ihmiset ovat löytäneet kumppaninsa saman harrastuksen parista, mutta kumppania etsivälle ei yksinäisistä harrastuksista ole apua. Yksinäisellä lenkillä juostessa ei juuri seurustelemaan pääse.

Voi kuinka monta sattumaa on omallekin kohdalle käynyt, jolloin olen jättänyt tilaisuuden käyttämättä vain sen takia, että olen pitänyt rimaa liian korkealla. En ole halunnut edes tutustua kahville pyytäjään, jos ei heti ole "kolahtanut". Tätä nykyä seurustelen ihan kivan miehen kanssa, kun päätin vain lähteä katsomaan tulisiko asiasta mitään. Kiintymys kasvaa päivä päivältä kun ihmistä oppii tuntemaan.

Jos vietät kovin passiivista elämää ja tunnet itsesi masentuneeksi tai vetämättömäksi, käy juttelemassa lääkärille. Sieltäkin voi löytyä apua.

Juicen sanoitushan jatkui "tiedän mitä haluan ja tiedän, miten vähään kykenen.." Hae virtaa ja voimia ja elämäniloa mielekkäästä, palkitsevasta harrastuksesta, ole rohkea. Joku päivä sinuakin vielä onnistaa, kun vain päätät tehdä haaveistasi totta.

Oletko ajatellut etsiä itsellesi sitä kumppania?

Te kerkeätte vielä tavata jonkun...
- Terveisin äiti....
Miltähän tämä lause tuntuu mun sisarista?
Haluatko niilläkin harjoitta äitiyteen perustuvaa väkivaltaa`?

"Kukaan ei viitsinyt selittää hänelle, mikä on absurdia."
- Se on sun origotonta abstraktina ja objektina esiintymistä.
Eräälle toiselle voi sanoa, voi susta on tullut niin paljon isäsi kaltainen.
Kun sinulla ei ollut silmikkoa, laitoitko sillä tavalla, löitkö rengastuksella, kts. silmien osa, väestöntiheys, ja empatia, jota psykologit ja teologit käyttävät, että saat tavata ympäristöstäni ihmisiä, esim. perhettäni, ulkopuolista perhettä, ihan ketä tahansa ihmisä, johon saisit luoda läheisyyttä, ja katsella heistä provikka-manioiden perusteella solarista, joka kuljettaa kurkunpäästä ääntä esim. suoralta janalle. Se säätelee esim. psyykkistä väkivaltaa puheella, on laskinmerkki hekto, ja määrittelee psyykkisen väkivallan, kivun kautta, joka on abstrakti ja väärä suggestio-taso, vailla kolmiulotteisuutta, ja näin esim. hiusten väriä ja ulkonäköä.
- Ei teillä ole aikaisemminkaan ollut näihin hoitoa.

Selitän juuri kohtaa loogisuudesta, aivojen nk. vuonna nyt-tilasta, jota itse ainakin käytän hyvin loukkaavana piirteenä yhteisen näön ja yhteisen intimiteetti-hygienian järjestelemisenä aivoista.
On totta, että tuohon piirteeseen on sukupuolenmäärittelyyn psyykkisen kivun mitta, pelko.
- En osaa tätä, en ymmärtänyt tätä yksityisyydeksi. Tämän psyykkisen mitan pelon, määritelmä on läheisyys. Sitä säätelee tällä mitalla ihan ulkopuolinen testosteroni-malli, vasemman puoleisen aivolohkon ja loogisuuden takia.
' kiinnostaako joku muu?
' hänen kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä
' hävettää, hän voi haluta olla kanssakäymisessä
' valitan

Et voi arvioida näin julkisesti ihmistä.

