Näen joka päivä koulussa hoikkia ja kauniita tyttöjä, ja katson heitä aina kadehtien. Minulla on aina ollut huono itsetunto. En halua olla sairaalloisen laiha, enkä tästä nyt ehkä paljoa laihempikaan. (olen juuri normaalipainon rajalla) Mutta joka päivä taistelen ruoan kanssa. Yritän koko ajan vähentää syömistäni ja nykyään minulla onkin nälkä. Koulussakaan en jaksa keskittyä, kun odotan vain kouuruokailua, ja sielläkään en sitten loppujen lopuksi syö paljoa. (Syön melkein kunnon annoksia, ehkä hitusen pienempiä, eli kyse ei kumminkaan ole siitä, että söisin toodella vähän, mutta nälkä tulee nopeasti) Nälän takia olen koko ajan väsynyt ja ärtyisä, mutta en uskalla syödä enempää, koska pelkään, että alan lihoamaan, koska en kasva enää, joten kasvamiseen ei mene sitä ylinmääräistä energiaa. Pohdin tässä, että voisiko tämän jo luokitella ongelmaksi? itse en pidä tätä niinkään vakavana, eikä kukaan muukaan ole mitään minulle syömisestäni sanonut, mutta pelkään että tämä pahenee vielä johonkin syömishäiriöön asti : < kannattaisiko mun keskustella jonkun kanssa?
onko vakavaa?
outo olen
4110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa!
Siis keskustellajonkun kanssa. Nyt. Heti.
Älä odota että ongelma pahenee. Tartu siihen nyt niin säästyt PALJOLTA!!!!!!
Hyvä kun jo nyt tiedostat että jotain on vialla syömisiesi suhteen, että asia voidaan korjata ennen kuin se pahentuu. Kannattaa todellakin kertoa asiasta jollekulle, mitä ennemmin sen teet, sen parempi. Sinä olet hyvä sellaisena kuin olet! :) Laihduttamalla et tule itsevarmemmaksi tai onnellisemmaksi, päin vastoin, siihen jää koukkuun ja se varastaa koko elämäsi. Siitä tulee elämäsi ainoa sisältö. Joten syö ihan rauhassa sen verran kuin haluat ja kun sinulla on nälkä. Et sinä siitä liho! Pyydä nyt vain joltakin rohkeasti apua! Tsemppiä! :)
Kyllä toi kuulostaa siltä, että syömishäiriö voi hyvinkin olla puhkeamassa tai jo alkanut. Jos olet yläaste- tai lukioikäinen, kannattaa mennä juttelemaan esim. nuorisoneuvolaan asiasta. Niitä on ainakin isommissa kaupungeissa. Ongelmasta on huomattavasti vaikeampi päästä eroon myöhemmin, jos se ehtii pahentua.
En halua saarnata, mutta anoreksiania alkoi juuri samanlaisesta tilanteesta ja tähän mennessä se on "antanut" mulle mm. seuraavaa:
- jatkuvat ruansulatusvaivat (ummetus, vatsakivut, ilmavaivat)
- pahanhajuinen hengitys
- mustat silmänaluset
- anemia
- väsymys
- keskittymisvaikeudet
- eristyneisyys
- itsetuhoisuus
Tiedän toki, ettei kukaan päätä hankkia anoreksiaa, mutta varhaisvaiheessa voi ehkä vielä punnita, haluaako tätä kaikkea riesakseen.