Äitin petos tuli ilmi noin vuosi sitten. Hän oli harrastanut tätä jo monta vuotta. Isä on murheen murtama ja todella äkäinen mutta meille hän jaksaa olla ihana isä. Sisko 13v. joka on juuri tulossa teini-ikään ja tarvitsisi mallia, on ihan maassa ja pelkään hänen masentuvan ja muuta. Veljet ovat hiljaisia ja eivät puhu asiasta mutta ovat silti vihaisia. Minä olen perheen uusi äiti (kohta 18v.). Valehtelen ystävilleni kaiken olevan kunnossa, lohdutan isääni ja siskoani kun heitä surettaa, siivoan ja pyykkään kotona ja yritän saada kaiken toimimaan sillä välin kun äiti on viikonloput "koulutuksessa" tai "kaverilla". Hän on uuden kaverinsa tykönä ja ryyppää silloin aina. Hän on ruennut polttamaan (äiti 45v...) ja ryyppää nykyään todella paljon. Hän valehtelee meille aina vaikka me koko perhe tiedämme totuuden hänestä. Sanoo menevänsä kaverinsa luokse mutta meneekin omalle tulevalle asunnolleen missä hänen miehensä lymyää ja sen takia äiti unohtaa olla kotona lastensa kanssa. Hän ei vastaa puheluihin tai viesteihin ymsyms. Hän on tullut uudestaan teini-ikään.
Valehtelu kavereille on siksi, että en tahdo näyttää olevani heikko. Mutta haluaisin silti heidän tietävän. Minua ärsyttää kun tuntuu että he ovat unohtamassa minut, koska eivät pyydä minua enää niin paljoa jonnekkin. Ja kun puhumme asiasta he aina sanovat "Niin pahempihan se tietty siskolles on ku ei se suhun niin paljoo vaikuta." Mut vaikuttaa se ja mua ärsyttäs myöntää se niille. En halua itkee heidän eessä. Mä oon ihan loppu kohta. Itken melkein päivittäin tätä kaikkee kuraa mikä mun eteen on täydellisen perhe-elämän jälkeen tullu. Kaikken eniten pelkään et musta tulee samanlainen tän kaiken jälkeen. Mut mä haluaisin olla täydellinen äiti mun tuleville lapsille, enkä varsinkaan samanlainen kun mun äiti on meille ollu nyt vähä aikaa. Pakko tää oli mun jossain kertoo ku en voi sitä läheisilleni sanoa.
Siskosta vielä, se on ollu aina tosi laiska ja itepäinen, joten mä en tahdo sille sitä että se juo, polttaa ja on lissu sit yläasteella. En tiiä mitä tekisin sen kanssa ja varsinkin ihteni kanssa, lähellä on burnout, jos sitä siks voi sanoa. Kiitos ja anteeks.
Valehtelu kavereille on siksi, että en tahdo näyttää olevani heikko. Mutta haluaisin silti heidän tietävän. Minua ärsyttää kun tuntuu että he ovat unohtamassa minut, koska eivät pyydä minua enää niin paljoa jonnekkin. Ja kun puhumme asiasta he aina sanovat "Niin pahempihan se tietty siskolles on ku ei se suhun niin paljoo vaikuta." Mut vaikuttaa se ja mua ärsyttäs myöntää se niille. En halua itkee heidän eessä. Mä oon ihan loppu kohta. Itken melkein päivittäin tätä kaikkee kuraa mikä mun eteen on täydellisen perhe-elämän jälkeen tullu. Kaikken eniten pelkään et musta tulee samanlainen tän kaiken jälkeen. Mut mä haluaisin olla täydellinen äiti mun tuleville lapsille, enkä varsinkaan samanlainen kun mun äiti on meille ollu nyt vähä aikaa. Pakko tää oli mun jossain kertoo ku en voi sitä läheisilleni sanoa.
Siskosta vielä, se on ollu aina tosi laiska ja itepäinen, joten mä en tahdo sille sitä että se juo, polttaa ja on lissu sit yläasteella. En tiiä mitä tekisin sen kanssa ja varsinkin ihteni kanssa, lähellä on burnout, jos sitä siks voi sanoa. Kiitos ja anteeks.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keksitty tarina, ei kukaan keski-ikäinen käyttäydy noin, alkaa nyt 45v vetää röökii ja ryyppäämään,ja oikeen kämppäkin itsellä ja on viikonloput poissa, ei oikeen natsaa.
No voi voi .... kyllä löytyy näitä myöhäisteinejä jotka sekoaa hiukan ennen vaihdevuosiaan ja alkavat elää uudelleen kenties elämättä jäänyttä teini-ikäänsä.
Siinä ei lasten tarpeet ja toiveet paljoa vaa*assa paina kun puuma "elää" ja etsii nautintojaan.
Maailmassa näköjään kaikki keski-ikäiset ovat samanlaisia.. Mutta valitettavaa sanoa että totta tämä on vaikka keksityltä sinusta kuulostaa. Sitä on hankala uskoa jos sitä ei ominsilmin näe ja itse koe tätä painetta.