Niin, sellainenkin voi olla paranormaali suora.
' kts. paranormaali coping-keino
'kts. suora sukupuolen määräytyminen
Pelko: Psyykkisen kivun mitta
Määritelmä: Läheisyys

Tällä ulkopuolisella testosteronimallilla hoidetaan kipua ja hänen hoidossaan ei tarvitse olla.
-Se on sun kallos...
-Mutta se on jonkun muun alapää, sukupuolen määräytyminen ja heijasteet.
Se on sellaisia asioita, joita hän ei oikein ymmärrä. (oletus)
"Sen sijaan, mutta kun se et ollut sää, se yli-ihmisen luoja, tai ylimeno-tilan tuoja, ollenkaan. " Taikurin-hattu efektiivisyys-malli sukupuolelle, ja sukupuolelta ympäristölle.
Mä olen Vesalla siis kasvattamassa mun pikkuveljeä, kun muualta ei nyt kasvupaikkaa löydy, kun hän on siihen se ammatti-ihminen, läheisyyden ja lämmön takia. Eikä ollenkaan näkymätön.
- "Se on siltä pois, joka tekee tätä sulle."
- Eli kahdentuminen.... Miksi?
Miksi olette kysyneet jatkuvasti kolmiulotteisuuden puuttuessa ympäristössä eleillä sukupuolenmääräytymistä, sen määrittelyä.
On harvinaista esiintyä haluten esim. sen määräämistä.

Seurailetko läheisiäsi, onko sinulla psykopatia?
Se määritellään innostumisena ja yli-kiihoittumisena puheestä ja nousevista äänistä, eräänlaisesta hektisyydestä, joka on kokonaan kielletty ikä, näkö, koko ja sisin-hallusinogeenin takia. Esiintyvät, nopeat ja hektiset tunteet, niitä ei saisi suullisesti korostaa. '
-Onko tällainen psykopatia kielletty?
-On tällainen heitteillejättö psykopatia on kielletty. Kysymys on vääränlaisesta ohjatusta narsismista, joka on joku lapsenkasvatus-keskus, josta meillä on vähän asiaa, koska me emme psykopaattisesti vainoa ketään täällä, esim. sosiopatiaan pyrkien.
' sosiopatia, esim. esteettisesti steriilin luominen

Mä niin tiedän, mitä koet ja käyt läpi elämässäsi. Yksinäisyyttä on vaikea kestää eikä silloin näe edes mahdollisuutta toisenlaiseen elämään. Mulla lähes kaikilla ystävillä on parisuhde ja perhe. Tunnen olevani oikea outolintu siinä kakka- ja "mitä meillä jo osataan" -keskustelujen keskellä. Mitäpä siinä osaat sanoa, aivan kuin olisi leikattu kieli jo valmiiksi poikki, ettei vain keskustelu kääntyisi sinuun.

Oman lisänsä tuo, ainakin minun kohdallani, suunnaton kateus äitiydestä ja perhe-elämästä. Kaikki aina sanoo, että nauti nyt siitä, että saat olla ihan keskenäsi eikä kukaan roiku helmoissa huutamassa. Mutta kun juuri sitä haluan, olla äiti ja vaimo jollekin.

Eikä tää minun yksinäisyyteni johdu siitä, ettenkö olisi sosiaalinen. Ehkä ennemminkin siitä, että kaupunki on hyvin pieni ja täällä on kertakaikkiaan mahdotonta tavata ketään. Tosin eihän sitä voi taata, tärppäisikö se paremmin isommassakaan kaupungissa. Tai sitten se johtuu minusta, en vain yksinkertaisesti kelpaa kellekään. Mistä näitä tietää? Yritän jaksaa uskoa, että kyllä minuakin varten on jossain se juuri oikea mies, vaikka välillä se onkin vaikeaa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, joten mistäpä sitä tietää, joa sinulla ja minullakin on vielä tulevaisuudessa perheet. :)

Itsellä on sellainen ongelma, että jätkät pitää mua vaan kaltaisenaan, kivana kaverina. Siis, oon nuori nainen. Oon yhteen hyvään miespuoliseen frendiini pitkään ollu ihastunu, mutta en uskalla kertoa tunteistani sille, kaveruuden menettämisen pelossa.

Yrittänyt etsiä kumppania, juu. Mutta eipä ole löytynyt. Melkein vuoden ollut yksin. Kavereita ja ystäviä on, mutta se ei ole sama asia. Tuntee ettei kelpaa kellekään. Miehet pitää mua vain hyvänä frendinä.

Baareista ei ainakaan kannata kumppania etsiä. Sieltä ei saa muuta kuin krapulan ja köykäsemmän lompakon. Mä en ainakaan mene tänä vuonna kertaakaan baariin.

