Aloin vuonna 2004 seurustelemaan erään naisen kanssa. Tuolloin hän käyttäytyi minua kohtaan melko "estottomasti" ja oli yhtäkkiä minuun umpirakastunut. Hän oli silloin juuri eronnut edellisestä suhteesta. Hän oli tuolloin 22-vuotias. Toisaalta ihmettelin hänen käytöstään koska se ei silloin jotenkin tuntunut aivan normaalilta. Tilanne kuitenkin tasaantui ja aloimme seurustelemaan. Noin neljä vuotta elimme aivan normaalia parisuhdetta iloineen ja suruineen.
Kunnes sitten tapahtui jotain.. Vuonna 2008 hän yhtäkkiä "pimahti". Alkoi juosta baareissa eikä millään ollut mitään väliä.. Minä olin se kaikkein paskin ihminen hänen silmissään. Hän muutti yllättäen omaan asuntoon ja juhlinta jatkui..
Muistan vaan sen kamalan tunnekylmyyden minua kohtaan. En voinut käsittää mitenkään miten joku voi heittää kaiken sen yhteisen hyvän pois tosta vaan..
Niin kuitenkin kävi. Muutaman kuukauden päästä hän alkoi jälleen lähentyä ja oli kovin katuvaisen oloinen vaikkei sitä kuitenkaan ääneen sanonut.
Asiat johtivat siihen että annoin anteeksi ja yritimme jälleen elää yhdessä.
Huomasin kuitenkin ettei hän jotenkin ollut enää se sama ihminen jonka kanssa elin ne hyvät vuodet. Toisinaan aivan voimaton ja tuskainen. Toisinaan taas levoton ja koko ajan menossa. Sovituista asioista hän ei monesti pitänyt enää kiinni enkä lopulta oikeen pystynyt enää luottamaan mihinkään mitä hän sanoi. Pari vuotta sitä kesti kunnes viime keväänä hän jälleen ilmoitti että muuttaa pois. Sama kaava kun ensimmäiselläkin kerralla. Ei millään mitään väliä.. No.. Sillä tiellä hän on edelleen. Muuttanut sen jälkeen jo kolme kertaa kun ei missään ole hyvä olla ja asua jne.
Eron jälkeen minun oli pakko alkaa etsimään tietoa että miksi joku käyttäytyy noin. Ja miten joku voi käyttäytyä noin.! No.. netistähän sitä tietoa löytyy ja paljon on näitä kaksisuuntaiseen liittyviä juttuja tässä vuoden aikana tullut luettua.
Epäilen vahvasti että tästä on kysymys vaikka hänellä ei diagnoosia olekkaan.
Mutta väkisinkin olen ajatellut asiaa ja luulen että hän koki ensimmäisen maniansa silloin kun aloimme seurustelemaan.
Luin jostakin että ensimmäisen ja toisen manian välillä on keskimäärin 3-4 oireetonta vuotta. Sen jälkeen oireet uusiutuvat keskimäärin 1-3 vuoden välein.
Pitääkö tämä paikkansa..?
Millaisia kokemuksia teillä asiasta on..?
Kunnes sitten tapahtui jotain.. Vuonna 2008 hän yhtäkkiä "pimahti". Alkoi juosta baareissa eikä millään ollut mitään väliä.. Minä olin se kaikkein paskin ihminen hänen silmissään. Hän muutti yllättäen omaan asuntoon ja juhlinta jatkui..
Muistan vaan sen kamalan tunnekylmyyden minua kohtaan. En voinut käsittää mitenkään miten joku voi heittää kaiken sen yhteisen hyvän pois tosta vaan..
Niin kuitenkin kävi. Muutaman kuukauden päästä hän alkoi jälleen lähentyä ja oli kovin katuvaisen oloinen vaikkei sitä kuitenkaan ääneen sanonut.
Asiat johtivat siihen että annoin anteeksi ja yritimme jälleen elää yhdessä.
Huomasin kuitenkin ettei hän jotenkin ollut enää se sama ihminen jonka kanssa elin ne hyvät vuodet. Toisinaan aivan voimaton ja tuskainen. Toisinaan taas levoton ja koko ajan menossa. Sovituista asioista hän ei monesti pitänyt enää kiinni enkä lopulta oikeen pystynyt enää luottamaan mihinkään mitä hän sanoi. Pari vuotta sitä kesti kunnes viime keväänä hän jälleen ilmoitti että muuttaa pois. Sama kaava kun ensimmäiselläkin kerralla. Ei millään mitään väliä.. No.. Sillä tiellä hän on edelleen. Muuttanut sen jälkeen jo kolme kertaa kun ei missään ole hyvä olla ja asua jne.
Eron jälkeen minun oli pakko alkaa etsimään tietoa että miksi joku käyttäytyy noin. Ja miten joku voi käyttäytyä noin.! No.. netistähän sitä tietoa löytyy ja paljon on näitä kaksisuuntaiseen liittyviä juttuja tässä vuoden aikana tullut luettua.
Epäilen vahvasti että tästä on kysymys vaikka hänellä ei diagnoosia olekkaan.
Mutta väkisinkin olen ajatellut asiaa ja luulen että hän koki ensimmäisen maniansa silloin kun aloimme seurustelemaan.
Luin jostakin että ensimmäisen ja toisen manian välillä on keskimäärin 3-4 oireetonta vuotta. Sen jälkeen oireet uusiutuvat keskimäärin 1-3 vuoden välein.
Pitääkö tämä paikkansa..?
Millaisia kokemuksia teillä asiasta on..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän niillä sairausjaksoilla ole taipumus tihentyä ajan mittaan. Vaimollani ainakin tuntui käyvän niin ennen diagnoosia ja sopivaa lääkitystä.
Joop, en kovinkaan monta bipoa tunne tai tiedä, jolla olisi noin pitkiä välejä. Monille kun ei sitä sopivaa lääkitystä löydy.
Sopivalla lääkityksellä ja säännöllisillä elämäntavoilla manioiden väli voi olla jopa 10 vuotta.