Kissani on kuolemassa

Todella harmillinen tilanne ja tiedän kuinka raskas ja sydäntä murtava tilanne on;-( Ajattele kuitenkin niin että kissa on jo todella iäkäs ja elänyt hienon pitkän elämän teidän kanssa. Kukaan ei ikuinen ole ja kaikkihan me täältä lähdetään. Vanhuutta ja sen tuomia vaivoja emme pääse karkuun. Sinun on kuitenkin tuleva suru kohdattava ja pysyttävä vahvana. Hienot muistot jää kuitenkin ja tuska helpottaa ajan mittaan. Koskaan ei unohda, eikä pidäkään! Kuitenkin suru on käytävä läpi kun sen aika on ja sitten jatkettava elämää eteenpäin. Tiedän että kun sen suru uutisen saat niin mitkään sanat maailmassa eivät voi lohduttaa sinua. Voimia sinulle! Minun lumikkini matkasi tähtikissoihin 5.9-2011 ja vasta 2vuoden ikäsenä;-( Ikävä on vieläkin!

Mä ymmärrän sua täysin, mulla on myös 18 vuotia kissa joka nukkuu joka yö tyynylläni tai peittoni alla. Se on hellyyden perikuva,mä rakastan sitä ja se mua, me ollaan erottamattomat, paitsi että eron hetki lähestyy. Hän kärsii myös munuaistenvajaatoiminnasta, ja keväällä, vaikka mitää akuuttia ei tapahtunutkaan, näin selvästi kuinka se oli väsyneempi ja voimattomampi, nyttemmin olemme siirtyneet täysin spesiaali ruokavalioon ja mirri voi vähän paremmin. Olen useana iltana kallistanut pääni kultani viereen tyynylle ja itkeä tirauttanut, iso mies. Mutta elämän kelloa ei voi kääntää taaksepäin, kai elämä on elämisen arvoista siksi että saa jakaa sen rakkaimpiensa kanssa ja viimeisenä päivänä luopua maallisesta ystävyydestä, ehkä se luopumisen katkeruus tekee rakaudenkin makeammaksi.

Olen pahoillan tilanteesta, on surullista luopua perheenjäsenestä. Kissasi on päässyt elämään pitkän ja varmasti hyvän elämän.
Monet eivät tosiaan ymmärrä kun lemmikki kuolee, sitä surua jota omistaja/t tuntevat. Se on toisaalta ikävää etteivät ymmärrä tai tiedä kuinka syvälle sattuu.
Siskollani oli wanha kissa, taisi ihan päästä lähes samaan ikäänkiin sinun kissan kanssa.. Hoidot oli loppuun asti raskasta. Nykyään heillä on kaunis valkoinen uurna muistona kissasta.
Jos sinullakin on sellaiseen mahdollisuus tai haudata pikkuinen paikkaan minne voit viedä joskus kynttilän..sekin auttaa surussa.
itse otin kotiini eläkepäiviä viettämään komean 10vuotiaan kissa herran.. Se on tullut niin rakkaaksi että jokainen päivä on onnea täynnä kun saan olla ja viellää aikaa sen kanssa. Ja se on totta että jokaisella kissalla on oma persoona, sinunkin kissalla varmasti :)
Paljon jaksamisia sinulle..

Minun ja kissani välit ovat myös hyvin läheiset. Olemmekuin äiti ja tyttö. Minun kissa on kadonnut ja olet hermona ja aivan murtunut. Ootan osaa suruusi vaikka on tässä omiakin.

oon pahoillani tilanteesta. mulla itsellä monta kissaa. osa on löytökissoja ja osa on otettu koska muuten ne ois tapettu. tiedän menetyksen surun. siihen ei auta mikään muu kuin aika. suurinta rakkautta on just se että ymmärrät päästää irti silloin kuin tiedät että se on parempi ja ajattele niin että annoit sille kullan nupulle hyvän elämän koska täälä maailmas on niin paljon eläimiä joista kukaan ei välitä. meillä on tosiaan monta kissaa mutta kaikki on omanlaisiaan kukaan ei oo samanlainen. ja ajattele sitten kun sun rakkaasi nukkuu pois ja suru on suuri niin voit antaa yhtä hyvän elämän jollekkin toiselle josta kukaan ei välitä. kaikkea hyvää sulle ja jaksamista.

Tätä asiaa on vaikea käsitellä vielläkin.
Voimia Sinulle.

Sinulla on vaikea aika edessä,ymmärrän täysin tilanteeasi, itse jouduin luopumaan koirasta , koira oli 14 vuotias, eli loppuun asti hyvän elämän, mutta sitten vaan lopetti syömisen kertaheitolla, ja lääkäri oli sitä mieltä, että aika on,
Rekulla oli ollut 2 vuotta virtsahäiriöitä, johon lääkitys ja korva atulehdus(krooninen)muuten ihan terve,mutta silti tavallaan kuihtui pois, ymmärsin, että lääkäri osaa päättää mikä on koiralle paras, ja sanoikin sen, että paras palvelu rakkaalle on tehdä se viimeinen palvelus ja päästää pois ilman tuskia,
nuo sanat antoivat toivoa ja uskoa, että tein oikean ratkaisun,
vaikka maailmassa ei mikään voi olla vaikeampaa, katsoa niihin rakkaisiin silmiin viimeisen kerran, ennenkuin ne sulkeutuvat iäksi, mutta silti jää se kaunis muisto eletystä elämästä ja niistä kauniista hetkistä, joita en enää koskaan sa mutta elävät mielessäni ainiaan

Hei. Kissa kannattaa lopettaa ajoissa, ettei kärsi. Elämällä on kaksi päätä. Alku ja loppu. Kissa on elänytkin pitkän elämän! Olette siis hoitaneet sitä hyvin, ja ikääntymiseen kuuluu niin kissoilla kuin muillakin lajeilla se, että elimet pikku hiljaa alkavat rapistua.
Sille ei voi mitään. Voitte vain auttaa ystävän joka on kauan ilahduttanut, sinne lautturin matkaan lempeästi, ettei kipuja tarvitse kokea.
Voimia surutyöhön.
Edellinen oma kissani kuoli yli 14 v ikäisenä. En tavallaan ollut huomannut vuosien kulumista. Sitä vaan oli elelty. Sitten nopea alamäki. Ei mitään vuosien sairastelua.

Ymmärrän aloittajan huolen surun mutta auttaa en voi. Jokaisen on surtava surunsa ja itkettävä itkunsa itse. Minä olen sen joutunut tekemään muutaman kerran, ei siinä toinen voi auttaa.