Minkä kaikkien tunnusmerkkien tulee täyttyä, jotta kuva olisi teknisesti moitteeton?
Kamerani, Nikon 3100, tarjoaa histogrammit ja valoalueet. Tiedän, ettei histogrammi saa "valua yli" reunoiltaan. Minkä muotoinen sen noin muuten tulee olla? Entä se värihistogrammi? Miten tulkitsen sitä? Toinen tietämäni asia on terävyys (ja sen puute, usein.)
Jos viitsisitte kertoa näistä jotain? Joudun opiskelemaan itse, kantapään kautta: käynnistin valoalue-toiminnon vahingossa ja luulin kennon hajonneen, mutta sitten huomasin sen antaman informaation, eli välillä homma pyrkii ihan komiikan puolelle, heh.
Mitä muita asioita tarvitaan teknisesti virheettömään kuvaan?
Kamerani, Nikon 3100, tarjoaa histogrammit ja valoalueet. Tiedän, ettei histogrammi saa "valua yli" reunoiltaan. Minkä muotoinen sen noin muuten tulee olla? Entä se värihistogrammi? Miten tulkitsen sitä? Toinen tietämäni asia on terävyys (ja sen puute, usein.)
Jos viitsisitte kertoa näistä jotain? Joudun opiskelemaan itse, kantapään kautta: käynnistin valoalue-toiminnon vahingossa ja luulin kennon hajonneen, mutta sitten huomasin sen antaman informaation, eli välillä homma pyrkii ihan komiikan puolelle, heh.
Mitä muita asioita tarvitaan teknisesti virheettömään kuvaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Histogrammi kertoo valotuksen onnistumisesta. Valotusta voi säätää jossain määrin jälkeenpäin kuvankäsittelyssä.
Hankalampi korjata on, jos tarkennus on osunut muualle kuin kohteeseen tai kuva on tärähtänyt liian pitkän valotusajan tai kohteen liikkumisen takia.
Aika yleinen vaiva on kohina, yleensä liian suuren herkkyyden (ISO) käytöstä.
moitteeton valokuva on sellainen, joka täyttää täysin kuvaajan sille asettamat vaatimukset. Piste.
”Minkä kaikkien tunnusmerkkien tulee täyttyä, jotta kuva olisi teknisesti moitteeton?”
Vähän alkua:
Tavoittelet ”kuuta taivaalta”, teknisesti moitteeton on mediasta ja katsojasta riippuva käsite jota ei voi määrittää mutta pari pientä esimerkkiä aiheesta:
– ”nettikuvan” pitää olla erilainen kuin painettavan kuvan.
Nettikuvassa pitäisi olla sRGB väritila painettavassa CMYK (esim fogra 39 tms)
– kuvasta näkyy se mitä sen on tarkoitus esittää
– valotus on kohteeseen, tilanteeseen, tunnelmaan jne sopiva
– terävyys/epäterävyys ei häiritse katsojaa tai on tehokeino (taiteilijan näkemys)
”Tiedän, ettei histogrammi saa "valua yli" reunoiltaan. Minkä muotoinen sen noin muuten tulee olla?”
Digikuvaajalle oikea valotus (histogrammin valuminen) lienee helpoimmin ”ongelma” kun sen oppii helposti (saa kohdalleen) haarukoimalla (bracketing).
Ei ole olemassa mitään oikean muotoista histogrammia, mutta teoriassa voisi kuvitella, että Gaussin käyrän muotoinen RAW:n histogrammi on ”oikea”
Histogrammin pitää analysoida kohdetta, ei tavoitella muotoa (esim jos kuvaat harmaakorttia niin histogrammin pitäisi olla kapean pylvään muotoinen keskellä kenttää):
– valota RAW yleensä niin, että histogrammi alkaa diagrammin oikeasta laidasta, vasemmalta saa mieluusti jäädä vajaaksi jos kennon dynamiikka riittää.
– histogrammin pitääkin ”valua yli” jos kuvassa pitää olla puhtaan valkoisia tai/ja mustia alueita (yleensä ei)
”Entä se värihistogrammi? Miten tulkitsen sitä? Toinen tietämäni asia on terävyys (ja sen puute, usein.) Jos viitsisitte kertoa näistä jotain?”
– kts edell.
