Hmm, mitä sitä tekisi, sisko tulee serkun luota kylästä vasta huomenna ja töistäkin on vapaata, no voihan aina pelata pleikkarilla. Istahdin sohvalle ja aloin pelata gran turismo 5:sta. Hetken kuluttua isä soitti ja kysyi voinko tulla auttaa auton rempassa, no mikäs siinä ompahan tekemistä. Aika kului mukavasti ja kello oli kuusi iltapäivällä kun saatiin viimein toyota kuntoon, liikkeessä olisi tullut kalliiksi. Läksin kauppaan ostaan jotain syötävää ja kaupassa ollessa Emma soitti.
- Moi, ootko missä? Emma kysyi hiukan vakavalla äänellä.
- Kaupas oon, mitenkä niin? Kysyin.
- Mä oon linkkuasemalla, voitko noutaa mut ja mentäis sun luo?
- Kyllä se käy, mites sä jo tänään tulit?
- Mä kerron kun nähdään.
- Ok, sanoin ja otin loput kauppatavarat ja marssin kassalle. Ajoin linkkuasemalle ja Emma odotti siinä. Ajoin viereen ja Emma hyppäs kyytiin ja halasi minua antaen pikku pusun poskelle. Kyselin mikä oli mutta Emma halus kertoa vasta perillä. Kaarsin parkkipaikalle ja marssittiin kämpälleni. Sisällä Emma sanoi että käy vessassa. Vein kauppatavarat keittiöön ja pistin tavarat jääkaappiin. Emma viipyi jonkin aikaa vessassa, istahdin sohvalle oottaan. Lopulta Emma tuli vessasta pelokkaan näköisenä pitäen kädessään jotakin ja istahti viereeni.
- Mikä sinulla on, kysyin silittäen samalla hänen hiuksiaan. Emman ojensi minulle jo vähän nyyhkyttäen ja kädet täristen... raskaustestin? Se näytti, positiivista?! Mutta miten, kenen, MINULLEKKO hän on raskaana? Ei herranen aika, mitä helvettiä mietin päässäni.
- Siis oletko sinä raskaana, ja minulle? Kysyin Emmalta pelokkaana. Emma itkien vastasi kyllä, ei juma, nyt menee yli.
- Mutta miten, sähän käytät pillereitä? Kysyin rauhallisesti vaikka päässä oli kunnon sekamelska käynnissä.
- No, taisin vahingossa unohtaa silloin toisena aamuna ottaa pillerin ja tajusin sen vasta eilen, Emma nyyhkytti. Otin hänet syliini ja rauhoittelin häntä vaikka itselläkin oli vaikeuksia pysyä rauhallisena. Annoin hänen itkeä siinä ja rauhoittua. Samalla mietin että mitä nyt? Se oli kyllä vaikeata oman tunnetilan ollessa yhtä sekava vaikka päällisin puolin yritin näyttää tyyneltä. Sisko odottaa, minun lastani, ei helvetti mitäs nytten? Abortti olisi ainua vaihtoehto mutta sitten taas mieleen että en halua omaa lasta tappaa. Huhhuh, ompa sotku. Emma alkoi rauhoittua.
- Tuota, Emma mitä sinä olet tästä mieltä, mitä aiot tehdä?
- Mä, en tiiä, mä en oikein haluais tehdä aborttii mut sit taas ei voitais pitää tätä lasta ja sit poliisit tulis ja porukat suuttus meille ja...Emma purskahti taas itkuun. Tyynnyttelin häntä sanoin että mietitään tätä myöhemmin kun ollaan sulateltu tätä. Emma nyökkäsi ja jäätiin sohvalle istumaan.
Aamulla heräsin melko huonosti nukkuneena, onneksi oli lauantai. Emma nukkui sikeästi vieressäni, hyvä että hänkin oli saannut unta. Marssin vessaan kuselle ja pesin hampaat ja menin syömään aamupalaa.
- Huomenta, Emma huikkas mennessään vessaan. Taas aloin miettiä että mitä pitäis tehdä, ollaan sisaruksii niin lapsi saattais syntyä vammasena. Ajatus pelotti kauheasti ruokahalu meinas mennä. Ompa soppa.
- Onks sulla mitä täällä kaapis? Emma kyseli ja avas jääkaapin oven.
- Katso mitä löytyy ja ota iha vapaasti, sanoin ja hymyilin Emmalle. Emma hymyili takaisin.
- En meinannu saada unta ollenkaan, sanoin.
- Joo en minäkään, mietin pääni puhki melkein koko yön, Emma vastasi.
- Ootko miettinyt mitä tehdä, kysyin rauhallisesti.
- No, mulla on vähän sellanen periaate ollu että en koskaan tekis aborttii ellei kyseessä olis joku raiskaus tai vastaava, mut tämä ei musta kuuluu niihin, Emma sanoi melko päättäväisellä äänellä.
- Ai, oikei mut kun miten me selitettäs tää porukoille tai viranomasille tai lääkäreille, tää on kiellettyä ja lapsi saattas syntyä kehityshäiriöisenä, vastasin.
- Tiedän mut mulla vaan sellasii tunteita että en halua tappaa tätä lasta, kuulosta ehkä sairaalta mutta mä rakastan jo tätä lasta enkä halua luopua siitä, Emma vastas kyyneleet valuen.
