Mä oon seurustellut tän naisen kanssa vasta muutaman kuukauden ja jo nyt tää nainen "pomottaa" ja epäilee mun uskollisuutta.
En ole todellakaan tehnyt mitään sellaista että ansaitsisin sen kiukuttelua toisista naisista!
Oon edelleen siihen rakastunut ja haluaisin olla sen tyttöystävä. En vaan tajua mikä siinä naisessa mättää? Mikä saa sen noin epäluuloiseksi?
Ja joo, oon yrittänyt keskustella sen kanssa, mutta en siltikään ymmärrä sitä.
Ei taida tällaisella suhteella olla tulevaisuutta:( Mut en haluais heti näin alussa luovuttaa.
En vaan taida jaksaa kovinkaan kauan...Enkä halua että koko kesä menis pilalle tän naisen kanssa riidellessä.
Jotenki tulee ihan luuseri olo, kun harkitsenkin eroamista. Mut mitenkä tässä sitten sais tyttöystävän rauhoittumaan ja lopettamaan kiukuttelemisen?
On meillä hyviäkin hetkiä ja ihanaa yhdessä. Mut tää kiukuttelu häiritsee ja pilaa kaiken. Kyllä naiset on vaikeita!
Tää oli vaan tämmönen avautuminen, kun ei mulla oo ketään kenelle puhua mun seurusteluongelmista. Kavereita ei kiinnosta "lesbojutut" ja ne vaan naureskelee ja heittää läppää.
En ole todellakaan tehnyt mitään sellaista että ansaitsisin sen kiukuttelua toisista naisista!
Oon edelleen siihen rakastunut ja haluaisin olla sen tyttöystävä. En vaan tajua mikä siinä naisessa mättää? Mikä saa sen noin epäluuloiseksi?
Ja joo, oon yrittänyt keskustella sen kanssa, mutta en siltikään ymmärrä sitä.
Ei taida tällaisella suhteella olla tulevaisuutta:( Mut en haluais heti näin alussa luovuttaa.
En vaan taida jaksaa kovinkaan kauan...Enkä halua että koko kesä menis pilalle tän naisen kanssa riidellessä.
Jotenki tulee ihan luuseri olo, kun harkitsenkin eroamista. Mut mitenkä tässä sitten sais tyttöystävän rauhoittumaan ja lopettamaan kiukuttelemisen?
On meillä hyviäkin hetkiä ja ihanaa yhdessä. Mut tää kiukuttelu häiritsee ja pilaa kaiken. Kyllä naiset on vaikeita!
Tää oli vaan tämmönen avautuminen, kun ei mulla oo ketään kenelle puhua mun seurusteluongelmista. Kavereita ei kiinnosta "lesbojutut" ja ne vaan naureskelee ja heittää läppää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
naiset kai haluaa kärsimyksen kautta voittoon tai mikä siinä on ettei vaa ymmärretä luovuttaa kun on paha olla. Sullaki pitäis olla elämäs kukkeinta aikaa ja onnea nii ett kaveris ei jaksa kuunnella. Mut siinä sä olet kertomassa miten sulla on joskus hyviäkin hetkii ja et oikee viittis luovuttaakaa kun rakastat. Mitä sä rakastat? Niitä melkein hyvii hetkii kun se ei huuda, tai ei epäile sua pettämisestä, tai ei syytä sua jostain mitä et oo tehny, tai koitat olla näkymätön ettei se keksi jotain aihetta huutaa?
Rakasta kuule ittees vähän enemmän, sillai sä osaat laittaa jonkun rajan sille mihin asti sä uhraat sun aikaasi ja elämääsi ja tunteistasi.
Se ett se sun naises on ottanut tollaisen pomottamisen ni ei se johdu susta mitenkää, sillä on joku vamma päässä ja se ei korjaannu sun rakkaudella vaan sillä ett se ite tajuaa miten typerä se on. Voin melkee vannoo ettei se ymmärrä sitä millää.
Älä anna muutaman hyvän hetken muodostuu sun elämäs kohokohdaksi muuten vittumiasessa suhteessa. Siinä sulla menee usko toivoon ja rakkauteen ja itteeskin.
