Yksitoikkoinen maisema,
jalanjäljet pölyisessä maassa
kaikki tuntuu
epätodelliselta
petetyn fiilis
henkisen etsinnän
logiikka ja järki
kaikkea vastaan
Totella käskyjä ja
pysyä kurinalaisena
henkisen etsinnän
vilpittömyydelle, joka
ei näyttäydy ja
taivaltaa eri
reittejä kuin jalanjälkeni
joka yrittää
herättää
rakkauden tunteita,
syvää kiintymystä ja
uskoa tahtoon
unelmaan, joka
tuntuu lapselliselta
löytää tasapaino
rakastamalla,
aivan kuin löytää
uusi vuodenaika
kevään ja kesän
sinetöidessä ystävyytensä
jäähyväismalja talvelle,
kaikille hylynkappaleille,
jotka huuhtoutuvat
mielen rannoille
erottaa toivon
pisarat ja elämää
ylläpitävän viljan kasvun
niellen ne kaulakkain
tulematta kohmeloon
ja etsien tavatonta
Pitäisikö peitellä kykyjä,
joita muut eivät näe
tai salata tekoja,
jotka saavat
ristiriitaisen vastaanoton
En voisi
nostaa kättäni,
koska se johdattelisi
arvottomalle tielle
en voisi
heilutella miekkaa,
jolla toivoisin
kaatavani kaikki
vesakot ja esteet
Enkä voisi
kieltäytyä tai
voima, jonka haluaisin
jakaa toisten
kanssa tulkittaisiin
ahneudeksi
epäilykseksi
sydämen puhtaudesta
horjahdukseksi ja
kaatumiseksi kaikkein
tärkeimmällä hetkellä
syvälle vihan maailmaan
unettomia öitä,
pelkoa päivittäisistä
velvollisuuksista
pitäsikö antaa
toisen ihmisen päättää
elämän luisumisesta
kainalosta kohti
tuntematonta,
löytääkseni itseni
Jos voi joskus
sanoa sydämen
haparoivan häpeän läpi
niin nyt oli
se kohtalokas
hetki koittanut
Kaikki tuijottivat
värähtämättömintä ilmettä,
tuntui kuin
sydän olisi raskas
ja valumassa jalkopäähän
potkittavaksi, syljettäväksi
ja kolhittujen kenkien
potkittavaksi
ilo oli pompahdellut
jo hetkeä aiemmin
hymykuopista, jokaisesta
muhkurasta, joka
osui rintaan
ja jokainen
isku tuntui kipuna
ja itkettyjen
pisaroiden häpeänä
Katse odotti
suoraselkäisyyttä,
lämmintä vastaanottoa
mutta vahva
henkinen symboli
vain ruoski sisuksia
uskaltamatta tarttua
hengenvaralliseen ja
rienaavaan järjettömyyteen,
jossa kirosanat
raiskasivat sopusoinnittomuutta
pahoja ajatuksia ja
vääriä tekoja
uuvuttava pupetmainen
nukketeatteri alkukantaisine
rituaaleineen, joka
nostatti ylös ja alas
voimakkaalla kosketuksellaan
heittäytyen koko
sielullaan ollen
valmis sopimuksiin
ja vastapalveluksiin
tietämättä kohtasinko
hyvän vai pahan,
kohtaisinko niitä
suurimpia salaisuuksia,
joihin ihmisellä on
pääsy
olla suuremman
voiman välikappale,
oikeudenmukainen
hyödyllinen viisaus,
jota voi seurata
kuka tahansa
voidakseen kamppailla
voittaakseen maan voiman
ja päästäkseen sinuiksi
itsensä kanssa
huojua tuulessa ja
tuntea vartalon
ojentumisen kohti
virran solinaa,
joka puhdistaa ja
synnyttää uusia
uomia
lopettaen kivun
lihaksissa ja
näyttäen miten pieni
ja mitätön matka
voi tuntua mahdottomuudelta
jalat tunnistivat
sydämen lyönnin
ohjaten kulkua ja
huulten toistaessa
lausetta;
oletko oikeassa
oletko oikeassa
minä,
ketään muuta
ei näkynyt
omenapuiden vahvan
kukinnan tuodessa
