Jokunen aika jo välissä näkemättä. Taas yhden jättämisen jälkeen en enää suostunut koittamana uudelleen, Minun jaksaminen on loppunut. Silti tuo ihminen on mielessä, välillä hyvässä ja välillä pahassa.
Tapahtuneita ja sanoja kun ei enää tekemättömiksi saa. Loukkauksia ja satuttamisia puolin ja toisin. Ne noisivat aina uudelleen ja uudelleen esiin joka riidan yhteydessä. Vaikka aina oli puhe että annetaan olla menneiden, emme pystyneet ikinä niitä unohtamaan.
Kunpa olisi se taikanappula jolla unohtaa kaikki se paha mitä koettiin, ikään kuin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Sitä ei vain ole.. On vain ne koetut asiat jotka tulisi aina vaikuttamaan tulevaisuuteen.
Tapahtuneita ja sanoja kun ei enää tekemättömiksi saa. Loukkauksia ja satuttamisia puolin ja toisin. Ne noisivat aina uudelleen ja uudelleen esiin joka riidan yhteydessä. Vaikka aina oli puhe että annetaan olla menneiden, emme pystyneet ikinä niitä unohtamaan.
Kunpa olisi se taikanappula jolla unohtaa kaikki se paha mitä koettiin, ikään kuin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Sitä ei vain ole.. On vain ne koetut asiat jotka tulisi aina vaikuttamaan tulevaisuuteen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Et ole tyhmä, eivät todelliset tunteet katoa nopeasti.
Itse olen vatkannut exän kans jo vuosia. Virallinen jättämissaldo tällähetkellä 2-1 lisäksi useita ei enää koskaan olla missään tekemisissä tilanteita.
Pakkaa sekoittamassa vielä uusia suhteita. Jollei vituttas niin hävettäs.
Ei näissä tilanteissa voi mitään alusta aloittaa. Asiat pitäisi puhua, sitten miettiä voisiko jatkaa.
Yhtä lailla minä mietin ja kaipaan...........
http://www.youtube.com/watch?v=1dfcmYxohFE&feature=related
Ei rajaa, ei sitä mikä pysäyttäisi nämä tunteeni taikka ajatukseni. Pyörien hyörien mielessä aina vaan. Milloin niiden pahaa laulua laulaen, joskus suloisista muistoista muistuttean. Rikki olen, aina vain... Vailla toivoa vapaudesta.
Helvetti on asiat keskeneräisinä, vailla päätöstä. Kirja vailla kansia joista se alkaa ja päättyy. Tarina ilman alku ja loppua.
Kyllä se aikanaan helpottuu vaikkei ikinä välttämättä unohdukkaan.
Itsellä voi välillä olla päivä tai kaksi kun aika sujuukin joutuisasti, mutta sitten taas ikävä iskee hyökyaallon lailla ja ne kaikki kauniit muistot pyörii mielessä.
Välillä niin toivoo, että saisi ne pahat asiat mitä minullekkin tehtiin ja sanottiin, niin pysymään päällimmäisenä, ikäänkuin siten olisi helpompi unohtaa. Mutta ei se mene niin. Mä olen oppinut että anteeksi antamalla pääsee helpommin ja nopeammin eteenpäin. On vain hyväksyttävä se tosiasia ettei toinen rakastanutkaan, vaikka niin vannoikin.
Kyllä sinulla J (m) on siinä kirjassasi kannet ja tarinan alkukin, mutta se loppu ottaa aikansa ennenkuin saat senkin siihen kirjaan. Ota myös huomioon se että itse voit tietyllä tavalla nopeuttaa sitä loppuosaa ja sen jälkeen saatkin kirjasi laitettua kaapin perälle, muiden mahdollisten kirjojesi joukkoon....
Vain toivoa voi.. että unohdus tapahtuisi mahollisimman nopeasti.
Siitä että myöntää itselleen että on parempi ilman on vielä pitkä matka siiihen että on oikeasti yksin. Maailma täynnä kaloja jaksavat sanoa, mutt minä aina etsin sitä yhtä ja ainoaa oikeaa. Vain yksi, en tahdo enempää. Minä tälle yhdelle ja hän minulle ainoastaan. Saalis ehkä jollekkin pieni mutta minulle se täydellinen. Siinä vasta unelmille täyttymys.
En näiden vuosien tuoman oman kokeman siivittämänä voi olla sanomatta että minulle häntä ei tunnu olevan ainakaan olemassa.. tai hän on vallan kovin tavoittamattomissa.. Vain kaukainen haave tai unelma josta ei voi saada kiinni.
