Anopit!
En yleistä kaikki anopit eivät harrasta lastenlastensa syrjintää, mutta ikävä kyllä sellaisiakin on!! Saanko kysyä niiltä anopeilta miksi teette sitä omille lastenlapsille. Saatteko jotain tyydytystä siitä, että saatte pienen lapsen hämilleen ja tuntemaan itsensä, ettei ole tervetullut ja haluttu. Ja teette sitä vielä niin, että pieni lapsi huomaa sen esim: toisia viedään kaikkiin kivoihin paikkoihin ja saa olla yötä aina, ostetaan kaikkea. Ei lapsi ole tyhmä kyllä se sen aikanaan huomaa. Yksi tuttavani kertoi, että hänen anoppi osaa aina pahoittaa hänen tyttärensä mielen, niin että saa tämän itkemään, ja kehuu vaan niitä toisia lapsia mutta ei koskaan huomaa tämän tytön tekemisiä. Siellä kyllä on asia keskusteltu ja tyttö on jo 14 vuotias eikä mene enään anopille koska tietää mikä on tilanne..
Tuntuu, että tälläistä on paljon! Mikä tekee toisesta lapsesta sellaisen ettei voi sietää vai onko niin ettei anoppi tule äidin kanssa toimeen ja kostaa sen lapselle.
Selvittäkää välit aikuisten kesken mutta älkää kohdatko vihaa lastenlapsiinne. Herätkää !!!
Vai puratteko niitä patoutumianne mitä teillä oli lapsuudessanne oman anpooinne kanssa nyt omiin lastenlapsiin!!
Pistää vihaksi!!!
En yleistä kaikki anopit eivät harrasta lastenlastensa syrjintää, mutta ikävä kyllä sellaisiakin on!! Saanko kysyä niiltä anopeilta miksi teette sitä omille lastenlapsille. Saatteko jotain tyydytystä siitä, että saatte pienen lapsen hämilleen ja tuntemaan itsensä, ettei ole tervetullut ja haluttu. Ja teette sitä vielä niin, että pieni lapsi huomaa sen esim: toisia viedään kaikkiin kivoihin paikkoihin ja saa olla yötä aina, ostetaan kaikkea. Ei lapsi ole tyhmä kyllä se sen aikanaan huomaa. Yksi tuttavani kertoi, että hänen anoppi osaa aina pahoittaa hänen tyttärensä mielen, niin että saa tämän itkemään, ja kehuu vaan niitä toisia lapsia mutta ei koskaan huomaa tämän tytön tekemisiä. Siellä kyllä on asia keskusteltu ja tyttö on jo 14 vuotias eikä mene enään anopille koska tietää mikä on tilanne..
Tuntuu, että tälläistä on paljon! Mikä tekee toisesta lapsesta sellaisen ettei voi sietää vai onko niin ettei anoppi tule äidin kanssa toimeen ja kostaa sen lapselle.
Selvittäkää välit aikuisten kesken mutta älkää kohdatko vihaa lastenlapsiinne. Herätkää !!!
Vai puratteko niitä patoutumianne mitä teillä oli lapsuudessanne oman anpooinne kanssa nyt omiin lastenlapsiin!!
Pistää vihaksi!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lempilapsen lapset ovat niitä lellikkejä ja sen 'vähemmän pidetyn' lapset jäävät paitsioon. Olen huomionut näin omalla kohdallani.
Meidän kokemuksesta ainakin tytön lapset ovat "parempia" anopille kuin mieheni ja minun lapset. Meidän kuulumisia ei kysellä, ja kylässä käydessämme hän puhuu vain tytön perheestä. Lapset yrittävät parhaansa mukaan pitää yhteyttä mummoon, mutta jotenkin hän ei vaan koskaan jaksa paneutua meidän perheeseen. Minussako vika? :(
Sama havainto!
No lapset kyllä itse pian havaitsevat ko. käytöksen ja toimivat sen mukaan. Onneksi on muita sukulaisia ja mummoja/ukkeja.
Oma isoäitini, eli äitini anoppi totesi dementtinä vanhainkodissa veljelleni, että "Sinusta minä olen aina pitänyt, siitä toisesta en niin välitä". Istuin hänen selkänsä takana.
