Olin esikoisten suviseuroissa ystävä perheen kutsumana. Siellä minulle selvisi, että joillakin esikoisilla oli hieman ongelmia hyväksyä kirkon nykyistä ehtoolliskäytäntöä. Mistähän oli oikein kysymys? Osaisiko joku esikoisista selvittää tilannetta?
esikoiset ja ehtoollinen
hovi
181955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joissakin asiaa tietämättömissä piireissä on väitetty uusien luterilaisten ehtoolliskaavojen sisältävän katolisen messu-uhriopin.
Vanhoja kaavoja pyrittiin neuvottelemaan Lahdessa käyttöön, mutta hiippakunnan piispa ei suostunut muuttamaan normaalin kello 10.00 jumalanpalveluksen kaavaa, jonkun uskonnollisen ryhmän käsityksiä vastaavaksi.
Iltatilaisuuksissa on sitten kyllä mahdollisuus joustoihin.
Asiaa jo aiemmin tutkittaessa on kuitenkin havaittu etteivät nämä samaiset selittelijät edes tienneet mikä on messu-uhri. Eikä uusissa Jumalanpalveluskaavoissa ole tarkemmin tutkittaessa myöskään mitään messu-uhriin viittaavaa löytynyt.
Todellisuudessa siis kaikki tämä sekoilu on niiden piirien sekoilua, jotka ovat vetämässä esikoislestadiolaisuutta pois luterilaisesta ehtoollisyhteydestä kokonaan. (Tämä turvaisi niiden selustan, jotka eivät Lutherin ja kristinopin opetuksista piittaa, vaan rakentelevat omia sekavia ja ihmisten arvovaltaa yli Jumalan sanan korostavia opillisia rekennelmiaan).
Tällainen opillinen sekaannus johtaa vääjäämättä muiden kritityiden vuorovaikutuksesta eristäytymiseen, omaksi omahyväiseksi, itsetyytyväiseksi ja välinpitämättömäksi lahkoksi.
Joka sitten lopulta, (ennustukseni mukaan), kuivuisi kokoon, kun Ruotsin länsilestadiolaisuus on jo nyt kuivunut.
Jumala on lähettänyt meidät jokaisen Jeesukseen uskovan ihmisen syntisten keskelle, viemään evankeliumia Kristuksesta, ei eristäytymään pieniksi ja itsestään kovin pitäviksi ja tykkääviksi lohkoiksi ja lahkoiksi korkeiden muurien taakse piiloon muilta.
"Joissakin asiaa tietämättömissä piireissä on väitetty uusien luterilaisten ehtoolliskaavojen sisältävän katolisen messu-uhriopin. "
Keskustelusävysi on melko halventava niitä kohtaan,joiden kanssa olet eri mieltä. Se tosiasia, että esikoislestadiolaisuuden piirissä on asiasta käyty vilkasta keskustelua, ei kuitenkaan jaa asiassa eri mieltä olleita vuohiin ja lampaisiin eikä tyhmiin ja viisaisiin.
Messu-uhrikeskustelua käydään esikoislestadiolaisten lisäksi paljon laajemmallakin sektorilla.
Jos lähtisin olettamuksesta, että kaikki minun mielipiteitäni vastustavat olisivat tyhmiä, saisin pian kysyä ja vastata itse.
Lopeta hyvä mies keskustelukumppaniesi ja sinun kanssasi eri mieltä olevien ihmisten arvottaminen.
Mielenkiintoista tässä yhteydessä on vanhoillislestadiolaisuudessa vallalla oleva kanta kirkosta esivaltana, se ratkaisee monet turhanaikaisetkin pohdinnat. Pitäisiköhän ottaa oppia sieltä ?
Onhan se toki totta sekin, että asiasta on käyty myös vilkasta keskustelua.
Näitä turhia ja luvalla sanoen repiviä keskusteluja ei kuitenkaan käytäisi lainkaan, jos herätysliikkeemme johto, joko olisi ennen päätöksiensä julkistamista tutkinut ja/tai tutkituttanut asiat todellisen tiedon, eikä luulojen ja aenteiden varassa.
Asiantuntijoita kyllä on, ja tutkijoita myös käytettävissä. Ei tarvita muuta kun että nöyrtyisi kysymään asiaa niiltä jotka tuntevat kaksituhatvuotisen kirkkohistorian muutoinkin kun vain pelkkien luulojen ja kuulojen avulla.