– ”mv” -histogrammi on kuin värihistogrammien summa. Jos kuvaat jpegiä niin valkotasapainon valinta näkyy väridiagrammeissa. Jos joku osaväri ”valuu yli” niin käytät ilmeisesti väärää valkotasapainoa
– joku värihistogrammeista ”valuu yleensä yli” jos kontrastia on ”riittävästi”
”Joudun opiskelemaan itse, kantapään kautta: käynnistin valoalue-toiminnon vahingossa ja luulin kennon hajonneen, mutta sitten huomasin sen antaman informaation, eli välillä homma pyrkii ihan komiikan puolelle, heh.”
– itse opiskelulle ei liene mitään järkevää vaihtoehtoa meillä muillakaan harrastelijoille. Kantapään kautta oppii tekniika aivan hyvin ”no hätä”.
– jos ymmärsin oikein niin ”valoalue-toiminto” näyttää vain riittääkö kennon dynamiikka valo tai/ja varjokohdissa (puhki/tukossa).
Mitä muita asioita tarvitaan teknisesti virheettömään kuvaan?
– kamera jonka dynamiikka ja resoluutio täyttää kohteen ja median (tulostimen) asettamat vaatimukset
– kuvasignaali erottuu kohinasta
– teknisesti oikein suoritettu kuvansäätö
………………jatkoa tarvittaessa
oops, tuo unohtui:
”Toinen tietämäni asia on terävyys (ja sen puute, usein.) Jos viitsisitte kertoa näistä jotain?”
– terävyys tulee ensisijassa objektiivin piirtokyvystä (erotuskyky, kontrasti ja värit)
– yleensä objektiivi piirtää terävimmin pari aukkoa himmennettynä
– kuvaympyrän keskiosa on yleensä reunoja (kuvan kulmia) terävämpi
– ”tärähtänyt kuva” lienee tavallisin aloittelijan epäterävyysvirhe (syinä mm. kohteen liike, kameran liike, kuvanvakaimen moka.
– ”väärin tarkennettu” on AF kuvaajien tavallisin epäterävyyttä aiheuttava moka
– kohteen taustan (ja etualan) epäterävyys tulee ns. syväterävyys-ilmiöstä (suuri aukko, pitkä polttoväli)
"normaali" digikameran kuva vaatii aina kuvankäsittelyohjelmassa terävöitystä. piste. olkoon hintaluokka vaikka 400 eur - 4000 eur.
Joo varmasti sinulla piste, mutta meitä on muitakin.
Saatat olla ainoa jonka kuvat vaativat aina terävöitystä.
Joskus sumennetaan joskus terävöitetään joskus taas tehdään molempia.
Terävitys ei oikeastaan edes terävöitä kuvaa, se vaan näyttää siltä kun yksityiskohtien reunoihin piirrellään pikseliraitoja jotka eivät tule kohteesta.
"normaali" digikameran kuva vaatii aina kuvankäsittelyohjelmassa terävöitystä.”
– tuo on aivan höpöä, liian monen digikameran jpeg-kuva on aivan liikaa terävöitetty jo kamerassa.
Mistä näitä hörhöjä aina ilmaantuu?
Oliko ihan pakko alkaa viisastella kun et osannut vastata aloittajan kysymykseen?
”… teknisesti virheettömään kuvaan? … Toinen tietämäni asia on terävyys (ja sen puute, usein.) Jos viitsisitte kertoa näistä jotain?”
Trävyys on virheettömän kuvan ominaisuus. Se ei ole terävöityksen puutetta!
Terävöitys on jälkikäteen tehty tekninen virhe kuvassa eikä sillä ole mitään tekemistä aloittajan kysymän teknisesti moitteettoman kuvan kanssa.
Sanoitko Dol Biong, että "palaneita" tai "tukkomustia" kohtia saa joskus olla virheettömässä kuvassa? Silmällä en aina erota niitä. Arvelen "valoalueet"-toiminnon vilkuttavan niitä palaneita kohtia? Kun ei mikään vilku, kuva on ok?
Tunnustan nyt, että kysymykseni syntyi, kun katselin myytävien kuvien laatuvaatimuksia. Näin noilla sivuilla "tärähtäneen" kuvan, joka ei mielestäni ollut "taiteellinen" - se oli vain tärähtänyt. Itse olen säästänyt yhden kauniin ja herkän kuvan, jossa on norsunkokoinen tärähdys.
Tunnustan, etten ole vielä lainkaan harjoitellut kuvankäsittelyä. Haluaisin osata tehdä kaiken kameralla. Seuraava opeteltava asia on se haarukointi.
Anteeksi naivit kysymykseni, tuhannet kiitokset hienoista vastauksistanne.
”Sanoitko Dol Biong, että "palaneita" tai "tukkomustia" kohtia saa joskus olla virheettömässä kuvassa?
