eiks ole jännä juttu ett kun on hoikka niin elämä on monin verroin helpompaa. esim on mukava mennä kauppoihin ja katsella vaatteita ja pukeutua, mutta kun on lihava, se kaikki on ankeeta ja vaikeaa. Lihavuus laskee itsetuntoa, hoikkana olo saa hypähtelemään onnesta jopa joskua. Mutta vaikee asia lihavuuteen taipuvaisille. Jokkut ei liho millään. Sukuvika usein.
Lihavana ei viiti mennä edes parfyymiostoksille eikä rintaliivikauppaan ähkimään eikä oikein minnekään. Myyjät katsoo ehkä alentuvasti lihavaa laihaa tsempataan ja ollaan niin hienoo että!
Terveydellisistä puolista ja muusta puhumattakaan.
Lihavana ei viiti mennä edes parfyymiostoksille eikä rintaliivikauppaan ähkimään eikä oikein minnekään. Myyjät katsoo ehkä alentuvasti lihavaa laihaa tsempataan ja ollaan niin hienoo että!
Terveydellisistä puolista ja muusta puhumattakaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tässä tähän alotukseen sopiva, ole hyvä :))
http://www.youtube.com/watch?v=gfwhaes1ekY
Ei todellakaan pidä aina paikkaansa, tunnen muutamia hyvinkin ilkeitä lihavia ihmisiä.
Mikään ei pidä aina paikkaansa.
Tunnen joitakin hoikkia hyvinkin äkäisiä ja ketkuja ihmisiä.
Aivan niin laulusta vaan voisi päätellä lihavien olevan aina leppoisia. Olisivatko hoikat sitten aina kiukkuisia. Mitään ei voi yleistää.
Niinpä, eikä luonne muutu miksikään, jos lihava laihtuu.
Laulu oli pelkkä heitto hoikkuuden ihannointia kohtaan.
Kun joskua tulee tunne näitä juttuja lukiessa ettei millä mullaan ole väliä kun ihmisen koolla.
Omat kaverit on kaikenkokoisia iloisia, surullisia, äkäisiä ja välillä onnellisia
Ihan vaan, tai siis todella upeita ihmisiä.
mmmmmmmm,,,,,,,,,,,,
Montako kiloa olet laihtunut?
Ei siinä kyllä mitään jännää ole. Sukulaismies ei millään tahdo saada sopivia vaatteita. Jos kaupasta joku sopiva loimi löytyy, ei ole valinnan varaa.
Ei ihmisen luonne ole läskeissä eikä luissa.
Toisaalta elämä on helpompaa kun ei ole hirmuisen lihava, mutta eipä ne kilot ihmistä itseään miksikään muuta. Ellei sitten itse kärsi kiloistaan ja muutu sitä kautta ärtyisäksi.
Itse tykkään että on kiva kun jaksaa kunnolla liikkua ja on kevyempi olo, kun ei ole liikaa painoa.
Olen ollut nuoruuteni enemminkin laiheliini, ja ihan riittävän pippurinen...:) Sit 50 korvilla alkoi pullat ja herkuttelut näkymään. Jo-joilin aikansa, kunnes suutuin totaalisesti ja aloin lukeen tarkemmin karppauksesta, tilasin Heikkiän kirjoja ja siitä se sitten lähti.
Fillaroin mut perinteinen lenkkeily ei minua järin kiinnosta. Ei ole vaikeutta ollut, muutamia tuotteita ei vaan enää ostoskoriini eksy, joskus sorrun...tänään jo pitelin isoa perunalastu pussia hyppysissäni, sinne jäi...mut olsin niin halunnu...byäää:)
Naurattaa tuo sipsipussi,mulle kävi vappuna samoin,ensin olin vetäny itseni piippuun 10km fillarilla ja oli niin hyvä mieli siitä.Kävin kaupassa mökille mennessäni ja noin ihan kuin vaivihkaa sujautin sipsipussin ostoskärryyn.
Ja kun pääsin mökille,pussi auki ja rouskis rouskis!! Vielä yksi,vielä,vielä ja annoin mennä......! Ja kun melkein olin tukehtumaisillani,tajusin mitä tein.
Pussi pois silmistä,komeron peränurkkaan!! Tuli suola-mauste-lisä-aine shokki ja sain vielä hirvittävän päänsäryn,kannattiko,,,laskin vielä kalorit,huh huh ; )))
Hauska kertomus.
Mutta juuri noin järjetöntä se onkin. Itsellänikin.
En ymmärrä. Se on aivan pakonomaista se syöminen. ja vaikee olla lihavana.
Mutta pakko ottaa. joakus ajattelen ett jos joku tulisi jääkaapin oven eteen kieltämään, voisin vaikka tappaa. Mutta vain kuvaannollisesti tietenkin.
odottelen vain laihduttamis intoa joka toivotttavastai iskee vielä.
Pottulastut ovat inhottavan himottavia. Jos pussin avaa, se on melkein pakko syödä kerralla. Sitten ketuttaa, inhottaa ja janottaa.
Ja, oma vika.
Karkit, suklaat ei ole minulle vaikeita ohitettavia, vaan coca-cola ja p.lastut naksut väliin melkein raivostuttaa kun ei saa ? niitä koriini pistää.
Kuten sanoin melkein kaksinkäsin suuhun, ja vaikeuksia on oottaa et kermaviiliin laiteetu dippiseos muhii sen 20 mintsaa.
Ranskanleivästä tehdyt lämpimät voileivät tulevat joskus jopa uniin :o
Se itseinho on kamala, kun saa pussin melko tyhjäksi... joten taiteiluahan tämäkin on :)
laiheliini ei voi ikinä ymmärtää miten tosi hankalaa ja vaikeeta elämonen lihavana voi olla eri kanteilta.
kunnioitetaanko laihaa enemmän kuin lihavaa?
Uskaltaisin sanoa ettei laihaa niin inhota kuin ylilihavaa. Koskaan ei tiedä miksi ihminen on kuin luuranko... ei sitäkään miksi lihava? Mut mielipiteet on kirjoitteluissa, muuallakin kuin tää S24 samankaltaiset.
Jopa työpaikan saamisessa lihavuus on todettu hylkäämisen syyksi.
Kuka kunnioittaa mitäkin, mut terve ylipainoinen voi tehdä olotilalleen muutoksen, minäkin onnistuin ... miksei joku toinenkin? Soon vain päätettävä ja pysyttävä siinä.
ei vaikuta itsetuntoon koko millään lailla en oo koskaan ähkiny enkä puhkinu joka paikassa on kohdeltu asianmukaisesti (poikkekuksena nämä palstat) nykyään tehdään kauniita ja istuvia vaatteita isoillekkin ihmisille mutta tätänykyä on helpompi laittaa kengät jalkaan ja vatsa ja nivelet voi hyvin ylpeesti olen kiloni kantanut ja joskus jopa ollut mielissäni runsaista muodoistani jokun kuivettuneen laihan käppyrän rinnalla.