Minä jopa tunnen tällaisia henkilöitä ja jopa seurakuntamme piirissä heitä on. He myös esittivät tutkimuksensa tulokset suoraan ylimmälle johdolle.
Tässä eräs leike siitä:
Katkelmia messu-uhriajatuksesta
Messu-uhriajatus perustuu ehtoollisen sisällön virhetulkintaan; sitä pidetään Kristuksen sovitusuhrin toistamisena ja täydentämisenä, ehtoollisaineita uhrilahjoina.
Tätä vastaan reformaattorit korostivat, ettei ehtoollinen ole meidän tuomamme uhri, vaan pikemminkin lahja, jonka me vastaanotamme.
Jeesuksen kertakaikkinen uhrikuolema kaikkien edestä on tehnyt uhrit sovitusuhrin merkityksessä tarpeettomiksi.
Ajatus ehtoollisesta sovitusuhrina ei sen vuoksi ole perusteltu. Sitä vastoin Uudessa testamentissa säilyy ajatus uhrista ilmauksena kristityn kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Tässä mielessä jokainen jumalanpalvelus voi sisältää uhriaiheen.
Asetussanoista käy selvästi ilmi, että ehtoollinen on myös muisto Jeesuksen kuolemasta ja että se siten muistuttaa hänen uhrityöstään.
Tämä ajatus eroaa kuitenkin selvästi uhriajatuksesta, jota messu-uhrioppi ilmentää. Tällainen muistaminen ei tee ehtoollista uhriksi, vaan se osoittaa, että ehtoollinen on lahja, jota tarjotaan ja joka suo osallisuuden Jeesuksen kertakaikkisen, kaikkien edestä antaman uhrin hedelmiin.? (Bengt Hägglund, Uskon malli 1985)
*************************************************
Katolisessa jumalanpalveluksessa pappi uhrasi Kristuksen uudelleen verettömästi. Messu-uhri oli merkityksellinen erityisesti niille ihmisille, jotka pyysivät pitämään messun omasta puolestaan tai elävien tai kuolleiden rakkaittensa puolesta. Katolinen oppi pitäytyy tähän ajatukseen yhä vielä, vaikkakin pehmeämmässä muodossa. Vatikaanin kirkolliskokous on tulkinnut oppiratkaisuja vähemmän radikaalin suuntaan korostaen, että messussa ei ole kysymys Jeesuksen uhrin toistamisena vaan tämän uhrin uudelleen esittämisenä.
*************************************************
Uskonpuhdistajat asettuivat alusta alkaen vastustamaan messu-uhriajatusta. Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien käsityksen mukaan Jeesus Kristus oli Golgatalla yhdellä ainoalla uhrilla antanut uhrin kaikkien puolesta, ja siksi oli sekä mieletöntä että jumalatonta puhua sen toistamisesta. (Aksel Valen-Sendstad, Kristillinen dogmatiikka)
Kommentti: Paavali kehottaa antamaan itsemme "Jumalan laupeuden kautta" uhriksi, Room. 12; samoin hän kehottaa kristittyjä antamaan jäsenensä Jumalan palvelukseen jne, Room. 6; Hepr. 13 puhuu kiitosuhrista, joka on Jumalalle mieleen jne.
Ehtoollisrukous
Ehtoollisrukouksen keskuksena on asetussanat. Koko rukous on Pyhän Kolminaisuuden pelastustekojen kiitollista muistamista. Siihen kuuluu myös Pyhän Hengen avuksi pyytäminen ja tähän liittyen siunauksen anominen ehtoollista nauttivalle seurakunnalle ja sen yksityisille jäsenille.
Pyhän Hengen avuksipyytäminen (elementtiepikleesi)
Jo varhaiskristillisen kirkon ehtoollisenvietossa oli keskeinen sija Pyhän Hengen avuksihuutamisella. Se sai erityisen keskitetyn muotonsa ehtoollisrukouksessa. Sillä tarkoitetaan rukousta, jossa pyydetään Isää lähettämään Henkensä, jotta hän tekisi Poikansa läsnäolevaksi leipään ja viiniin (ns. elementtiepikleesi) ja jotta Isä tekisi uskovat Henkensä kautta arvollisiksi ottamaan vastaan Poikansa ruumiin ja veren. Rukous ehtoollisvieraiden puolesta (kommuuniepikleesi), jotta nämä uskossa ottaisivat ehtoollisen vastaan, oli jo vuoden 1968 käsikirjassa.
Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisessa ei ole luterilaisen käsityksen mukaan riippuvainen ihmisten rukouksista eikä mistään ihmisessä olevasta vaan perustuu yksin Jumalaan ja hänen laupeuteensa. Tämä lupaus meillä on ehtoollisen asetussanoissa, jotka antavat mitä lupaavat, Kristuksen ruumiin ja veren.
Jumalan lupausta ja ihmisen rukousta ei pidä asettaa vastakkaisiksi. Selittäessään Isä meidän rukousta Luther toteaa, että Jumalan tahtoo meidän pyytävän sellaista jota hän on luvannut. Esim. Pyhitetty olkoon sinun nimesi ja Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Jumalan nimi on pyhä meidän pyytämättäkin ja hänen tahtonsa tapahtuu kaikissa tapauksissa, mutta Lutherin opetuksen mukaan rukoilemme, että nämä asiat tapahtuisivat meidänkin elämässämme.
Leipään ja viiniin kohdistuva rukous on siis asetussanoissa esitetyn Jumalan lupauksen rukoilemista samalla tavalla kuin Isä meidän-rukouksessa. Että Kristuksen lupauksen sanat kohdistuisivat paitsi seurakuntaan myös tähän leipään ja viiniin.
Pyhän Hengen läsnäolon pyytäminen kohdistuu siis ehtoollisen lahjaan, joiden välineinä ovat näkyvät leipä ja viini. Ne on tuotu alttarille "tavallisena" leipänä ja viininä: nyt ne pyhitetään ehtoollistarkoitukseen. Sen jälkeen niitä ei saa käyttää ruumiillisena ruokana ja juomana.
Loppukommentti: Kirkossamme ei ole kyse messu-uhrista, vaan kuuliaisuudesta Paavalin sanalle: "Sillä kaikki, mitä Jumala luonut on, on hyvää, ja ei ole mitään hyljättävää, kuin se kiitoksella nautitaan. Sillä se Jumalan sanalla ja rukouksella pyhitetään." 1 Tim. 4:4-5.
Minä nn suinkaan esittele täällä mielipiteitäni, kuten niin monet täällä esittävät. Minulla ei ole Jumalan sanan suhteen yhtään mielipidettä, ne ovat totta joka sana minulle mitä Raamattuun on kirjoitettuna.
Tietoni ovat paljon vankemmalla pohjalla, kun minun omissa mielipiteissäni.
Olen, kiitos Jumalalle, monista mielipiteistäni saanut luopua totuuden edessä, enkä ole yhtään hävunnyt siinä kaupassa, vaan saanut uskomattoman paljon Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta osakseni. Ilo ja rauha on tullut pelon ja häpeän sijaan. Mutta kinatkaa rauhassa, ottakaa kuitenkin ensin selvää mistä olette kinaamassa, ettei tule kaikki vain omaksi häpeäksi ja vahingoksi. Kristuksen oppi on näet hyvin tarkka paikka. Vanhurskauttamiopissakaan ei ole varaa muutella miksikään muuksi kun se on.
Minä en suinkaan esittele täällä omia mielipiteitäni, kuten niin monet täällä esittävät. Minulla ei ole Jumalan sanan suhteen yhtään mielipidettä, ne ovat totta joka sana minulle mitä Raamattuun on kirjoitettuna.
Ja ymmärrän siitä sen mitä Pyhä Henki tahtoo minulle kirkastaa. Tapahtukoon kaikessa Jumalan tahto.
Tietoni ovat paljon vankemmalla pohjalla, kun minun omissa mielipiteissäni.
Olen, kiitos Jumalalle, monista mielipiteistäni saanut luopua totuuden edessä, enkä ole yhtään hävunnyt siinä kaupassa, vaan saanut uskomattoman paljon Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta osakseni. Ilo ja rauha on tullut pelon ja häpeän sijaan.
Mutta kinatkaa rauhassa, ottakaa kuitenkin ensin selvää mistä olette kinaamassa, ettei tule kaikki vain omaksi häpeäksi ja vahingoksi.
Kristuksen oppi on näet hyvin tarkka paikka.
Vanhurskauttamiopissakaan ei ole varaa muutella miksikään muuksi kun se on.
Vanhurskaus on taivaasta tuotu Jumalan rakkauden lahja ansiottomalle syntiselle ihmiselle, jota ei yksikään ihminen pysty hiventäkään itse tienaamaan.