Naiset ei oo vaikeita, mut naiset haluaa roikkuu kynsin hampain kiinni paskassa, sitä mä en ymmärrä. Jos sä et ole onnellinen, sun pitää voida jutella siitä sun naises kanssa, jos se ei kuuntele tai muuta käytöstään ni ei siin tarvi arpoo kumpi sille on tärkeempää, sen oma pomottaminen vai sinä. Älä tee asioista tai naisista vaikeita, asiat on aina yksinkertaisii jos niitä ei ala sotkemaan sillä ett jää seisomaan tuleen ja siinä itkee kun polttelee. Silloin voi olla joo vaikeeta vähän kaikki.
Selkärankaa peliin ja vähän sitä rakkautta itseäänki kohtaan ettei sua kohdella ihan miten sattuu.
Tyttöystävälläsi saattaa olla huono itsetunto. Se pitäisi saada jotenkin kuntoon. Yleensä huono itsetunto juontaa lapsuudesta. Välttämättä ei koulutus, varakkuus, ulkoinen kauneus ei yleensä auta korjaamaan sitä jos syy on syvemmällä. Näennäisesti ihminen voi vaikuttaa itsevarmalta, mutta huono itsetunto paljastuu sitten juuri parisuhteessa esim. kuvailemallasi tavalla.
Kyse ei aina ole huonosa itsetunnosta. Noin käyttäytyy myös ihminen, jolle on poikkeuksellisesti sattunut paljon pettäviä naisia tielleen tai sitten itse on pettävää sorttia. (itselleni ainakin on sattunut hirveän paljon näitä minua pettäviä naisia, vaikka en olekaan itse pettäjätyyppiä).
Pomottaminen on taas sitä, että toinen nauttii siitä, että saa olla se määräilevä tyyppi. Näillä henkilöillä ei välttämättä ole muuta toimintamallia kuin se pomottaminen tai sitten he nauttivat vallasta.
mä en henkilökohtasesti usko että se ihminen voi muutta tosta noin vaan, ei vaikka halua ja sanoja kuinka oliskin, että mä muutun.. annetaan aikaa ja asiat onkin hetken jees, kunnes sama jatkuu. ihmiset toimii tietyllä tavalla ja niitä "kierteitä" on hyvin vaikea muuttaa. puhun nyt kokemuksesta.. ja siitä että on koettu oman kautta... ja usko ja rakkaus ei vaan riitä :(
jos saisin päättää jätänkö suhteen vielä tossa vaiheessa ni valitsisin sen mielummin, kun sen että menee aikaa eteenpäin ja se toinen tulee liiankin tärkeäksi osaksi omaa elämää, ja sitten se erkaantuminen vasta kamalaa onkin :(
Surkeinta on, että valikoima on huono - pelkkiä ongelmakimppuja. Joten joudut valitsemaan yksinäisyyden ja huonon suhteen välillä.
Ite en kyllä tuollaisessa suhteessa jaksais. Esim. pomottaminen viittaa tosi ikäviin asioihin - kuten toisen tilan ja kunnioituksen puutteeseen, itsekeskeisyyteen ja kypsymättömyyteen. Aina mustis on epävarma itsestään, tai sitten se on jo sairauden puolella, sellaisiakin on.
Mulle ei oo mikään ongelma olla yksin. Vaikka olisin ilman kumppania, en kuitenkaan tuntisi olevani yksinäinen. En tarvitse tätä naistani siksi että mulla pitäisi olla joku, vaikka tiiän että täällä pienessä Suomenmaassamme on vaikeaa löytää homoseksuaalina elämänkumppania tai ees fiksua tyttöystävää. Mä tunnen kuitenki tätä naista kohtaan paljon, muuten olisin jo katkaissut välimme.
Se on vaan niin vaikeaa ymmärtää toisen käyttäytymistä kun ei löydä itsestään syytä. Mutta nyt kun oon purkannut itteeni teille, niin mietin josko se sittenkin peilaa musta tätä käyttäytymismalliaan? (pomottamista ja epäluuloaan.)
