Jokainen kasvaa pärjäämään siinä ympäristössä, johon sattuu syntymään. Pärjäämään hyvin tai huonosti, kukin tavallaan. Niitä joutuu usein myöhemmin elämässään tarkastelemaan uudelleen, kun ymmärrys on kasvanut siitä lapsen oppimasta tavasta selviytyä elämssä hengissä. Monet eivät halua siihen ryhtyä, sillä se on raskasta työtä. Itsensä tunteminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa.
Olosuhteista riippuen voi muuttua varovaiseksi tultuaa liian monta kertaa satutetuksi, vetäytyy toisten ulottumattomiin ja silläkin voi satuttaa toista, jolle sellainen on se vaikea asia. Suo, mikä suo, niinkuin nämä palstatkin.
Olen vähän kyllästynyt, sinä kasvukumppanini, sillä olisi hyvä puhua, eikö vieläkään ole sen aika?
Olosuhteista riippuen voi muuttua varovaiseksi tultuaa liian monta kertaa satutetuksi, vetäytyy toisten ulottumattomiin ja silläkin voi satuttaa toista, jolle sellainen on se vaikea asia. Suo, mikä suo, niinkuin nämä palstatkin.
Olen vähän kyllästynyt, sinä kasvukumppanini, sillä olisi hyvä puhua, eikö vieläkään ole sen aika?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisihan tuo hyvä puhua, jos olisit hän. Venkoillaan, venkoillaan ja syvällä sisällä ei mikään muutu. Itsensä tunteminen ei ole helppoa todellakaan, ja kun tilanne on mikä on, niin aika tarkkaan miettii, onko sitä tarpeeksi hyvä tai onko ansainnut, aika helppoa löytää vastaperusteita, järkisyitä ja tehdä sitten päätöksiä, joita ei pysty pitämään. Koska elämä ilman häntä tuntuu vaan pahalta.
Tämä ei tainnut kuitenkaan olla mulle, vastasin kuitenkin. On tää elämä aika helvetin vaikeaa joskus.
sen enempää selittämättä, taidan olla pahasti loukkaantunut tapatuneista..
ai tolle edelliselle nettikirjoittajalle?
mitä teit... ja teit sen silti. Se on melkein anteeksiantamatonta... melkein...
Olen alkoholistiperheestä, että omat tunteet ovat aika syvällä...Mä en välttämättä pysty puhumaan, mutta ilmaisen tunteeni muulla tavalla.
Kuka lie oletkin, samaa vaivaa minullakin, tsemppiä! Sen kanssa on erinomaisen paskamaista elää yhä edelleen, pitää pärjätä itse aina vaan.