Se on joko uskolla kokonaisena omistettava, tai on mentävä helvettiin. Kolmatta paikkaa ei ole, eikä tule.
Armoa ei voi osamaksulla ostaa, eikä sitä pysty koskaan maksamaan.
Uskokaa jo vihdoinkin iankaikkisesti pysyvä totuus.
Jaa että vl:t pitää kirkkoa esivaltana ? Kyllä nyt on siellä sitten puurot ja vellit sekaisin. Valtiovalta on esivalta ja tilanteen tullen kuninkaan on otettava kirkon johto käsiinsä, jotta varmistuu ettei kirkko "mene metsään". Näin Kustaa Waasa heitti katolisen hapatuksen pois kirkosta, ollen Pomo. Sama kuvio on Kirahwin mukaan vielä norjassa, arkkipiispa eli paavi onkin Norge Kunkku ! Tätä on länsimainen, uskonpuhdistuksellinen perintömme, valitettavasti vasemmiston voimin tämä side on katkaistu meillä ja ruotsissa. Mutta ei se käännä asiaa päälaelleen, että kun kunkku väistyy, paavista tulisi esivaltaa, vaikka näin keskiajalla olikin, että paavit määräsi tahdin ja suunnan ja kuningas ja kansa totteli nöyrimmästi.
Kun vl-taho erhettyy asiassa kuin asiassa, se on maksu ja seuraus siitä, että yhteistyöfoorumi nimeltä Gällivaren kokoukset on ylenkatsoen hylätty.
...sentään, Eliza!
Asiavirheitä jo kysymyksessä. Esikoisilla ei ole suviseuroja, vain vanhoilliset viettävät niitä. Eli se olisi pitänyt ensin korjata, ennenkuin alkaa vastaamaan.Mistä tiedät kummasta oli kyse?
SRK:n jäseniä ei kutsuta esikoislestadiolaisiksi.
Eivätkä he ole myöskään eskoislestadiolisen liikkeen jäniä.
"Eivätkä he ole myöskään esikoislestadiolisen jäniä"?.
Eivätkä he ole Esikoisten seurakunnan jäseniäkään, joka taivaissa kirjoitettu on. Esikoisten seurakunnan perusti itse Herra Jeesus lukittujen ovien takana, tälle seurakunnalleen Jeesus antoi Pyhän ehtoollisen, eikä kuolleelle kirkolle. Ei hän kutsunut ainuttakaan sen ajan pappia seuraajaksensa.
Esikoisten seurakunnan nimi, Esikoisten seurakunta on tullut monelle tälläkin heräyksen loukkauksenkiveksi, etenkin niille jotka eivät ole sujuttaneet itseään Kristuksen hallitus muotoon, joissa on oma mieli alkanut kasvamaan he ovat alkaneet repimään itseään irti seurakunnan yhteydestä. Näin siis Gunnar Jönsson.
Nuin jo vastasi, ja asiasisältö oli ihan oikein sikäli kuin minä asiat oikein ymmärrän.
Lienee tullut selväksi, ettei uudessakaan käsikirjassa puhuta ehtoollisesta uhrina. Haluaisin kuitenkin vielä tuoda esiin sellaisenkin näkökannan, että vaikka siitä uhrina puhuttaisiinkin, niin sekään ei välttämättä itsessään olisi väärin, koska uhriksi sitä kutsuttiin jo alkukirkon aikana. Ehtoollista kutsuu uhriksi Didakhé, joka on lähes samaa ikäluokkaa Raamatun kirjojen kanssa. Ja myös kirkkoisä Cyprianus, joka eli 200-luvulla sanoo, että ehtoollista voidaan kutsua uhriksi. Hänen mukaansa Vanhan Liiton uhrijumalanpalvelus ennaltakuvasi Kristuksen yhtä ja kertakaikkista uhria, ja samoin myös Uuden Liiton ehtoollinen kuvaa Kristuksen yhtä ja kertakaikkista uhria. Huomattakoon että tässäkään ei ole kyse roomalaiskatolisen kirkon opettamasta messu-uhriopista, jonka mukaan ehtoollisessa toistetaan Kristuksen uhri.
Ja hieman toisessa merkityksessä jo hyvin varhaisessa vaiheessa ehtoolliseen käytettävistä leivästä ja viinistä käytettiin uhrilahja nimitystä, koska ne uhrattiin siihen käyttötarkoitukseensa sen sijaan että ne olisi käytetty jokapäiväiseksi ruoaksi. Tästä muistona kolehtia kutsutaan nykyäänkin monilla kielillä uhriksi tai uhrilahjaksi.