Musta tuntuu nyt, että parempi ottaa etäisyyttä. Vois kuitenkin olla mahdollista, että se tajuaa ajan kanssa ettei mun vuoksi tarvii olla epäluuloinen, vaan että se voi luottaa muhun. Pistän tietty aika paljon peliin, kun kuitenkin kyse on munkin elämästä, enkä haluu itteeni hajottaa.
Täytyy pohtia tarkkaan minkä ratkaisun sitä tekis. En haluu katua jälkeenpäin etten uskaltanut katsoa mitä tuleman pitää. Ei kai sitä voi ihan loputtoman paljon itteensä suojella, elämäähän tää vain on.
kysy onko se jokaista tyttistään kohtaan ollut tuollainen, siitähän sä tiedät miten muutosherkkä ihminen se on. Ehkei ny kande ainakaan yhteen muuttaa eikä alkaa leikkii kotia. Vai joko asutte?
Mun mielestä pieni etäisyys olisi oikeenkin paikallaan ja se saisi alkaa rakentamaan luottamusta suhun. Jos se ei ole valmis siihen, niin eiköhän se ollutkin kaikki minkä halusit tietääkkin.
Ei, ei asuta yhdessä. Ei ole ollut vielä edes puhettakaan sellaisesta, ollaanhan oltu vasta vähän aikaa yhdessä. Ei kai sitä nyt muutaman kuukauden jälkeen vielä sentään yhteen muuteta, vai uskaltaako joku niin tehdä?
Hyvä että sä oot samaa mieltä mun kanssa tästä vaihtoehdosta ottaa etäisyyttä. Musta tuntuu se oikealta ratkaisulta. Toinen vaihtoehto olis jatkaa näin ja toivoo että se joskus lopettais. Kuten mä sanoin, en haluais kokonaan luovuttaa. Jos hän ei hyväksy ja ymmärrä mun päätöstä, niin ei kai se sit oo valmis...ainakaan olemaan mun kanssa. Oot oikeessa että sitten se saa mennä. Mä oon ainakin yrittänyt antaa sille mahdollisuuden yrittää luottaa muhun ja miettii sitä miks se käyttäytyy mua kohtaan siten miten käyttäytyy.
Uskon että pomottelukin loppuu, kun se on saanut rakennettua mua kohtaan luottamuksen. Sen mä ainakin olisin valmis näkemään. Se olis sitten eri tarina jos se on sen käyttäytymistä parisuhteessa että pitää tanssia sen pillin mukaan. Tiiän että jotkut on luonteeltaan hyvinkin temperamenttisia ja määräileviä. Ite en kyllä ole koskaan ajatellut olevani sellainen joka haluaa elää tossun alla.
Niin kysyit, oonko tietoinen miten se on käyttäytynyt edellisiä tyttöystäviään kohtaan? En ole kysynyt. Ollaan vieläkin vähän tutustumisvaiheessa, että sen olen ymmärtänyt ettei hänellä ole ollut ongelmia kenenkään kanssa ja että ei hänellä ole pitkää listaa tyttöystäviä. Kaiken pitäis olla ihan ok. Jos tietäisin että hänellä olis mielenterveysongelmia, tuskin olisimme edes alkaneet seurustelemaan.
Sä ainakin vaikutat niin fiksulta tyypiltä että toivon todella et saat asiat järjestymään parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten aiemmin sanoit, tuntuu että on tosi vaikeeta löytää itselleen fiksua tyttöystävää. Tuntuu että näissä piireissä on paljon moniongelmaisia, mustasukkaisuutta ja pelailua. Tosi turhauttavaa kun kaipais vaan tavallista, fiksua seuraa!
Vaikutat fiksulta mutta nuorelta.
Haluat katsoa ongelmallista suhdetta pidemmälle, vaikka sulla itselläsi olisi kyky tervehenkiseen ja hyvään suhteeseen.
Todennäköisesti kiinnytte toisiinne yhä enemmän suhteen edetessä, mutta samalla tyttöystäväsi ote sinusta kiristyy ja hallinnantarve kasvaa. Olet heikommassa tilanteessa sitten, kun sulla on vielä enemmän tunteita pelissä. Ajaudutte onnettomiin riitoihin ja kärsitte lopulta mustasukkaisuudesta puolin ja toisin, kunnes sun ahdistuksesi tiivistyy niin lujaksi, että sun on pakko lopettaa kipeä suhde.