valkaistun ympäristön ja
kyyhkyn ääntely
oksistossa
rauhaa taka-alalle
hedelmöittymisen
tunnelma valtaa ja
sitä seuraava
riisuuntumisen riemu
villiviini, joka
tuo ilon ja
suutelee sisintä
uskaltamatta särkymisen
pelossa koskettaa
ilman selkeitä
ääriviivoja
monta estettä,
kuorta, jotka
olisi kuorittava
päästäkseen irti
tukahduttavasta tarrautumisesta
olemalla puhdas
paperi,
läikätön muste,
joka sopeutuu
ilman pakonomaisia
siteitä olemaan
pehmeä ja hyvä
tai ainakin
kaikki tuntui
hyvältä sanojen
kiivaalta tahdilta
kaukana mustista sävyistä
tällaista hetkeä
minulla ei ole
koskaan ennen ollut
öisinkin herätessäni
tunnen kuinka
jokaista hipaisua ei
tarvitse pelätä
viimeiseksi kosketukseksi
kuin raskas ovi
avautuisi kevyesti
narahtamatta ja
parsisi omat
puutteensa eheydeksi
kohtaamalla uusia
tilanteita, ymmärtämättä
selviä lauseranteita ja
ajan kuluessa
puolta hitaammin
nauttien jokaisesta
suosionosoituksesta
joita saa osaksensa
kulkiessaan synnistä
eteenpäin ja ottaessaan
vastaan siunauksen,
jonka elämä auliisti
sitä pyytävälle tarjoaa
saaden elämän
vastaan tuomat haasteet
tuntumaan maanjäristyksiltä
ja hirmumyrskyiltä, jotka
laantuvat kun niitä
uskaltaa koskettaa
koskettaa sydämellä
ikuista perintömaata
http://www.youtube.com/watch?v=L2IKHjRY0r4
jalanjäljet pölyisessä maassa
kaikki tuntuu
epätodelliselta
petetyn fiilis
henkisen etsinnän
logiikka ja järki
kaikkea vastaan
Totella käskyjä ja
pysyä kurinalaisena
henkisen etsinnän
vilpittömyydelle, joka
ei näyttäydy ja
taivaltaa eri
reittejä kuin jalanjälkeni
joka yrittää
herättää
rakkauden tunteita,
syvää kiintymystä ja
uskoa tahtoon
unelmaan, joka
tuntuu lapselliselta
löytää tasapaino
rakastamalla,
aivan kuin löytää
uusi vuodenaika
kevään ja kesän
sinetöidessä ystävyytensä
jäähyväismalja talvelle,
kaikille hylynkappaleille,
jotka huuhtoutuvat
mielen rannoille
erottaa toivon
pisarat ja elämää
ylläpitävän viljan kasvun
niellen ne kaulakkain
tulematta kohmeloon
ja etsien tavatonta
Pitäisikö peitellä kykyjä,
joita muut eivät näe
tai salata tekoja,
jotka saavat
ristiriitaisen vastaanoton
En voisi
nostaa kättäni,
koska se johdattelisi
arvottomalle tielle
en voisi
heilutella miekkaa,
jolla toivoisin
kaatavani kaikki
vesakot ja esteet
Enkä voisi
kieltäytyä tai
voima, jonka haluaisin
jakaa toisten
kanssa tulkittaisiin
ahneudeksi
epäilykseksi
sydämen puhtaudesta
horjahdukseksi ja
kaatumiseksi kaikkein
tärkeimmällä hetkellä
syvälle vihan maailmaan
unettomia öitä,
pelkoa päivittäisistä
velvollisuuksista
pitäsikö antaa
toisen ihmisen päättää
elämän luisumisesta
kainalosta kohti
tuntematonta,
löytääkseni itseni
Jos voi joskus
sanoa sydämen
haparoivan häpeän läpi
niin nyt oli
se kohtalokas
hetki koittanut
Kaikki tuijottivat
värähtämättömintä ilmettä,
tuntui kuin
sydän olisi raskas
ja valumassa jalkopäähän
potkittavaksi, syljettäväksi
ja kolhittujen kenkien
potkittavaksi
ilo oli pompahdellut
jo hetkeä aiemmin
hymykuopista, jokaisesta
muhkurasta, joka