Ei näytä olevan monikaan tutustunut tämän uuden kaavan selityskirjaan, jonka ovat tehneet tämän kaavan sorvaajat.
Kirjasta käy ilmi, että uuden kaavan mukaan ehtoollinen kannetaan alttarille maan ja ihmistyön hedelmänä(uhriksi Jumalalle), eli leipänä ja viininä. Siis ei Kristuksen ruumiina ja verenä. Tämä on törkeätä pilkkaa tätä pyhää sakramenttia kohtaan. Ja se on suoraan katolilaisuudesta kopioitu. Tämän päämääränä on ehtoollisyhteys katolilaisuuden kanssa.
Jos otamme osaa uuden kaavan ehtoolliseen, silloin olemme kumartamassa sitä ensimmäistä petoa, jonka kuoleman haava on parantunut(jonka haavan Luther sai aikaan Jumalan voimalla).
Eli kun kumarramme antikristukselle, silloin pyllistämme Kristukselle. Tämä on erittäin vakava asia, johonka kristityt ei voi lähteä mukaan.
Jo aikanaan Luther tarttui jo sellaiseen asiaan, jonka mukaan leipä ja viini kuvastaa Kristuksen ruumista ja verta. Luther sanoi että se ON Kristuksen ruumis ja veri, eli ei kuvasta niitä. Leipää ja viiniä jos kannetaan alttarille uhriksi Jumalalle, ja se muunnetaan alttarilla ihmisteolla Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, se ei voi olla oikein. Siinä on paavilaisuus(omavanhurskaus mukana).
Ja vaikka uudessa messussa käytettäisiin mitä tahansa rukouksia tai asetussanoja, se ei asiaa muuksi muuta. Tämä on tuotu tarkoituksella niin hienolla tavalla seurakuntalaisille, ettei yksinkertaiset huomaisi, mutta kannattaa tutustua uuden kaavan taustoihin. Selityskirja löytyy luultavasti jostakin kirjastosta.
Ote mainitsemastani kirjasta.
III EHTOOLLINEN
19. Uhrivirsi eli offertorio (Offertorium)
Offertorio merkitsee esiin kantamista (offerre). Kun ehtoollispöytä katetaan, leipä ja viini kannetaan esiin maan ja ihmistyön hedelminä. Näissä aineksissa Kristus antaa itsensä ja kaikki lahjansa.
Seurakunta tuo alttarille Jumalan hyvät lahjat, leivän ja viinin, kiitosuhriksi. "Omine rukouksinemme, ylistyksinemme ja uhreinemme me tulemme Jumalan eteen vain Kristuksen kautta ja hänen välityksellään. Me emme epäile, että hän on meidän pappimme ja palvelijamme taivaassa Jumalan kasvojen edessä. Tällainen usko saa varmasti aikaan sen, että Kristus huolehtii meistä, kantaa meidät, meidän rukouksemme ja ylistyksemme Jumalan eteen ja uhraa itsensä myös meidän puolestamme taivaassa." (Luther: Ein Sermon von dem neuen Testament.)
Ehtoollispöydän kattaminen ja seurakunnan rakkaudenlahjan antaminen ovat vanhastaan kuuluneet yhteen. Siksi uhrivirren aikana myös kootaan kolehti osoituksena seurakunnan diakonisesta huolenpidosta. Seurakunta antaa lahjaksi siitä, mitä se itse on saanut lahjaksi Jumalalta (1. Kor. 4: 7). Samalla se rukoilee, että sen antama uhrilahja tulisi siunaukseksi lahjan saajalle (kolehdin siunaaminen).
Eikö ne ole leipä ja viini?
Ehtoollisen yhteydessä ne ovat ruumis ja veri.Pelkkä aine ei vaikuta mitään, mutta yhdistettynä Sanaan ja nautitaan uskossa.
Ote katolisesta kaavasta:
On paikallaan, että uskovat ilmaisevat osallistumisensa tuomalla joko leipää ja viiniä eukaristian viettoa varten tai muita lahjoja kirkon ja köyhien tarpeisiin.
UHRILAHJOJEN VALMISTAMINEN
Pappi kohottaa pateenin, jolla on ehtoollisleipää, sanoen:
Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet leivän, jonka kannamme eteesi, MAAN JA IHMISEN TYÖN HEDELMÄN, josta meille tulee elämän leipä.
