Olen rv 19 ja odotan ensimmäistä lastani.Olen 20 vuotias ja poikaystäväni 20 kanssa.
Emme näe toisiamme paljoa koska poikaystävä on armeijassa tammikuuhun asti.siis vuoden verran kokonaisuudessaan.
Ennen olimme erottomattomat.teimme kaiken yhdessä,kun poikaystävä lähti inttiin itkin ikävää,nykyään en enää ikävöi.tuntuu että tunteeni häntä kohtaan on muuttunut kaveruudeksi.
Rakastan kyllä häntä mutta tuntuu että kaveri mielessä vain.
Jos eroamme niin kuinka raskasta on kasvattaa vauva ja lapsi yksin?Poikaystäv haluaisi olla tukenani ja olla kanssani mutta tunteeni ovat muuttuneet häntä kohtaan,ehkä juuri siksi että hän on paljon poissa ja olen alkanut viihtymään paremmin yksin.
Emme näe toisiamme paljoa koska poikaystävä on armeijassa tammikuuhun asti.siis vuoden verran kokonaisuudessaan.
Ennen olimme erottomattomat.teimme kaiken yhdessä,kun poikaystävä lähti inttiin itkin ikävää,nykyään en enää ikävöi.tuntuu että tunteeni häntä kohtaan on muuttunut kaveruudeksi.
Rakastan kyllä häntä mutta tuntuu että kaveri mielessä vain.
Jos eroamme niin kuinka raskasta on kasvattaa vauva ja lapsi yksin?Poikaystäv haluaisi olla tukenani ja olla kanssani mutta tunteeni ovat muuttuneet häntä kohtaan,ehkä juuri siksi että hän on paljon poissa ja olen alkanut viihtymään paremmin yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta olen läheltä seurannut erästä surullista tapausta (jossa lapsen isä kuoli raskauden aikana).
Ainakin tuossa tapauksessa rankinta on ollut se, että nainen on joutunut tekemään kaikki päätökset itse. Vastuu lapsesta on iso, varsinkin kun sen kantaa yksinään. Pelkistettynä voisin todeta vain tuon legendaarisen, mutta toimivan, sananlaskun pitävän paikkansa: jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on vain puoli surua.
Älä ihmeessä vapaaehtoisesti jättäydy yksin! Jos poikaystäväsi haluaa olla mukana teidän elämässä ja kaikki on ihan hyvin, niin jatka ihmeessä hänen kanssaan. Kerro vaikka omista tunteiden muutoksista hänelle. Syy voi olla hormoneitten, jotka ovat aivan sekaisin raskauden johdosta.
On ihana saada pitää toinen mukana vauvan hoidossa.Se on yksin todella rankkaa. Toinen voi välillä vaihtaa vaippoja ja antaa tuttia yöllä ja päästää sinua vähän vaikka ulos kävelylle yksin tai jotain sen suuntaista. Yksinhuoltajuus ei ole helppoa!!Itse jouduin yksinh. alkoholistimiehen takia, kun en enää kestänyt!
että älä tyttö kulta jää yksin muksun kaa jos lapsen isä haluaa olla kanssasi, sillä yksin sie vasta kusessa olet, sua vahditaan sossun puolesta kahestaki syystä, 1. sie olet yksinhuoltaja 2. sie olet niin nuori. vaikka ei äityis ikään katso mutt ne tantat kahtoo ja vahtii, kun teet pienenkin virheen, lapsi otetaan heti pois jne, joten mieti mitä kaikkea hyvää teillä oli ukkos kaa ennen inttiä ja kunka ihanaa on kasvattaa lapsi yhdessä, vai oletko valmis valvoo yöt yksin jos lapsella on esim.koliikki tai kun lapsi on sairas, vaihtaa vaipat jopa 3t välein, syöttää jne, pieni vasta syntynyt vauva vaatii paljon voimia ja hermoja kun syntyy, joten mieti asiaa vakavasti, onhan se yksin elo nyt ihanaa pitkästä aikaa kun saa mennä ja ei ole vielä vauvaa josta joudut huolehtii mutt sit asia muuttuu kun vauva syntyy, et voi enää mennä miten sattuu ja milloin sattuu jne, joten mieti, mieti ja kerran viel MIETI.