Moni keski-ikäinen nainen alkaa käyttäytyä juuri noin (ja mieskin). Elämättä jäänyt nuoruus on otettava takaisin. Olisi kannattanut elää sitä elämää ensin, ja vasta aikuistuneena ihmisenä perustaa perhe ja tehdä lapset. Tällainen käytös viestii tasapainottomuudesta ja epä-kypsyydestä, nuoruuden kaipuusta.
Mutta sinun vastaus viestii vain siitä että "pyhä-äiti" ei voi olla huono, myytistä pidetään kiinni tai itketään ja pidetään kiinni!
väärä foorumi, tämä ei kuulu uusperhepalstalle.
Kyllä tämä kuuluu just tänne uusperhepalstalle! Ymmärrän sinua täysin, tarvitset lohdutusta ja tukea. Mutta keneltä sitä voisit saada tässä tilanteessa? Vanhemmat? Jos äiti on jo hommannut asunnon ja uuden miehen, sieltä suunnalta tuskin tulee sitä apua jota nyt tarvitset. - Kerro kuitenkin äidillesi miten paha mieli teillä on.
Te olette vielä, sinäkin, alaikäisiä ja huoltajana äitinne on myös vastuussa teistä.
Tosin näyttää, että äidillä menee lujaa ja uusi elämä on huumannut hänet täysin.
Jäljelle jää, että te perheenä tuette toisianne, mutta sinun on päästävä keskustelemaan tilanteestanne ja jaksamisestanne jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Terveyskeskuksessa on psykologi jonka kanssa voisi luottamuksellisesti purkaa tuntojaan ja saada vähän enemmän tukea kuin tällä palstalla tai kavereilta.
Olet fiksun oloinen tyttö, kyllä sinä pärjäät! Äiti nyt viilettää mutta tilanteilla on tapana järjestyä. Jaa kotitöitä kaikkien kesken, ettet väsy liikaa.
Iso ja lämmin halaus täältäpäin!
Pyydä isääsi osallistumaan kotitöihin ja sano että ymärrät hänen suruaan ja että sinullakin on suru puserossa ja kerro että et voi kertakaikkiaan tehdä kaikkea yksin ja sano että sinä et voi olla kotonasi aina ja että sinä haluat nauttia elämästä ja suosittele isällesi että hän yrittäisi askelaskelelta unohtaa tämän episodin ja alkaisi nauttimaan elämästä. Olet jo 18 vuotias ja sinuakin odottaa jossain sulhosi ja oma kämppä, kun kotonasi on kaikki hyvin niin kannatan että muutat ja nautit elämästä ilman tuollaista taakkaa. Sano myös pikkusiskollesi että vaikka äiti oli nyt tuollainen niin älä vajoa masennukseen äläkä juo tai polta, sano että pikkusiskosi pitää näyttää sinulle että on vahvempi henkilö kuin äitinne (vetoa vaikka johonkin elokuvan henkilöön jolla on myös traaginen tausta). Vie pikkusiskosi ulos ja leikkikää ja käykää jätskille jotta te molemmat saisitte muuta ajateltavaa, samalla teidänkin välinne lämpenisivät. Muista, että muutos ei tapahdu hetkessä elikkä ei kannata hätiköidä. olici mukavaa jos vastaisit tähän että onko asia jo hoidossa vai jopa hoidettu :))
Asia etenee pikkuhiljaa, mutta hyvin hyvin hiljaa.. Äidin kanssa välit ovat hieman parantuneet, mutta en vieläkään kestä välillä äidin valehtelua ja asioiden kiertelyä. Siskon kanssa juttelemme paljon ja olemme yhdessä tämän asian kanssa ja puhumme siitä melkein päivittäin. Tänään juuri olen menossa asumaan äidille vähäksi aikaa, ja täytyy katsoa mitä siitä tulee. Kiitos kun vastaatte mukavasti tänne ja tuette minua tämän asian kanssa! Kyllä tämä tästä...:)
ota se lähin köysi ja hirtä ittes.kura loppuu,lapset kaivoon ja kuula mutsin kalloon.Riviin ja nappi ottaaa,mee muualle angstaa -.- varmaa joku 15v lauta siel itkee ku pojat kiusaa.saatanan imbesilli
Mitä tekemistä tällä on uusperhepalstalla? Mene lastensuojeluun valittaan....
Minusta se kuuluu juuri tänne.että huomaatte vanhemmat mitä saatte aikaan lapsille kun rupeatte juoksemaan ja etsimään uusia parisuhteita.Ja teitä on kyllä molemmissa miehissä ja naisissa.Lapset ei paljon paina siinä vaakakupissa.Tästähän ne uusperhekuviot alkaa.Eikai sitten kannata päivitellä ja itkeä kun ei toimi lasten kanssa sitten tämmösen alun jälkeen...Kuka on kärsijä LAPSET