Sitten on taas mahdollisesti yksi rikkonainen ja epätoivoinen lesbo lisää dtm:ssä pyörimässä.
Jos olet fiksu, nuolet haavasi, keräät uskosi parisuhteeseen uudelleen kasaan ja valitset seuraavalla kerralla paremmin. Ymmärrät, että asiat, jotka ovat alkutaipaleella ongelma, ovat sitä todennäköisesti myös myöhemminkin. Jos olet fiksu, opit virheestäsi ja kasvat, etkä kosta kokemaasi vääryyttä seuraavassa suhteessasi.
Jos olet epäkypsä, lähdet rikkinäisen suhteesi jälkeen baariin pyörimään ja saalistamaan. Silloin löydät todennäköisesti rinnallesi jälleen jonkun yhtä hukassa olevan tyypin.
Onnea matkaan.
Voin kokemuksesta sanoa oman näkemykseni; juokse helvetin lujaa karkuun. Edellinen "suhteeni" päättyi väkivaltaiseen eroon. Kaikki alkoi mustasukkaisuudesta, elämän rajoittamisesta, pomottamisesta ja lopputulos oli se, että mua kuristettiin, uhkailtiin tappamisella, hakattiin, potkittiin ja ketään muuta ei saanut nähdä. Oli aika painajaismaiset melkein kolme vuotta. En uskaltanut hakea apua. Lopulta sain koottua itseni, muutin pois ja nyt elän henkisesti tarpeeksi tasapainossa olevan ihanan naisen kanssa.
Tämä tosin tietysti kuuluu niihin ääripää varoitusesimerkkeihin, mutta halusin kertoa oman kantani ja näkemykseni.
tässä toinen esimerkki:
Seurustelin aikoinaan naisen kanssa ja ensimmäisen kahden viikon jälkeen nainen alkoi pomottamaan ja määräilemään, halusi jopa kodissani määrät mikä tulee minnekin jne. Huusi aivan turhantärkeistä asioista kuten miksi nämä astiat ovat tässä jne jne. Sitten alkoi tämä soittelu eksän perään mikä mistäkin asiasta. Halusi lähinnä, että korjaan hänelle esim. tietokonetta samalla kun hän juttelee eksänsä kanssa. Eli hän tarvitsi naista vaan tietokoneen korjaamiseen, remontoimiseen jne ja tietty ilmaiseksi. Paljastui myöskin, että hänellä on kierroksessa monta naista ja hänellä on tapana valehdella päin naamaa, olipa jopa aikaisemmin kaksi vuotta pyöritellyt kahta naista, toinen kotona ja toinen muualla ja sitten kun tämä tyttis epäili pettämistä, niin haukkui vaan naisen sairaaksi ja hulluksi ja että vikaa on hänen päässään jne. Eli syyllistämistä, vaikka oikeasti olikin käynyt vieraissa. No, minäkin epäilin pettämistä, niin sain vain haukut, että olen sairas ja hullu ;) =)
Tämä nainen jatkaa tätä pyörittämistä hamaan tulevaisuuteen asti, tosin ei minun pettämistä, sillä laitoin aikoinaan poikki ja nyt kun miettii, niin oma aavistus oli ihan oikeassa, että kaikki ei ole siis "hyvin" jos toisen täytyy määräillä ja pomottaa jo alusta lähtien, ei se ole tervettä.
Kuulostaa siltä, että teidän on vaan nyt tutustuttava toisiinne pikku hiljaa. Sitä kautta olettamukset saavat vahvistusta ja uusia tulkintoja löytyy. Ei ole oikotietä. Vähän huolestuttavalta mun mielestä vaikuttaa.
Vahvista rakkauttanne olemalla läsnä ja hellä, sekä oikomalla ennakkoluuloja, mutta älä alistu syytöksille jos et ole mitään väärää tehnyt
Aapee menee varmaan ajatustensa kanssa ihan sekaisin kun lukee nimimerkin "Hakkuusydän" ja "foghäuga" neuvot. "Juokse karkuun tai hakataan" ja "Ole läsnä ja hellä".
