on vaan hel.vetin iso sakki yksinäisiä,oikeesta elämästä vieraantuneita ihmisraukkoja. Jos ikävä olisi todellista, kukaan ei haaskaisi täällä aikaansa turhaan, vaan etsisi sen toisen vaikka millä konstilla tuolla irl. Tekosyitähän te ootte kyllä tosi päteviä keksimään, miksi noin ei voi tehdä:.
eihän täällä kukaan oikeesti ikävöi
sivusta havainto
19163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tulet vielä (ehkä) huomaamaan, ettei se ole niin helppoa?
tuskin, ollaan oltu yksissä jo 33 vuotta, eikä kertaakaan ole edes eroa mainittu, vaikka railakkaita riitoja on ollut ja tulee olemaankin. mutta myös intohimoa ja kunnioitusta on oltava ja sitä on, molemmin puolin
no onnittelut, ootte ollu sitte yhdessä yhtä pitkään, kuin minulla ikää mittarissa ja taival on ollu tosi pitkä :)
kiitosta vaan :) Toivon sullekin oikeita valintoja ja onnea elämääsi.
Siks siinä olikin se ehkä suluissa (ehkä), kaikki ei huomaa koskaan, eikä tarvitsekaan.
Miks muuten kirjoittelet tuollaisia aloituksia ja mitä yleensäkään 'ikävä' palstalla??
Ei taida kaikki olla sullakaan ok!
luenhan mäkin tuolla terveys-palstalla erinäisiä sairausjuttuja, vaikka olenkin terve ku pukki...en siis saisi mennä sille palstalle :P
En oo ollenkaan samaa mieltä kanssas. Uskon että suurin osa ei ole elämästä vieraantuneita ihmisraukkoja. Ikävä on todellista ja monet varmaan tietää tasan tarkkaan missä ikävän kohde asuu ja mitä tekee jne. Mutta luulen että jos tilanne on esim. sellainen että on tullut yllättäen jätetyksi. Toinen osapuoli on tehnyt sen raukkamaisesti meilillä tai tekstarilla, eli ei ole edes halunnut puhua kasvotusten ja silloinhan jätetylle jää kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä mieleen. Joita ei siis voi mennä irl kyselemään, kun toinen vaan jää hiljaisuuteen. Niin tänne tulee sitten kirjoteltua ja purettua mieltänsä, yleensä kohtalotovereita löytyy. Mistäköhän johtuu.
ehkä noita tapauksia on 10 %..loput noita ap:n mainitsemia pelkuripas.kahousuja
varattuja jokunen myös, ei voi toimia, voi ikävöidä
aina voi toimia, jos on tahtoa
ei ole tahtoa, liikaa menetettävää
Tahtoa on vaikka kuinka, mutta jos vastapuoli ei anna tilaisuutta ja mahdollisuutta niin silloin ei oikein voi toimia. Voi vaan toivoa...ja ikävöidä...ja odotella...sitä jos se tilaisuus vaikka kuitenkin uudestaan tuliskin. Tiedän, aivan älytöntä, mutta ei järjellä ole paljoa sanomista kun tunteet hallitsee...
Jotkut pienissä päissään exiänsä koittavat vedättää :D
Ei ehkä kaikki. Toisille tämä on elämäntapa. Addiktio. Kuin huumetta. Elämä rytmi joka vie. Se tekijä joka määrää, onko päivä ollut hyvä vai huono. Sen koko sisältö. Nykyään en enää ikävöi. Suren menetystä. Ja senkin olisin voinut jättää sanomatta.
Pari kysymystä: mitä itse täällä teet? Muka "sivusta".
Ja mitä luulet tietäväsi kaikista täällä anonyymeinä kirjoittavista?
Luulet tietäväsi, mutta jokainen tietää, että et voi oikeesti tietää. Turhaa uhoamista, täysin lapsellista lässytystä.
osu ja uppos:DD
eihä tuo ap mitään uhonnut, asiallista tekstiä, eikä mitään lässytystä..taisi pistää kateuden terävä piikki.
Taidat olla aloittaja. Noin vähäisen älyn omaavaa ei kukaan järkevä kadehdi.
jo toinen,DD