– nettikuvissa aina ja silloin kun halutaan kuvaan puhdas valkoinen tai ja musta, painettavissa (rasteri)kuvissa ei koskaan. Painettavassa tulisi olla n –5% painomenetelmästä riippuen.
Silmällä en aina erota niitä. Arvelen "valoalueet"-toiminnon vilkuttavan niitä palaneita kohtia? Kun ei mikään vilku, kuva on ok?
– tulkitsisin päinvastoin. Jos vilkuttaa niin valotus on pielessä tai/ja kennon dynamiikka ei riitä kohteen kontrastiin. jälkimmäisessä tapauksessa on turvauduttava haarukointiin ja HDR-kuvansäätöön.
Näin noilla sivuilla "tärähtäneen" kuvan, joka ei mielestäni ollut "taiteellinen" - se oli vain tärähtänyt. Itse olen säästänyt yhden kauniin ja herkän kuvan, jossa on norsunkokoinen tärähdys.
– tärähtäminen ei aina ole vika, se voi olla myös tavoitetu tehokeino ”vauhdin tuntu” kuvassa.
Tunnustan, etten ole vielä lainkaan harjoitellut kuvankäsittelyä. Haluaisin osata tehdä kaiken kameralla.
– tavoittelet edeleen ”kuuta taivaalta”. Kaipaamasi teknisesti moitteeton ei ole mahdollista digillä suoraan kamerasta (lineaarinen toisto, valkotasapaino, resoluutio yms). Jos haluat tehdä ”kaiken kameralla” on siirryttävä diafilmiin tai polaroidiin.
Kuvansäätö digillä kannattaa opetella heti alkajaisiksi jos haluat harrastaa valokuvausta. Esim Lightroom on helppo oppia ja tuo järkeä kuvien arkistointiin.
”Seuraava opeteltava asia on se haarukointi.”
– se vasta on ”helppoa kuin heinänteko”
Tehdäänpä yksi teknisesti moitteeton kuva (= kamerasi maksimilaatu)
– käytä parasta objektiiviasi
– valitse valotustavaksi aukon esivalinta (Av, A tms.)
– aseta kennon herkyys pienimpää tasa-satalukuun (arvaan ISO 200)
– laita kamera tukevalle jalustalle ja mahd. kuvanvakain pois päältä
– himmennä kaksi aukkoa (esim jos valovoima on f/2,8 käytä aukkoa 5,6)
– valitse liikkumaton kohde jossa on runsaasti yksityiskohtia ja johon voit tarkentaa tarkasti, mielellään tausta kaukana
– lukitse peili yläasentoon tai käytä vitkalaukaisinta (2–10 sek)
Nyt alkaa ”haarukointi” esimerkki:
– kierrä ±EV -korjain asentoon –2EV ja laukaise kamera
– kierrä ±EV -korjain asentoon –1EV ja laukaise kamera
– kierrä ±EV -korjain asentoon ±0EV ja laukaise kamera
– kierrä ±EV -korjain asentoon +1EV ja laukaise kamera
– kierrä ±EV -korjain asentoon +2EV ja laukaise kamera
Joissakin kameramalleissa haarukoinnin (bracketing) voi automatisoida kameran valikosta. Haarukoinnin voi ”hätätilassa” tehdä myös ISO-säädöillä, mutta silloin menetetään yleensä iso osa kuvan dynamiikasta.
Yksi em. viidestä kuvasta on teknisesti moitteeton kamerasi mahdollisuuksien rajoissa. Oikeimmin valotettu on se jossa diagrammi alkaa oikeasta laidasta. Joa kaikissa kuvissa histogrammi ”vuotaa yli” toisesta tai molemmista laidoista niin sitten on tehtävä HDR jos haluat moitteettomat sävyt tummaan ja vaaleaan päähän.
Luotettavan tuloksen saat vain RAW muotoon tallennetuissa sillä kameran tekemät säädöt sotkevat jpeg tallennuksia. Mittaa valkotasapaino harmaakortista jos on ”pakko kuvata” jpegejä.
ps.
Maisemakuvauksessa yms kannattaa ainakin kokeilla Nikonin oivaa Active D-Lightin toimintoa (kts manuaalin sivut 85-86 ja 146) ja Matrix metering (s. 79)
Juku. Tässä tuli hyvää asiaa kurssin verran, tästä on toisillekin palstan lukijoille paljon hyötyä.