En mene sekaisin:D
Kiitokset kaikille kirjoittaneille! On jotenki helpompaa jäsennellä ajatuksia, kun on kirjoittanut "paperille" mietteitään...
Tilanne on nyt se, että pidämme taukoa naiseni kanssa. Hän sanoi ymmärtävänsä mua ja pyyteli anteeksi käytöstään. Kyyneliltäkään ei vältytty. Mä taisin vollottaa enempi. Ihan älytön ikävä ikävä ja vapaa aikana istun suunnilleen puhelin kourassa, naiseni numero valmiina... Hän on laittanut viestiä joka päivä sekä puhelimeen että faceen. Hän tahtoisi että palaamme yhteen ja lopettaisimme tämän pelleilyn. En tiedä itsekkään onko tää nyt sitten hyvä juttu sittenkään. Kidutukselta tää tuntuu ja turhalta.
Mä oon miettinyt mikä siinä naisessa saa mut näin sekaisin. Se on nätti ja "filmaattinen". Se on sympaattinen ja hellä. Se saa musta irti sellaisia tunteita joita en ees tiennyt olevan. Sängyssä menee todella hienosti... Se on mun eka nainen joka saa mut täysin avautumaan sängyssä. Se saa myös multa ja on tyytyväinen.
No se sen mustasukkaisuus kuulemma johtuu siitä, että sillä on traumoja sen ekasta suhteesta naisen kanssa. Se nainen oli petturi joka oli valehdellut sille kaiken. Sillä naisella oli mies ja perhe ja tää mun nainen oli sille vaan leikkiä. Nyt mä ymmärrän naistani paremmin, mut tulin ite nyt mustasukkaiseksi, koska se nainen sattuu olemaan samassa duunissa ku naiseni. Ja sanoin naiselleni että sen pitäis jutella sen naisen kanssa, että se vois jatkaa elämäänsä. Tämä siis ennen kuin tiesin että ne on samassa työpaikassa. Nyt en tahtoisi että naiseni edes katsoo sitä naista. Tosi villejä tunteita nyt, en oo koskaan ennen ollut kenestäkään mustis. Enkä kyllä aio olla nytkään.
Nyt kun me pidetään taukoa, oon miettinyt muuttamista kuitenkin lähemmäs kultaani. Haluaisin alkaa seurustelemaan ihan alusta. Käytäis treffeillä ja tutustuttaisiin toisiimme uudestaan. Meinasin jo eilen pyytää sitä treffeille, mut sit aattelin että aika noloo pyytää ulos kun vasta pyysin taukoa. Tosi ikävä sitä ja eikä tääkään nyt sitten tunnu oikeelta....
Jos se on susta mustasukkainen oman menneisyytensä takia, se tarkoittaa sitä, että se elää osin siellä menneisyydessään. Se kostaa sulle "tahtomattaan" edellisen kumppanin tekemiä virheitä, koska ei ole selvittänyt entistä suhdettaan ja asioitaan itselleen oman päänsä sisällä.
Toi tuskin on mitään alun epävarmuutta, vaan vaatisi tältä naiseltasi vähän vakavaa työstämistä. Kuten sanoin aiemmin, kohta olette puolin ja toisin mustasukkaisia. Ihan ymmärrettävästi.
Jos järjen mukaan toimiminen olisi helppoa, voisit pitää kunnollisen tauon, olla vain vähän tekemisissä ja antaa toisen ottaa vastuu omasta tilanteestaan ja käsitellä omat vaikeutensa ja tämän jälkeen voisitte vasta palata miettimään suhdekuvioita uudelleen.
Mutta koska järjen mukaan harvoin näissä asioissa edetään, tulee teillä todennäköisesti olemaan tuollaista hapuilua, kunnes lopulta olette yhdessä ja tuo yllä esittämäni kuvio toteutuu.
Niin tai näin, toivottavasti et muutu katkeraksi, vaikka ehkä väistämättä hieman kyynisemmäksi kuitenkin.
Kaikkee hyvää!
Tämä kirjoittaja on viisas. Komppaan häntä.