osui rintaan
ja jokainen
isku tuntui kipuna
ja itkettyjen
pisaroiden häpeänä
Katse odotti
suoraselkäisyyttä,
lämmintä vastaanottoa
mutta vahva
henkinen symboli
vain ruoski sisuksia
uskaltamatta tarttua
hengenvaralliseen ja
rienaavaan järjettömyyteen,
jossa kirosanat
raiskasivat sopusoinnittomuutta
pahoja ajatuksia ja
vääriä tekoja
uuvuttava pupetmainen
nukketeatteri alkukantaisine
rituaaleineen, joka
nostatti ylös ja alas
voimakkaalla kosketuksellaan
heittäytyen koko
sielullaan ollen
valmis sopimuksiin
ja vastapalveluksiin
tietämättä kohtasinko
hyvän vai pahan,
kohtaisinko niitä
suurimpia salaisuuksia,
joihin ihmisellä on
pääsy
olla suuremman
voiman välikappale,
oikeudenmukainen
hyödyllinen viisaus,
jota voi seurata
kuka tahansa
voidakseen kamppailla
voittaakseen maan voiman
ja päästäkseen sinuiksi
itsensä kanssa
huojua tuulessa ja
tuntea vartalon
ojentumisen kohti
virran solinaa,
joka puhdistaa ja
synnyttää uusia
uomia
lopettaen kivun
lihaksissa ja
näyttäen miten pieni
ja mitätön matka
voi tuntua mahdottomuudelta
jalat tunnistivat
sydämen lyönnin
ohjaten kulkua ja
huulten toistaessa
lausetta;
oletko oikeassa
oletko oikeassa
minä,
ketään muuta
ei näkynyt
omenapuiden vahvan
kukinnan tuodessa
valkaistun ympäristön ja
kyyhkyn ääntely
oksistossa
rauhaa taka-alalle
hedelmöittymisen
tunnelma valtaa ja
sitä seuraava
riisuuntumisen riemu
villiviini, joka
tuo ilon ja
suutelee sisintä
uskaltamatta särkymisen
pelossa koskettaa
ilman selkeitä
ääriviivoja
monta estettä,
kuorta, jotka
olisi kuorittava
päästäkseen irti
tukahduttavasta tarrautumisesta
olemalla puhdas
paperi,
läikätön muste,
joka sopeutuu
ilman pakonomaisia
siteitä olemaan
pehmeä ja hyvä
tai ainakin
kaikki tuntui
hyvältä sanojen
kiivaalta tahdilta
kaukana mustista sävyistä
tällaista hetkeä
minulla ei ole
koskaan ennen ollut
öisinkin herätessäni
tunnen kuinka
jokaista hipaisua ei
tarvitse pelätä
viimeiseksi kosketukseksi
kuin raskas ovi
avautuisi kevyesti
narahtamatta ja
parsisi omat
puutteensa eheydeksi
kohtaamalla uusia
tilanteita, ymmärtämättä
selviä lauseranteita ja
ajan kuluessa
puolta hitaammin
nauttien jokaisesta
suosionosoituksesta
joita saa osaksensa
kulkiessaan synnistä
eteenpäin ja ottaessaan
vastaan siunauksen,
jonka elämä auliisti
sitä pyytävälle tarjoaa
saaden elämän
vastaan tuomat haasteet
tuntumaan maanjäristyksiltä
ja hirmumyrskyiltä, jotka
laantuvat kun niitä
uskaltaa koskettaa
koskettaa sydämellä
ikuista perintömaata
http://www.youtube.com/watch?v=L2IKHjRY0r4
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkäpä lapsenuskon säilyttäminen, edes hetkittäin, antaisi elämään pehmeämmän vivahteen. Ajoittain kyynisyyteen taipuvaisena näkee ja tulkitsee asioita sabluunallaan, kunpa osaisikin parsia omat puutteensa eheydeksi. Herkullisia kielikuvia, käyttökelpoisiakin, ajatuksia herättävässä tekstissäsi.
http://www.youtube.com/watch?v=5gkXuBqJ7YU
Niin onko se rakkauden talo vai pesti hulluuteen?