Kuulostaa niin tutulta, ja siltikin vain itse tietää mitä sydän tuntee/tarvitsee/kaipaa. Älä niitä muita kuuntele, en minäkään ja väärinhän se olisikin sille toiselle jonka matkaan voisikin lähteä, jos ja kun tunteita on yhä sitä kaipaamaansa ihmistä kohtaan. Toiset puhuu laastarisuhteista. Joillekkin se voi ollakkin helpotus tai jonkinmoinen apu, mutta minä en ainakaa itse lähtisi sille tielle. Kyllä se totuus on että ensiksi käytävä se menetetty suhde loppuun asti ja vasta sitten aikanaan aloitettava uutta, jos siltä tuntuu. Minun tunteeni on edelleen, että yksin olen loppuelämäni, en millään edes pystyisi ajattelemaan ketään muuta, kun vain HÄN on mielessäni.
Minä itse ottaisin yhteyttä kaipaamaani ihmiseen, mutta kunnioitan hänen päätöstä siitä että hän pyysi itse etten yhteyttä ota. Kyllä sitä usean illan on kuin salaa toivonut, jos hän kuitenkin kaipaisi, jos hän kuitenkin tahtoisi yhä edelleen... Mutta siihen asti...tämä on yhtä odotusta ja haaveilua.
Ehkä joku päivä huomaan etten enää odotakkaan.
Ehkä sinullakin käy niin.
Iloista alkavaa viikkoa sinulle J (m). Kyllä se elämä joskus vielä hymyilee, meille kummallekkin! :)
Toivottavasti et ole ymmärtänyt väärin että hän on pyytänyt olemaan ottamatta yhteyttä.
Don't go for the second best.
Minä sanoin nuo sanat. mutta minut jätettiin. minä en ainakaan alennu enää että kerjäisin. Aikanaan polvet ruvella pyysin, anoin ja kerjäsin että suhde jatkuisi, jos ei muuten niin edes poikamme tähden..
Vaikka et varmaankaan ole hän.
Minä polveni puhki kulutin, näin sen mihin rakkaus riittää, mistä se pohja löytyy.. pidin kaikesta kiinni että pysytään yhdessä, minä kaikkeni annoin että pysytään yhdessä, jos ei muuten niin poikamme tähden. että hänellä ois perhe. saman katon alla. Isä ja äiti joka päivä tukemassa ja antamassa neuvoja tarpeen tuillen..
Ei mulla ylpeyttä ollut itsestäni ikinä. ei ollut ikinä aihettä millä ylpeillä. minä yritin pitää kuitenkin lupauksen itselleni että lapseni eteen jos sellainen aikoinaan on tullakseen teen kaikkeni. mutta raja se on minunkin mitallani, se on vain ja niin kauan kun voi ottaa jo polkea itseään maan rakoon pitäkseen yllä jotain millä ei oo tulevaisuutta..23.12.2010. minä kasvatin itelleni selkärangan.
Tänään, tuo viha rakkaus suhde on vielä jäljellä.. ei ainoastaan poikamme tähden vaan siihen että minä rakastin. Silti, mietin että jos ehkä kenties sittenkin.. mutta lienee harjoja vain...
Ei se että rakastui, eikä se että rakastaa vaan että rakastaa yli kaikkien kivien ja oksaisten polkujen..
http://www.youtube.com/watch?v=1s9I9VvZ60I&feature=related
Toiset ne heittää oksat pois poluiltaan.... ihan omasta tahdostaan.
Modo sinulle J (m)
Aina kannattaa
"miettiä"olipa sitten kohteena taikka ei miettiminen sanelelee sen mitä järki alitajunnasta viestittää. Ominais piirteet kun on meissä kaikissa ,lähtökohdat sanelee sen miten otetaa maailmamme haasteet vastaa.
Kohtalo määrää mitä tulevaksi ja se mite jollekki toiselle olet joskus tehny ,tulee se takasi jonku muun mukana ja jos et sitä vielä ollu ymmärtäny et kai koskaa. Kantapään kautta opittuna tiedämme mitä on koetut vääryyret joista omani saanu. Kasvua ikä kaikki
Sä koet että sinut jätettiin ja mä koen että minut jätettiin. Kummatkin miettii... josko siltikin...
Tiedät miksen yhteyttä ota, enkä minäkään ole ollut valmis kuuntelemaan sinua, sillä niin kauan kunnes et huomaa omia loukkauksiasi ja sitä kuinka paljon sinä satutit minua ja myös muitakin sanoillasi, niin niin kauan on turhakin edes keskustella yrittää.