Nyt en suhtaudu enää niin epäluuloisesti kuvankäsittelyyn, vaan rupean opettelemaan sitä. Olen ehkä katsellut liikaa niitä sokerinmakeiksi värjättyjä maisemia, joita suuret taiteilijat harrastavat tuolla maailmalla. Tälläävät kuviinsa lisukkeeksi valtavan kuun.
ISO:a olen hätäpäissäni välillä suurentanut, huono konsti. Lopuksi päädyn kuvaamaan automaatilla ja viimeistelen tuhon yhdysrakenteisella salamalla. Kauan haaveillut, superlaajiksella otetut kirkon sisäkuvat tärähtivät poskelleen reissussa. Syksyn tullen aion sinnitellä tähtitaivaaseen ja revontuliin asti ja kohdata ihan uudet pettymykset.
Mutta, enköhän minäkin kehity tästä.
On ollut pari pientä iloakin: lapsikuvasta tuli hyvä- kaunis iho, ainut virhe oli varjo seinällä- lapsen isukki tykkäsi kuvastani. Eilen valkovuokkokuvakin taisi hivenen onnistua.
Mukavaa kevättä kaikille!
Ei sitä ISO:n nostoakaan kannata pelätä. 3100 on sen verran hyvä runko että uskon 800 olevan vielä aika kohinatonta. Lisäksi hämärässä ja sisätiloissa kuvatessa on ISO:n nostaminen joskus ainoa keino tärähtämisen estämiseksi käsivaralta kuvatessa, kun kamera panee pitempää suljinaikaa peliin.
Tässä kirjoittelee taas yksi hölmö hämäräheikki kuvanvatkaaja joka ei ymmärrä dynamiikasta mitään, mutta pelkää tärähtämistä kuin ruttoa eikä sustu tukemaan kameraa jalustalla tms.
”kun katselin myytävien kuvien laatuvaatimuksia. Näin noilla sivuilla "tärähtäneen" kuvan, joka ei mielestäni ollut "taiteellinen" - se oli vain tärähtänyt. … sokerinmakeiksi värjättyjä maisemia, joita suuret taiteilijat harrastavat tuolla maailmalla. Tälläävät kuviinsa lisukkeeksi valtavan kuun.”
– tuolla asenteella sinulla on äkkiä seinä vastassa
– ”kurssi” kannattaa aloittaa ihan uudella asenteella
Jonakin päivänä saatat nähdä nuo irvailemasi kuvat ”uusin silmin” ja ymmärtää miksi noin on tehty. Silloin sinustakin on tulossa ”suuri taiteilija”.
Kokeileppa laittaa kuvaan vaikka lehmä hellan ääreen niin jotakin saattaa aueta?
Kauniita kuvia ;—)
Kyllä, asennetta on valmis oltava muuttamaan.
Olen karsastanut sitä, koska kuva ei ole silloin "totta". Mutta se on jo toinen juttu. :)
Jalustan käyttö ei ole aina edes mahdollista erilaisissa tilaisuuksissa. Vakaajan nimeäminen vatkaajaksi osoittaa vain asiantuntemattomuutta ja kokemattomuutta.
Itselläni on jo vuosien kokemus Nikon VR toiminnasta enkä ole kokenut yhdenkään kuvan siitä pilaantuneen. Olen käyttänyt VR toimintoa kirkoissa, museoissa, luontokuvauksissa, perhetilaisuuksissa parissa virallisessa tilaisuudessa jossa olen ollut kuvaajana ja joka päivässä. Tripodiin en ole enää pitkään aikaa sortunut kuin makroissa muutoin käytän hankalammissa olosuhteissa monopodia joka VR:n yhdistettynä antaa luvan/mahdollisuuden varsin pitkiin aikoihin.
Tulee melkein mieleen kysyä onko polkupyörässäsi pyöreät pyörät vai monikokulmaiset ne ovat, käytätkö jo autoa jossain muodossa vai ovatko tuohivirsut ainoat kulkuvälineesi hevosen lisäksi? Vai vastustatko kehitystä vain valokuvauksen saralla?
Tuolla aiemmin ISO:sta kirjoittaneille, ainakin Nikonin rungoilla D90 alkaen olen voinut käyttää ISO1600 varsin pienin menetyksin. Tosin mieluummin käyttäisin ISO200 arvoa mutta kun täyttä aukkoa ei aina voi käyttää, valoa ei ole tarpeeksi ja jalustan käyttö on joko hankalaa tai mahdotonta niin ISO ratkaisee ongelman. Myönnän lisääntyvän kohinan joka kuitenkaan ei sanottavasti häiritse vielä A3 kuvissa ja myönnän valotuksen dynamiikan alenemisen mutta kun nuo ottaa huomioon niin kuvista tulee melko kelpoja.