Nuoruus meni jo ulkopuolisena, ulkopuolelta katsellen tätä maailmaa. en mä
enää jaksais niitä lapsia. Silloin nuorena joten kuten vielä luonnisti ja olis
luonnistanut varmaan pitempiä aikojakin, vaan ei enää. Elämä on muuttunut
raskaaksi velvollisuudeksi, joka pitää yrittää jollain lailla klaarata päivittäin
läpi, aika väsyneenä. Kaippa noita tuntemuksia oli joskus kauan sitten, muille
vaan alkoi tulla perhettä, elämää, ittelle vaan ei. Sen olen hyväksynyt jo kauan
sitten, se ei ollut mun kohtalo täällä elämässä. Kunpa vielä kuites löytäis sen oman jutun, oman tien kulkea missä kaikki ei olis niin vaikeaa.

Kerro sille ihastuksellesi tunteistasi..

Ei se parisuhde aina kuule mitään herkkua ole, itse olen ajatellut useamman kerran erota, mutta vieläkin roikun samassa suhteessa vaikka siinä ei ole "järkeä", vaan tunteella mennään, ei pysty eroamaan kun pelottaa yksinolo vaikka parisuhde on riitaisa, ikävä, painostava ja rasittava. Minusta olisi ihana saada kunnolla omaa aikaa itselleen, saisi olla vapaasti ja rentona.

Olen perheellinen, mieskin on. Silti olen aika yksinäinen. Olen hidas ystävystymään ja usein olen mieluummin yksin, kuin pinnallisen "ystävän" seurassa. Viihdyn ihmisten parissa ja olen puheliaskin, mutta pidän mielelläni etäisyyttä enkä päästä ketään lähelle. On varmaan tavallaan omaakin syytäni, että olen näin yksinäinen, enhän välitä juuri pitää yhteyttä esim. sukulaisiini tai vaikka naapureihin, moni varmaan ilahtuisi jos kävisin ja soittaisin useammin, mutta jotenkin en vaan osaa. Työssäni joudun olemaan päivittäin tekemisissä monien ihmisten kanssa, se riittää ihmiskontakteista. Vapaa-ajallani menen vaikka metsään pitkälle lenkille ja olen yksin omien ajatusteni kanssa. huono puoli on sitten se, että ei ole sitä olkapäätä johon nojata, kun tuntuu, että tarvitsisi tukea.

Eiks kellään muulla ottanut silmää tuo aloittajan kommentti "On ollut hirvee olo viime aikoina siitä, kun kaikilla ympärillä olevilla ihmisillä on puoliso ja ehkä lapsiakin. ". Minä olen ainakin onnellinen muiden puolesta kun niillä on puolisot ja lapsia.

Yksinäisille on tyypillistä oman erilaisuutensa korostaminen. He vertaavat itseään jatkuvasti toisiin. Jos maapallolla ei olisi ketään muuta ihmistä kuin he, hesaattaisivat he jopa nauttia elämästään kun eivät vertaisi itseään toisiin. He arvottavat itsensä sen mukaan että kuinka monta sosiaalista kontaktia heillä on verraten muihin. Muiden hyväksynnän tavoittelu on ylikorostunutta ja kun sitä tunnetta ei koe niin katkeroidutaan muuta maailmaa kohtaan. Ala tykkäämään omasta seurastasi niin maailma alkaa muuttua. Mä oon ainakin onnellinen kun pääsen yksikseni johonkin korpeen oleilemaan. Eikä siinä yksinäisyydessä oo mitään muuta erilaista kuin se että mun omat ajatukset siitä on positiiviset.

Saa.tana vit.tu. Tulin maailman loppu nii loppuis tää kidutus..

Meillä olis myyttävänä kesämökki Saaremaalla:
http://www.saartehaal.ee/index.php?content=kuulutused&kategooria=1&kid=16200

Saaremaa on todella upea saari vanhan Kuressaaren kaupunkeineen. Täällä harrastetaan paljon puutarhahommia. Varmastikin löytäisit nopeasti emännän puutarhahommiinkin mukaan.