Olen tässä jo vuosia miettinyt, että jos ottaisi saksanpaimenkoiran. Tällä hetkellä 5-vuotias bichon frise narttu, täysin perus koulutettu ja yms. temppuja opeteltu. Sessu tulee tosihyvin toimeen isojen koirien kanssa ja itselläni on kiinnostusta ja aikaa touhuta koirien kanssa.
Sitä vaan ajattelin kysyä, että onko kokemuksia, miten saku ja pienempi koira tulee keskenään juttuun?
Kiitos jo etukäteen vastauksista :)
Sitä vaan ajattelin kysyä, että onko kokemuksia, miten saku ja pienempi koira tulee keskenään juttuun?
Kiitos jo etukäteen vastauksista :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hauskaa kun olen itse ajatellut juuri samaa, mutta toisinpäin..
Siis ( tyttö) bichonin sakupojalle kaveriksi..
moro,jos pennusta niin yleensä tottuu kumminkin päin,,pienempikin koira kun on vanhemoi,,niin sekin voi olla pomo hurjalle sakulle ;)ei pitäs olla ongelmia
Kiitos vastauksista :) Harkitsen vielä :)
Mulla mopsipapparainen ottanut hienosti vastaan pari saksanpaimenkoirapentua, eikä ongelmia ole ollut pentujen aikuisiälläkään. Sopeutui myös uuteen aikuiseen koiraan ja toisinpäin.
Jos aikuiselle saksanpaimenkoiralle ottaisin pientä pentua kaveriksi, niin vähän kävisin "kokeilemassa kepillä jäätä", että miten se oma iso koira suhtautuu pentuihin ja pieniin aikuisiin koiriin, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä, kun talossa on jo oma pentu.
Pakko vastata.Meillä nyt 4v leikattu bichon frise uros ja sakemanni poika haettiin uuteen kotiin viikko sitten .Hyvin menee, Pojat jopa leikkii keskenään ja meidän bichoni ainakin osaa pitää pennun kaukanakin jos rauhassa haluaa olla. :)
Tosin aika näyttää kuinka hyvät kaverukset tästä kaksikosta tulee.Leikkiminen on suht tasaväkistä ainakin toistaiseksi kun nyt 8vk ikäinen sakumme on tällä hetkellä samankokoinen kuin meidän bichon :)
Anopilla on pari vuotias bichon ja mulla vuoden ikäne sakupoika niin vallan mainiosti tulevat toimeen. Alussa meinas olla mustasukkaisuuskohtauksia ku pikkukoira nostettii syliin mutta nyt myöhemmin on lopettanu näykkimisen ku nostetaa pikkukoira syliin :)
Hitto että pelästyin otsikosta. Ajattelin jo että joku on nyt sitten teettämässä pentuja otsikossa mainituilla... HUI!
Joo,bichon uros sakunarttu,vois tulla veikeän näköisiä kakaroita :D
No meillä on toyvillakoira ja sakemanni, ovat eri sukupuolta. Hyvin on mennyt niillä. Kun sakemanni aikuistui niin ottivat yhteen harva se päivä jonkin aikaa. Sakemanni ei koskaan satuttanut tätä pientä, ei ikinä mutta tassullaan alisti sen maahan selälleen makaamaan ja piti sitä maassa niin kauan, että villakoira ei tapellut vastaan. Alkuun puututtiin tähän heti ja komennettiin niskavilloista sakemanni pois, mutta sitten annettiin niiden itse hoitaa tilanne. Tietenkin oltiin ihan vieressä jos olisi mennyt rajuksi. Villis on iso egoinen ja ei millään antanut periksi, hampaat irvessä murisi sakemannille ja sakemannilla oli täysi työ pitää sitä aloillaan.
Lopulta melko pian kun ei itse puututtu tähän, nuo loppui kokonaan. Ne katsoi kumpi on kumpi ja tekivät keskenäiset välinsä selviksi ja nykyisin villis alistuu sakemannille. Ja sakemannni on niin viisas, ettei se turhasta sitä alista ikinä.
Joitain tilanteita, kun sakemanni menee alistamaan on sellaiset, että komennan villistä, se ei usko niin sakemanni käy tassulla tökkäsemässä. Ennen nämä meni rähinäksi, koska villis hermostu aivan täysin, mutta nyt yleensä pelkkä katse sakemannilta riittää rauhoittamaan tämän vili vilperin.
Nyt kun välit on selvillä niin ovat parhaita ystäviä. Nukkuvat vierekkäin, syövät luunsakin ihan rintarinnan. Usein villakoira syö luun murusia ihan sakemannin pään alta, keräilee niitä lattialta, eivätkä koskaan tappele ruoista tai leluista. Sakemannilla on samanrodun koirakavereita, joiden kanssa leikki on rajua painimista yms, mutta villakoiran ottaa tosi hienosti aina huomioon, eikä koskaan ole raju leikkiessään sen kanssa. Kun leikkivät esim. lelulla niin sakemanni vetää ihan hellästi lelua toisesta päästä, eikä koskaan kiskaise. Ymmärtää jotenkin voimansa ja kokonsa hyvin.
Nykyisin sakemanni suojelee villakoiraa paljon ja sen täytyy aina nähdä missä villis menee esim. ulkona. Jos se häviää hetkeksikään näkyvistä, menee saku heti hakemaan sen. Olen tosi onnellinen siitä, miten hienot välit näillä nykyisin on :) Olen niin ylpeä siitä, miten hellästi tuo sakemanni kohtelee päänsä kokoista koiraa.
Eli kyllä sakemanni menee pienenkin koiran kaverina, kunhan sen kouluttaa hyvin. Alkuun en jättäisi niitä kahdestaan samaantilaan yksin, koska jos tulisi jotain tappelua niin huonostihan siinä kävisi pienemmälle. Täytyy olla varmuus, että tulevat hyvin juttuun. Tietenkään ikinä ei voi olla 100%varma mistään, mutta tiedät mitä tarkoitan.
Monesti useamman koiran taloudessa koirat katsovat oman paikkansa. Tietenkin ylimpänä on aina laumanjohtaja (ihminen) joka on paikkansa lunastanut oikealla koulutuksella ja johdonmukaisuudella. Mutta koirat usein selvittävät omat välinsä ja hakevat paikkansa ja kun ne on kunnossa ja katsottuna niin elävät sovussa hienosti.