- En mäkään haluais tehdä niin..., täh, vastasinko niin? Kyllä vastasin ja se tuntui hyvältä, oikei... Emman katse kirkastu ja hyppäs syliini halaamaan mua.
- Me varmaan joudumme katumaan tätä, sanoin Emmalle.
- Tiedän, mutta mä en välitä, Emma vastas reippaasti.
- Moi, ootko missä? Emma kysyi hiukan vakavalla äänellä.
- Kaupas oon, mitenkä niin? Kysyin.
- Mä oon linkkuasemalla, voitko noutaa mut ja mentäis sun luo?
- Kyllä se käy, mites sä jo tänään tulit?
- Mä kerron kun nähdään.
- Ok, sanoin ja otin loput kauppatavarat ja marssin kassalle. Ajoin linkkuasemalle ja Emma odotti siinä. Ajoin viereen ja Emma hyppäs kyytiin ja halasi minua antaen pikku pusun poskelle. Kyselin mikä oli mutta Emma halus kertoa vasta perillä. Kaarsin parkkipaikalle ja marssittiin kämpälleni. Sisällä Emma sanoi että käy vessassa. Vein kauppatavarat keittiöön ja pistin tavarat jääkaappiin. Emma viipyi jonkin aikaa vessassa, istahdin sohvalle oottaan. Lopulta Emma tuli vessasta pelokkaan näköisenä pitäen kädessään jotakin ja istahti viereeni.
- Mikä sinulla on, kysyin silittäen samalla hänen hiuksiaan. Emman ojensi minulle jo vähän nyyhkyttäen ja kädet täristen... raskaustestin? Se näytti, positiivista?! Mutta miten, kenen, MINULLEKKO hän on raskaana? Ei herranen aika, mitä helvettiä mietin päässäni.
- Siis oletko sinä raskaana, ja minulle? Kysyin Emmalta pelokkaana. Emma itkien vastasi kyllä, ei juma, nyt menee yli.
- Mutta miten, sähän käytät pillereitä? Kysyin rauhallisesti vaikka päässä oli kunnon sekamelska käynnissä.
- No, taisin vahingossa unohtaa silloin toisena aamuna ottaa pillerin ja tajusin sen vasta eilen, Emma nyyhkytti. Otin hänet syliini ja rauhoittelin häntä vaikka itselläkin oli vaikeuksia pysyä rauhallisena. Annoin hänen itkeä siinä ja rauhoittua. Samalla mietin että mitä nyt? Se oli kyllä vaikeata oman tunnetilan ollessa yhtä sekava vaikka päällisin puolin yritin näyttää tyyneltä. Sisko odottaa, minun lastani, ei helvetti mitäs nytten? Abortti olisi ainua vaihtoehto mutta sitten taas mieleen että en halua omaa lasta tappaa. Huhhuh, ompa sotku. Emma alkoi rauhoittua.
- Tuota, Emma mitä sinä olet tästä mieltä, mitä aiot tehdä?
- Mä, en tiiä, mä en oikein haluais tehdä aborttii mut sit taas ei voitais pitää tätä lasta ja sit poliisit tulis ja porukat suuttus meille ja...Emma purskahti taas itkuun. Tyynnyttelin häntä sanoin että mietitään tätä myöhemmin kun ollaan sulateltu tätä. Emma nyökkäsi ja jäätiin sohvalle istumaan.
Aamulla heräsin melko huonosti nukkuneena, onneksi oli lauantai. Emma nukkui sikeästi vieressäni, hyvä että hänkin oli saannut unta. Marssin vessaan kuselle ja pesin hampaat ja menin syömään aamupalaa.
- Huomenta, Emma huikkas mennessään vessaan. Taas aloin miettiä että mitä pitäis tehdä, ollaan sisaruksii niin lapsi saattais syntyä vammasena. Ajatus pelotti kauheasti ruokahalu meinas mennä. Ompa soppa.
- Onks sulla mitä täällä kaapis? Emma kyseli ja avas jääkaapin oven.
- Katso mitä löytyy ja ota iha vapaasti, sanoin ja hymyilin Emmalle. Emma hymyili takaisin.
- En meinannu saada unta ollenkaan, sanoin.
- Joo en minäkään, mietin pääni puhki melkein koko yön, Emma vastasi.
- Ootko miettinyt mitä tehdä, kysyin rauhallisesti.
- No, mulla on vähän sellanen periaate ollu että en koskaan tekis aborttii ellei kyseessä olis joku raiskaus tai vastaava, mut tämä ei musta kuuluu niihin, Emma sanoi melko päättäväisellä äänellä.
- Ai, oikei mut kun miten me selitettäs tää porukoille tai viranomasille tai lääkäreille, tää on kiellettyä ja lapsi saattas syntyä kehityshäiriöisenä, vastasin.
- Tiedän mut mulla vaan sellasii tunteita että en halua tappaa tätä lasta, kuulosta ehkä sairaalta mutta mä rakastan jo tätä lasta enkä halua luopua siitä, Emma vastas kyyneleet valuen.
- En mäkään haluais tehdä niin..., täh, vastasinko niin? Kyllä vastasin ja se tuntui hyvältä, oikei... Emman katse kirkastu ja hyppäs syliini halaamaan mua.
- Me varmaan joudumme katumaan tätä, sanoin Emmalle.
- Tiedän, mutta mä en välitä, Emma vastas reippaasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.