Niin ja onko se edes rakkautta? Litania opeteltuja kaavoja ja sovinnaisuuksia, jotka ajan myötä hämärtyvät pelkiksi tapahtumiksi rutiinien keskellä. Viikon työt ulkona ja kotona...viikonlopun lepo, lasi viiniä tai kaljaa ja pano saunan jälkeen...ehkä siitä on välillä hulluuskin kaukana...Ei vais...ei nyt sentään synkistellä liikaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=x2E7kVYrD2s
Kiitos Kahvin ystävä vierailustasi!
En usko että kukaan tuomitsee sua. Ainoastaan ihminen joka ei ole kokenut koskaan samaa kuin sinä pystyisi tekemään sen, ja onko sillä tuomiolla silloin väliä, jos ihminen ei ymmärrä koko kuvaa?
Olet muutenkin minusta ollut (suht) kunnolla :)) Väistellyt houkutuksia niin kuin kunniallisen miehen pitää. Se jota vastoin ite kapinoin tuossa edellisessä oli jotain muuta... Tiedän että tilanteessa missä elämä ahdistaa ja potkii, ei jaksa aina kantaa huolta toisista, silti, sekin on jonkunlainen mitta välittääkö muista vai ei.
Mä välitän susta, joten en halua että ajattelet että tuomitsen sua. Olen tehnyt ite lähes kaiken, ollut myös se toinen nainen. Tiedän minne mikäkin tie vie, olen nähnyt jokaikisen lopun jokaisesta tarinasta. Toisena naisena ihmisellä on vielä pienemmät oikeudet kuin ystävällä, se ei ole ihmisarvoista elämää. Sekä se, että aiheuttaa vaan kolmannelle käsittämättömiä tuskia, joskus jopa lapsille.
Eikä voi hypätä suhteesta toiseen. Kukaan toinen ihminen ei voi olla sun pelastaja, olit sitten yksinäinen ilman suhdetta tai suhteessa. Se ratkaisu ja mielenrauha ja elämän tasapaino pitää vaan löytää itsestään. Kirjoitin joskus runon toisena naisena. Se on liian iso taakka laitettavaksi toisen ihmisen harteille, että hän olisi syy eroon tai siihen, että avioliitto ei toimi kuin osittain. Tiedän ainakin itsestäni etten kestäisi sellaista. Yksi tie on kuljettava loppuun ennen kuin voi valita uutta reittiä. Hah, meinas tulla reittä vahingossa.
Voisin tietty auttaa siinä, että löytäisit takaisin vaimosi luokse, mut sori babe, mun lehmä on liian syvällä ojassa. En voi myöskään kehottaa ketään eroamaan. Ei tässä asiassa voi tehdä mitään, muuta kuin antaa ajan kypsyttää johonkin suuntaan, ja kyllä se sen vielä tekee ihan itsestäänkin.
Ja nyt kuuluu *ruts*. Sun tilanne on paskamainen. Monien muidenkin varmaan jotka tänne kirjoittelevat, itsekin aloitin saman asian takia. Jos mä ruttaisin teitä kaikkia...
Paula sanoi tänään hesarissa hienosti, että hän ei ole näyttänyt sisintään, mutta hänen lauluissaan kuulee sen. Minunkin teksteissäni olen vahvasti läsnä ja ne kuvastavat minua omalla tavallaan, mutta ne eivät ole elämäni ja tieni, joka olen kulkenut. Niistä voi lukea ja aistia tunnelman ja asioita, joita olen kokenut ja elänyt, mutta ne eivät ole faktaa vaan fiktiota, että sikäli mä en pysty nyt vastaamaan sun kirjoitukseen kovin syvällisellä tatsilla. Mä en avaa sydäntäni ja itseäni koskevia asioita kovin helposti kenellekään ja niistä saa vain tuulahduksia, ei kokonaiskuvaa missään tapauksessa. Yritän olla incognito loppuun saakka tekemättä numeroa itsestäni, minusta se on yhdentekevää ja ei mitenkään relevanttia asioiden kannalta. Mä haen fiiliksiä kertomusmielessä, yritän suoltaa "taidetta" kaikille taiteilijaluonnoille.