”lisääntyvän kohinan joka kuitenkaan ei sanottavasti häiritse”
—et siis sinäkään itse ymmärtänyt aloittajan kysymystä itse, mutta haluat itse jatkaa Johnnymalen ja isomahaise aloittamaa puutaheinää kirjoittelua, että itse sinunkin ”viisautesi” näkyisi itse täällä?
Taidat olla jonkinlainen kontrollifriikki, joka omaa ainoan ja oikean totuuden valokuvauksesta. Jos kamerasta löytyy dynamiikkaa, niin ISOa nostellaan silloin surutta lopputuleman kovinkaan kärsimättä. Parempi vähäkohinainen kuva kuin kuvaa ollenkaan. Sitäpaitsi kohina on kaunista katsella, silloin kun kohina on kaunista. Hei, se on hyvä kuva silloin.
Sääliksi käy, mutta auttaa en voi ;–)
Jos haluat keskustella minun olemuksestani ja kohinan lopputuleman kauneudesta niin olisitko ystävällinen ja aloittaisit aiheesta uuden keskustelun.
nikon_d90:lle
Vastaava pyyntö:
Jos sinulla on tarvetta keskustella asiantuntemattomuudesta, kokemuksesta ja myös siitä mikä sinua itse ei häiritse ja kehityksen vastustuksesta ja siitä ”kun täyttä aukkoa ei aina voi käyttää” ym yms.
Niin olisiko mitenkään mahdollista, että sinäkin aloittaisit omista ongelmistasi uuden keskustelun?
Oikea asenne on lahjakkaan kuvaajan lähes tärkein työkalu.
Jos haluaa oppia niin toisten kuvien arvioiminen tulisi olla kysyvää, ei ylimielistä.
”… kuva ei ole silloin "totta"
– valokuva ei voi milloinkaan olla totta (todellisuuden kopio), mutta viestinä katsojalle se on aina itseisarvoltaan totta (esim. mustavalkoinen kuva on totta vaikka siinä on ”väärät värit”.
Ihankuin se jota näemme on totta vain meille itsellemme, kuka muu tahansa näkee samassa asiassa toisenlaisen totuuden.
Tyypillisin esimerkki tästä lienee puolillaan oleva juomalasi.
Joku näkee sen olevan puoliksi täynnä, toinen puoliksi tyhjä.
Yksi hyvä tavoite on kertoa kuvalla ”mitä kuvaaja näki” vaikka se ei useinkaan ole totta. Näköaistimme ja -muistimme kun on kovin valikoiva.
muutamia esimerkkejä
http://www.elisanet.fi/wfan/harhat.html
Esim:
”Tälläävät kuviinsa lisukkeeksi valtavan kuun.”
– entä jos em. kuva onkin totta. Tai se onkin valtavan kuun kuva johon on tällätty lisukkeeksi maisema (sommittelun, rytmin, harmonian tms. vuoksi)?
Jos onnistut muuttamaan kontrollifriikkiä ja tuomitsevaa asennettasi kuvia kohtaan niin olet jo hyvässä alussa kohti moitteetonta valokuvaa.
ps.
toisenlainen esimerkki
katselin äsken harrastelijoiden ottamia talvikuvia nettialbumeissa.
Useimmissa kuvissa lumi on vaaleansinistä – onko kuva silloin totta?
Kuva täysin kelvoton jos sininen, millonkas olette nähnyt sinistä lunta.
"Kuva täysin kelvoton jos sininen, millonkas olette nähnyt sinistä lunta."
Lumi on aikalailla usein sinistä, tai sinertävää, koska pilvistä tuleva valo heijastuu lumesta juurikin sinertävänä.
Yhtä lailla lumi voi olla keltaista vaikkapa katulamppujen alla yms yms.
Se, että ihminen kokee lumen valkoiseksi, ei tarkoita että lumi olisi oikeasti valkoista.
Varsinkaan siitä kohdin johon Jeppe laski annoksensa :-)
Mutta pilvetkän ovat useimmin harmaita?
Olen nähnyt monia teknisesti moitteettomia kuvia, joissa sommittelu, perspektiivinhallinta ja aiheenvalintakin ovat aivan omituisia. Tässä tilanteessa ei auta, vaikka kaikki käyrät olisi säädetty pikselintarkasti kohdalleen. Tällainen kuva ei kiinnosta ketään muuta kuin ottajaansa.