Onkohan oikesti onnellisia ihmisiä?

Olen sinua vanhempi. Minunkaan kohdalle ei ole osunut molemminpuolista rakkautta. Tuntuu, että aina kun olen ollut haukkaamassa keuhkoni täyteen ilmaa eli rakastumassa, happi onkin loppunut eli mitään vastakaikua ei ole tullut.

On se niin ihmeellistä, että toiset löytävät rakkauden ja useammankin ja toiset joutuvat taivaltamaan läpi elämän ilman rakkautta, läheistä ihmistä. Mikä lie salaisuus, jokin sattuma, kohtalo...

Ei ihmisen onnellisuuden ehto ole parisuhde!!! Onnellinen voi olla niin monista muista asioista. Ja mitä vähemmästä olet tyytyväinen, sen onnellisempi olet. Ja takaan, SE on elämää :)

Jos koko elämänsä uskoo siihen, että toinen ihminen tulee ja tekee onnelliseksi, elää varmasti onnettoman elämän (pettyy, katkeroituu). Täytyy opetella olemaan onnellinen yksinkin, nähdä vaivaa, ja nauttia jokaisesta hetkestä. Ideaali tilanne on se, että kumppanit, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja onnellisia yksinkin, voivat täydentää toistensa onnelisuutta jakamalla ja antamalla, ei vaatimalla tai odottamalla toiselta enemmän. Tällaisessa suhteessa rakkaus voi kasvaa äärimmilleen ja onni puhjeta täyteen kukoistukseensa :)

Joo onnellisuus ei todellakaan ole riippuvainen parisuhteesta ja romanttisesta rakkaudesta, ei ainakaan minulle. Omalla kohdallani on käynyt niin, että lukuisat miehet ovat ihastuneet minuun hyvin voimakkaasti, mutta en ole tuntenut heitä kohtaan ihan yhtä vahvasti ja poikkaissut jutut aika lyhyeen, mutta silti olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen, koska olen hyväksynyt itseni ja olen onnellinen omana itsenäni :). Rakkaus tulee jos tullakseen, mutta onnellinen voi olla aina tässä ja nyt, ei huomenna tai joskus kaukana tulevaisuudessa. Ja mielestäni parisuhdetta tärkeämpää ainakin itselläni on aina ollut ystävät ja muut läheiset, luotettavat ihmiset jotka eivät ikinä hylkää ja pysyvät aina vierellä, tuosta parisuhteiden kestosta kun ei nykypäivänä voi olla oikein varma.. Onneen ei vaan ole mitään oikotietä, oon vaan oltava sinut itsensä ja elämänsä kanssa, silloin se rakkauskin saattaa ilmestyä vähän helpommin kuvioihin.. :)

Aloittaja sotkee asioita. Eihän onnellisuutta voi pitää romanttisen rakkauden asiana. Ihmisten mieli on vaihtelevaa ja parisuhteita syntyy ja hajoaa.
Järkevä ihminen voi tuntea onnellisuutta luonnosta ja terveydestä ja sellainen on pysyvää. Luonto on usein hyvin kaunis ja ihastuttava.
Siis onnellisuus on aina olemassa luonnossa. Siitä voisi sanoa uskonnon kielellä, että Jumala on luonut maailman kauniiksi ja onnelliseksi. Tämä on varmasti totta, koska luonto on paljon suurempi kuin mitä ihminen voi käsittää.
Onnellisuuden voi siis tuntea vaikka tuolissa istuessaan ja tuntemalla hengityksen.
Tietysti sen tuntee myös muissa kehon toiminnoissa.
Jos ei tunne hyvänolon tunteita, silloin se voikin olla sairautta.

Ei täällä maan päällä elo ole aina niin auvoista, vasta taivaassa saamme iloita autuudessa ikuisesti. Nauttikaamme siis tästä kärsimysnäytelmästä siihen asti :)

>> Nauttikaamme siis tästä kärsimysnäytelmästä siihen asti :)
>>Ei tämä elo kaikille ole yhtä ihanaa mutta onnellinen voi olla siitä huolimatta

Nyt puheesi alkaa olla hyvin epäselvää. Uskovaisilla on aina ollut puheet niin, että tämä elämä on kärsimystä, mutta taivaassa iloitaan.
Tämä on sikäli väärää puhetta, että elämä voi olla aivan ihanaa. Se on mitä siitä tekee.
Ei saisi levittää selviä valheita ja negatiivista puhetta. On tärkeää ymmärtää totuus. Se muuttaa monien ihmisten elämän laatua.