Olemme suunnitellet koiran hankintaa kun pääsen kohta eläkkeelle. Meillä ei ole ollut omaa koiraa aikaisemmin, vain tutun koira silloin tällöin hoidossa.
kumpaa suosittelette aivan pennun hankintaa vai muutaman kuukauden ikäistä jolle on ehditty opettaa perusasioita.
kumpaa suosittelette aivan pennun hankintaa vai muutaman kuukauden ikäistä jolle on ehditty opettaa perusasioita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä miten neuvoa!
koiran joka on sisäsiisti, niin ota noin vajaa vuosikas. Jos pissikakkirumba sisällä ja ulkona ei haittaa niin ota ihan pentu. Ihan pentu on helpompi kouluttaa talon tavoille kuin kodinvaihtaja jolla on omat juurtumaan ehtineet tapansa ja jota ei todennäkösesti ole koskaan koulutettu ja joka on syy luopumiseen. Koirat kun eivät tavoille kasva itsestään.
Vähän vanhempi pentu: 3-4-kuukautta, joka on kasvanut perheessä sisarustensa ja emänsä kanssa on oppinut:
- sisäsiisteyden alkeet (huom. ei vielä täysin sisäsiisti useimmiten)
- tulemaan toimeen muiden koirien kanssa, koska on ehtinyt sosiaalistua koirien kommunikointitavoille: osaa alistua, tietää leikkipuremisen ja oikean eron
- ei ole vielä sosiaalistuntut yhteen ihmiseen, vaan ihminen on pennulle lähinnä laji
- sopivasti koulutusiän alussa, jolloin voit aloittaa koulutuksen talon tavoille heti kun pentu tulee kotiin.
Tämä on mielestäni se helpoin vaihtoehto. Mutta jos on kyse isosta kennelistä, jossa pennut ovat vain keskenään häkissä, niin sitten pikkupentu.
Oma koira tuli mulle ku se oli 3 kuukautta vanha ja voin sanoo että ei kyllä mikään helppo tapaus ollu. Se oli äärettömän villi. Hyppi ja lenkilläki ois ihmisiä vasten hyppiny vaikka ei pahaa tarkottanukaan sillä. Lisäks se saatto ihan hyvin tulla närskyttelemään. Ei se purru tosissaan, mutta kuitenkin silleen että tuntu ku se oli tainnu tottua siihen että veljesä kaa saa leikki rajusti. Eli ei kyllä oo mitään takeita siitä jos koira asuu emosa ja sisaruksesa kaa pitempään että koira ois jotenki viisaas ja oppinu. Ton ikäset on vielä ihan kakaroita, jotka just alkaa koetella rajojaan.
- Katsele koiria esim. löytöeläinkotien sivuilta. Siellä voi olla nuoriakin koiria joukossa, joiden omistajat ovat vasta koiran saatuaan huomanneet, että koiran kasvattaminen pennusta aikuiseksi voi olla todella rankkaa.
- Koira on luovutusikäinen aikaisintaan 8 viikon ikäisenä.
- Osta koira kalliilla hinnalla kasvattajalta, älä halvalla pentutehtailijalta. Pentutehtailijat eivät ruoki koiria kunnolla, erottavat pennut liian varhain emostaan, sillä emo täytyy tehdä uudelleen tiineeksi välittömästi synnytyksen jälkeen. Koiria ei myöskään ulkoiluteta tarpeeksi ja ne joutuvat viettämään päivät pitkät pienissä kuljetushäkeissä, jotka voidaan pinota päällekkäin. Kunnon kasvattaja antaa sinun nähdä pennun vanhemmat. Hän vie ne rokotettavaksi ja tarkistutettavaksi eläinlääkäriin. Häneltä saat viralliset paperit koirasta. Todennäköisimmin koira on myös terve, toisin kuin pentutehtaiden koirat.
- Ota huomioon, että pennut pureskelevat lähes kaikista huonekaluista kulmat, raapivat seinät ja ovet, pissaavat ja kakkaavat lattialle. Laita laitteiden johdot ja muut vaaralliset pois pennun ulottuvilta. Suojaa lattia sanomalehdillä.
- Aloita sisäsiistiksi opettaminen HETI koiran saavuttua kotiisi. Heräät ennen kuutta aamulla ja viet pennun välittömästi pihalle ja odotat että se tekee tarpeensa. Kehu koiraa ja anna pieni herkkupala pihalle pissaamisesta. Pyyhi ja pese yön aikana tulleet jätökset niin, ettei lattiaan jää hajua.
jos päädyt pentuun, ´pane pentu yöksi liekaan sängyn viereen. Tällöin kuulet kun se tahtoo yöllä tarpeilleen. Sitten vaan pikapissat ulos joskus kahdesti ja kolmastikin yössä, kunnes koira kasvaa. Ulos aina kun on nukuttu, syöty, leikitty hetki. Ja kannattaa sanoa vaikka pis pis.. kun pentu pissaa. Aikuisena se pissaa sitten käskystä, heloittaa esim matkalle lähtöä ja matkalla ollessa asioiden hoitoa. Pentu jttäähuonekalut yms killetyn rauhaan kun ne pyyhkii etilalla tai sitruunamehulla ja antaa pennulle suuria luita järsittäväiksi ym leikkikaluja. Ja jos ottaa aikuisen koiran, kannattaa tarkkailla, ja yrittää ymmärtää, mitä eläin eleillään koettaa kertoa. Yseat koirat osaavat pyytää pihalle, ja sitä pyyntöä kanttaa totella ettei tule niitä lätäköitä ja läjiä sisälle. Muuten koiran kanssa elämä on 90% huolta ja harmia josta riittää puheenaihetta vähän joka tilanteeseen ja 10% yllättävi' sattumuksia joista on ihmettelemistä itselle ja muillekin.
idiootti
kuka? Kannattais yksilöidä sanansa tarkemmin
sinä
Kaikki koirat ei ulos ees heti tee tarpeitaan. Mun koira rupes vasta 5kk iässä tekemään tarpeesa ulos ja sillonki se aina teki nimeen omaan niihin samoihin paikkoihin (ojiin), eikä mihinkään muualle. Lisäks tunnen yhen koiran joka oppi vasta 8 kuukauden ikäsenä tekemään ulos. Jos pennun pistää hihnaan sängyn viereen kiinni nii pennun ulina todennkösemmin johtuu siitä että ku se ei halua pysyä siinä siinä sängyn vieressä tai että sillä on vielä ikävä emoa.