Virheitä minäkin tein ja pyysin anteeksi jopa samoja asioita toistuvasti, mutta en ole kuullut anteeksi sanaa sinun suustasi.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja annat noissa kirjoituksissa täysin vääränlaisen kuvan itsestäsi ja myös minusta.
Jos sinä olit se joka polvillasi kerjäsit ja kaikkesi annoit, niin miksi minä olen kuitenkin se joka terapiaakin tarvitsi jotta arkeni pystyn elämään ja jaksamaan loukkauksiesi jälkeen?
Mainitset tuossa että edes poikamme tähden..
No eipä suhteella ole mitään järkeä jatkaa jos se pohjautuu vain lapsen ympärille..Tottakai vanhemmat lastaan rakastavat, mutta ei se saa olla ainoa syy suhdetta jatkaa. Minä vaadin että mies rakastaa myös minua. En suostu jakamaan elämääni ihmisen kanssa joka on kanssani vain siksi kun meillä nyt sattuu olemaan yhteinen lapsi.
Kirjoitat myös vihasta...
Siinäkin ero.. Minä kun en vihaa sinua.
Yhtä asiaa en ikinä ymmärtänyt.. Vaikka sanoin sulle "mä rakastan sua" niin käänsit aina kaiken päinvastaiseksi mielessäsi. Mitä tahansa sanoin, et uskonut.
Myönsin vielä muutamia viikkoja sitten että kaipaan sua, mitä sinä teit? Et juurikaan katsonut edes silmiin ja lähtösi jälkeen lähetit tekstiviestin jossa kerroit että kaverisi nauroivat MINUN kaipaukselleni.
Sä satutit mua enemmän kuin kukaan ikinä ja siltikin mä kaipaan sua.
Mutta mä saan tarvittavat avut siihen että pääsen aikanaan irti jopa niistä ihanista muistoista mitä meillä kuitenkin jonkun verran oli.
Jos ja kun kerran niin kovasti yrität ja haluat unohtaa niin hyväksy se tosiasia ettet kyllä sinäkään mikään ihannemies käytökseltäsi ollut. Opi antamaan anteeksi, opi pyytämään anteeksi...vain siten pääset eteenpäin.
Kerjätä ei kenenkään pitäisi joutua...ikinä..
Asialliseen keskusteluun mä pystyn... Pallo on sulla. Mutta jos haluat vain ilmaista jo tutuksi tulleella haukunta tyylilläsi tunteesi niin jätän sen mielummin kuulematta. S-postini tiedät.
niin ja noista sun vihaamattomuuksista..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10059759#comment-0
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10158210#comment-0
älä nyt taas valehtele kaikkien nähden..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10509763
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10585998
ensimmäinen oma.
Toinen ei.
tässä lapsen äidin vastaus nyt s.postiin.
Meidän keskustelut Timin tapaamisista tapahtuu lastenvalvojan kautta.
Aikoinaan näin toistuvasti itse vaatisit ja nykyään olen yhtä mieltä siitä.
Ja meidän suhde on täysin ohi, joten siitä ei meillä ole lainkaan keskusteltavaa.
MXXXX
Tuossapa viime yönä kun oli tuon tekstin vääntänyt ja pyytänyt ottaa yhteyttä niin hetipä katos ne aatteet...
Ota sinäkin vastuu omista kirjoituksistasi.
Helvetti, suomen kauniit ja rohkeet. ei voi itekkää paremmin sanoa. elämä yhtä helvettiä nuo vuodet. kuin saippua oopperasta jonka juonessa ei päätä ei häntää.
Mutt siinä se on taas yks lausahus siitä mitä se keskustelu on.
on täysin turhanpäiväistä paskaa puhua siitä että on valmis keskustelemaan ku vetää heti hernee enää ku asiat ei meekkää just niiku ite on suunnitellu...
niin ettei se jäis oma eka viesti kenellekkään epäselvyydeksi niin tässä sekin..
Oot kuulemma valmis keskusteleen.
>
> Laittaisitko siis ehdotuksesi. katsotaan josko me saatais tästä joku
> yhteisymmärrys aikaan. keskustellaan ja katsotaan löytyykö meillä jokin
> pohja mille lähtä rakentamaan.
>
> Minä edelleen toivon että se pidennys mahdollisuus laitettaisiin ympäri
> vuoden. Toki se viikko syksylläkin on ihan kiva mitä olit ehdotellut. Se
> ihan sen takia että VOI tulla menoja pidemmälle joihin haluan timin
> mukaan ja pelkkä viikonloppu on turhan lyhyt aika matkustamiseen. Se
> voitaisiin laittaa sitte muutaman kerran, 3-4 vuodessa max?. En usko
> että noita edes noin montaa kertaa tulisi vuoden mittaan mutta että
> tarpeen tullen olisi mahdollisuus siihen.