Kiitetty olkoon Jumala iankaikkisesti.
Pappi (diakoni) kaataa viiniä ja vähän vettä ehtoollismaljaan lausuen hiljaa:
Tämän veden ja viinin salaisuuden kautta suotakoon meidän tulla osallisiksi hänen jumaluudestaan, joka hyvyydessään tahtoi omaksua meidän ihmisyytemme.
Kohottaen ehtoollismaljan pappi sanoo:
Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet viinin, jonka kannamme eteesi, viiniköynnöksen ja ihmisten työn hedelmän, josta meille tulee hengellinen juoma.
Kiitetty olkoon Jumala iankaikkisesti.
Kumartuneena pappi rukoilee hiljaa:
Ota, Herra, vastaan meidät, jotka sinua rukoilemme nöyrin ja katuvaisin mielin. Olkoon uhrimme, jonka tänään tuomme kasvojesi eteen, otollinen sinulle, Herra Jumala.
Jos messussa käytetään suitsutusta, pappi suitsuttaa uhrilahjat ja alttarin. Sen jälkeen diakoni tai messupalvelija suitsuttaa papin ja kansan.
Pappi pesee kätensä sanoen:
Herra, pese minut vääryydestäni ja puhdista minut synnistäni.
Rukoilkaa kaikki, että tämä minun ja teidän uhrinne olisi otollinen Jumalalle, kaikkivaltiaalle Isälle.
Herra ottakoon uhrin vastaan sinun käsistäsi nimensä kiitokseksi ja kunniaksi, meidän ja koko pyhän kirkkonsa hyödyksi.
UHRILAHJARUKOUS
Aamen.
Seurakunta nousee seisomaan.
EUKARISTINEN RUKOUS
Herra olkoon teidän kanssanne.
Niin myös sinun henkesi kanssa.
Ylentäkää sydämenne.
Ylennämme ne Herran puoleen.
Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.
Se on arvokasta ja oikein.
Pappi laulaa tai lausuu prefaation.
Pappi päättää prefaation laulaen tai lausuen yhdessä kansan kanssa:
Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala kaikkivaltias. Täydet ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa
Luterilaisen ehtoollisopin mukaan ehtoollisessa on Kristuksen tosi ruumi ja tosi veri leivässä ja viinissä, niiden kanssa ja niiden alla. Toisin sanoen leipä ja viini tulevat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi lakkaamatta kuitenkaan olemasta leipä ja viini.
Katolinen transsubstantiaatio-oppi on keskiajalla syntynyt oppi, joka ei oikeastaan ole niinkään teologiaa kuin fysiikkaa. Sen juuret ovat kreikkalaisen filosofian pohdinnoissa aineesta yms. Sen mukaan leipä lopettaa olemasta leipä ja viini lopettaa olemasta viini, ne vain enää hämäävästi näyttävät leivältä ja viiniltä kuitenkaan enää olematta sitä ehtoollisen asetussanojen lukemisen jälkeen.
Leivän ja viinin tuominen kiitosuhrina on ihan oikein ja täysin alkukirkon käytännön mukaista, koska ne ovat ihan tavallista ruokaa, joka annetaan yhteiseen käyttöön. Ihan samalla tavalla annetaan uhriksi ihan tavallista rahaa esim. rukoushuoneiden rakentamiseen tai seurojen järjestämiseen.
On ihan hyvä, että luet ja otat asioista selvää. Jatka lukemista ja selvittämistä. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän luulee. :)
Tuli mieleen eräs hyvin hyvin tärkeä asia, joka unohtui mainita edellisessä.
Nimittäin vaikka puhuminen edeskannettavasta maan hedelmästä ja kiitosuhrista olisikin oikein ehtoollisen yhteydessä, niin tosiasia on, että Suomen ev.lut. kirkon uusissa kaavoissa ei kuitenkaan mainita yhtään mitään mistään maan hedelmästä eikä myöskään mainita mitään niiden tuomisesta kiitosuhrina. Ruotsin kirkossa on yksi vaihtoehtoinen ehtoollisrukous, jossa nämä asiat mainitaan. Olisitko sekoittanut siihen?
Yksi hyvä kirkon jumalanpalveluksen historiaa valaiseva kirja on "Liturgian lähteillä". Kirjoittajan sukunimi on Kotila. Mutta siihenkään ei tietysti kannata suhtautua kuin erehtymättömään auktoriteettiin.