Kiitos Salander
Olen pahoillani. Ja olet tietty oikeassa, niin usein olen tulkinnut väärin, se on varmaan se että runoja peilaa oman elämänsä kautta, joka sumentaa mun linssit. Lisäksi tästä tuli suht ylimielisen oloinen kirjoitus vaikka tarkoitus oli kertoa kaikille jotka taistelee näiden asioiden kanssa että tiedän miten surkeaa elämä voi olla aika ajoin.
Harmi etten voi poistaa mun viestiä, mutta ehkä tämä "saate" auttaa.
Kaunista taidetta teet, aivan omaa luokkaasi mitä tulee tunnelmien luomiseen. Friidu on täällä toinen joka siihen pystyy, harvemmin nähty lintu, tosin.
Friidu taisi kyllästyä ja hetkellisesti lopettaa...pienet paussit saattavat olla joskus hyväksikin ainakin silloin jos ei tunne jotain juttua enää omakseen. Se on vähän niinkuin mulla esim. toi musan soitto, voin soittaa monta päivää ja monta tuntia putkeen ja sitten hetkellisesti kyllästyn, saatan olla viikon irti tai pidempäänkin instrumentista...ja sitten taas intohimolla...näin se elämässä menee joka sekstorilla...mikään ei ole tylsempää kuin "pakkopulla".
Tänks veri meni ögein ;)
Niin mä luulen että minunkin täytyy... Millä sä latasit itteäs? Sylitan..?njäh. Vaikka oishan se poikaa nähdä kerrankin nolon näköinen tuoli ;O)
Sain lahjaksi valurautaisen paistinpannun, mutta sen heilauttamista täytyy vielä harjoitella, meen ihan maitohapoille :)) Ja tietty pää, kun vaan henkisesti heilautan. Ihan kuin naula päässä. Toisin kuin Uriah Heepit, jotka osuvat naulan päähän.
http://www.youtube.com/watch?v=3Pe1de7sFnc
Ihan kiva rallatus, vaikkakin kaukana heidän loistoajasta.
Ei kait siihen tarvita tilalle kuin jotain aivan muuta mikä vie saman tilan ja ajan, mutta on kaukana siitä mikä on sen pakkopullan aiheuttanut. Ihmisen mieli väsyy kaikkeen. Me aina ihmeteellään kuinka bändit ja solistit joutuvat tai vetäytyvät tauoille...kaikella on aina rajansa ja ihminen ei ole kone edes sukseessa ja tähtiloisteessa. Liika on aina likaa kaikessa elämiseen liittymisessä, tasapaino on haettava tai muuten seuraa uupumus, väsyminen ja monet muut lieveilmiöt. sitä on vaan itse kuknkin vaikea huomata ja ymmärtää varsinkin silloin kun menee ns."lujaa".Kunnon pitkät yöunet ovat paras lääke moneen asiaan ja niistä kannattaa aina pitää kiinni kun vain on mahdollista. Ihmisen perusärtymys syntyy pelkästä univajeesta...
Huh, mikä runo! Näin pitkäksi runoksi seurasi
säkeistöt toisiaan menettämättä runon sisältöä
joka oli mielenkiintoista luettavaa. Ei tämä kommenttini
anna runollesi sen arvon kuin se olisi ansainnut.
Lisään vielä lopuksi; pidin tästä!
Riittää, että sinä kävit ja jätit jälkesi, sisintä hivelevän jäljen...sanoja ei tarvita...eleestä tietää... se riittää aina ja ikuisesti...
Kiitos Liona