>
> Jos tähän suostuisit niin vastavuoroisesti sitten olisin valmis sopimaan
> siitä juhannuksesta vuorovuosin ja talviloma viikosta vuorovuosin.
> Ymmärtänet että tuo juhannus osuu joka vuosi mun viikonlopulle että minä
> siinä taas menetän yhden viikonlopun jos tästä sopimusta lähdetään
> tekemään.
>
>
>
> JXXXX
Asiallisesti mielestäni...
Niin ja vielä vastaukseni..
Niinpä kun et suostunut keskustelemaan keskenään, oli pakko kääntyä lastenvalvojan puoleen.
Mäpä muistutan tuossa sulle sun omaa vastausta tuolta suomi24 palstalta. siinäpä pyysit juuri ottaa yhteyttä.
Tässä minä sitä nyt teen. Minä yritän taas jälleen kerran saada keskustelun auki että vanhemmat keskustelee lapsen asioista.
En jotenkin odota enää vastausta tähän..
Edelleen kannattaa muistaa kuka se kävi huutamassa että se on sitte ohi. Eikä ikinä enää ilman sitä taikanappulaa jolla kaikki pahat muistot unohtuu. Se ei tule muuten olemaan kuin vain saman vanhan kuvion toistamista.
Näinpä taas. Kyllä taas löytyy heti syytökset mua kohtaa.. ja minäpä en tietenkään ole koskaan sulta anteeksi pyytänyt, enpä tietenkään.
kanattaa muistaa että terapiassa kävit jo kauan aikaa ennen ku me ees tavattiin ja meidän seurustelun aikana sinä sen lopetit ja nyt annat tuossa ymmärtää että sinä kävit terapiassa minun takiani..
Eipä se poika ainoa syy ollut. mun on vaan pikkasen vaikeuksia uskoa toisen tunteisiin kun pitää samaan aikaan treffi profiiliaan auki treffi palvelussa. On vaikea uskoa toisen välittämiseen kun entinen sänkykumppani oli joka puolella yhteystiedoissa, päivisin oli ollut soittoja kun en ollut kuulemassa ja olipa kysytty "rentouttavaan viikonloppuun hotelliin".. ei ole sulla ikinä ollut tuo tasa-arvo niitä vahvimpia lajeja. minun kun piti joka ainoa yhteys mihinkään päin katkaista kun se loukkas sua ja sen tein. mutt katkesko yhteydet sulla? Ei.
Samat sanat. kukaan ei oo koskaan satuttanu pahemmin ku sinä eikä kohdellu niin ala-arvoisesti kuin sinä.
Älä puhu että sä kykenet keskusteluun. jo se on nähty ku on poikaa hakiessa yrittäny kysyä että miten lapsella menee. mitään en saa tietää, sanaakaan et vastaa vaikka rauhallisesti kysyn. Älä puhu että sä kykenet keskusteluun. Sä et edes pysty kertomaan mulle onko meidän lapsemme ollut terveenä ja miten on yleisesti pärjännyt.
Sillä se lastenvalvoja tässä välissä asioita setvimässä on ku sitä et puhu etkä suostu keskustelemaan. On turha puhua että oot valmis keskustelemaan, se on nähty mitä sun keskustelu on. sinä sanot ja muiden pitäis mennä sen mukaan tai alkaa mykkä koulu. Minä oon meistä se kuka on yrittänyt saaha sitä keskustelua auki ja että sitä keskustellaan eikä vain että "äiti tahtoo nyt näin ja se joko sopii tai sitte ei keskustella ollenkaan".
Se on kuule sitä keskustelua että molemmat saa sanoa omat mielipiteensä ja niistä keskustellaan eikä vedetä heti hernettä nenään ja mykkäkoulu pystyy ku ei toinen oo heti valmis siihen mitä sinä tahdot.
Kukahan se voi estää molempia sanomasta omat mielipiteensä? Väkisinkö ne pitää irti kiskoa?
ei estä mutta mutta kukaan ei voi pakottaa kuulemaan toisen mielipidettä, se onkin toinen juttu.. oman mielipiteensä voi sanoa mutta sen jälkeen ku tunkee sormen viimestä niveltä myöten korvaan niin ei varppina kuule... sellaista se taidottumuus keskusteluun on..