Kyllähän minä sen olin jo lapsesta saakka vaistonnut, että veli on mieluisampi. Ja isoäitikin oli äidilleni joskus puolueellisuuttaan selitellyt sillä, että hän ei ole tottunut tyttölapsiin, kun itsellä oli vaan poikia.
Toisaalta, puntit menivät tasan toisen mummon luona! Siellä sain kyllä paljon huomiota, kun olin lapsenlapsista ainoa tyttö ja pidin sisukkaasti puoliani poikien leikeissä.
Nyt on molemmat mummot jo haudattu -toista muistelen lämmöllä, toista vähän hymyillen.
Tuota eriarvoistamista tapahtuu siis joka puolella ja vähän jokaiselle. Itse olen kasvanut suvussa, jossa äitini puolelta lapset eroteltiin oikein voimakkaasti. (mummu osti karkkipussin ja antoi kaikille yhden karkin... ja sitten loppupussin vanhimman tyttären lapsille, jotka eivät saaneet jakaa siitä meille muille... mummu piti huolen... tämä siis vaan ihan yhtenä esimerkkinä) ... vanhimman tyttärensä nimipäiville mummu lähti aina (matkaa 50km), mutta kun äitini meni naimisiin, mummu ei tullut häihin kun oli niin pitkä matka (36km)... että näin.
Toisaalta minulle on kyllä tullut tuntu, että tuo erottelu on vahvasti vanhempien ihmisten synti, ei niinkään nykyaikuisten... mutta vaikeata sanoa, kun elän vain omaa elämääni.
Meillä meinas lipsahtaa noille raiteille kun vanhempi poika oli se ensimmäinen tuleva lapsenlapsi(mieheni on ainut lapsi) joten toisen pojan kohdalla ei meinattu päästä ollenkaan siihen että sekin on ihan yhtä ihana kun vanhempikin.....
Mutta me puututtiin siihen HETI!
Ja kyllä ne sen sitten käsitti että aivan yhtä ihana se on....
Oli mullakin odotusaikana fiilikset kun toista odotin semmoset ,että miten voin tykätä toisesta niin kovasti kun se jo syntynyt on mun rakas,ei kahta voi rakastaa yhtä paljon....mutta jokainen sen kokenut tietää että KYLLÄ VOI!
Ehkä se on isovanhemmillekin opettelun ja ymmärtämisen asia...Auttakaa niitä vaikka kuinka ketuttais,,,,
..on niin että mieheni on ainoa lapsi. Eka lapsi meillä on poika, ja se on täydellinen -->anopin mielestä. Toinen lapsemme on tyttö joka ei ole minkään arvoinen. Sanoi jo silloin kuin olin raskaana et tyttö jos tulee saat sen ?? Ja nyt yrittää kynsin ja hampain saada poikaamme sinne jatkuvasti..
tuollaisella anopille voi huoletta sanoa että halivilivoo. antakaa sen kiehuu omass liemess kerran se onvanha siis oikein vanha eikä taia lapsenlapset käyä vanhainkodissa pal halaamassa.
Ihan kuin minun anopistani kirjoittaisit!
Anoppia ei voi muuttaa. Niinpä olemme lapsille tehneet selväksi, että tulevat kertomaan aina kun anoppi on epäreilu tai kiusaa. Olemme korostaneet, että lapset voivat kiukutella ja tehdä melkein mitä vain ja ovat silti kaikki yhtä arvokkaita. Aikuisen tehtävä on komentaa, sovitella ja olla tasapuolinen. Jos anoppi ei osaa sitä, niin silloin anoppi on väärässä tai toimii väärin, vika ei ole lapsissa.
Lasten itsetunnolle linja on ollut hyväksi, anopin itsetunto on vähän kärsinyt ja pahimmat kiusaamiset ovat jääneet, ainakin hetkeksi.
meillä tapahtuu ikävä kyllä samaa. Toisen lapset on jatkuva puheenaihe, heille ostetaan vain uutta ja merkkituotetta, meille kirpparilta tai ale korista ja sitä rataa. Lapset ovat eriarvoisia ja se näkyy monissa asioissa. Onneksi lapsilla on kuitenkin myös toiset isovanhemmat, jotka kohtelevat tasapuolisesti kaikkia, rakastavat ja ovat oikeasti kiinnostuneita heidän asioistaan.