Olen teini-ikäinen tyttö, sairastanut anoreksiaa 7kk. Sh:stani olen kertonut vain muutamalle ystävälleni, jotka siis eivät sairasta minkäänlaista sh:ta.
Monesti, jos olen syönyt jtn, joku ystävistäni on tullut kysymään, olenko parantunut?
Eli olen huomannut, että hyvin monilla ihmisillä on se kuva, että anoreksiaa sairastavan henkilön 'pitää' näyttää luurangolta, eikä 'saisi' syödä mitään. Ei pidä paikkaansa.
Anoreksia on mielenterveyden sairaus. Anoreksia ei (välttämättä) näy fyysisesti, ja tämän taki anoreksiaan sairastunut voi olla yli-tai normaali-tai alipainoinen.
Tämän asian halusin teille valaista, en muuta.(:
Monesti, jos olen syönyt jtn, joku ystävistäni on tullut kysymään, olenko parantunut?
Eli olen huomannut, että hyvin monilla ihmisillä on se kuva, että anoreksiaa sairastavan henkilön 'pitää' näyttää luurangolta, eikä 'saisi' syödä mitään. Ei pidä paikkaansa.
Anoreksia on mielenterveyden sairaus. Anoreksia ei (välttämättä) näy fyysisesti, ja tämän taki anoreksiaan sairastunut voi olla yli-tai normaali-tai alipainoinen.
Tämän asian halusin teille valaista, en muuta.(:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhut aivan asiaa! Monella on tosiaankin se käsitys, että anorektikko on vasta sitten kun on pelkkää luuta ja nahkaa ja ei syö yhtään mitään. Ihmisiä pitäisi valaista tässä asiassa. Vaikka olisikin vielä normaalipainoinen, mieli voi olla hyvin sairas. Ja tästä ei tosiaankaan parannuta yhdessä yössä tai yhtä ateriaa syömällä.
Anoreksia tosiaan on mielenterveydellinen sairaus, mutta silloinhan se on jo pahana kun se näkyy selkeästi ulospäin. Itse olen henkisesti ollut sairaana jo yli 5 vuotta, mutta vain kolme vuotta "näkyvästi". Ja ikää on 16, eli sairastuin jo 11 vuotiaana, mutta silloin ei kenellekään voi tulla mieleen että pikkutytöllä voisi olla jotain vaikeuksia syömisen suhteen.
Jes, täällä on joku järkevä! Itse en edes paastonnut, mutta jostain syystä silti laihduin puolet painostani (lopulta painoin 25 kiloa) ja anoreksia todettiin. Tuo ihmisten luulo siitä että on terve, kun syö, vaikkapa sitten yhden aterian, mutta kuitenkin, on tehnyt sen että painonnousuni pysähtyi. Onneksi en enää ole hengenvaarassa. Söin vain juuri niin vähän, että sairaalloisella liikunnalla en saanut yhtään energiaa elintoimintoihin.
Anoreksiadiagnoosin saadakseen on oltava alipainoinen, korkeintaan 85% ikäisensä ja pituisensa normaalista painosta. Syömishäiriö voi olla minkä kokoisella tahansa, mutta virallisesta anoreksiaa ei voi normaalipainoinen, saatika ylipainoinen saada. Se taas ei tarkoita, etteikö syömishäiriö aina olisi vakava - normaalipainoisella sitä ei huomata niin helposti, ja voi mennä pitkä aika ennen kuin kukaan ulkopuolinen huomaa sairauden, ja silloin voi olla tehnyt jo peruuttamatonta vauriota keholleen.
Se on kyllä erittäin totta, että anoreksia ei tarkoita syömättömyyttä.
-
pimeatpaivat.blogspot.com